Olen nuori aikuinen. En ole työkykyinen, joten elän yhteiskunnan tukien varassa. Näyttää siltä, että poliitikot ovat erilaisilla tekosyillä purkamassa hyvinvointivaltiota ja pelkään, että millä sitten elän, jos työpaikkojakaan ei ole tarjota edes kaikille työkykyisille. Pelkään, että minun pitäisi jossain vaiheessa alkaa varastella saadakseni ruokaa ja muita välttämättömyyksiä, tai että joutuisin asumaan asuntovaunuun, koska asunnot olisivat liian kalliita synnyinkaupungissani Helsingissä ottaa vuokralle. Olen huolissani siitä, onko minulla ystäviä tulevaisuudessa, koska ihmiset ottavat nykyään ihmissuhteet niin kevyesti, eivätkä halua sitoutua, eivätkä ole luottamuksen arvoisia.
Köyhät jonottavat leipää elääkseen, eikä asuntoja ole tarjota pääkaupunkiseudulta niitä tarvitseville köyhille. Keskiluokka ja porvaristo elää tyytyväisesti välittämättä köyhien kurjuudesta. Ympäristönsuojelusta puhutaan paljon, mutta kuitenkin media ja poliitikot eivät tee riittävästi sellaisia päätöksiä, että ekologinen elämä olisi mahdollista. Lentäminen, autoilu ja hillitön shoppailu ovat edelleen ihannoitavia asioita, vaikka öljy ja muut luonnonvarat hupenevat ja luonto saastuu. En tunne nykyistä yhteiskuntaa omakseni ja toivon jopa sotaa, jos se saisi ihmiset jälleen arvostamaan perusasioita, mm. ystäviä ja lopettaisi tämän hullun suorittamisen meiningin, jossa olennaista on vain tehdä töitä ja shoppailla kaikki rahat, jotta voisi taas tehdä lisää töitä maksaakseen kulutusvelkansa. Elämällä ei ole merkitystä.
Köyhät jonottavat leipää elääkseen, eikä asuntoja ole tarjota pääkaupunkiseudulta niitä tarvitseville köyhille. Keskiluokka ja porvaristo elää tyytyväisesti välittämättä köyhien kurjuudesta. Ympäristönsuojelusta puhutaan paljon, mutta kuitenkin media ja poliitikot eivät tee riittävästi sellaisia päätöksiä, että ekologinen elämä olisi mahdollista. Lentäminen, autoilu ja hillitön shoppailu ovat edelleen ihannoitavia asioita, vaikka öljy ja muut luonnonvarat hupenevat ja luonto saastuu. En tunne nykyistä yhteiskuntaa omakseni ja toivon jopa sotaa, jos se saisi ihmiset jälleen arvostamaan perusasioita, mm. ystäviä ja lopettaisi tämän hullun suorittamisen meiningin, jossa olennaista on vain tehdä töitä ja shoppailla kaikki rahat, jotta voisi taas tehdä lisää töitä maksaakseen kulutusvelkansa. Elämällä ei ole merkitystä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ja lue oheinen uutinen, jossa Worldwatch-instituutti kehottaa kaikkia hillitsemään kulutuskäyttäytymistään. Minä ainakin toivoisin, että suunta muuttuisi juuri tähän suuntaan, kuin raportissa toivotaan. http://www.vihrealanka.fi/uutiset/maailman-tila-raportti-vaatii-loppua-kulutushysterialle
on kuitenkin yhteiskunnan säätämä toimeentuloturva. Saat yhteiskunnalta asunnon kulut, sen päälle saat elämiseen rahaa vähintään 417e/kk ja on mahdollista saada lääkäri/sairauskuluihin lisää, silmälasit ym...
Monissa maissa ei ole samaa turvaa. On kulutustottumuksista kiinni millä pärjää. Toiselle 400e on iso raha ja hän tulee sillä hyvin toimeen. Toiselle ei riitä 800e/kk...Siis asumiskulujen jälkeen. Voit olla tyytyväinen.
Itse olen keski-ikäinen, työnsä menettänyt, eli luuseri yhteiskunnan silmissä. Mua kosketti, kun sanoit, että et tunne nykyistä yhteiskuntaa omaksesi. En minäkään ja ihmettelen, kuinka kauan tämä nykymeno voi jatkua. Rikkaat rikastuu tyyliin "mulle tänne kaikki heti nyt" ja köyhistä viis. Jossain tulee raja vastaan tässäkin ja kun sanoit toivovasi jopa sotaa, että elämän arvot saatais kohdalleen, menen vielä pidemmälle;tarvitaanko totaalinen romahdus, ehkä maailmanloppu? Jotta henkiinjääneet(?) voisivat rakentaa paremman maailman?
Et ole työkykyinen, mutta kykenet kuitenkin varastamaan (kun sellaistakin kerran pohdit)?
Sanalla sanoen, tyypillinen lusmu.
Mitäs jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja menisit töihin.
" tai että joutuisin asumaan asuntovaunuun, koska asunnot olisivat liian kalliita synnyinkaupungissani Helsingissä ottaa vuokralle."
Siis päivääkään et tee työtä ja valitat, että sinulla ei välttämättä tulevaisuudessa ole varaa asua Suomen kalleimmassa paikassa!!! Ei jumalauta.
Juuri tämän johdosta on ehdottomasti asumistuki poistettava! Ensinnäkin se menee suoraan asuntojen hintoihin ja vuokriin. Toisaalata ollaan siinä aivan käsittämättömässä tilanteessa, että pummit asustavat kalleimmassa paikassa maassamme työtä tekevän rahoilla, jolla itsellään ei sitten ole varaa ostaa asuntoa sieltä, kun kysyntä on liian kovaa näiden pummien takia ja tuet ja kysyntä ovat nostaneet hinnat pilviin.
Siis suomeksi sanottuna, nykymuotoinen asumistuki on asiansa hoiutavalle kunnolliselle ihmiselle kuin omalle pyövelilleen joutuisi vielä palkankin maksamaan!
Ihan oikeasti NYT VITUTTAA tämä PASKA MAA! Minkä takia vittu yhdellekään pummille maksetaan kalliit tuet, jotta pelle voi asua maan kalleimmassa kaupungissa, johon itsensä elättävällä ei ole varaa! VITUN VITUN VITUN VITTU!
kaivat omaa hautaasi.
Työkaverini, 30 vuoden ajalta, vihasi kaikkea sosiaaliturvaa eniten kunnan ja kaupunkien asutoja niiden vuokraasukkeja ja kaikkia muita vuokralla asujia. Hän oli niin perehtynyt asiaan, että tiesi kaupungin jokaisen vuokratalon, oli se VVO TOAS tai Vuokratalosäätiö. Aina vuokratalojen kohdalla Hän sai raivarin, varsinkin jos taloa oltiin jollain tavalla korjaamassa. Ressukka uskoi maksavansa kaiken rakentamisen korjaamisen ja asumistuet.
Rauhoitu hyvä ihminen tai käy kuten työkaverin, kuoli viime keväänä äkilliseen sappitulehdukseen. Hän oli ollut palkkatyössä 17 vuotiaasta ja odotti eläkkeelle pääsyään tarkoituksena muutta Keski-Eurooppaan ainaiseen lämpimään.
Työvuosia oli kuollessaan takana 39 keskeytyksetön kolmella eri työnantajalla, eleke olisi alkanut juosta vajaan 8. vuoden päästä. No hautuumaa pysyy kuohkeana, kun Hän siellä raivoisaan myllää.
Sven Tuuvan heikko kohta oli sydän, ainoa paikka jonka lävistämällä luoti saatoi Hänet pysäytää.
Kun kuulin työkaverin kuolinsyyn, oli pakko todeta; ei se sappikaan kaikea voi kestää.
Lopeta toisten rahojen kyttäys ja tee itse jotain.
työkyvytön, niin olet sitten varmastikin sairauspäivärahalla/kuntoutustuella tai toistaiseksi eläkkeellä.
Herää aina kysymys, miksi nuori ihminen ei ole työkykyinen. Onko kyseessä fyysinen vamma vai henkinen juttu?
Millaisia ystäviä sinulla on, jos he eivät halua "sitoutua" ystävyyteenne. Vai vaaditko kenties heiltä liikaa?
Itselläni (ja muillakin ystäväpiiriini kuuluvilla) meni aikoinaan erään ystävän kanssa välit poikki, koska hän ei työttömänä (lue; ei edes halunnut töihin) voinut ymmärtää, että työpäivän jälkeen ei aina jaksanut lähteä sinne tänne tonne. Se oli helppo valittaa, kun hän itse nousi puolen päivän aikaa sängystä juomaan aamukahvia ja koko päivä oli muutenkin leppoisaa makoilua. Muu ystäväpiiri oli töissä jo klo 6-8 aikaan aamulla.
Kirjoituksestasi päätellen hehkut negatiivista asennetta, kaikki on ankeaa ja elämä perustuu valittamiseen. Tuolla asenteella ei niitä ystäviä ehkä kovin pitkälle olekaan. Hiukka asenteen muutosta ja arvostusta ihmisille. jotka käyvät työssä ja maksavat veroillaan sinunkin tukesi!
Ilmeisesti jotkut vastaajat ovat niin täynnä itseään, etteivät tajua, että aloittajan kohtalotovereita on maassamme tosi paljon. Ne, jotka moittivat sinua, aloittaja, eivät näe sitä. Onhan heidän kohdalleen elämä mennyt suht kivasti, ilman sensuurempia mutkia. No, okei, toivon aloittaja sinulle kärsivällisyyttä näitä 'onnistuneita' kohtaan. Et ole todellakaan ainoa, joka ei ole syntynyt 'kultalusikka' suussa. Sinulla on kuitenkin nuori elämä edessä. Ota yhteyttä esim. seurakunnan diakoniatoimistoon. Myös Hurstin työmuotoon kuuluu auttaa lähimmäisiään. Tälläiselta 'onnistujien' palstalta ei sitä löydy, se on jo tullut monesti, valitettavasti, huomattua. Pääset elämän alkuun mainittujen auttamistahojen kautta. Voit jopa saada jonkun vinkin aivan uuteen ja parempaan elämisen suuntaan.
Mitähän ihmeen "onnistumista" tai "kultalusikka suussa syntymistä" siinä on, että käy duunissa ja maksaa itse laskunsa? Se on NORMAALIA aikuisen ihmisen käytöstä. Hohhoijaa teitä lusmuja...
Tipsukaan voi tietää milloin sairastuu, tai auto ajaa päällesi ja vammaudut, miten sitten suu pannaan, onko kaikki työkyvyttömät silloinkin lusmuja????Katsoppas tyttö peiliin ja mieti mitä sanot, olette melko säälittäviä, nyt menee hyvin mutta koskaan ei tiedä....
Tipsuhan tarkoitti edellisessä kirjoituksessa ollutta mainintaa, että normaali työssäkäyvä ihminen on onnekas ja syntynyt kulta lusikka saassa. Oli se minustakin erittäin oudosti sanottu. Tuskin kukaan ihminen on säästynyt elämän kolhuilta ja epäonnistumisilta, kaikki eivät vaan jää niihin makaamaan ja kierimään itsesäälissä. Kuten niin monen kirjoituksesta täällä voi rivien välistä lukea...
Vähä-osaisilla ei ole mitään syytä monopolisoida "huonoa onnea" ainoastaan itseään koskevaksi asiaksi.
Ihan turhaa yrittää ratsastaa loputtomiin vastoinkäymisillä, sillä helkkarin paljon pahemmistakin on kehnoimissakin olosuhteissa tiettävästi selviydytty.
Valitettavasti moni vähäosainen on itse järjestänyt asiansa huonosti kun kaikki elämässä ei ole tullut tarjottimella. Eri asia on sairaat,työkyvyttömät, etccc
tuollaisia asioita, että "jos sitten joskus", koska nyt kuitenkin saat kaikki tuet ja lisät, jolla tulet varmasti toimeen ihan hyvin. Jos Helsingissä asuminen on kallista, niin sieltäkin voi muuttaa pois. En tosin tiedä kuinka vaikeaa se olisi saada sitten toisesta kaupungista asuntoa, kun olet sairas ja työtön.
Itse olin vaikeasti masentunut ja itsetuhoinen 5 vuotta sitten. Sain käteeni jossain vaiheessa eläkepaperit (tuolloin olin 25 vee), jossa sanottiin, että jos sairaslomani jatkuisi vielä eteenpäin, niin saisinkin jo eläkettä. Se jotenkin herätti minut. Olin masennukseen saanut siinä vaiheessa terapiaa ja toimivan lääkityksen. Optimistiluonteeni on varmaankin ollut myös yksi sellainen seikka, joka auttaa minua nykyäänkin aina.
Olisihan tässä maailmassa paljon murehtimista, jos niissä oikein tahtoo itseään velloa ja ryvettää, mutta mitä se auttaa? Jos olet työkyvytön lopun ikääsi, niin onhan se kurjaa. Et kertonut, että kuinka olet työkyvytön, eli onko kyse juuri tällaisesta mielenterveydellisestä asiasta, vai ihan siitä, että fysiikka ei pelaa?
Itse sain ainakin tekemisen intoa kansalaisopistojen kursseilta. Äidin kanssa meninkin silloin sairaslomallani ekan kerran kursseille tekemään lasista kaikkea hienoa ja se toi minuun lisää positiivisuutta, että ehkä minun onkin hyvä jatkaa vielä tätä elämää ja yrittää elää.
Nykyään elän hyvää elämää ilman lääkkeitä ja terapiaa. En silti huijaa itseäni, että olisin mieleltäni täysin terve, sitä en koskaan tule olemaan, sillä aina se itsemurha on siellä takaraivossa, jos jokin asia tuppaa masentamaan. Yritän kuitenkin parhaani mukaan valaa itseeni sitä intoa, jolla jaksan elää läpi pienien masennuksienkin. Onhan mulla kaikki kuitenkin hyvin, on ruokaa, on kämppä, perhe ihan lähellä, ystäviä ihan lähellä, koira, harrastuksia ja kaikkea muutakin. En koskaan voisi valittaa tukien pienuudesta tai mistään. Ainoa mitä toivon, on työpaikka ratin takana, työ jota sain tehdä melkein vuoden ennen tätä lamaa.
Suomi on maa, jossa olen syntynyt, elänyt elämäni parhaat hetket, masentunut ja toipunut masennuksesta. Tämän maan kansa on minua hädässäni auttanut ja tukenut, enkä malta odottaa, että pääsen itsekin taas työn kautta aktiivisesti auttamaan. Ei ole ruoho vihreämpää tuolla toisaalla, vaikka se siltä joskus näyttää ;)
Loppujenlopuksi kaikki pyörii rahan ympärillä ja on aina pyörinyt. Ei tämä maailma toimisi, jos suurinosa olisi tuottamattomia yksilöitä. Siksi ihanne on kuluttava, tuottava yksilö, joka pitää rattaat pyörimässä. Kuitenkaan ihminen ei ole aina onnellinen vaikka olisi miten paljon materiaa tahansa, koska yllättävän pienet asiat elämässä tekevät siitä mielekkään. Asiat joihin ei rahaa tarvita, kuten rakkaus,itsehyväksyntä ja mielenrauha tai hyvä harrastus kuten liikunta antaa merkityksen elämälle.
Työntarkoitus on tuottaa jotakin, monasti viimekädessä enemmän ja enemmän rahaa työnantajalle. Sitä kuule moni haluaa hypätä pois siitä oravanpyörästä, mutta ei vaan pääse, kun ovat niin velkaisia.
Sinähän voit olla sellainen kuin olet, eikä tarvitse haikailla yhtään kuluttamisen perään. Moni työtön muuttaa halvempaan kuntaan asumaan ja elää tuilla hyvin. Köyhä on köyhä. Ei palkansaajatkaan kaikistelleen rikkaita ole, kun pitää kuluttaa ja pikemminkin nettovarallisuus negatiivisen puolella. Ei kannata olla katkera heille. Päinvastoin, ei niitä tukia makseta mistään taikaseinästä.
Hänen ystävänsä on palkansaaja, mutta hän puhuu ihmisestä, ei palkasta. Palkka ei ole ystävä.
Monessa asiassa rajat ovat veteen piirrettyjä viivoja, on äärimmäisen yksinkertaista tulkita asioita yksioikoisesti.
olla lopun ikääsi työkyvytön? Minusta tuntuu että varsin monelle löytyy ala, josta saa työn ja toimeentulon mutta se pitää räätälöidä. Noita kursseja kouluja alkaa olla ainakin isoimmilla paikkakunnilla ja luin lehdestä viime vuonna muutaman nuoren kokemuksia, jotka olivat tyytyväisiä kun olivat saaneet mahdollisuuden ammattiin ja työhön. Kuvista päätellen vaikuttivat päällepäin normaaleilta nuorilta. En nähnyt erottavia tekijöitä muihin nuoriin mitä tunnen. Oli tyttöä ja poikaa, päälle parikymppisiä...Olivat jääneet muiden koulujen ja oppilaitosten ulkopuolelle jostain syystä.
Sinunkin kannattaa miettiä mitä haluat elämältä. Ja olen varma, että jos haluat ammatin ja työn niin löytyy oppilaitos jossa toiveesi toteutuu. Itsellä pitää olla motivaatio päästä eteenpäin. Se kantaa pitkälle.
Työ on muutakin kuin toimeentuloa. Se on elämää ja tuo ihmissuhteita, saa kuulla uusia juttuja joka päivä, saa tuntea työn iloa. Työ on kaikkea, jota muistelen kaiholla. Olen itse vanhuuseläkkeellä ja käynyt silloin tällöin työssä parin vuoden aikana. Olen alalla, jossa on jatkuva kysyntä myös eläkeläisille, eli pulaa työntekijöistä( osaavista). Nyt en aikoihin, koska on ollut muuta joka vienyt aikaa ja voimiakin.
Mietipä nuori, mitä haluat elämältä ja toimi sen mukaan. Osaat kirjoittaa hyvin, osaat varmaan tehdä työtäkin ja opiskella, kun saat motivaation. Mikä olisi riittävä haaveen toteutus jonka haluat?
ainoa ongelma onkin että jos työ tuntuu pimeältä ja väärältä ja aiheuttaa paniikinomnaisia pakenemiskohtauksia ja mielenrauha itsetuhoisia pakkoliikesarjoja. Tämä kaikki voi johtua sairaudesta. Jos olisin kunnossa menisin töihin, avioituisin, hankkisin jälkeläisiä yms.
Mutta tilanteestasi huolimatta jaksat ja haluat elää ystäviesi nuorten ihmisten vapaa aikaa ja siihen ei rahat riitä ja tuntuu väärältä...Olin 90-luvulla laman aikan peruspäivärahalla ja kyllä tuntui väärältä että yhden bailausillan jälkeen näki viikon nälkää kun rahat eivät riittäneet. Toimeentulotuki riittää elämiseen muttei vapaa ajanviettoon kavereitten kanssa....
Kyllähän se tt-tuki riittää, jos vapaa-ajanvietto on ilmaista:)
Ei siis bailausta, dokausta jne.muutakaan kivaa.
Tosin faktahan on se, ettei tämänpäivän tt-tuki riitä muuhun kuin niukin naukin hengissä pysymiseen.
Siitäkin huolimatta Elämällä on arvonsa.
Tsemppiä kaikille vähien eurojen kanssa kamppaileville!
Nuori "työkyvytön" puhuu.
Toivottavasti kyse ei ole nuoresta työvieroksujasta jota yhteiskunta elättää kun ei työnteko kiinnosta.
Ottaa vähän päähän nämä työnvieroksujapskaiset jotka vaativat kaikki palvelut mutta mitään ei olla tekemään vastineeksi kuten työtä edes jossain muodossa.
Jos pystyt jotain tekemään niin mene edes avustustyöhön vaikka keskustelutueksi yksinäisille tai jotain vastaavaa loisimisen sijaan.
Eri asia tietenkin jos olet niin sairas että et pysty mutta juttujen perusteellla pistää vähän epäilyttämään.
Köyhät vaan jaksavat valittaa ja olla kateellisia vaikka nämä mokomat elävät muitten maksamilla rahoilla laiskotellen.
Sanon vaan että menkää köyhät jonnekin muuallle Suomesta valittamaan niin näette mitä on todellisus oikeasti köyhässä maassa kuten Afrikassa jne ja valittakaa sitten jos vielä kehtaatte.
Tosiasiassa köyhyydessä on yleensä kyse laiskuudessa ja halussa elää toisten kustannuksella juoden olutta ja varastellen tavaroita.
Kuka tai ketkä tällä Suomi24- foorumilla kaivaa noita vuosia vanhoja aloituksia keskustelupalstojen etusivulle ja muokkailee nimettömien kirjoitusten päivämääriä siten, että palstalle tuleva mun kaltainen kirjoittajista mitään tietämätön niihin erehtyy vastaamaan, millaisilla ihmisillä on sellaiset nörtin taidot ja niin paljon ylimääräistä vapaa-aikaa roikkua jossakin tietokoneen ääressä ( tavalliset ihmiset ei jaksa liikoja istua netissä vapaa-ajallaan tai muutenkaan!)? Minua loukkaa, että eilen tässä keskustelussa ei ollut sitä tietoa, mikä siinä on nyt, että tuo aloitus oli joku vuosia vanha! En olisi kommentoinut koko keskusteluun mitään, jos sen olisin tiennyt...
Niin minuakin inhottaa köyhyys, mutta ei sen vuoksi, että se olisi köyhien vika. Köyhällä taas ei paljoo ole varaa tai halua alkaa "varastella", koska sillähän sen takaisi, ettei koskaan pääsisi mihinkään töihin ja köyhät ja pienituloiset tuskin muuta haluaa, kuin kunnon työpaikat. Mitä älyllisesti taantumatyyppien jorinaa toi vastenmielinen keskustelu on? Minusta töihin voisiat mennä kaikki työikäiset tienaamaan isänmaalleen veroeuroja, joilla on niin paljon aikaa ja halua sönköttää jatkuvasti netissä imbesillejä ja reaaliarjelle vieraita vihajuttuja, ettei muita harrastuksia taida ollakaan... Kukaan normaali esimerkiksi toimistotyötä tekevä ei todellakaan jaksa enää vapaa-ajallaan välttämättä edes avata tietokonetta, kun on sen verran sosiaalisuutta tai jos nettiin kirjoittaisikin, kirjoittavat normaaleilla motiiveilla eli keskustelua käydäkseen.
Uskon, että tuokin aloitus on keksitty, eikä kenenkään aidon oma mielipide. Sääli, koska osallistut sillä siihen, että kohta ei ole maksuttomia nimettömiä vertaiskeskustelupalstoja netissä ollenkaan, jos ja mikäli jos valehtelet aloituksessa ja jos esität tällaisesa julkisessa Suomi24- netissä avauksessa provokatiivisen tuollaisen nimettömän mielipiteen, mikä ei olisi oma mielipiteesi aidosti.
Kukaan ei voi tällaisessa nimettömässä keskustelupaikassa, kuin Suomi24, ottaa kantaa ystäviesi määriin. "Sodan" haluaminen taas olisi sairasta. Mitä työkyvyttömiin nuoriin tulee - jollainen siis tuossa väität itsesikin nimettömässä tekstissäsi olevan, niin voin näin nimettömästi ( mutta _vain_ nimettömästi) kertoa, että työkyvyttömissä nuorissa varmasti on aidosti nuoria työkyvyttömiä; erinäisillä syillä työikäisinä eläkkeillä ja mitä lie, ja se on toki surullista, että yhteiskunta niitä ns. potkii päähän ja syyllistää aiheetta tai ie elintärkeät tuet, mutta sitten satun tietämään myös, että on myös ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät ole täysin välttämättä työkyvyttömiä, mutta jotka tykkäävät vaan laiskotella ja nostaa valtion rahoja ja ryypätä aikatauluista välittämättä, vaikka olisivat aivan tasan yhtä työkuntoisia ja "nuoria" kuin minäkin nuori keski-ikäinen olen.
Eipä muuten v*tuta mikään, mutta jos tulee kuuden jälkeen illalla äärimmäisen pienipalkkaisesta työstä väsyneenä raadettuaan ainakin kahdeksan tuntia kotiin, niin kyllä sellainen tympäsee nähdä, jos joku nuori eläkeläinen on muka pummimassa tupakkaa multa umpikännissä ja ilman mitään kiirettä minnekään, vaikka olisi varmasti täysin kykenevä samanlaiseen pienpalkkatyöhön, missä minäkin käyn. Ja mulla itselläni on vakava fyysinen sairaus ( en itse erittele mikä, mutta sellainen on), mitä sairautta sairastavana en koskaan edes viitsisi hakeutua työkyvyttömän kirjoihin, vaikka mulla on useinkin kipuja.
Oikeasti työkyvyttömiä työikäisiä pitää yhteiskunnan toki auttaa, tottakai. On moraalisesti kauheaa ja kylmäävää edes ajatuksena, miten kaikkein heikoimmissa asemissa olevilla Suomen säälittävä yhteiskunta ahneena yrittää säästää. Mutta siitä tuskin voin tällaisilla palstoilla keskustella, kun en luota pätkääkään tälle nimettömän Suomi24- foorumille kirjoittavien kirjoittajien moraaliin, foorumilla olevien aloitusten ihan jo tekstisisältöjen perusteella. Nimettömän kirjoittelun a ja o on erityisen tarkka asiallisuus. Tunteet voi jättää kaverikeskusteluihin ja niitä ei ole tällaisessa julkisessa netissä nähtävillä, jos puhutaan aitoudesta.
-Et ole,olet vain nuori.
-Sitä en tiedä,mutta todennäköisesti lapio pysyy sinullakin käsissä kun piippu on niskassa kiinni ja se on se millä määritän työkyvyn.
-Olipa yllätys tietysti elät.
-Ai näyttää siltä,no hyvä sit ei oo mitään hätää.
-Mitä sä siitä välität, ethä ole työkykyinen nyt oletkin menossa jo töihin
-On syytäkin pelätä..pelolla hallitaan.
-Luuleks, et sul on varaa asuntovaunuun? Ne maksaa liki 50-100 000 €
-Vaihda kaupunkii niin mäkin tein
-Minulla ei ole. Niillä on vielä töitä mitä köyhä ystävillä hyvä ku on varaa mielipiteeseen.
-Köyhät eivät jonota leipää, ainoastaan ahneet ja juopot. Elääkseen ei kukaan.
-Täytyy sit varmaan muuttaa pois Stadista?
-Minkä takia ne välittäis? Ei ne pelkää!
-Mitä sä öljyllä kun sul oo ees autoo, jos on asu siin.
-Sotaa?! Vähän niiku 1900 luvun alulla? Se menikin hyvin, Kokoomuksella oli silloin jo enempi aseita ja patruunoita, sama kävis uudestaan. Mutta saahan sitä toivoa
-Hommaa sil elämälles merkitys.