Rinnan puristus, unettomuus!

En ole missään vaiheessa yrittänyt väkisin valvoa, päinvastoin. Eilen illalla kävin suihkussa, join kamomilla teetä ja otin mirtazapiinia ja menin petiin sairaan väsyneenä noin klo 19.00. Sen jälkeen 6h epätoivoista unen yrittämistä ja sitten 100mg ketipinoria 7.5mg imovane. Ei tullut uni koko yönä, korkeintaan torkahdin pari kertaa hetkeksi (10-30min). Nousin pedistä 11.50 ja olen edelleen erittäin väsynyt takana taas kaksi lähes täysin valvottua yötä ja enää ei mikään pilleri tunnu purevan. Olen itsekin sairaslomalla ja mitään varsinaisia menoja ei ole, eli unen tulolle ei mitään sellaista estettä tule. Olen käynyt ensiavussa monta kertaa, mutta siellä eivät osaa auttaa, koska mitään akuuttia elimellistä ei löydy. Omalääkärin tuomio vaikea asteinen paniikkihäiriö. Olen myös käynyt psykiatrilla, mutta siitäkään ei mitään apua.

Lääkkeitä, joita testattu:

-Somnor 5-10mg, auttoi peräti pari viikkoa eteenpäin, mutta teho lakkasi kuin seinään ja annoksen tuplauskaan ei auttanut.
-Oxamin 30mg, auttoi kahtena yönä, jonka jälkeen se vain on vähän rauhoittanut, mutta ei antanut unta.
-Tenox 10-40mg, ei mitään toivoa nukkumisesta, lähinnä teki kännisen olon, mutta ei nukuttanut. Kokeilin kolmena yönä.
-Tramal sairaalassa, teki olon kyllä hyväksi, mutta ei tullut uni.
-Seuraavaksi yöksi sairaalassa, imovane tramal. Tällä setillä nukuin kahtena yönä 5-6h, mutta sitten potkittiin sairaalasta pihalle ja sanottiin, että olen terve mies.
-Psykiatri määräsi ensin 50mg ketipinoria ja otin omatoimisesti vielä 7.5mg imovanen. Makasin silmät kiinni sängyssä yön, mutta en nukahtanut.
-Psykiatri määräsi 100mg ketipinoria, johon otin omatoimisesti vielä 7.5mg imovanen. Tuli erittäin sekava olo ja menin sänkyyn makaamaan. Taju lähti ~20min sisään. Tämä toimi kahtena yönä.
-Toissayönä otin 50mg ketipinoria ja 7.5mg imovane. Ei unta.
-Viime yönä 100mg ketipinor ja 7.5mg imovane. Pari kertaa torkahdin.

Nyt olen aivan hukassa, että mitä enää teen. Ensi viikolle aika kardiologille, mutta miten hänkään enää voisi auttaa? Tekisi mieli taas lähteä päivystykseen, mutta siellä pitävät vain hulluna. Kipuni ei ole akuutisti niin kovaa, että sätkisin tai huutaisin täyttä kurkkua ja kaikki ns. vitaalit elintoiminnot ja veriarvot mitä he tutkivat ja mittasivat olivat kunnossa. Sanovat vain, että paniikkihäiriö, paniikkihäiriö. Entäs jos onkin, saavatko he paniikkihäiriö diagnoosin valossa jättää minut valvomaan ja kärsimään. Itselläni ei ole enää mitään hajua mistä on kysymys. Ongelma numero 1. uni.

Tiedän sen todella hyvin, että normaali unettomuus ei ole mikään akuutti ongelma ja sen takia ei saisi päivystykseen hakeutua. Mutta ongelma on vähän muutakuin pelkkä uniongelma, totaalinen unettomuus!

Pelokas_ kirjoitti:

En ole missään vaiheessa yrittänyt väkisin valvoa, päinvastoin. Eilen illalla kävin suihkussa, join kamomilla teetä ja otin mirtazapiinia ja menin petiin sairaan väsyneenä noin klo 19.00. Sen jälkeen 6h epätoivoista unen yrittämistä ja sitten 100mg ketipinoria 7.5mg imovane. Ei tullut uni koko yönä, korkeintaan torkahdin pari kertaa hetkeksi (10-30min). Nousin pedistä 11.50 ja olen edelleen erittäin väsynyt takana taas kaksi lähes täysin valvottua yötä ja enää ei mikään pilleri tunnu purevan. Olen itsekin sairaslomalla ja mitään varsinaisia menoja ei ole, eli unen tulolle ei mitään sellaista estettä tule. Olen käynyt ensiavussa monta kertaa, mutta siellä eivät osaa auttaa, koska mitään akuuttia elimellistä ei löydy. Omalääkärin tuomio vaikea asteinen paniikkihäiriö. Olen myös käynyt psykiatrilla, mutta siitäkään ei mitään apua.

Lääkkeitä, joita testattu:

-Somnor 5-10mg, auttoi peräti pari viikkoa eteenpäin, mutta teho lakkasi kuin seinään ja annoksen tuplauskaan ei auttanut.
-Oxamin 30mg, auttoi kahtena yönä, jonka jälkeen se vain on vähän rauhoittanut, mutta ei antanut unta.
-Tenox 10-40mg, ei mitään toivoa nukkumisesta, lähinnä teki kännisen olon, mutta ei nukuttanut. Kokeilin kolmena yönä.
-Tramal sairaalassa, teki olon kyllä hyväksi, mutta ei tullut uni.
-Seuraavaksi yöksi sairaalassa, imovane tramal. Tällä setillä nukuin kahtena yönä 5-6h, mutta sitten potkittiin sairaalasta pihalle ja sanottiin, että olen terve mies.
-Psykiatri määräsi ensin 50mg ketipinoria ja otin omatoimisesti vielä 7.5mg imovanen. Makasin silmät kiinni sängyssä yön, mutta en nukahtanut.
-Psykiatri määräsi 100mg ketipinoria, johon otin omatoimisesti vielä 7.5mg imovanen. Tuli erittäin sekava olo ja menin sänkyyn makaamaan. Taju lähti ~20min sisään. Tämä toimi kahtena yönä.
-Toissayönä otin 50mg ketipinoria ja 7.5mg imovane. Ei unta.
-Viime yönä 100mg ketipinor ja 7.5mg imovane. Pari kertaa torkahdin.

Nyt olen aivan hukassa, että mitä enää teen. Ensi viikolle aika kardiologille, mutta miten hänkään enää voisi auttaa? Tekisi mieli taas lähteä päivystykseen, mutta siellä pitävät vain hulluna. Kipuni ei ole akuutisti niin kovaa, että sätkisin tai huutaisin täyttä kurkkua ja kaikki ns. vitaalit elintoiminnot ja veriarvot mitä he tutkivat ja mittasivat olivat kunnossa. Sanovat vain, että paniikkihäiriö, paniikkihäiriö. Entäs jos onkin, saavatko he paniikkihäiriö diagnoosin valossa jättää minut valvomaan ja kärsimään. Itselläni ei ole enää mitään hajua mistä on kysymys. Ongelma numero 1. uni.

Tiedän sen todella hyvin, että normaali unettomuus ei ole mikään akuutti ongelma ja sen takia ei saisi päivystykseen hakeutua. Mutta ongelma on vähän muutakuin pelkkä uniongelma, totaalinen unettomuus!

Lue lisää

Tarkoitukseni oli sanoa, että älä yritä nukkua väkisin ;) Väkisin ei kertakaikkiaan voi nukkua, vain pahentaa tilannetta. Luin uudelleen juttusi ja tuli mieleen, että käytätkö ketipinoria säännöllisesti vai satunnaisesti?? Säännöllisyys saattaisi olla tuon lääkkeen juju auttamiseen. Eli elimistö alkaa saada sitä ainetta mitä se tarvitsee säännöllisesti lääkkeestä. MInä en henk.koht. usko, että ketipinor olisi tarkoitettu ns. tarvittaessa otettavaksi kuten uni/nukahtamislääkkeet.

Ja vielä ajattelisin, että ehkei kannata omatoimisesti lisäillä imovaneja ym. ketipinorin kanssa. Kannattaa hoitaa nuo lääkeasiat asiantuntijan kanssa. Kehoittaisin menemään sinua uudelleen psykiatrin luo, ei ne ensiavussa mitään tuohon asiaan pysty. Juttusi vaatiin pidemmän ajan ja tehokkaan seurannan.

Oletko kokeillut mitään rentoutumisharjoituksia cd:tä jne.... ? Paniikki pitäisi saada hoitoon. Siihenkin on lääkkeensä.

Pelokas_ kirjoitti:

En ole missään vaiheessa yrittänyt väkisin valvoa, päinvastoin. Eilen illalla kävin suihkussa, join kamomilla teetä ja otin mirtazapiinia ja menin petiin sairaan väsyneenä noin klo 19.00. Sen jälkeen 6h epätoivoista unen yrittämistä ja sitten 100mg ketipinoria 7.5mg imovane. Ei tullut uni koko yönä, korkeintaan torkahdin pari kertaa hetkeksi (10-30min). Nousin pedistä 11.50 ja olen edelleen erittäin väsynyt takana taas kaksi lähes täysin valvottua yötä ja enää ei mikään pilleri tunnu purevan. Olen itsekin sairaslomalla ja mitään varsinaisia menoja ei ole, eli unen tulolle ei mitään sellaista estettä tule. Olen käynyt ensiavussa monta kertaa, mutta siellä eivät osaa auttaa, koska mitään akuuttia elimellistä ei löydy. Omalääkärin tuomio vaikea asteinen paniikkihäiriö. Olen myös käynyt psykiatrilla, mutta siitäkään ei mitään apua.

Lääkkeitä, joita testattu:

-Somnor 5-10mg, auttoi peräti pari viikkoa eteenpäin, mutta teho lakkasi kuin seinään ja annoksen tuplauskaan ei auttanut.
-Oxamin 30mg, auttoi kahtena yönä, jonka jälkeen se vain on vähän rauhoittanut, mutta ei antanut unta.
-Tenox 10-40mg, ei mitään toivoa nukkumisesta, lähinnä teki kännisen olon, mutta ei nukuttanut. Kokeilin kolmena yönä.
-Tramal sairaalassa, teki olon kyllä hyväksi, mutta ei tullut uni.
-Seuraavaksi yöksi sairaalassa, imovane tramal. Tällä setillä nukuin kahtena yönä 5-6h, mutta sitten potkittiin sairaalasta pihalle ja sanottiin, että olen terve mies.
-Psykiatri määräsi ensin 50mg ketipinoria ja otin omatoimisesti vielä 7.5mg imovanen. Makasin silmät kiinni sängyssä yön, mutta en nukahtanut.
-Psykiatri määräsi 100mg ketipinoria, johon otin omatoimisesti vielä 7.5mg imovanen. Tuli erittäin sekava olo ja menin sänkyyn makaamaan. Taju lähti ~20min sisään. Tämä toimi kahtena yönä.
-Toissayönä otin 50mg ketipinoria ja 7.5mg imovane. Ei unta.
-Viime yönä 100mg ketipinor ja 7.5mg imovane. Pari kertaa torkahdin.

Nyt olen aivan hukassa, että mitä enää teen. Ensi viikolle aika kardiologille, mutta miten hänkään enää voisi auttaa? Tekisi mieli taas lähteä päivystykseen, mutta siellä pitävät vain hulluna. Kipuni ei ole akuutisti niin kovaa, että sätkisin tai huutaisin täyttä kurkkua ja kaikki ns. vitaalit elintoiminnot ja veriarvot mitä he tutkivat ja mittasivat olivat kunnossa. Sanovat vain, että paniikkihäiriö, paniikkihäiriö. Entäs jos onkin, saavatko he paniikkihäiriö diagnoosin valossa jättää minut valvomaan ja kärsimään. Itselläni ei ole enää mitään hajua mistä on kysymys. Ongelma numero 1. uni.

Tiedän sen todella hyvin, että normaali unettomuus ei ole mikään akuutti ongelma ja sen takia ei saisi päivystykseen hakeutua. Mutta ongelma on vähän muutakuin pelkkä uniongelma, totaalinen unettomuus!

Lue lisää

Mä tiedän mistä puhut. Mutta joidenkin kokeilujen jälkeen löytyi se mönjä milä saadaan uni tulemaan. Joskus itse tunsin jotain outoa, tuon rinnastapuristamisen suhteen, mutten pelkoa. Ehkä oma yleinen väsymys koko elämään antoi toiveen että pääsisi kokonaan pois, jos vaikka pumppu lakkaisi toimimasta.

Elän pintapuolisin ok-elämää. Harvat tietää mitään mistään ja ilmeisesti oma kumppanikin on ihan ulkopuolella kaikesta. Nukkumisongelmat syö kaikkea elämää ja en pystynyt omassa työssäni enään olemaan nimenomaan nukkumisongelmien takia. Ja siitäpä sitten helvetti irtoaa, kun jää pois töistä, loppukin sosiaalisesta elämästä tuhoutuu. Plaah.

Kumpa olisi joku, jonka kanssa elää tätä ja saada sellaisen heureka elämyksen; näin saan unta.

Väkisin nukkuminen ei kannata, siitä tulee vain suurempi ahdistus. Ihanteellisinta olisi lähteä johonkin -diibadaaba, ei nukuta, meempä tonne aamuyön kupposelle. Se vois todella auttaa, mutta väsyneenä, ahdistuneena, masentuneena... kuka jaksaa? Kunnolla masentunut ihminen ei jaksaisi edes itseään tappaa.

Tulen seuraamaan jahka tässä joku keksii miten tälläinen ongelma ratkaistaan. Haluaisin nukkua normaalisti ja säännöllisesti. Ja haluaisin saada sen ahdistuksen tunteen pois. Lääkäri, psykologi ja psykiatri on vähän avuttomia siinä hetkessä, kun mikään ei tunnu auttavan. Olen miettinyt usein jättäväni kaiken ja lähteväni matkalle, josta ehkä löytäisin sisimpääni rauhan ja saisin pahanolon ja stressin pois, mutta nyt en jaksa edes miettiä kuinka saisin rahoituksen järjestettyä.

mustelmat kirjoitti:

Mä tiedän mistä puhut. Mutta joidenkin kokeilujen jälkeen löytyi se mönjä milä saadaan uni tulemaan. Joskus itse tunsin jotain outoa, tuon rinnastapuristamisen suhteen, mutten pelkoa. Ehkä oma yleinen väsymys koko elämään antoi toiveen että pääsisi kokonaan pois, jos vaikka pumppu lakkaisi toimimasta.

Elän pintapuolisin ok-elämää. Harvat tietää mitään mistään ja ilmeisesti oma kumppanikin on ihan ulkopuolella kaikesta. Nukkumisongelmat syö kaikkea elämää ja en pystynyt omassa työssäni enään olemaan nimenomaan nukkumisongelmien takia. Ja siitäpä sitten helvetti irtoaa, kun jää pois töistä, loppukin sosiaalisesta elämästä tuhoutuu. Plaah.

Kumpa olisi joku, jonka kanssa elää tätä ja saada sellaisen heureka elämyksen; näin saan unta.

Väkisin nukkuminen ei kannata, siitä tulee vain suurempi ahdistus. Ihanteellisinta olisi lähteä johonkin -diibadaaba, ei nukuta, meempä tonne aamuyön kupposelle. Se vois todella auttaa, mutta väsyneenä, ahdistuneena, masentuneena... kuka jaksaa? Kunnolla masentunut ihminen ei jaksaisi edes itseään tappaa.

Tulen seuraamaan jahka tässä joku keksii miten tälläinen ongelma ratkaistaan. Haluaisin nukkua normaalisti ja säännöllisesti. Ja haluaisin saada sen ahdistuksen tunteen pois. Lääkäri, psykologi ja psykiatri on vähän avuttomia siinä hetkessä, kun mikään ei tunnu auttavan. Olen miettinyt usein jättäväni kaiken ja lähteväni matkalle, josta ehkä löytäisin sisimpääni rauhan ja saisin pahanolon ja stressin pois, mutta nyt en jaksa edes miettiä kuinka saisin rahoituksen järjestettyä.

Lue lisää

Huonosti toimiva tasapainoaisti aiheuttaa kehossa kroonista lihasjännitystä ja samalla adrenaliinin (ponnistushormonin) eritys lisääntyy toistuvasti. Tästä aiheutuu ylivireystila, jolloin nukahtaminen voi
olla vaikeaa, vaikka olisi kuinka väsynyt tai uni saattaa katkeilla eikä uudelleen nukahtaminen välttämättä onnistu.
Tasapainoaistia voidaan hoitaa asentohoidolla, joka tarkoittaa itsehoitona toistuvasti tehtäviä liikesarjoja. Hoidon teho perustuu painovoimaan ja sen välitön vaikutus on lihasten rentoutuminen.

Lisätietoja osoitteessa asentohoito.auttaa.fi

mustelmat kirjoitti:

Mä tiedän mistä puhut. Mutta joidenkin kokeilujen jälkeen löytyi se mönjä milä saadaan uni tulemaan. Joskus itse tunsin jotain outoa, tuon rinnastapuristamisen suhteen, mutten pelkoa. Ehkä oma yleinen väsymys koko elämään antoi toiveen että pääsisi kokonaan pois, jos vaikka pumppu lakkaisi toimimasta.

Elän pintapuolisin ok-elämää. Harvat tietää mitään mistään ja ilmeisesti oma kumppanikin on ihan ulkopuolella kaikesta. Nukkumisongelmat syö kaikkea elämää ja en pystynyt omassa työssäni enään olemaan nimenomaan nukkumisongelmien takia. Ja siitäpä sitten helvetti irtoaa, kun jää pois töistä, loppukin sosiaalisesta elämästä tuhoutuu. Plaah.

Kumpa olisi joku, jonka kanssa elää tätä ja saada sellaisen heureka elämyksen; näin saan unta.

Väkisin nukkuminen ei kannata, siitä tulee vain suurempi ahdistus. Ihanteellisinta olisi lähteä johonkin -diibadaaba, ei nukuta, meempä tonne aamuyön kupposelle. Se vois todella auttaa, mutta väsyneenä, ahdistuneena, masentuneena... kuka jaksaa? Kunnolla masentunut ihminen ei jaksaisi edes itseään tappaa.

Tulen seuraamaan jahka tässä joku keksii miten tälläinen ongelma ratkaistaan. Haluaisin nukkua normaalisti ja säännöllisesti. Ja haluaisin saada sen ahdistuksen tunteen pois. Lääkäri, psykologi ja psykiatri on vähän avuttomia siinä hetkessä, kun mikään ei tunnu auttavan. Olen miettinyt usein jättäväni kaiken ja lähteväni matkalle, josta ehkä löytäisin sisimpääni rauhan ja saisin pahanolon ja stressin pois, mutta nyt en jaksa edes miettiä kuinka saisin rahoituksen järjestettyä.

Lue lisää

Epäilenpä vaan, että jos tältä palstalta odotat ongelmiesi ratkaisijaa, saat odottaa loppuelämäsi. Sikäli mikäli ymmärrän siitä mitä olet kirjoittanut, ei ongelmiasi ratkaista niks naks. Lueppa edellinen viestisi uudestaan. Kyllä ongelmiesi hoitoon ja ratkaisuun tarvitaan ENSIMMÄISENÄ SE, ETTÄ AVAUDUT KUMPPANILLESI (ymmärsin, että sellainen on). Se, että vaikenet ja elät jotain muuta elämää olevinasi kuin mitä todellisuus on, ei auta sinua yhtään - päinvastoin!

Toiseksi, kyllä säännöllinen lääkitys, hoito, seuranta kenties keskuselut, terapia on keinoja millä tämän kaltaisista ongelmista voidaan päästä. Siihen kyllä tarvitaan myös SINUA ENNENKAIKKEA. Ei kukaan ulkopuolinen voi ratkaista ongelmiasi. Eikä sekään ole mikään ratkaisu, että lähtisit johonkin matkalle... Mihin voit jättä sielusi, sisimpäsi, menneisyytesi, tunteesi... ?? Kyllä me ihmiset olemme kokonaisuuksia ja niin hoidonkin on oltava kokonaisuus. ei me päästä omia juttujamme karkuun mihinkään.

valvomista myös tääl kirjoitti:

Epäilenpä vaan, että jos tältä palstalta odotat ongelmiesi ratkaisijaa, saat odottaa loppuelämäsi. Sikäli mikäli ymmärrän siitä mitä olet kirjoittanut, ei ongelmiasi ratkaista niks naks. Lueppa edellinen viestisi uudestaan. Kyllä ongelmiesi hoitoon ja ratkaisuun tarvitaan ENSIMMÄISENÄ SE, ETTÄ AVAUDUT KUMPPANILLESI (ymmärsin, että sellainen on). Se, että vaikenet ja elät jotain muuta elämää olevinasi kuin mitä todellisuus on, ei auta sinua yhtään - päinvastoin!

Toiseksi, kyllä säännöllinen lääkitys, hoito, seuranta kenties keskuselut, terapia on keinoja millä tämän kaltaisista ongelmista voidaan päästä. Siihen kyllä tarvitaan myös SINUA ENNENKAIKKEA. Ei kukaan ulkopuolinen voi ratkaista ongelmiasi. Eikä sekään ole mikään ratkaisu, että lähtisit johonkin matkalle... Mihin voit jättä sielusi, sisimpäsi, menneisyytesi, tunteesi... ?? Kyllä me ihmiset olemme kokonaisuuksia ja niin hoidonkin on oltava kokonaisuus. ei me päästä omia juttujamme karkuun mihinkään.

Lue lisää

Nyt suomi24 asiantuntijat huomio! Tiedän kärsiväni rasitusastmasta, tämä on satavarma tieto jo pitkältä ajalta vaikka ei ole diagnoosia. Jos liikun rankasti alkaa keuhkoja polttaa ja henkeä ahdistaa voimakkaasti. Voivatko rintakipuni olla yhteydessä astmaan ja astma olla syynä muutenkin univaikeuksiin. Isällä on allergia, veljellä astma ja itsellä ollut aina allergia, mutta astmaa ei ole diagnosoitu. Lisäksi isälläni oli nuoruudessaan uniapnea. Isälle tehtiin uniapnealeikkaus, lääkärit olivat unipatjatutkimuksen jälkeen laittaneet kiireellisenä.
Sekin voisi kenties olla osa oireistoani? Tuntuu vain, että unilääkkeillä nukutun unen jälkeen olen entistä väsyneempi, huonomuistisempi ja sekavampi ja unilääkkeethän tunnetusti pahetavat uniapneaa? En tarkoita mitään normaalia pikkupökkyrää, joka menisi ohi vaan on aivot lyövät täysin tyhjää unilääkeyön jälkeen ja päätä särkee. (Toisaalta en voi olla ottamattakaan, koska sitten en nukkuisi ollenkaan.)Torstaina menen kardiologille ja hän tutkii sydämen. Mitä hänelle kannattaisi selittää, että saisin mahdollisimman nopeasti apua, jos vaivani sattuisi olemaan fyysistä, mitä vielä vahvasti luulen. Olen elämästäni ainakin 5v ollut päivisin väsynyt ja nukahtaminen on ollut vaikeahkoa ja olen kärsinyt lievästä paniikkihäiriöstä. Pahinta tässä on, että tupakoin 3vuotta ja se varmasti pahentanut kaikkea. Nyt en tupakoi, mutta käytän nikotiinipurkkaa. Olen ollut ilman tupakkaa 4kk.
Epäilykseni on siis:

Lievä paniikkihäiriö, astma, uniapnea -> joista seurauksena nyt vaikea paniikkihäiriö ja unettomuus, nyttemmin myös masennus ja sekavuus. Ei tahdo enää arkiaskareista tulla mitään, kun muisti niin kuralla, toivon, että muistan mennä edes sinne kardiologille!

Rasitusastma tosiaan on 100% varma, olen välillä saanut sellaisen polte ja hengenahdistus kohtauksen bussiin juostessani, että keuhkoja poltteli aivan sairaasti ja henkeä ei meinannut millään saada. Itse en ole aikasemmin osannut arvioida, että mistä on kysymys, mutta kun veljeni kertoi astmastaan, tajusin oireiden syyn heti. Lääkärille tämän kertoessani hän vain sanoi, että kyllä tämä on paniikkihäiriötä, eikä mitään astmaa. Nuita kohtauksia ollut jo kauan kauan ennen kuin tämä nykyinen ongelma rulianssi alkoi. En vain tajunnut hakea apua.

Paniikkihäiriö astma uniapnea, voi varmastikin olla hengenvaarallinen yhdistelmä.

Pahoittelen sekavaa tekstiä ja kiitä auttajia. Psyykkeeni ei enää kauaa kestä oli vaiva mikä hyvänsä. Miten saisin nopeasti apua, mitä tulee sanoa yksityislääkärille, en siis haluisi mitenkään keplotella, mutta vaivani oikeasti vie minut hautaan, jos tälle ei jotain tehdä ja nopeasti.

Pelokas_ kirjoitti:

Nyt suomi24 asiantuntijat huomio! Tiedän kärsiväni rasitusastmasta, tämä on satavarma tieto jo pitkältä ajalta vaikka ei ole diagnoosia. Jos liikun rankasti alkaa keuhkoja polttaa ja henkeä ahdistaa voimakkaasti. Voivatko rintakipuni olla yhteydessä astmaan ja astma olla syynä muutenkin univaikeuksiin. Isällä on allergia, veljellä astma ja itsellä ollut aina allergia, mutta astmaa ei ole diagnosoitu. Lisäksi isälläni oli nuoruudessaan uniapnea. Isälle tehtiin uniapnealeikkaus, lääkärit olivat unipatjatutkimuksen jälkeen laittaneet kiireellisenä.
Sekin voisi kenties olla osa oireistoani? Tuntuu vain, että unilääkkeillä nukutun unen jälkeen olen entistä väsyneempi, huonomuistisempi ja sekavampi ja unilääkkeethän tunnetusti pahetavat uniapneaa? En tarkoita mitään normaalia pikkupökkyrää, joka menisi ohi vaan on aivot lyövät täysin tyhjää unilääkeyön jälkeen ja päätä särkee. (Toisaalta en voi olla ottamattakaan, koska sitten en nukkuisi ollenkaan.)Torstaina menen kardiologille ja hän tutkii sydämen. Mitä hänelle kannattaisi selittää, että saisin mahdollisimman nopeasti apua, jos vaivani sattuisi olemaan fyysistä, mitä vielä vahvasti luulen. Olen elämästäni ainakin 5v ollut päivisin väsynyt ja nukahtaminen on ollut vaikeahkoa ja olen kärsinyt lievästä paniikkihäiriöstä. Pahinta tässä on, että tupakoin 3vuotta ja se varmasti pahentanut kaikkea. Nyt en tupakoi, mutta käytän nikotiinipurkkaa. Olen ollut ilman tupakkaa 4kk.
Epäilykseni on siis:

Lievä paniikkihäiriö, astma, uniapnea -> joista seurauksena nyt vaikea paniikkihäiriö ja unettomuus, nyttemmin myös masennus ja sekavuus. Ei tahdo enää arkiaskareista tulla mitään, kun muisti niin kuralla, toivon, että muistan mennä edes sinne kardiologille!

Rasitusastma tosiaan on 100% varma, olen välillä saanut sellaisen polte ja hengenahdistus kohtauksen bussiin juostessani, että keuhkoja poltteli aivan sairaasti ja henkeä ei meinannut millään saada. Itse en ole aikasemmin osannut arvioida, että mistä on kysymys, mutta kun veljeni kertoi astmastaan, tajusin oireiden syyn heti. Lääkärille tämän kertoessani hän vain sanoi, että kyllä tämä on paniikkihäiriötä, eikä mitään astmaa. Nuita kohtauksia ollut jo kauan kauan ennen kuin tämä nykyinen ongelma rulianssi alkoi. En vain tajunnut hakea apua.

Paniikkihäiriö astma uniapnea, voi varmastikin olla hengenvaarallinen yhdistelmä.

Pahoittelen sekavaa tekstiä ja kiitä auttajia. Psyykkeeni ei enää kauaa kestä oli vaiva mikä hyvänsä. Miten saisin nopeasti apua, mitä tulee sanoa yksityislääkärille, en siis haluisi mitenkään keplotella, mutta vaivani oikeasti vie minut hautaan, jos tälle ei jotain tehdä ja nopeasti.

Lue lisää

Pienenä lisätietona kaikkiin oireisiin:

Aikasemmin olin hyvä nukkumaan, mutta nukahtaminen on aina ollut kohtuulliseen vaikeaa. Yleensä olen tarvinnut 10-12h unta, jotta olisin seuraavana päivänä edes vähän virkeä. Iltaisin lisäksi valvottavana tekijänä aikasemmin ollut se, että tunnen oman sydämen sykkeeni ja hyvin voimakkaana, välillä tuntuu, että koko kroppa vavahtelee sykkeen voimasta. Tämä tietty nyttenkin lisäämässä nukahtamisen vaikeutta, mutta ei ole primääri syy, eikä ole ikinä estänyt nukkumista.

Lisäkysymyksenä nytten, että jos rintakipuni johtuisi osittain tai kokonaan astmasta, auttaisiko atarax siihen? Ja toisekseen voiko skolioosi aiheuttaa rintakipua ja voisiko se johtaa näin hulluun kierteeseen?

Toinen kysymys, onko poikkeuksellista, että unilääkkeet eivät meinaa purra tai menettävät tehonsa melkein heti? Mm. Tenox vain valvotti, vaikka ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin ja jopa 40mg annoksella. Todettu, että valvominen jatkuu ainakin 4vrk asti, jos ei ota jotain lääkettä jolla saa tajun pois. Juuri tällä hetkellä iltayhdistelmä on atarax 50-100mg, mirtazapiini 30mg ja imovane 7.5mg.

Lisään vielä loppuun selkeän listan vaivoista, joista olen kärsinyt vuosia ja jotka ehkä mahdollisesti voisivat auttaa ongelman löytymisessä:

Rasitusastma, lievä paniikkihäiriö, skolioosi, migreeni, vaikea nukahtaminen, voimakas sydämen syke, suuri unen tarve, päivä väsymys, hengen ahdistus päivittäin.

Pelokas_ kirjoitti:

Pienenä lisätietona kaikkiin oireisiin:

Aikasemmin olin hyvä nukkumaan, mutta nukahtaminen on aina ollut kohtuulliseen vaikeaa. Yleensä olen tarvinnut 10-12h unta, jotta olisin seuraavana päivänä edes vähän virkeä. Iltaisin lisäksi valvottavana tekijänä aikasemmin ollut se, että tunnen oman sydämen sykkeeni ja hyvin voimakkaana, välillä tuntuu, että koko kroppa vavahtelee sykkeen voimasta. Tämä tietty nyttenkin lisäämässä nukahtamisen vaikeutta, mutta ei ole primääri syy, eikä ole ikinä estänyt nukkumista.

Lisäkysymyksenä nytten, että jos rintakipuni johtuisi osittain tai kokonaan astmasta, auttaisiko atarax siihen? Ja toisekseen voiko skolioosi aiheuttaa rintakipua ja voisiko se johtaa näin hulluun kierteeseen?

Toinen kysymys, onko poikkeuksellista, että unilääkkeet eivät meinaa purra tai menettävät tehonsa melkein heti? Mm. Tenox vain valvotti, vaikka ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin ja jopa 40mg annoksella. Todettu, että valvominen jatkuu ainakin 4vrk asti, jos ei ota jotain lääkettä jolla saa tajun pois. Juuri tällä hetkellä iltayhdistelmä on atarax 50-100mg, mirtazapiini 30mg ja imovane 7.5mg.

Lisään vielä loppuun selkeän listan vaivoista, joista olen kärsinyt vuosia ja jotka ehkä mahdollisesti voisivat auttaa ongelman löytymisessä:

Rasitusastma, lievä paniikkihäiriö, skolioosi, migreeni, vaikea nukahtaminen, voimakas sydämen syke, suuri unen tarve, päivä väsymys, hengen ahdistus päivittäin.

Lue lisää

Niin ja minulla todettu refluksi, oksennan usein sappea. Ei enä jaksaisi oksentaa kun valvonut taas reilu 2vrk.

Pelokas_ kirjoitti:

Niin ja minulla todettu refluksi, oksennan usein sappea. Ei enä jaksaisi oksentaa kun valvonut taas reilu 2vrk.

Nyt ei voi enää kertakaikkiaan muutakuin itkeä ja odottaa sekoamista. Tiedän jo nyt, että kuolen tähän tavalla tai toisella. :*(

Fyysistä vikaa tai vaivaa, joka voisi tälläistä unettomuutta aiheuttaa ei ole.

Tutkittu:

-Ainakin sata veriarvoa, mukaanlukien kofeiinimiehenkin hehkuttama kehon PH-arvo!
-Ylävatsan ultra, sydämen ultra.
-Mahan ja keuhkojen röntgen useamman kerran.
-Koko vartalon laaja TT-Kuvaus
-Käyty psykiatrilla monta kertaa, aina uutta pilleriä mukaan.

Sydän on täysin terve ja kaikki veriarvot kohdillaan. Ainoa löydetty vaiva on refluksi, sekö tällä tavalla saa ihmisen sekoamaan, tuskinpa.

Uusimpina oireina (unettomuudesta johtuaen?) suonenvedon tuntuiset krampit päässä, jota tuntuvat aivan sairailta. Vähän kuin pakkoliikkeitä pään sisällä, kuin aivot kouristelisivat tai sätkisivät. Jokapuolelle kroppaa sattuu sairaasti varmaankin unettomuuden seurauksena, erityisesti päähän selkään niskaan ja silmiin. Lisäksi oksettaa, huimaa ja kramppeja sielä sun täällä.

Nyt pitäisi panacodilla ja omavalintaisesti ketipinor 100mg 7.5mg imovane tai atarax 100mg 7.5mg imovane yrittää unta. Aivan sairasta ja uni ei silti tule. Lääkkeistä menen vain aina huonompaan kuntoon, mutta lisäksi olen niistä nyt myös riippuvainen vaikka niillä en nuku.

Mikään lääke ei auta ja lääketiede on voimaton! :(

Viime yönä muka nukuin (olin tiedottomana sairaalassa muutaman tunnin) annoksella 60mg opamox, 100mg atarax ja 2x panacod. Unen saanti tuollakin yhdistelmällä oli erittäin vaikeaa ja heräsin aivan yhtä väsyneenä ja sekaisin.

Kärsin tässä välillä jo oksennutaudinkin ja se parani, vaikka olen tälläisessä kuosissa. Miksi en nuku, mikä minun on. Ovatko aivot vain sanomassa yhteistyösopimusta irti. Tämä kaikki alkoi 4kk sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta rintakivulla. Eli näin yhtäkkiä voi elämä mennä vessanpöntöstä alas, ennen tätä oli kaikki suht hyvin. Nyt on kaikki rahatkin käytetty lääkäreihin ynnä muihin, ei ole rahaa enää laskuihin tai mihinkään eli siltäkin kannalta kaikki poskellaan.

Isoveljellä paniikkihäiriö ja äidillä skitsofrenia, minulla sitten joku sekasikiö unettomuus kipu helvetti ahdistus hirviö, joka vie järjen, muistin, toimintakyvyn ja varmaan vielä hengen. Veli vetäny 6v viinaa ja se on vielä iha järjissään vaikka paniikkihäiriö onkin, sillä ei oo ikinä ollu unettomuutta eikä rintakipuja.

Mielisairaalaan voisin lähteä, mutta millä tavalla he auttaisivat? Levozinia niin paljon, että sammuu? Siitäkö olisi apua... Sitäpaitsi sinnekin on hankala päästä.

(Minulla oli työpaikka, paljon kavereita ja hyvät tulevaisuuden suunnitelmat. Hieno kämppä hyvältä paikkaa tampereelta, firman perustamishaaveet. Oli tarkoituksena itselle tyttökaverikin etsiä, ei vielä ikinä ole ollut. Rakastava isä, joka kovasti huolehtii ja auttaa. Minun oli tarkoitus olla isälle se joka näyttää hänelle, että hänen poikansa pärjää hyvin ja elää hyvän elämän. Isällä jo tarpeeksi huolta, kun isoveljestä tuli juoppo.)

Anteeksi, että huudan täällä tuskaani, mutta en enää muuta keksi. Miksi juuri minä? Ruokoilen jumalaa apuun, muuta en enää voi!

Pelokas_ kirjoitti:

En ole missään vaiheessa yrittänyt väkisin valvoa, päinvastoin. Eilen illalla kävin suihkussa, join kamomilla teetä ja otin mirtazapiinia ja menin petiin sairaan väsyneenä noin klo 19.00. Sen jälkeen 6h epätoivoista unen yrittämistä ja sitten 100mg ketipinoria 7.5mg imovane. Ei tullut uni koko yönä, korkeintaan torkahdin pari kertaa hetkeksi (10-30min). Nousin pedistä 11.50 ja olen edelleen erittäin väsynyt takana taas kaksi lähes täysin valvottua yötä ja enää ei mikään pilleri tunnu purevan. Olen itsekin sairaslomalla ja mitään varsinaisia menoja ei ole, eli unen tulolle ei mitään sellaista estettä tule. Olen käynyt ensiavussa monta kertaa, mutta siellä eivät osaa auttaa, koska mitään akuuttia elimellistä ei löydy. Omalääkärin tuomio vaikea asteinen paniikkihäiriö. Olen myös käynyt psykiatrilla, mutta siitäkään ei mitään apua.

Lääkkeitä, joita testattu:

-Somnor 5-10mg, auttoi peräti pari viikkoa eteenpäin, mutta teho lakkasi kuin seinään ja annoksen tuplauskaan ei auttanut.
-Oxamin 30mg, auttoi kahtena yönä, jonka jälkeen se vain on vähän rauhoittanut, mutta ei antanut unta.
-Tenox 10-40mg, ei mitään toivoa nukkumisesta, lähinnä teki kännisen olon, mutta ei nukuttanut. Kokeilin kolmena yönä.
-Tramal sairaalassa, teki olon kyllä hyväksi, mutta ei tullut uni.
-Seuraavaksi yöksi sairaalassa, imovane tramal. Tällä setillä nukuin kahtena yönä 5-6h, mutta sitten potkittiin sairaalasta pihalle ja sanottiin, että olen terve mies.
-Psykiatri määräsi ensin 50mg ketipinoria ja otin omatoimisesti vielä 7.5mg imovanen. Makasin silmät kiinni sängyssä yön, mutta en nukahtanut.
-Psykiatri määräsi 100mg ketipinoria, johon otin omatoimisesti vielä 7.5mg imovanen. Tuli erittäin sekava olo ja menin sänkyyn makaamaan. Taju lähti ~20min sisään. Tämä toimi kahtena yönä.
-Toissayönä otin 50mg ketipinoria ja 7.5mg imovane. Ei unta.
-Viime yönä 100mg ketipinor ja 7.5mg imovane. Pari kertaa torkahdin.

Nyt olen aivan hukassa, että mitä enää teen. Ensi viikolle aika kardiologille, mutta miten hänkään enää voisi auttaa? Tekisi mieli taas lähteä päivystykseen, mutta siellä pitävät vain hulluna. Kipuni ei ole akuutisti niin kovaa, että sätkisin tai huutaisin täyttä kurkkua ja kaikki ns. vitaalit elintoiminnot ja veriarvot mitä he tutkivat ja mittasivat olivat kunnossa. Sanovat vain, että paniikkihäiriö, paniikkihäiriö. Entäs jos onkin, saavatko he paniikkihäiriö diagnoosin valossa jättää minut valvomaan ja kärsimään. Itselläni ei ole enää mitään hajua mistä on kysymys. Ongelma numero 1. uni.

Tiedän sen todella hyvin, että normaali unettomuus ei ole mikään akuutti ongelma ja sen takia ei saisi päivystykseen hakeutua. Mutta ongelma on vähän muutakuin pelkkä uniongelma, totaalinen unettomuus!

Lue lisää

ketipinooria kunnolla vähintään 400mg niin nukuttaa normaali hoitoannos on 600mg.

kokenut * kirjoitti:

ketipinooria kunnolla vähintään 400mg niin nukuttaa normaali hoitoannos on 600mg.

Niin ja säännöllisesti sama annos, eikä tänään yhtä ja huomen toista. Ei ole mitään patenttiratkaisua joka kertaheitolla veisi kaikki ongelmat veks.

Pelokas_ kirjoitti:

Nyt ei voi enää kertakaikkiaan muutakuin itkeä ja odottaa sekoamista. Tiedän jo nyt, että kuolen tähän tavalla tai toisella. :*(

Fyysistä vikaa tai vaivaa, joka voisi tälläistä unettomuutta aiheuttaa ei ole.

Tutkittu:

-Ainakin sata veriarvoa, mukaanlukien kofeiinimiehenkin hehkuttama kehon PH-arvo!
-Ylävatsan ultra, sydämen ultra.
-Mahan ja keuhkojen röntgen useamman kerran.
-Koko vartalon laaja TT-Kuvaus
-Käyty psykiatrilla monta kertaa, aina uutta pilleriä mukaan.

Sydän on täysin terve ja kaikki veriarvot kohdillaan. Ainoa löydetty vaiva on refluksi, sekö tällä tavalla saa ihmisen sekoamaan, tuskinpa.

Uusimpina oireina (unettomuudesta johtuaen?) suonenvedon tuntuiset krampit päässä, jota tuntuvat aivan sairailta. Vähän kuin pakkoliikkeitä pään sisällä, kuin aivot kouristelisivat tai sätkisivät. Jokapuolelle kroppaa sattuu sairaasti varmaankin unettomuuden seurauksena, erityisesti päähän selkään niskaan ja silmiin. Lisäksi oksettaa, huimaa ja kramppeja sielä sun täällä.

Nyt pitäisi panacodilla ja omavalintaisesti ketipinor 100mg 7.5mg imovane tai atarax 100mg 7.5mg imovane yrittää unta. Aivan sairasta ja uni ei silti tule. Lääkkeistä menen vain aina huonompaan kuntoon, mutta lisäksi olen niistä nyt myös riippuvainen vaikka niillä en nuku.

Mikään lääke ei auta ja lääketiede on voimaton! :(

Viime yönä muka nukuin (olin tiedottomana sairaalassa muutaman tunnin) annoksella 60mg opamox, 100mg atarax ja 2x panacod. Unen saanti tuollakin yhdistelmällä oli erittäin vaikeaa ja heräsin aivan yhtä väsyneenä ja sekaisin.

Kärsin tässä välillä jo oksennutaudinkin ja se parani, vaikka olen tälläisessä kuosissa. Miksi en nuku, mikä minun on. Ovatko aivot vain sanomassa yhteistyösopimusta irti. Tämä kaikki alkoi 4kk sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta rintakivulla. Eli näin yhtäkkiä voi elämä mennä vessanpöntöstä alas, ennen tätä oli kaikki suht hyvin. Nyt on kaikki rahatkin käytetty lääkäreihin ynnä muihin, ei ole rahaa enää laskuihin tai mihinkään eli siltäkin kannalta kaikki poskellaan.

Isoveljellä paniikkihäiriö ja äidillä skitsofrenia, minulla sitten joku sekasikiö unettomuus kipu helvetti ahdistus hirviö, joka vie järjen, muistin, toimintakyvyn ja varmaan vielä hengen. Veli vetäny 6v viinaa ja se on vielä iha järjissään vaikka paniikkihäiriö onkin, sillä ei oo ikinä ollu unettomuutta eikä rintakipuja.

Mielisairaalaan voisin lähteä, mutta millä tavalla he auttaisivat? Levozinia niin paljon, että sammuu? Siitäkö olisi apua... Sitäpaitsi sinnekin on hankala päästä.

(Minulla oli työpaikka, paljon kavereita ja hyvät tulevaisuuden suunnitelmat. Hieno kämppä hyvältä paikkaa tampereelta, firman perustamishaaveet. Oli tarkoituksena itselle tyttökaverikin etsiä, ei vielä ikinä ole ollut. Rakastava isä, joka kovasti huolehtii ja auttaa. Minun oli tarkoitus olla isälle se joka näyttää hänelle, että hänen poikansa pärjää hyvin ja elää hyvän elämän. Isällä jo tarpeeksi huolta, kun isoveljestä tuli juoppo.)

Anteeksi, että huudan täällä tuskaani, mutta en enää muuta keksi. Miksi juuri minä? Ruokoilen jumalaa apuun, muuta en enää voi!

Lue lisää

tai kuolemassa, usko pois! Varmasti kyllä siltä tuntuu, kun unettomuus on vaivannut pitkään. Tuosta rinnan puristuksesta olen itsekin kärsinyt ja mulla se on johtunut hartioiden ja yleensä selkäpuolen lihasten jännityksestä. Auttaisikohan hierojalla käynti sinuakin? Samaten joku magnesium-kalsium-tabletti. Magnesiumin puutos kuulemma aiheuttaa jos mitä: unettomuutta, ahdistusta, nopeaa pulssia sun muuta. Kuulemma kelasoitu magnesium imeytyy parhaiten.

Noin muuten olen sitä mieltä, että matkalle lähteminen, siis jossakin muualla käyminen voi hyvinkin olla hyväksi, sillä pää saa uusia virikkeitä ja ahdistukset katoavat vähäksi aikaa.

Eihän nämä mitkään vinkit, vaikka auttaisivatkin, tee välittömästi elämää ongelmattomaksi mutta toivon, että jaksat rehjustaa. Jos yhtään auttaa, niin muista epätoivon hetkellä, että et ole yksin!

huhheijaa kirjoitti:

Niin ja säännöllisesti sama annos, eikä tänään yhtä ja huomen toista. Ei ole mitään patenttiratkaisua joka kertaheitolla veisi kaikki ongelmat veks.

Hei Pelokas! Toivottavasti olet jo saanut apua vaikeaan unettomuutesi ja huonoon oloosi! Voin kertoa, ettet todellakaan ole ainoa joka elämänsä aikaan joutuu vastaavan kokemaan, ja voin myös kertoa että tulet selviämään siitä! Minun mielestä fyysiset oireesi, kuten kova rintakipu, voi hyvinkin johtua ahdistuksesta, ja unettomuutesi on varmasti myös ahdistuksen luoma. Sinuna hakeutuisin, jos et jo ole hakeutunut, välittömästi psykiatrian polikliniikalle. Kerro, ettet jaksaa elää kun sinulla on niin huono olo etkä saa unta. Toinen vaihtoehto on hakeutua unettomuuden asiantuntijalääkärin luokse. Saat kyllä lääkettä joka laittaa sinut nukkumaan, ole huoleti. On ilmiselvää että pitkään jatkuva unettomuus saa aikaan vaikka mitä fyysisiä oireita. Nuo "salamat päässä", sätkyilyt ym. voivat olla lääkkeiden sivuoireita, älä pelkää niitä, menevät varmasti ohi! Olen myös edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä (mutta juttele ensin lääkärin kanssa): nosta ketipinor-annosta reippaasti!

Kaikkea hyvää toivottaen, ja kuulumisia odotellen

aidaxx kirjoitti:

Hei Pelokas! Toivottavasti olet jo saanut apua vaikeaan unettomuutesi ja huonoon oloosi! Voin kertoa, ettet todellakaan ole ainoa joka elämänsä aikaan joutuu vastaavan kokemaan, ja voin myös kertoa että tulet selviämään siitä! Minun mielestä fyysiset oireesi, kuten kova rintakipu, voi hyvinkin johtua ahdistuksesta, ja unettomuutesi on varmasti myös ahdistuksen luoma. Sinuna hakeutuisin, jos et jo ole hakeutunut, välittömästi psykiatrian polikliniikalle. Kerro, ettet jaksaa elää kun sinulla on niin huono olo etkä saa unta. Toinen vaihtoehto on hakeutua unettomuuden asiantuntijalääkärin luokse. Saat kyllä lääkettä joka laittaa sinut nukkumaan, ole huoleti. On ilmiselvää että pitkään jatkuva unettomuus saa aikaan vaikka mitä fyysisiä oireita. Nuo "salamat päässä", sätkyilyt ym. voivat olla lääkkeiden sivuoireita, älä pelkää niitä, menevät varmasti ohi! Olen myös edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä (mutta juttele ensin lääkärin kanssa): nosta ketipinor-annosta reippaasti!

Kaikkea hyvää toivottaen, ja kuulumisia odotellen

Lue lisää

Zyprexaa ovat osastolla antaneet, olen ainakin katkonaisesti nukkunut. Toivottavasti teho säilyy... Sinäänsä hassua, että itseäni pelottaa osastolta poistuminen, kun yleensähän sieltä halutaan pois. Toivottavasti tämä tästä parempaan päin lähtee. Nyt kun menee Zyprexa niin voinko ottaa enää ketipinoria? Ja sitten kumpi lienee unettavampi ketipinor vai zyprexa. Jokatapauksessa ainakin hetkellisesti taas järkevien ihmisten kirjoissa. Pelottaa vaan ajatus, jos ongelma kotona taas jatkuu. Kotiuttamista suunniteltu kait 19.3. Lisäksi stressiä lisäämässä kasvava laskupino, toivottavasti sossu auttaa.

Pelokas_ kirjoitti:

Zyprexaa ovat osastolla antaneet, olen ainakin katkonaisesti nukkunut. Toivottavasti teho säilyy... Sinäänsä hassua, että itseäni pelottaa osastolta poistuminen, kun yleensähän sieltä halutaan pois. Toivottavasti tämä tästä parempaan päin lähtee. Nyt kun menee Zyprexa niin voinko ottaa enää ketipinoria? Ja sitten kumpi lienee unettavampi ketipinor vai zyprexa. Jokatapauksessa ainakin hetkellisesti taas järkevien ihmisten kirjoissa. Pelottaa vaan ajatus, jos ongelma kotona taas jatkuu. Kotiuttamista suunniteltu kait 19.3. Lisäksi stressiä lisäämässä kasvava laskupino, toivottavasti sossu auttaa.

Lue lisää

Nyt kun zyprexa on mennyt lähes kuukauden, olen kyllä joka yö nukkunut, mutta ajatukseni ovat lamaantuneet ja päässä ontto olo. Lisäksi tekisi mieli välillä itkeä olonsa takia, ei tätäkään osaa hyvin kuvailla. Masennuksen oireita myös. Olen aivan zombi ja se näkyy varmaan kirjoituksessakin hajanaisuutena kuin myöskin puheessa. Onko tämä kaikki zyprexan sivuoiretta vai jotain muuta? Mitä suosittelisitte tilalle, jos johtuu siitä? Nyt kuitenkin vielä pakko joka ilta ottaa, jotta saa nukuttua, kiusallista. Lisäksi menee citalopram 10mg aamulla ja temesta 2-3x päivässä.

Olisiko ketipinor tai joku muu vähemmän zompiuttava unilääke? Kiitoksia vastauksista etukäteen.