olen vanhan kansan miehiä; suomalainen - hieman ylipainoinen, vitun vahva, kannanotoissani vanhoillinen, elän epäterveellisesti; tupakoin liikaa, juon kolmen miehen edestä, syön rasvaisesti, tietotekniikasta en ymmärrä mitään ilman apuja ja näen kokemuksen rintaäänellä kuinka nopeasti maailma menee eteenpäin; kun olin lapsi niin Urkki hallitsi; Urkki ja neuvostoliitto oli aina siellä jossain, sitten tuli Manu ja aloin ymmärtää asioita, Tulin miehen ikään ja menin miesten töihin ja aloin hahmottaa maailman menoa omien värilasieni kautta; Manu hallitsi vieläkin ja alkossa sai seistä asennossa, anoa koskenkorvapullollista, baariin en päässyt lähiössä sisään kun minulla oli maiharit jalassa; räkälän poke sanoi baarin olevan "tanssiravintola". no, Manun valtakunnassa ne tanssijatkin sentään ajettiin yhden aikaan yöllä jo kotiin. Manu katosi ja Ahtisaari otti vallan; edelleen en ymmärtänyt mitään tietotekniikasta, aloin silti jo saada esimiestehtäviä, aloin saada enemmän rahaa kuin pystyin kuluttamaankaan ( tietyntyylinen kulttuurivallankumous muuten) ja aloin aikuistumaan; perustin perheen ja kävin töissä, hankin talon ja velkaa ja sain ennakkoperintöä. oli oma auto ja akalla toinen. sitten hoidin hommat perisuomalaiseen tapaan kotiin; nyt ei ole akkaa, ei perhettä, ei useampaa autoa ja palkastakaan ei jää enää kuin rippeet kouraan. tietotekniikasta en edelleenkään ymmärrä mitään. sitten Mara vaihtui Tarjaan ja tuli internet; minä - sivistyneenä, kultivoituneena ja maailman avarakatseisena tutkiskelevana - tietenkin innostuin internetin mahdollisuuksista ja - tiedon lisäksi - etenkin sen pienen ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa ja tuoda mielipiteitänsä esiin. ennen Manun aikaan sai tuoda asiaansa esiin huutamalla; toimin hetken sopimussotilaana ja vaikken varsinaisia alaisia omannutkaan niin silti joskus humalapäissäni pystyin esiintymään iltaisin ja viikonloppuisin ja tuomaan kovaäänisesti mielipiteeni esiin. ja niistä sain vain hyväksyvää - ja asennossa seisovaa - kiitosta ja hyväksyntää. tosin sen sortin hyväksyntää että jos palkanmaksaja niistä olisi tiennyt niin pennit olisi pistetty jonoon. suomalainen sotilas ei juopottele. Maran aikaan olin kymppinä rakennuksilla; vieläkin huutamalla ja hyvävelimentaliteetillä ja rehellisellä suomalaisella sisulla, työnteolla ja viinan juomisella pärjäsi; se on ihme miten tässä maassa rahaa pystyykään tekemään. monessa muussa maassa suomalainen elämäntapa ei tuottaisi tulosta. Tarjan aikaan rahan tulo vaan lisääntyy; valtaa, vastuuta ja haasteita olisi mielin määrin. rahat mitkä tämänpäivän elämässä liikkuvat ovat jotain sellaista mihin minä olisin tukehtunut jo ajatuksena parikymmentä vuotta takaperin. silti viinaa juoden, huutamalla ja tietty tekemällä hommat hoituu myös Tarjan aikaan. internet on edelleen ja kehittyy; me ihmiset vaan vanhennutaan ja väsytään. silti tietotekniikasta en ymmärrä mitään. ja tästä kirjoituksen päämäärään ja seuraavaan kappaleeseen;
kun internetin keskustelupalstat tulivat niin luulin että demokratia ja tiedonkulku ja kommunikointi ei voi enää tästä parantua; että nyt se pieni ihminen voi sanoa vastaan. mutta miten kävikään tänä päivänä? kävin katsomassa siskoa; hän puolitoista vuotta takaperin rekisteröi minut facebookkiin ja lupaisi näyttää vähän myöhemmin miten se toimii. no, tänään hän minulle sitä esitteli ja kirjauduin sisään; olen tänäänkin löytänyt ihmisiä, joita en ole tavannut pariinkymmeneen vuoteen, osan olen luullut jo edesmenneen, ja keskustellut ihmisten kanssa reaaliajassa. kohta ei ihmiset edes poistu baariin kun kaikki on kotikoneen ulottuvilla. nämä keskustelupalstat kuolevat kohta pois; ei täällä kannata olla. hyödytöntä. ja ei tästä kauaa ole kun luulin keskustelupalstojen olevan jotain hienoa ja edelläkäyvää. nyt olen vakuuttunut näiden palstojen keräävän hämähäkinseittiä ympärilleen. ainoa keino tällaisten pastojen pärjäämiseen olisi se, että täällä olisi mielenkiintoa herättävää keskustelua.
kun internetin keskustelupalstat tulivat niin luulin että demokratia ja tiedonkulku ja kommunikointi ei voi enää tästä parantua; että nyt se pieni ihminen voi sanoa vastaan. mutta miten kävikään tänä päivänä? kävin katsomassa siskoa; hän puolitoista vuotta takaperin rekisteröi minut facebookkiin ja lupaisi näyttää vähän myöhemmin miten se toimii. no, tänään hän minulle sitä esitteli ja kirjauduin sisään; olen tänäänkin löytänyt ihmisiä, joita en ole tavannut pariinkymmeneen vuoteen, osan olen luullut jo edesmenneen, ja keskustellut ihmisten kanssa reaaliajassa. kohta ei ihmiset edes poistu baariin kun kaikki on kotikoneen ulottuvilla. nämä keskustelupalstat kuolevat kohta pois; ei täällä kannata olla. hyödytöntä. ja ei tästä kauaa ole kun luulin keskustelupalstojen olevan jotain hienoa ja edelläkäyvää. nyt olen vakuuttunut näiden palstojen keräävän hämähäkinseittiä ympärilleen. ainoa keino tällaisten pastojen pärjäämiseen olisi se, että täällä olisi mielenkiintoa herättävää keskustelua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.