Rakas Jeesus....

Onko Jeesus vahvojen ja onnistuvien armahtaja vaiko syntisyytensä tunnustavan?
Jos sinä uskot, että Jeesus on Jumalan Poika ja sinun lunastajasi, niin kukaan ei voi viedä sinulta taivaspaikkaa. Jos lisäksi et ole läpeensä ilkeä tai itsekäs, niin Jumala kyllä tuntee sydämesi.

Joku voi sanoa että et pääse taivaan parhaille paikoille, mutta haitanneeko tuo, jos pitää paikkansakaan. Luota armoon ja pyydä häpeämättömästi Jeesuksen nimessä Jumalan apua ja siunausta. Uskollisuus on tärkeämpää kuin avioliitto, jonka muotoa ei ole edes Raamatussa tarkkaan määrätty. Missään ei sanota että täytyy mennä papin tai tuomarin edessä naimisiin. Mitä ei ole Raamatussa tarkkaan käsketty, sitä ei voi ihmiset ehdottomaksi laiksi muuttaa. Samoin Jeesuksen eroamisen kielto koski yritystä pelastua lain kautta. Ei Jeesus kuitenkaan tullut maaimaan vaikeuttamaan jo ennestään ylivoimaisia VT:n lakeja. Sydänten kovuus mahdollistaa yhä eron ja uuden liiton. Totta kai se on epätoivottavaa ja synti, mutta ei kadottava sellainen. Itsensä tuntien se voi olla jopa pienempi paha.

On hyvä pyrkiä kaikkeen hyvään ja kauniiseen, mutta jos se ei onnistu, niin armo kyllä riittää. Minä, niinkuin moni (=kaikki) muu kristitty olemme muiden näkemättä sydämestämme syntisiä. Meitä luullaan hyviksi kristityiksi, mutta kyllä mekin ollaan ihan Jeesuksen armon varassa.

Toinen asia on se, että olet ehkä elämän jonkin verran murjoma. Voi olla hyvä pyrkiä löytämään henkistä ja hengellistä apua. Tiettävästi kirkon perhekeskukset antavat keskusteluapua kuului sitten ev.lut kirkkoon tai ei. Siellä ei syyllistetä, niinkuin pienissä seurakunnissa. Vikana on toki ystävien löytämisen vaikeus.

Siunausta Sinulle

P.S. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen krispeutti(at)luukku.com Yritän muistaa tarkistaa tämän sivuosoitteeni aina välillä

Krispeutti kirjoitti:

Onko Jeesus vahvojen ja onnistuvien armahtaja vaiko syntisyytensä tunnustavan?
Jos sinä uskot, että Jeesus on Jumalan Poika ja sinun lunastajasi, niin kukaan ei voi viedä sinulta taivaspaikkaa. Jos lisäksi et ole läpeensä ilkeä tai itsekäs, niin Jumala kyllä tuntee sydämesi.

Joku voi sanoa että et pääse taivaan parhaille paikoille, mutta haitanneeko tuo, jos pitää paikkansakaan. Luota armoon ja pyydä häpeämättömästi Jeesuksen nimessä Jumalan apua ja siunausta. Uskollisuus on tärkeämpää kuin avioliitto, jonka muotoa ei ole edes Raamatussa tarkkaan määrätty. Missään ei sanota että täytyy mennä papin tai tuomarin edessä naimisiin. Mitä ei ole Raamatussa tarkkaan käsketty, sitä ei voi ihmiset ehdottomaksi laiksi muuttaa. Samoin Jeesuksen eroamisen kielto koski yritystä pelastua lain kautta. Ei Jeesus kuitenkaan tullut maaimaan vaikeuttamaan jo ennestään ylivoimaisia VT:n lakeja. Sydänten kovuus mahdollistaa yhä eron ja uuden liiton. Totta kai se on epätoivottavaa ja synti, mutta ei kadottava sellainen. Itsensä tuntien se voi olla jopa pienempi paha.

On hyvä pyrkiä kaikkeen hyvään ja kauniiseen, mutta jos se ei onnistu, niin armo kyllä riittää. Minä, niinkuin moni (=kaikki) muu kristitty olemme muiden näkemättä sydämestämme syntisiä. Meitä luullaan hyviksi kristityiksi, mutta kyllä mekin ollaan ihan Jeesuksen armon varassa.

Toinen asia on se, että olet ehkä elämän jonkin verran murjoma. Voi olla hyvä pyrkiä löytämään henkistä ja hengellistä apua. Tiettävästi kirkon perhekeskukset antavat keskusteluapua kuului sitten ev.lut kirkkoon tai ei. Siellä ei syyllistetä, niinkuin pienissä seurakunnissa. Vikana on toki ystävien löytämisen vaikeus.

Siunausta Sinulle

P.S. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen krispeutti(at)luukku.com Yritän muistaa tarkistaa tämän sivuosoitteeni aina välillä

Lue lisää

kirjoitit:

> Siellä ei syyllistetä, niinkuin pienissä seurakunnissa.

Jeesuksen seurakunta on pieni ja Herra sanoi: "Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne. Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta!"

Sinä piskuinen lauma tarkoitaa pientä laumaa.

Terapeutilla olen käynytkin, kun lasten isä kuoli, mutta siitä ei mulle ollu apua. Omat vanhemmat kuuluivat aikoinaan ku vielä olivat naimisissa, helluntaiseurakuntaan. Eli lapsena sain oppia tuntemaan Jeesuksen. Ainoa, mikä on jättäny jälkensä, oli se, kun isä oli väkivaltanen ja äiti masentunut, ja siihen lisäks kuus lasta. Jäätiin lapset aika yksin, kun vanhempien aika meni tapellessa. Sitä on vieläkin vaikee ymmärtää, kun kyse oli kuitenkin uskovaisista ihmisistä. Ehkä isän alistamisen takia on vaikee vieläkään arvostaa itseään. Itsekin kuulun nykyään helluntaiseurakuntaan ja kasteella kävin sen jälkeen, kun humalapäissäni päätin tappaa itseni. Se oli typerä teko, mutta pysäytti miettimään. Päätin antaa elämäni Jeesukselle.
Sen takia tunnen itseni valehtelijaksi ja huonoksi, kun en ole tätä lupausta pitänyt. Ja kaikki ovat olleet sitä mieltä, että avoliitossa eläminen on syntiä, mutta tämä mies kenen kanssa elän, on ottanut minun lapseni kuin omikseen, huolehtii ja rakastaa heitä. Ja me rakastamme toisiamme. Lapset ovat nyt onnellisia, kun heillä on isä ja äiti.
Muuta vaikka asiat ovat hyvin, tunnen itseni niin surulliseksi, kun tunnen että jotain puuttuu. Mutta ehkä uudella paikkakunnalla alan käymään seurakunnassa. Siellä kun kukaan ei tunne mua, niin on ehkä helpompi mennä.

ap. kirjoitti:

Terapeutilla olen käynytkin, kun lasten isä kuoli, mutta siitä ei mulle ollu apua. Omat vanhemmat kuuluivat aikoinaan ku vielä olivat naimisissa, helluntaiseurakuntaan. Eli lapsena sain oppia tuntemaan Jeesuksen. Ainoa, mikä on jättäny jälkensä, oli se, kun isä oli väkivaltanen ja äiti masentunut, ja siihen lisäks kuus lasta. Jäätiin lapset aika yksin, kun vanhempien aika meni tapellessa. Sitä on vieläkin vaikee ymmärtää, kun kyse oli kuitenkin uskovaisista ihmisistä. Ehkä isän alistamisen takia on vaikee vieläkään arvostaa itseään. Itsekin kuulun nykyään helluntaiseurakuntaan ja kasteella kävin sen jälkeen, kun humalapäissäni päätin tappaa itseni. Se oli typerä teko, mutta pysäytti miettimään. Päätin antaa elämäni Jeesukselle.
Sen takia tunnen itseni valehtelijaksi ja huonoksi, kun en ole tätä lupausta pitänyt. Ja kaikki ovat olleet sitä mieltä, että avoliitossa eläminen on syntiä, mutta tämä mies kenen kanssa elän, on ottanut minun lapseni kuin omikseen, huolehtii ja rakastaa heitä. Ja me rakastamme toisiamme. Lapset ovat nyt onnellisia, kun heillä on isä ja äiti.
Muuta vaikka asiat ovat hyvin, tunnen itseni niin surulliseksi, kun tunnen että jotain puuttuu. Mutta ehkä uudella paikkakunnalla alan käymään seurakunnassa. Siellä kun kukaan ei tunne mua, niin on ehkä helpompi mennä.

Lue lisää

Voisiko olla, että meillä ihmisillä on vaikeaa antaa itsellemme anteeksi
vaikka Herra jo Golgatalla sovitti kaiken.
Tarvineeko "seurakunnan" sanomisista välittää;

Mark. 8:36

Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?

hobo7 kirjoitti:

Voisiko olla, että meillä ihmisillä on vaikeaa antaa itsellemme anteeksi
vaikka Herra jo Golgatalla sovitti kaiken.
Tarvineeko "seurakunnan" sanomisista välittää;

Mark. 8:36

Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?

Lue lisää

Sepä siinä onkin, anteeks antaminen itselleen on vaikeaa. Mutta niin on myös lähimmäisilleen. Monta vuotta vihasin varsinki isääni, ja äidille ollu katkera. Mutta kun isä tuli tässä uudestaan uskoon, niin oli helpompi antaa anteeks ne kaikki loukkaukset, mitä sai sai sillon aikoinaan kuulla. Mutta edelleenkin jännitän kauheesti etukäteen, kun pitäis isää nähä. Onneks hyvin harvoin...
Mutta anteeks antaminen tärkeää, vaikka se vaikeeta onki...

ap. kirjoitti:

Sepä siinä onkin, anteeks antaminen itselleen on vaikeaa. Mutta niin on myös lähimmäisilleen. Monta vuotta vihasin varsinki isääni, ja äidille ollu katkera. Mutta kun isä tuli tässä uudestaan uskoon, niin oli helpompi antaa anteeks ne kaikki loukkaukset, mitä sai sai sillon aikoinaan kuulla. Mutta edelleenkin jännitän kauheesti etukäteen, kun pitäis isää nähä. Onneks hyvin harvoin...
Mutta anteeks antaminen tärkeää, vaikka se vaikeeta onki...

Lue lisää

Vaikeaa ellei mahdotonta, mutta Jeesuksessa mahdollista.
Paljon on tutunkuuloisia jännityksiä/eloa kuin täälläkin.
Itse olen vain siinä isän asemassa. Minä pelkään kovin, että kuinka paljon lapseni (14v, 15v, 20v.) minua
vihaa/halveksii. Sellast se on, en ole hyvä isä mutta Jumalan armosta saan yrittää aina uudestaan.
Ja kiitos Herran nytki on esikoinen (likka) käymäs, ja rauhallista on.
Paljon sekin sai aikoonaa kestää mun metelii, epävarmuutta, viinaa ym.
Jeshua Rakastaa. Shalom.

hobo7 kirjoitti:

Vaikeaa ellei mahdotonta, mutta Jeesuksessa mahdollista.
Paljon on tutunkuuloisia jännityksiä/eloa kuin täälläkin.
Itse olen vain siinä isän asemassa. Minä pelkään kovin, että kuinka paljon lapseni (14v, 15v, 20v.) minua
vihaa/halveksii. Sellast se on, en ole hyvä isä mutta Jumalan armosta saan yrittää aina uudestaan.
Ja kiitos Herran nytki on esikoinen (likka) käymäs, ja rauhallista on.
Paljon sekin sai aikoonaa kestää mun metelii, epävarmuutta, viinaa ym.
Jeshua Rakastaa. Shalom.

Lue lisää

Uskon, että se on vaikeeta myös isälle/äidille, ei pelkästään lapselle...Toivottavasti osaan itse kasvattaa lapseni oikein, ettei niitten tarvii aikuisina vihata mua.
Kun näin isän itkevän, kun se kerto siitä tilanteesta, kun se sai uudesti syntyä uskossaan, niin en enää pystynyt tuntemaan vihaa.
Mut toisaalta en oo pystyny unohtamaan menneitä.
Onnellinen olen kuitenkin isän puolesta ja tiedän että hän varmasti on katunut tekojaan ja saanut anteeksi. Ja se on tärkeintä.
Voi kun vielä äitikin saisi tulla uudestaan uskoon.
Muuttuisi hänenki elämänsä varmasti paljon helpommaksi...

ap. kirjoitti:

Uskon, että se on vaikeeta myös isälle/äidille, ei pelkästään lapselle...Toivottavasti osaan itse kasvattaa lapseni oikein, ettei niitten tarvii aikuisina vihata mua.
Kun näin isän itkevän, kun se kerto siitä tilanteesta, kun se sai uudesti syntyä uskossaan, niin en enää pystynyt tuntemaan vihaa.
Mut toisaalta en oo pystyny unohtamaan menneitä.
Onnellinen olen kuitenkin isän puolesta ja tiedän että hän varmasti on katunut tekojaan ja saanut anteeksi. Ja se on tärkeintä.
Voi kun vielä äitikin saisi tulla uudestaan uskoon.
Muuttuisi hänenki elämänsä varmasti paljon helpommaksi...

Lue lisää

Tottakai osaat kasvattaa lapsesi, se että olet huolissasi kertoo siitä.

Matt. 5:4

Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.

Raamattu sanoo, , Siellä missä 2 tai useampi on kokoontunut minun nimeeni siellä minä olen heidän keskellään,, Näin sanoo itse Jeesus meidän herramme, ei siellä sanota, ettei näillä keskustelu palstoilla Jeesus kuule, Kyllä hän kuulee joka paikassa, kun me Pyydämme apua hänen nimissään,

otto petteri
Vastaus
Ammatti auttaja ei voi antaa syntejä anteeksi jeesus voi,siinä jonkin lainen ero seurakunna työntekijä joka on uskova hänen kanssa voi rukoilla anteesi antoa jeesukselta.