Hei!
Olen myös kokenut ikäviä asioita erityisesti kristillisissä vapaissa seurakunnissa, mutta en ole katkeroitunut saatikka luopunut uskostani Jeesukseen Kristukseen. Myönnän kyllä, että aluksi minusta tuntui jopa surulliselta ja masentuneelta, kun jouduin kokemaan ikäviä asioita.. kuvittelin, että nyt löytäisin helposti uusia hyviä kristittyjä ystäviä.. mutta ei ihan niin käytännössä tapahtunutkaan.
Aluksi syyttelin itseäni, että en osaa sopeutua seurakuntaan .. ehkä uskossani on jopa jotain vikaa.. seuraavaksi käänsin syyttelyt muihin kristittyihin.. niin että masennuin vielä enemmän.
Kunnes ajan myötä olen oppinut, että täydellistä ja parasta seurakuntaa ei ole olemassakaan tässä maailmassa, eikä ole olemassa täydellisiä kristittyjä.
Vaikka ei kuulukaan mihinkään seurakuntaan, voi ihminen olla uskossa ja kuulua varmuudella Kristukselle. Täytyy myöntää, että minulla se vei aikani, ennen kuin tämän ymmärsin.
Mutta kun sen ymmärsin, että enhän minä ihmisistä haluakaan olla riippuvainen, vaan yksin Kristuksesta, niin silloin sain kokea valtavan Vapauden..
Edelleenkin kiertelen silloin tällöin eri seurakuntia, ja uskon että jonain päivänä löydän paikan, jonne minäkin voin kotiutua.. viimeistään kuitenkin sitten Taivaan Isän kodissa. :)
Jos joku haluaa enemmänkin keskustella näistä asioista, niin vaihdan mielelläni ajatuksia. Siksipä jätän nyt osoitteeni tähän:
[email protected]
Siunausta kaikille tämän palstan lukijoille! Ja ehkä joku saa inspiraation vaikka kirjoittaakin minulle..
Olen myös kokenut ikäviä asioita erityisesti kristillisissä vapaissa seurakunnissa, mutta en ole katkeroitunut saatikka luopunut uskostani Jeesukseen Kristukseen. Myönnän kyllä, että aluksi minusta tuntui jopa surulliselta ja masentuneelta, kun jouduin kokemaan ikäviä asioita.. kuvittelin, että nyt löytäisin helposti uusia hyviä kristittyjä ystäviä.. mutta ei ihan niin käytännössä tapahtunutkaan.
Aluksi syyttelin itseäni, että en osaa sopeutua seurakuntaan .. ehkä uskossani on jopa jotain vikaa.. seuraavaksi käänsin syyttelyt muihin kristittyihin.. niin että masennuin vielä enemmän.
Kunnes ajan myötä olen oppinut, että täydellistä ja parasta seurakuntaa ei ole olemassakaan tässä maailmassa, eikä ole olemassa täydellisiä kristittyjä.
Vaikka ei kuulukaan mihinkään seurakuntaan, voi ihminen olla uskossa ja kuulua varmuudella Kristukselle. Täytyy myöntää, että minulla se vei aikani, ennen kuin tämän ymmärsin.
Mutta kun sen ymmärsin, että enhän minä ihmisistä haluakaan olla riippuvainen, vaan yksin Kristuksesta, niin silloin sain kokea valtavan Vapauden..
Edelleenkin kiertelen silloin tällöin eri seurakuntia, ja uskon että jonain päivänä löydän paikan, jonne minäkin voin kotiutua.. viimeistään kuitenkin sitten Taivaan Isän kodissa. :)
Jos joku haluaa enemmänkin keskustella näistä asioista, niin vaihdan mielelläni ajatuksia. Siksipä jätän nyt osoitteeni tähän:
[email protected]
Siunausta kaikille tämän palstan lukijoille! Ja ehkä joku saa inspiraation vaikka kirjoittaakin minulle..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttua oli. Olen kokenut samaa ja emme ole varmasti ainoat.
Uskovaisetkin ovat erehtyväisä ihmisiä, jotka eivät ihan kaikki ymmärrä omia vikojaan.
olet aivan oikeassa siinä, että täydellistä seurakuntaa ei ole olemassakaan! ja on hienoa, että olet ymmärtänyt senkin, että uskova tarvitsee seurakuntakodin.
sinun täytyisi nyt vain laittaa käytäntöön oppimasi ja lyöttäytyä muiden epätäydellisten joukkoon!
seurakuntaan kuuluminen ja osallistuminen sen Jeesuksen itsensä antamaan tehtävään ei ole riippuvaisuutta ihmisistä vaan nimenomaan se on riippuvaisuutta Jeesuksesta ja tekemistä hänen tahtonsa mukaan.
kai tiedät, miksi Jeesus asetti seurakunnan, nimenomaan paikallisseurakunnan, meitä uskovia varten?
itsekin olen kokenut seurakunta-elämässä jos jonkinlaista myllerrystä, mutta siellä sitä vain elellään toisten myllertäjien joukossa! monta kertaa olen itsekin joutunut pyytämään anteeksi sanomisiani ja tekemisiäni.
mikään "maallinen" yhteys ei voita seurakunnassa tapahtuvaa uskovien yhteyttä!
Kyllä seurakuntakoti on ihana asia, jos se toimii.
Mutta nykyisin seurakuntakodit ovat ns. "Pakkopaitoja"
Missäs olit viime pyhänä kun et tullut kirkkoon,
on useiden kirkkojen pakkopaita lauselmat.
Kun jäät pois tästä "pakkopaidasta" niin joudut käymään läpi pahan prosessin. Sillä sinua ahdistetaan jopa vuosia. Ja silti sinä saatat olla palava uskovainen, mutta ei ne sitä katso.
Kun minut vapautettiin tästä pakkopaidasta, se tapahtui ihan tuntemattomassa kirkossa, ja sinne oli tullut saarnaaja jostakin Afrikasta. Ja kesken
saarnan tämä tuntematon saarnaaja käveli käytävää pitkin ihan sinne kirkon takaosaan jossa istuin,
ja pani kätensä minun päälleni, ja alkoi profetoimaan sanoen: Nyt Jumala vapauttaa sinut tästä Klikistä. Hän tarkoitti juuri tuota seurakunnan orjuutta. Ja siitä lähtien ei kukaan
seurakunnan jäsen ole enempää käyneet nuhtelemassa siitä ettei käy kirkossa, ja nyt kuulun niihin uskovaisiin joista käytetään nimitystä "kirkottomat" Mutta se on parempi että saa palvella Jeesusta ja Jumalaa vapaasti, eikä kenenkään pakottamana.