12 vuotta jo tätä paskaa siis takana. Välillä hyviä aikoja ja oon jopa kuvitellu et oon parantunu. Nyt taas alkanu aika rajuna tää.. onko kellään kokemusta että olis vuos kaudet sairastanu, että olis parantunu.. oon menettämässä toivoni kokonaan. Oon 27 vuotias nainen.
En pääse ikinä tästä eroon!!! :(
poopiojpeaij
2416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarvitset varmasti tosi tiivistä apua, kun oot noin pitkään sairastanut. Ja nimenomaan semmoisessa yksikössä, jossa autetaan just syömishäiriöisiä. Surffasin just sen uuden syömishäiriöklinikan sivuilla ja siellä korostettiin, että paraneminen on mahdollista missä vaiheessa sairautta tahansa, vaikka ois sairastanut pitkäänkin. www.syomishairioklinikka.fi Toinen syömishäiriö-hoitopaikka on syömishäiriökeskus Helsingissä www.syomishairiokeskus.net . Hae apua jostain, että saat arvoises kunnollisen elämän. Voimia!
MInä sairastuin 15 vuotiaana bulimiaan ja yli 10 vuotta oksensin lähes päivittäin. Tuhannet kerrat yritin lopettaa mutta en onnistunut. Vain lyhyitä jaksoja pystyin olemaan oksentamatta. Sitten vaan yhtäkkiä se loppui. Pelkäsin että lihon tai että elimistöni ei toimi enää kunnolla. Kaikki meni hyvin. Sain terveitä lapsia ja olin muutenkin hyvässä kunnossa. En lihonut. Luulin, että olin terve. Sitä onnea kesti kuitenkin vain noin 10 vuotta. Sitten sairastuin rajuun oksennustautiin ja siitä jäi oksentaminen päälle. Ja sitten tuli ahmiminen myös. Sitä on kestänyt nyt muutaman vuoden. Olen yrittänyt ja yrittänyt lopettaa ja nyt olen onnistunut olemaan reilun kuukauden oksentamatta. Ajattelen asiaa koko ajan ja tarkkailen syömistäni etten vaan syö liikaa ja sen seurauksena oksenna. Tarkoitus olisi päästä tästä eroon kokonaan silläkin uhalla että lihon. Varmasti pieni ylipainokin on vähemmän vaarallista kuin päivittäinen oksentaminen. Hampaat on murusina ja naama harmaa. Mutta kovasti yritän parantua.
Siis paha tauti tämä on. Parantua varmasti voi, mutta minusta tuntuu että ihan normaaliksi ei voi tulla. Täytyy koko ajan olla varovainen ettei sairastu uudestaan.
Mutta kun motivaatio ja yritys on kova pystyy elämään normaalia elämää. Tsemppiä sinulle ja muille kamppaileville.