Toinen Mooseksen kirja kertoo meille Israelin kansan vaelluksesta orjuudesta vapauteen, heidän "tiestään".
Israelin kansa eli orjuudessa Egyptin ikeen alla, kansa kuin mikä tahansa muu kansa kansakuntien joukoissa.
Jumala oli heidät kuitenkin omakseen valinnut, tämän uppiniskaisen kansan!
Ei Jumala heitä kansakseen valinnut heidän hyvien töiden, tekojen tai paremmuuden vuoksi. Se oli Jumalan oma valinta.
Voimallisesti ja suurin ihmeteoin Jumala todisti, että tämä orjakansa todellakin on Hänen kansansa ja että Hän on heidän Jumalansa. Karitsan veri iisopin oksalla levitettynä oven pieliin oli merkkinä kuoleman enkelille, jotta hän heidän talonsa ohitseen kulkisi.
Karitsan veri heidät pelasti ( usko ).
Jumala voimallisesti heidät johdatti pois orjuudesta vapauteen. Punaisenmeren Herra halkaisi ja tämän veden läpi he kulkivat kirjaimellisesti vapauteen. Heidän entiset herransa ja hallitsijansa olivat nyt kukistettu, faaraon joukot hukkuivat punaiseen mereen ja israelin kansa pääsi vapauteen menneen orjuuden ikeestä ( kaste ).
He vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki, kuten Paavali opettaa.
Herra kulki heidän kanssaan läpi erämaan ja antoi heille lain. Laki kuinka elää Herran tahdon mukaista elämää. Laki toi joko siunauksen tai kirouksen. Pitämällä lain, elämällä Herran tahdon mukaan he saisivat siunauksia osakseen, mutta lain rikkominen toisi kirouksen.
Jos he pysyisivät uskossa Herraan ja eläisivät Hänen tahtonsa mukaan, he pääsisivät luvattuun maahan! Mutta, he kapinoivat, kääntyivät pois... nurisivat eivätkä pysyneet Herrassa. Jopa toisen jumalan itselleen he rakensivat vaikka Jumala oli suurin ihmeteoin heidät pelastanut, itse kulkenut heidät kanssaan ja kaiken tämän he omin silmin saivat nähdä, silti he Hänestä luopuivat ja lain rikkoivat.
Jumala ei heitä kuitenkaan hyljännyt!
Jumala lähetti käärmeitä heidän joukkoonsa mutta valmisti heille keinon selvitä kuolettavista käärmeen puremista. Hän käski Mooseksen tehdä käärmeen ja asettaa sen sauvan nokkaan. Jokainen jota käärme nyt puri kunhan vain katsoi sauvan nokassa olevaa käärmettä jäi eloon.
He jotka luopuivat uskostaan, eivät eläneet Jumalan tahdon mukaan ja eivätkä pysyneet Hänessä, eivät päässeet luvattuun maahan ja he kuolivat. 40 vuotta he erämaassa vaelsivat. Voimallisesti Herra heistä piti huolta, heidän vaatteensa eivät kulunee, vettä ja ruokaa oli jokaiselle.
Tällaisesta "tiestä" meille valitun kansan kohdalla Mooseksen kirjassa kerrotaan. Myös apostolien aikana kristityn vaelluksesta puhuttiin "tienä" ja ensimmäisiä "kristittyjä" kutsuttiinkin aluksi "tien kulkijoiksi" ennenkuin sana "kristitty" vakiintui ihmisten keskuuteen.
Huomaatko kuinka Israelin kansan historia ja vaellus puhuu meille myös meidän jokaisen kristityn vaelluksesta!?
Jumala ihmein ja voimallisesti heille ilmestyi ja karitsan veri heidät kuoleman enkeliltä pelasti!
Aivan kuten nyt meidätkin pelastaa Jumalan Pojan, Jeesuksen veri ( meidän "pääsiäislampaamme" ).
Veden läpi kulkiessaan he pääsivät irti menneen orjuudesta. Pilven johdattamina he vaelsivat erämaassa!
Huomaa kuinka Paavali opettaessaan kasteesta viittaa nimenomaan heidän punaisenmeren ylitykseen, se oli heidän kasteensa Mooseksen seuraajiksi.
Erämaassa vaeltaessaan kääreet heitä vaivasi ja katsomalla sauvaan ripustettuun käärmeeseen, he saivat elää. Niinkuin mekin nyt vaeltaessamme saamme elää kun pidämme katseen Kristuksessa, ja uskomme Häneen!
"Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän." ( Joh. 3:14-15 )
Päämääränä heidän vaelluksessaan oli luvattu maa, näinhän on myös meillä päämääränämme taivaan koti.
"Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään." ( Joh. 3:35-36 )
Israelin kansa eli orjuudessa Egyptin ikeen alla, kansa kuin mikä tahansa muu kansa kansakuntien joukoissa.
Jumala oli heidät kuitenkin omakseen valinnut, tämän uppiniskaisen kansan!
Ei Jumala heitä kansakseen valinnut heidän hyvien töiden, tekojen tai paremmuuden vuoksi. Se oli Jumalan oma valinta.
Voimallisesti ja suurin ihmeteoin Jumala todisti, että tämä orjakansa todellakin on Hänen kansansa ja että Hän on heidän Jumalansa. Karitsan veri iisopin oksalla levitettynä oven pieliin oli merkkinä kuoleman enkelille, jotta hän heidän talonsa ohitseen kulkisi.
Karitsan veri heidät pelasti ( usko ).
Jumala voimallisesti heidät johdatti pois orjuudesta vapauteen. Punaisenmeren Herra halkaisi ja tämän veden läpi he kulkivat kirjaimellisesti vapauteen. Heidän entiset herransa ja hallitsijansa olivat nyt kukistettu, faaraon joukot hukkuivat punaiseen mereen ja israelin kansa pääsi vapauteen menneen orjuuden ikeestä ( kaste ).
He vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki, kuten Paavali opettaa.
Herra kulki heidän kanssaan läpi erämaan ja antoi heille lain. Laki kuinka elää Herran tahdon mukaista elämää. Laki toi joko siunauksen tai kirouksen. Pitämällä lain, elämällä Herran tahdon mukaan he saisivat siunauksia osakseen, mutta lain rikkominen toisi kirouksen.
Jos he pysyisivät uskossa Herraan ja eläisivät Hänen tahtonsa mukaan, he pääsisivät luvattuun maahan! Mutta, he kapinoivat, kääntyivät pois... nurisivat eivätkä pysyneet Herrassa. Jopa toisen jumalan itselleen he rakensivat vaikka Jumala oli suurin ihmeteoin heidät pelastanut, itse kulkenut heidät kanssaan ja kaiken tämän he omin silmin saivat nähdä, silti he Hänestä luopuivat ja lain rikkoivat.
Jumala ei heitä kuitenkaan hyljännyt!
Jumala lähetti käärmeitä heidän joukkoonsa mutta valmisti heille keinon selvitä kuolettavista käärmeen puremista. Hän käski Mooseksen tehdä käärmeen ja asettaa sen sauvan nokkaan. Jokainen jota käärme nyt puri kunhan vain katsoi sauvan nokassa olevaa käärmettä jäi eloon.
He jotka luopuivat uskostaan, eivät eläneet Jumalan tahdon mukaan ja eivätkä pysyneet Hänessä, eivät päässeet luvattuun maahan ja he kuolivat. 40 vuotta he erämaassa vaelsivat. Voimallisesti Herra heistä piti huolta, heidän vaatteensa eivät kulunee, vettä ja ruokaa oli jokaiselle.
Tällaisesta "tiestä" meille valitun kansan kohdalla Mooseksen kirjassa kerrotaan. Myös apostolien aikana kristityn vaelluksesta puhuttiin "tienä" ja ensimmäisiä "kristittyjä" kutsuttiinkin aluksi "tien kulkijoiksi" ennenkuin sana "kristitty" vakiintui ihmisten keskuuteen.
Huomaatko kuinka Israelin kansan historia ja vaellus puhuu meille myös meidän jokaisen kristityn vaelluksesta!?
Jumala ihmein ja voimallisesti heille ilmestyi ja karitsan veri heidät kuoleman enkeliltä pelasti!
Aivan kuten nyt meidätkin pelastaa Jumalan Pojan, Jeesuksen veri ( meidän "pääsiäislampaamme" ).
Veden läpi kulkiessaan he pääsivät irti menneen orjuudesta. Pilven johdattamina he vaelsivat erämaassa!
Huomaa kuinka Paavali opettaessaan kasteesta viittaa nimenomaan heidän punaisenmeren ylitykseen, se oli heidän kasteensa Mooseksen seuraajiksi.
Erämaassa vaeltaessaan kääreet heitä vaivasi ja katsomalla sauvaan ripustettuun käärmeeseen, he saivat elää. Niinkuin mekin nyt vaeltaessamme saamme elää kun pidämme katseen Kristuksessa, ja uskomme Häneen!
"Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän." ( Joh. 3:14-15 )
Päämääränä heidän vaelluksessaan oli luvattu maa, näinhän on myös meillä päämääränämme taivaan koti.
"Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään." ( Joh. 3:35-36 )
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.