Ketun haave
Pakkasyössä kettu jolkkaa,
näläntuska vatsaa raastaa.
silmä tutkii joka kolkkaa,
millä voisi nälän haastaa.
Samsonketun turkki huono,
tuskin kelpaa kettutarhaan.
Mutta kertoo tarkka kuono:
Sieltä saisi avun parhaan.
Sieltä merkin tuuli kantaa,
tuksuu makkara ja läski.
Tekee mieli myöten antaa,
tehdä niinkuin vatsa käski.
Vaihtaa pakkanen ja pelko
eloon luona ruokapadan.
Saada lopultakin selko
lihavuuden syystä veljen sadan.
Nehän elääkin kuin ennen
aateliset linnoin pöyhkein.
Ruoka tuodaan juosten mennen,
sitä nauttii kettu röyhkein.
Elämä on palvelua aamuin illoin,
turva-aita rosvoja on vastaan.
Rosvoja jos näkyy, silloin
palvelukin pettää ainoastaan.
Kuolemakin, joka kohtaa aina,
- elit täällä taikka tuolla,
helppo on kuin kylpy lauantaina.
Tarvitse ei tautiin, nälkään kuolla.
Kalliin muistomerkin saavat helmin
koristellun kaulan ympärillä.
- Voiko kohtaloa kettukelmin
jalommin päättää, kuinka, millä?
Pakkasyössä kettu jolkkaa,
näläntuska vatsaa raastaa.
silmä tutkii joka kolkkaa,
millä voisi nälän haastaa.
Samsonketun turkki huono,
tuskin kelpaa kettutarhaan.
Mutta kertoo tarkka kuono:
Sieltä saisi avun parhaan.
Sieltä merkin tuuli kantaa,
tuksuu makkara ja läski.
Tekee mieli myöten antaa,
tehdä niinkuin vatsa käski.
Vaihtaa pakkanen ja pelko
eloon luona ruokapadan.
Saada lopultakin selko
lihavuuden syystä veljen sadan.
Nehän elääkin kuin ennen
aateliset linnoin pöyhkein.
Ruoka tuodaan juosten mennen,
sitä nauttii kettu röyhkein.
Elämä on palvelua aamuin illoin,
turva-aita rosvoja on vastaan.
Rosvoja jos näkyy, silloin
palvelukin pettää ainoastaan.
Kuolemakin, joka kohtaa aina,
- elit täällä taikka tuolla,
helppo on kuin kylpy lauantaina.
Tarvitse ei tautiin, nälkään kuolla.
Kalliin muistomerkin saavat helmin
koristellun kaulan ympärillä.
- Voiko kohtaloa kettukelmin
jalommin päättää, kuinka, millä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuuluupa taas karmea ääni
voinpa pantiks antaa pääni
ennenkin oon kuullut tätä
tiedän: serkulla on hurja hätä.
Ei välitä tarhaaja, juotko, syöt,
laistaa vastuut, laistaa työt
turkkias vain himoitsee rahan ahneet raasut
kyttäävät karvaa, joko antais voltit ja kaasut.
Poikkipurtu häntä, tassut särkee
onko tossa mitään järkee?
Syödä vain ja maata saat
mihin itses piiloon paat!
Ientulehduskin hoitamaton vaivaa
pitäis tarhaajan kuvettaan kaivaa
et lääke sulle löytyä vois
ja kivuistas äkkiä pääsisit pois.
Korvatulehdus vinoon laittaa pääs
kuka sulle kohtalon noin karmean sääs.
Vaik mainees on kuin pedol hurjal
toiseks jäät julmuudes tarhaajal kurjal.
Et nähdä voi silmillä sokeilla
saatat vain kuonopäälläs kokeilla:
et hunajaista kaipaa et ees mettä,
kunhan kupposessa olis ees vettä.
Vaivat monet sua raukkaa vaivaa
etkä voi juosta, et voi kaivaa
nuuhkia hajut luonnon omat
töitä tehdä, viettää lomat.
Omat pennut kaikki mulla
saavat mennä, saavat tulla
miten mieli tekee kunkin
aivan samoin niinkuin munkin.
Yksinkin mä olla saan
jos vain sitä tahdon vaan
mutta voi sua sukulaisserkkua
eipä ole elämäs herkkua!
Tiedän paikkas hyvin vaan
helvetti se päällä maan
kaukana pysyn kaikesta tuosta
taidan heti karkuun juosta.
Luolaan painun lämpimään suojaan
käännyn puoleen kaiken Luojaan:
miks et kaikille ihmisparoille sydäntä suonut
ethän eläintä kiusattavaks, rääkättäväks luonut!