Jatko-opinnot suunnitteilla siis. Professorin kanssa pientä kädenvääntöä alustavasti jo aiheestakin käyty ja aihekin mahdollisesti relevantti tutkia. Yliopisto mielellään ehdottaa artikkeliväitöskirjaa ja vaihto-opiskelua ulkomaille. Minulle heräsi epäilys taas tästä/kin :). Onko Suomen yliopisto etiikka rappeutumassa vai onko sitä koskaan ollutkaan?
Eli voiko yliopisto "painostaa" tekemään artikkeliväitöskirjan jos en itse kuitenkaan hyödy rahallisesti palkkatyönä urakasta mitenkään? Noin 4 vuotta on pitkä aika raataa ilman leipää, jos ymmärtänette yskän. Yliopisto tarjoaa jatko-opinto pisteitä osittain työpalkkana ahertamisesta. Muutoin väitökirjani liitettäisiin yliopiston projektiin, johon he ilmeisimmin ovat saaneetkin jo apuraharahoitusta. Kukahan niillä rahoilla sitten tutkii ja mitä..?? Jos ei väitökirjan tekijälle irtoa tutkimisesta palkkaa...
Tarvitsen tohtori nimikkeen kipeästi työkuvioitani varten tulevaisuudessa, ja henk.koht. motivaatiotakin riittää, aihe on kiinnostava ja merkittävä yhteiskunnallisestikin saattaa teoriaksi. Voinko ehdottaa monografiaa ja irtisanoutua näin yliopistomaailmasta tehden "omakustanteisen" väitöskirjan. Onnistuuko se lainkaan tämänpäivän Suomessa enää? Olen ymmälläni näistä kuvioista, todella ymmälläni. Joten kiitos jos teiltä löytyy kehittäviä kommentteja aiheesta!
Nippuun vai monografia?
14
1571
Vastaukset
- näin epäilen
Olen itse ns. nippuväitöskirjan kannalla, koska siinä tulee väkisinkin treenausta tutkimustyöhön ja etenkin sen raportointiin. Harvalla jatko-opiskelijalla on - varsinkaan, jos hän ei ole tehnyt lisensiaatintutkintoa - riittävää kokemusta noista asioista. Lisäksi tuollainen ryhmätyö on varmasti helpompaa ja siinä saa väkisinkin palautetta enemmän kuin yksin monografiaa kirjoittaen.
Se, että ei saa työstä palkkaa, johtuu varmasti pääosin siitä, että tutkimusprojekti on käynnistynyt joskus aiemmin, eikä sen budjetissa ole mahdollisuutta lisähenkilöstön palkkaamiseen kesken hankkeen. Mutta luulisin, että kun osoitat kykysi ja tarpeellisuutesi, pääset varmaan mukaan palkattuna jatkohankkeeseen, joka yleensä pyritään käynnistämään jokaiseen tuloksia tuottavaan tutkimushankkeen jatkoksi. - tällainen...
Mikäli omasta väikkäriprojektista aikoo saada palkkaa on se toteutettava joko työskennellen yliopiston palkkalistoilla esim. tutkimusassistenttina, jolloin haittana ovat omaa tutkimustyötä rasittavat erilaiset laitostehtävät tai iskettävä kiinni tarpeeksi ajoissa projektiin, jolle haetaan hankerahoitusta ja jonka osallistujat toimivat päätoimisesti palkattuina tutkijoina.
On muistettava, että yliopistolla on omat taloudelliset intressinsä työntää ulos tohtoreita. Parhaan kassavirran tuovat luontaisesti ne, joista ei ole aiheutunut tiedekunnalle kustannuksia. Liekkö tässä sitten tekijä, joka tuo neuvotteluvoimaa suhteessa opistoon ja jonka avulla voi, jos ei rahallista korvausta työstään saakkaan, neuvotella itselleen helpotuksia tutkintovaatimuksiin. On herännyt ajatus siitä, että kun opisto ei ole valmis panostamaan rahaa omaan väikkäriin voisi härskisti työn ollessa loppusuoralla kilpailuttaa saman alan muita suomalaisia tiedekuntia ja valmistua siitä tiedekunnasta, joka tuossa vaiheessa tarjoaa parhaat ehdot (ehkä sitä rahaakin, jos ei muuten niin maksaa vaikka karonkan). - ...
Melko varmasti olen eri alalla, koska moni tekstisi pointeista ei oikein avautunut.
Heti alkuun: miten yliopiston etiikka voisi olla rappeutunut, jos tulokset pitäisi arvoiden julkaista ja jopa käydä ulkomailla? Omalla alalla on melkein päinvastoin: monografiassahan voisi kertoilla kaikenlaisesta tuherruksesta ja omista johtopäätöksistä, joita kenenkään ulkopuolisen ns. asiantuntijoiden ei tarvitse arvioida. Harvoin sitä kuitenkaan ollaan uutta maailmaa luomassa tänä päivänä ja usein joku muukin on samoja asioita tutkinut. Toiseksi, ulkomailla vietetty aika ensinnäkin auttaa viemään ajatukset omasta napanuorasta kun näkee kuinka muut saman asian tekevät. Usein erilailla. Ja ideoita tulvii helpommin kuin kotona.
Sitten: kyllä voi painostaa tekemään nipun. Ei väikkärin tekijä ole mikään kumarrettu kuninkaallinen vaan suuremman luokan käskyläinen, joka tekee mitä halutaan näin kärjistäen. Lisäksi, tietyillä aloilla monografioita on lähes mahdoton saada läpi vaikka proffa tukisi. Lentävät takaisin viimeistään korkeimmista neuvostoista. Toisaalla taas monografia on itsestäänselvyys ja arvostetumpi vaikka itseni onkin jälkimmäistä vaikea ymmärtää.
Lopuksi: jos oikeasti teet työn vailla palkkaa, voi vaikutusmahdollisuutesi olla suuremmat. En vain tajua, kuinka joku voi sitoutua 4-5:ksi vuodeksi palkattomaan työhön jonkun kämäisen tittelin takia. Täälläpäin tämä on ihan kokopäivätyötä eikä vuorokausi aina tuntuisi riittävänkään. Mutta jos teet ulkopuolisena, ohjaajan ja/tai proffan kiinnostus saattaa olla aika matala?- Fiksumiäs
"Mutta jos teet ulkopuolisena, ohjaajan ja/tai proffan kiinnostus saattaa olla aika matala?"
Aika matala se on joka tapauksessa. Tästä syystä meillä lähtee n. joka toinen vuosi joku kävelemään ja tutkinto jää tekemättä loppuun. Ohjauksessa on Suomessa suuria puutteita. Arvojärjestys tuntuu olevan jotain tähän suuntaan tiedekunnassa:
1. Byrokratia
2. Opetus
3. Omat projektit
4. Ohjausta jos jää aikaa (ja peruspallerot tulevat ennen jatkopalleroita)
Kuinkahan kalliiksi tämäkin tulee tiedekunnanlle/yliopistolle/yhteiskunnalle? - vastaa hyvin monta
Fiksumiäs kirjoitti:
"Mutta jos teet ulkopuolisena, ohjaajan ja/tai proffan kiinnostus saattaa olla aika matala?"
Aika matala se on joka tapauksessa. Tästä syystä meillä lähtee n. joka toinen vuosi joku kävelemään ja tutkinto jää tekemättä loppuun. Ohjauksessa on Suomessa suuria puutteita. Arvojärjestys tuntuu olevan jotain tähän suuntaan tiedekunnassa:
1. Byrokratia
2. Opetus
3. Omat projektit
4. Ohjausta jos jää aikaa (ja peruspallerot tulevat ennen jatkopalleroita)
Kuinkahan kalliiksi tämäkin tulee tiedekunnanlle/yliopistolle/yhteiskunnalle?Eikö edes jatko-opiskelijoille ole valjennut, miten onnettomilla resursseilla Suomen yliopistoja pyöritetään? Amerikkalaisissa huippuyliopistossa - joihin aina verrataan - opettajia on kolmesta viiteen kertaan se määrä kuin Suomessa. Opiskelijakohtaista rahaa on enemmän vähintään samalla kertoimella.
Mutta kyllä suomalainen yliopisto-opettaja ainakin viittä jenkkiä vastaa...
Mutta entä jos tulee se kuudes? - ...
vastaa hyvin monta kirjoitti:
Eikö edes jatko-opiskelijoille ole valjennut, miten onnettomilla resursseilla Suomen yliopistoja pyöritetään? Amerikkalaisissa huippuyliopistossa - joihin aina verrataan - opettajia on kolmesta viiteen kertaan se määrä kuin Suomessa. Opiskelijakohtaista rahaa on enemmän vähintään samalla kertoimella.
Mutta kyllä suomalainen yliopisto-opettaja ainakin viittä jenkkiä vastaa...
Mutta entä jos tulee se kuudes?Mutta ei tilannetta voikaan tajuta kuin vasta väikkäriä tehdessä syteemiin sisälle päästessään. Eikä tarvitse edes mennä uudelle mantereelle. Onko ihme jos puolet jatko-opiskelijoista tarvitsee työterveyspuolen hoitoa..tai jos eivät ajoissa hakeudu hoitoon niin se näkyy arkipäivän käyttäytymisessä. Valitettava puoli vain on se, että jos yrität keskeyttää ja hakea työpaikkaa sen sijasta, ensimmäinen kierros jää ainoaksi, haastattelija tarraa välittömästi keskeyttämisen syihin. On pakko roikkua loppuun asti ja yrittää tehdä parhaansa ja jotenkin tasapainotella rajamailla samalla lukien kuinka kotomaan tiede on niin matalalla tasolla. Asiaa ei yhtään helpota, jos puolet tutkimuksesta tekee ulkomailla.
- Fiksumiäs
... kirjoitti:
Mutta ei tilannetta voikaan tajuta kuin vasta väikkäriä tehdessä syteemiin sisälle päästessään. Eikä tarvitse edes mennä uudelle mantereelle. Onko ihme jos puolet jatko-opiskelijoista tarvitsee työterveyspuolen hoitoa..tai jos eivät ajoissa hakeudu hoitoon niin se näkyy arkipäivän käyttäytymisessä. Valitettava puoli vain on se, että jos yrität keskeyttää ja hakea työpaikkaa sen sijasta, ensimmäinen kierros jää ainoaksi, haastattelija tarraa välittömästi keskeyttämisen syihin. On pakko roikkua loppuun asti ja yrittää tehdä parhaansa ja jotenkin tasapainotella rajamailla samalla lukien kuinka kotomaan tiede on niin matalalla tasolla. Asiaa ei yhtään helpota, jos puolet tutkimuksesta tekee ulkomailla.
tiedekunnan johdon laatia hienoja strategioita tutkimuksen laadun ja kansainvälistymisen kehittämiseksi, kun tutkimuksessa on hirveitä pullonkauloja. Monesti ei voi muuta kuin odotella kuukausikaupalla esim. aineistoa proffalta, joka ei suostu edes sähköposteihin vastaamaan. Ohjauspalaverista on turha unelmoidakaan. Ja sen kerran kun sen saa, ja on valmistautunut hyvin, niin proffalla painaa jo muut asiat päälle ja pitää kaikki yrittää tiivistää puoleentoista minuuttiin. Odottaessa ei voi sitten muuta kuin väsäillä hakemuksia apuraharulettiin ja toivoa, että saa jatkaa odottamista seuraavat puoli vuotta. Viikoittain on pakko yrittää olla aloitteellinen ja kysellä aineiston tai vastaavan asian perään. Aina sieltä se lupaus hoitaa asia pikimmiten tulee, mutta kun seuraavan kerran kysyt, niin mitään ei ole tapahtunut ja saat ovenraosta vain uuden lupauksen. Tee siinä sitten väitöskirjaa! Amatöörimaista puuhastelua tämä koko Suomen "tutkimustoiminta". Ei ole ihme, että tutkimuksen taso pysyy kv-vertailuissa ö-mapissa. Ja nekin jotka hatun saavat alle 8 vuodessa, lähtevät varmasti pois Suomesta. Yksittäisiä huippututkijoitahan Suomella on maailmalla. Turha kysellä, miksi eivät jääneet Suomeen!
- ....................
Koska ns. vertaisarvioiduissa lehdissä ne on jo peer review -hyväksyttyjä ja silloin pelokas proffa saa selustatukea ettei ole hyväksymässä aivan täyttä paskaa. Ja lieneehän se tekijällekin helppoa pukertaa 4-5 artikkelia ja sen jälkeen tarvitaan vain kokoava yhteenveto aiheesta¨, ja työn nimeksi "Essays on ....". Monografia on paljon hankalampi kokonaisuus hallita.
- ...
Ajatus tuokin...Nipun tekijänä taas näen asian niin, että kaksi esitarkastajaa eivät ole hääppöisiä arvioitsijoita verrattuna siihen, että vuosien varrella viisi paperia käy läpi parhaimmillaan á 3, vähintään 2, ulkopuolista min. tohtoritason nimetöntä arvioijaa mistä tahansa päin maailmaa. Lisäksi on se "vaatimaton" kirjoittamisen vaiva, mikä ainakin meillä on ykköstekijän vastuulla (eikä muita kuin ykkösiä hyväksytä kirjaan). Eipä juuri tarvitse kokonaisuutta käsitellä, ei. Sieltä tulee parhaimmallinaan sellaista kyytiä, että poskia punottaa, hylsyjä yhtä lailla, koska sana on vapaa. Juu, proffan epävarmuudestahan siinä on kysymys kun pitää kv-tasolla arvioittaa. Monossahan saa läpi kaikenlaista kun "itsestään varma" proffa valitsee sopivat esitarkastajat ja vastaväittäjän. Saati sitten, että pointti olisi saada tulokset maailmalle sen sijaan, että ne on koottu johonkin kämäseen kirjaan ja myöhemmin voidaan märytä, että "minä keksin tuon jo 90-luvulla ja väikkärissäni siitä puhuin" kun muu maailma ei ole koskaan ollut asiasta tietoinen. Kaikkea sitä saa näkeekin.
- rakastuminen
... kirjoitti:
Ajatus tuokin...Nipun tekijänä taas näen asian niin, että kaksi esitarkastajaa eivät ole hääppöisiä arvioitsijoita verrattuna siihen, että vuosien varrella viisi paperia käy läpi parhaimmillaan á 3, vähintään 2, ulkopuolista min. tohtoritason nimetöntä arvioijaa mistä tahansa päin maailmaa. Lisäksi on se "vaatimaton" kirjoittamisen vaiva, mikä ainakin meillä on ykköstekijän vastuulla (eikä muita kuin ykkösiä hyväksytä kirjaan). Eipä juuri tarvitse kokonaisuutta käsitellä, ei. Sieltä tulee parhaimmallinaan sellaista kyytiä, että poskia punottaa, hylsyjä yhtä lailla, koska sana on vapaa. Juu, proffan epävarmuudestahan siinä on kysymys kun pitää kv-tasolla arvioittaa. Monossahan saa läpi kaikenlaista kun "itsestään varma" proffa valitsee sopivat esitarkastajat ja vastaväittäjän. Saati sitten, että pointti olisi saada tulokset maailmalle sen sijaan, että ne on koottu johonkin kämäseen kirjaan ja myöhemmin voidaan märytä, että "minä keksin tuon jo 90-luvulla ja väikkärissäni siitä puhuin" kun muu maailma ei ole koskaan ollut asiasta tietoinen. Kaikkea sitä saa näkeekin.
Meissä ihmisissä on tyyppejä, jotka rakastuvat omiin ajatuksiinsa ja ovat niistä jopa niin mustasukkaisia, etteivät halua tutkimukselleen laajaa julkisuutta. Tällaisiakin motiiveja monografian kirjoittamiseen saattaa ihmisillä olla.
- kohta väsyttää
Täällä päin muuten professori on sitä mieltä, että nippuväittärin yhteenveto ei ole varsinaisesti vain yhteenveto tai synteesi, vaan että ko. osuus "ON" se väitöskirja. Siinä siis tulee esittää se mitä on väittämässä. Ja jos artikkeleita on esim. viisi, niin synteesin pitäisi olla ainakin 80 sivua. Jos juttuja neljä, synteesiä mielellään ainakin sata sivua.
Käytännössä synteesien pituus on vaihdellut tiedekunnassamme varsin paljon. Kerran se oli alle 40 sivua, ja joissakin tapauksissa on ollut noin 150 sivua.
Ota nyt näistä aina selvää.
- mie vuan.
suosivat artikkeliväikkäreitä, koska laittavat nimensä papereihin, joita kirjoitat. Tekisit siis ilmaiseksi papruja proffalle(kin). Kyllähän tuosta pitäisi jo palkkaa saada.
Rahoituksen puuttuessa on muutenkin parempi tehdä monografia, koska voit jatkaa sitä itsenäisesti toisessa paikassa, jos proffa osoittautuu sellaiseksi, jota ohjaus ei kiinnosta tai teillä menee sukset ristiin.
Mutta se on kyllä totta, että monografia vaatii enemmän itsenäisen tutkijan taitoja alusta alkaen.- saturdayxxx
Minun humanistisella alallani ei luojan kiitos ole se konventio, että proffa tai joku muu limaräpyläinen verenimijä voisi laittaa nimensä tekijäksi mihin vain jatko-opiskelijoiden tai muiden artikkeleihin. Sitä en kyllä kestäisi!
Kun nyt jaksaisi vaan tehdä urakkansa loppuun, ja jos läpi menee, pitäisi viimeistään ensi vuonna olla todistus kourassa.
- dthetheh
En nyt jaksanut lukea kaikkia, mutta.
Ei ole yleispätevää ratkaisua siihen, kannattaako monografia vai nippu enemmän. Asia täytyy ratkaista sen mukaan, kumpi on mielekkäämpi formaatti sille tutkimukselle, jota on tekemässä.
Rahaa väittäriin saa muutenkin kuin palkkana yliopistolta. Apurahoilla tehdään sekä nippuja että monoja, eiväthän formaatti ja rahoitusmuoto kulje käsi kädessä.
Olen saanut omaan nippuuni ihan hyvin apurahaa säätiöiltä, tutkijakoulussakin olen, mutta siis ulkopuolisella rahoituksella. Jatkorahan saa, jos on edistynyt riittävästi edellisen rahakauden aikana esitetyn tutksuunnitelman puitteissa. Täytyy siis ensin raportoida säätiölle edellisen rahan käyttö eli miten tutkimus on edistynyt.
Ei kai sitä yo tai prof päätä, tekeekö monon vai nipun.
Eli laadi hyvä tutksuunnitelma, hanki kaksi hyvää suosittelijaa ja hae rahaa sopivasta säätiöstä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta812077Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231788- 161654
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211480Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu651413hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo201344- 761338
Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61292En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121274Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää111245