Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen USA-NATO alkoi entistä enemmän kättäytyä itse kuten Neuvostoliitto, levittää väkivalloin omaa järjestelmäänsä ja sotilaallista ylivaltaansa kaikkialle maailmaan. USA-NATO on lisäksi muulle ihmiskunnalle vaarallisempi kuin Neuvostoliitto oli koskaan, koska samalla kun USA-NATOn usko omaan messiaaniseen lähetystehtäväänsä on yhtä suuri kuin aikoinaan Neuvostoliiton, ovat USA-NATOn käytettävissä olevat resurssit ja globaali valta-asema huomattavasti suuremmat kuin Neuvostoliiton. - Juha Molari kuvaa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan “Venäjästä ilman fobiaa ja russofobiasta” tätä anglosaksien ja sionistien johtaman USA-NATO-imperiumin aggressiivista pyrkimystä "kapitalistiseen maailmanvallankumoukseen", sen olemusta ja menetelmiä (s. 343-344):
“Anglosaksinen psykologinen malli konfliktien hallinnassa on varsin yksinkertainen. Alueilla, joissa on
kansallisuuksien välisiä piileviä alueellisia, uskonnollisia tai muita ristiriitoja, aloitetaan paikallisia
aseellisia konflikteja. Tähän tarkoitukseen sopii parhaiten suhteellisen alhaisen intensiteetin konfliktit tai jo ”jäädytetyt konfliktit”. Anglosaksisessa mallissa tarvitsee vain tuottaa joukon PR-uutisia, jotka pystyvät
keskittämään koko maailman huomion haluttuun kohteeseen. Kun tilanne riistäytyy halinnasta esimerkiksi
jonkun aloittaessa rauhaomaisen väestön kansanmurhan, syntyy oikeutus puuttua asiaan. Alkuperäisen
konfliktin osapuolilla ei ole itsenäistä merkitystä. Ne ovat vain keinoja varmistaa tärkeimmän tavoitteen
saavuttamnen: luoda poliittisia ennakkotapauksia diplomaattisille toimille ja psykologisen sodan avoimen
vaiheen aloittamiselle. [vrt. Kosovo!]
Paikallisten aseellisten konfliktien intensiteetti voi kasvaa aina siihen saakka kunnes ne alkavat uhata
tärkeimpien toimijoiden kansainvälisiä suhteita. Toimijat voivat tehdä erilaisia päätöksiä suhteessa
konfliktiin, puuttua suoraan tai vain valvoa tilannetta, mutta osallistujat ovat aina alttiit psykologiselle
hyökkäykselle. Kun konfliktiin puututaan suoraan, tehdään myös väistämättä poliittinen tulkinta
epäselvästä tilanteesta rauhanturvaamistoiminnan perusteluksi.
Konfliktin ensimmäisistä päivistä alkaen aloitetaan informaatiopsykoogisen teknologian avulla
konfliktialueen väestöön ja poliittiseen eliittiin vaikuttaminen. Ja tämän jälkeen on vuorossa psykologinen
sota, jonka kohteena ovat väistämättä maailman yleinen mielipide ja Euroopan liittolaisten julkinen
mielipide.
Tapahtumakommentit seuraavat ennalta valmistettuja malleja ja poliittiselle mytologialle rakennettuja
stereotypioita, uutisten ja analyysien ilmestymistaajuus on harkittu, jotta yleisö pidetään koko ajan
jännityksssä. Yleisö jaksaa odottaa uutta kertomusta sarjassa. Yleisön pitää saada sopivasti aikaa omaksua
tietoa.
Todellisen tragedian aikana yritetään nimenomaisesti paeta alueellisen aseellisen konfliktin kontekstista ja
yksityiskohtaisesta poliittisesta selostuksesta siihen, että sodasta syntyisi mielenkiintoinen sarja, josa
kaikki osapuolet on selkeästi jaettu myönteisten ja kielteisten tuntomerkkien avulla. Näin saadaan yleinen
mielipide muuttumaan todellisista hyökkääjistä rauhantekijöiksi, mistä Etelä-Ossetian sota on selkeä
todiste.
Sopivien psykologisten teknologioiden avulla valvotaan, ettei Euroopan julkisesta mielipiteesta ole vaaraa
kansainväliselle yhteisölle, vaikka konflikti kääntyisi täysmittaiseksi sodaksi. Poliittisen hysterian
rakentaminen eurooppalaisten ja amerikkalaisten mieliin on tarkoituksenmukaista, jotta nämä ihmiset
kokisivat kehityksen uhkaavan heidän omaa henkeään. Suurin osa väestöstä menettää valtavan
informaatiopsykologisen hoidon aikana kykynsä krittisesti ja itsenäisesti arvioida, mitä on todella
tapahtumassa. Nyt uuden hyökkääjän ”myyttinen” uhka suunnataan ideologisesti tarkoituksenmukaisesti, jotta voidaan varmistaa yleisön hyväksyntä sotilaalliselle välintulolle konfliktialueelle ja sen osanottajien
sisäisiin asioihin.
Usein rauhanturvaoperaatiot seuraavat liittoutuneiden joukkojen sotilaallista väliintuloa, joka on tehty
sotilaallispoliittisen liittouman ja satelliittivaltioiden kanssa, kuten tapahtui Irakissa, Afganistanissaja
Jugoslaviassa. Tällä tavalla raivataan tilaisuus vahvistaa sotilaallista läsnäoloa alueella lähes laillisesti – tai
lykätä läsnäoloa seuraavaan suotuisaan hetkeen.
Yhdistelemällä ”kova voima” – sotilaallinen valvonta alueella – ja ”pehmeä voima” – psykologiset
operaatiot – saavutetaan parhaat mahdollisuudet toteuttaa anglosaksisen mallin mukaiset perustavoitteet
kriisinhallintapolitiikassa: täydellinen, poliittisen järjestelmän pakkomuutos anglosaksisen sivilisaation
poliittisten normien ja standardien mukaiseksi.”
“Anglosaksinen psykologinen malli konfliktien hallinnassa on varsin yksinkertainen. Alueilla, joissa on
kansallisuuksien välisiä piileviä alueellisia, uskonnollisia tai muita ristiriitoja, aloitetaan paikallisia
aseellisia konflikteja. Tähän tarkoitukseen sopii parhaiten suhteellisen alhaisen intensiteetin konfliktit tai jo ”jäädytetyt konfliktit”. Anglosaksisessa mallissa tarvitsee vain tuottaa joukon PR-uutisia, jotka pystyvät
keskittämään koko maailman huomion haluttuun kohteeseen. Kun tilanne riistäytyy halinnasta esimerkiksi
jonkun aloittaessa rauhaomaisen väestön kansanmurhan, syntyy oikeutus puuttua asiaan. Alkuperäisen
konfliktin osapuolilla ei ole itsenäistä merkitystä. Ne ovat vain keinoja varmistaa tärkeimmän tavoitteen
saavuttamnen: luoda poliittisia ennakkotapauksia diplomaattisille toimille ja psykologisen sodan avoimen
vaiheen aloittamiselle. [vrt. Kosovo!]
Paikallisten aseellisten konfliktien intensiteetti voi kasvaa aina siihen saakka kunnes ne alkavat uhata
tärkeimpien toimijoiden kansainvälisiä suhteita. Toimijat voivat tehdä erilaisia päätöksiä suhteessa
konfliktiin, puuttua suoraan tai vain valvoa tilannetta, mutta osallistujat ovat aina alttiit psykologiselle
hyökkäykselle. Kun konfliktiin puututaan suoraan, tehdään myös väistämättä poliittinen tulkinta
epäselvästä tilanteesta rauhanturvaamistoiminnan perusteluksi.
Konfliktin ensimmäisistä päivistä alkaen aloitetaan informaatiopsykoogisen teknologian avulla
konfliktialueen väestöön ja poliittiseen eliittiin vaikuttaminen. Ja tämän jälkeen on vuorossa psykologinen
sota, jonka kohteena ovat väistämättä maailman yleinen mielipide ja Euroopan liittolaisten julkinen
mielipide.
Tapahtumakommentit seuraavat ennalta valmistettuja malleja ja poliittiselle mytologialle rakennettuja
stereotypioita, uutisten ja analyysien ilmestymistaajuus on harkittu, jotta yleisö pidetään koko ajan
jännityksssä. Yleisö jaksaa odottaa uutta kertomusta sarjassa. Yleisön pitää saada sopivasti aikaa omaksua
tietoa.
Todellisen tragedian aikana yritetään nimenomaisesti paeta alueellisen aseellisen konfliktin kontekstista ja
yksityiskohtaisesta poliittisesta selostuksesta siihen, että sodasta syntyisi mielenkiintoinen sarja, josa
kaikki osapuolet on selkeästi jaettu myönteisten ja kielteisten tuntomerkkien avulla. Näin saadaan yleinen
mielipide muuttumaan todellisista hyökkääjistä rauhantekijöiksi, mistä Etelä-Ossetian sota on selkeä
todiste.
Sopivien psykologisten teknologioiden avulla valvotaan, ettei Euroopan julkisesta mielipiteesta ole vaaraa
kansainväliselle yhteisölle, vaikka konflikti kääntyisi täysmittaiseksi sodaksi. Poliittisen hysterian
rakentaminen eurooppalaisten ja amerikkalaisten mieliin on tarkoituksenmukaista, jotta nämä ihmiset
kokisivat kehityksen uhkaavan heidän omaa henkeään. Suurin osa väestöstä menettää valtavan
informaatiopsykologisen hoidon aikana kykynsä krittisesti ja itsenäisesti arvioida, mitä on todella
tapahtumassa. Nyt uuden hyökkääjän ”myyttinen” uhka suunnataan ideologisesti tarkoituksenmukaisesti, jotta voidaan varmistaa yleisön hyväksyntä sotilaalliselle välintulolle konfliktialueelle ja sen osanottajien
sisäisiin asioihin.
Usein rauhanturvaoperaatiot seuraavat liittoutuneiden joukkojen sotilaallista väliintuloa, joka on tehty
sotilaallispoliittisen liittouman ja satelliittivaltioiden kanssa, kuten tapahtui Irakissa, Afganistanissaja
Jugoslaviassa. Tällä tavalla raivataan tilaisuus vahvistaa sotilaallista läsnäoloa alueella lähes laillisesti – tai
lykätä läsnäoloa seuraavaan suotuisaan hetkeen.
Yhdistelemällä ”kova voima” – sotilaallinen valvonta alueella – ja ”pehmeä voima” – psykologiset
operaatiot – saavutetaan parhaat mahdollisuudet toteuttaa anglosaksisen mallin mukaiset perustavoitteet
kriisinhallintapolitiikassa: täydellinen, poliittisen järjestelmän pakkomuutos anglosaksisen sivilisaation
poliittisten normien ja standardien mukaiseksi.”
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiköhän historiaa vähän enemmän lukeneen pitäisi tietää että NL piti valtavaa ydinase-arsenaalia ja jatkuvaa sotaan valmistautumista yllä pelkästään sen takia etteivät sen jäsenmaat alkaisi kapinoida sitä itseään vastaan. Lenin ei yrittänyt kasvattaa NL:sta mitään supervaltaa, vaan ainoastaan luoda yhteiskuntaan merkittäviä uudistuksia, jotka eivät olisi toteutuneet keisarin vallan aikana. Stalin hankki valtavan ydinasekapasiteetin pitääkseen yllä omaa diktatuuriaan, koska jättimäisen valtion asukkaat eivät olisi pysyneet kurissa ilman käsittämättömiä asevoimia. Stalinin ja hänen seuraajiensa hallitseminen perustuikin lähinnä siihen että kansa pelkäsi johtajiaan niin paljon, ettei olisi uskaltanut kapinoida. NL kaatui lähinnä siihen että viimeinen pressa päätti että nykyinen järjestelmä ei tue valtion ja sen kansalaisten etuja. Sitten kun järjestelmää alettiin uudistamaan, niin kansan keskellä huomattiin että viimein on mahdollisuus kapinointiin ja siihenhän se homma sitten kaatui.
Pitänyt ydinase-arsenaalia pääasiassa yllä länsimaiden takia. Olen kylläkin lukenut ainoastaan Aku-Ankkaa, en historiaa.
ja anglosaksit on pysäytetty Afganistaniin vuosia kestäneessä sodassa. Tällä voi olla ratkaiseva merkitys, etteivät mannereurooppalaiset ja Pohjola enää marssi angloamerikkalaisten tahdin mukaan.
Kun anglosaksit ovat liitossa angloamerikkalaisten kanssa, eli nämä Britit ei tajuaa, että liittosuhde vie heiltä enemmän, kuin he todellisuudessa parhaimillaankin saavat. USA-tavoittelee entistä enemmän valtaa, Britannialle liittolaistoiminta on vain tunnepohjaista haikailua entisestä.
Tuli mieleen CIA:ta kiinnostaa mm seuraavat asiat.
- kuinka paljon Suomessa on niitä joilla asuu USA:ssa ja /tai Britanniassa sukulaisia? Eli Britannia on Euroopassa heidän ykkösensä.
Britit siis pelaavat suoraan USA:n pussiin. Näin kävi myös toisessa maailmansodassa. USA:sta tuli sodan jälkeen Supervalta perustellen jo tätä aikaisemminkin tukikohtia ympäri maailmaa, jonka oli merkille pannut myös Suomen Presidentti Risto Ryti päiväkirjoissaan 1940-1944. Ryti jo näki ja tiesi, että USA on geopoliittisesti maksimi saaja, liittolainen Britannia maksimaalinen häviäjä. Brittiläinen Imperiumi murtui ja tilalle tuli joka tapauksessa häärivät dollari Jenkit ja idässä ryssät.
´Kaiken tämän Risto Ryti näki jo toisen maailmansodan aikaan, monet eivät näe sitä vieläkään: eli USA vetää ohi omilta liittolaisiltaankin sopivassa paikassa. Ei paljon innosta olla liitossa tällaisten kanssa. He ovat niin hurskaan tekopyhää sakkia - aivan täydelliset vastakohdat mm. masokismiin pakotetuille saksalaisille, joita on synkästä menneisyydestä jo liikaakin demonisoitu ja rökitetty useamman sukupolven ajan, tietäen vielä että Rooseveltin kaveri Stalin tappoi enemmän ihmisiä vuosien 1929-1953 aikana eli noin 45-60 miljoonaa, plus sitten ne raiskatut ja tapetut Itä-Euroopassa ja itäisessä Saksassa, kun itärintama siirtyi lännemmäksi. Enemmänkin, kuin mitä kuoli toisessa maailmansodassa konsanaan. Heidän Auswitzinsä on ollut esiripun alla, eikä heistä ole tehty sellaisia myyttisiä rikollisia kuin natseista vaikka minusta he olivat oikeastaan vielä pahempia.
Tuota yhdysvaltain liittolaista salaisesti: 1930-1941 ja julkisesti 1941-1945 olisi aika alkaa asiallisesti syynäämään. Ei ne kommari huudot riitä, kun varsinkin huutajat ovat Angloamerikkalaisten lakeijoita, siis Angloamerikkalaiset olivat kanssa rikollisia. Heidän tiedustelunsa ei voinut olla näkemättä, että jo ennen sotia Stalin oli tappanut miljoonittain ihmisiä. Kuitenkin ehdotonta antautumista Saksalta vaadittiin mm. vähän niin kuin eettisistäkin syistä ja ryssiä tuettiin. Tässä jenkkien toisen maailmansodan geopoliittisessa toiminnassa ei ole mistään muusta kiinni, kuin saada maksimaalinen valta maailmassa. VALTAA HE HALUAVAT YHÄ EDELLEEN – VALLAN VOI MUUTTAA VAIKKA RAHAKSI TAI MIKSI HYVÄNSÄ. VALLAN VUOKSI HE PESIYTYIVÄT EUROOPPAAN EIVÄTKÄ LÄHTENEET EDES 1991 JÄLKEEN, KOSKA HE HALUAVAT MAKSIMAALISESTI VALTAA, joista yhtenä elementtinä on sotilastukikohdat ympäri maailmaa. Japanilaiset voisivat aloittaa 'likaisentyön' ja laittaa jenkit melomaan yli tyynen-valtameren ja sen jälkeen kun jenkit olisivat Kaukoidässä Natomaat eroaisivat puolustusliitosta ja riisuisivat amerikkalaiset aseista ja lähettäisivät kotiin.
Siistimmin tämä kyllä kävisi neuvottelemalla, mutta ottaen myös Japani asian kuvioihimme mukaan neuvotteluissa, he ovat samanlaisessa asemassa, kuin moni Euroopankin maa.
-masson
http://www.saulmasson.org