MAP-opin mukaan selestisessä kirkkaudessa on mahdollisuus synnyttää henkilapsia. Jos jokin on ikuista, niin se ei voi syntyä. Onko siis niin, että nämä henkilapset eivät olekaan ikuisia olentoja, koska he syntyvät eivätkä ole jo olemassa. Jos me olemme henkilapsia, niin silloinhan henkemme ei ole ikuinen. Eikö tässä ole ristiriita MAP-oppien kanssa: olemme ikuisia älyjä, jotka ovat aina olleet olemassa, mutta toisaalta olemme henkilapsia, jotka on "syntyneet" taivaassa.....?
Ikuinen olento?
Exmoro
12230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älyt joista henkemme koostuu ovat ikuisia.
Minusta tuo "älyt" viittaa johonkin "tietoiseen", ei pelkästään rakennusaineeseen. Yhtä hyvin voidaan sanoa, että hiili mistä ihminen koostuu on ikuista (vaikka ei se ihan niinkään ole). Jos MAP-opin taustalla on tällainen "massa älyjä", joista koostumme, niin sitten lähennytään hindujen ja buddhalaisten oppeja. Vai ovatko nuo älyt tietoisia ja yksittäisiä jakamattomia olentoja? Koostuuko "henkemme" yhdestä älystä? Jos näin on, niin mitä synnyttämistä/luomista siellä taivaassa sitten tarvitaan? Vai onko kyse siitä, että selestinen korotettu pariskunta voi "siirtää" näitä älyjä maallisiin ruumiisiin?
Emme tiedä onko äly jo persoonallinen, mutta äly on ikuinen persoonallisuutemme ydin. Jumala on suurin äly, joten on varmaan oikeutettua päätellä, että äly voi lisääntyä meissäkin. Jollain tavalla älymme tulee Jumalan henkilapseksi, mistä alkaa kehittymisemme Hänen kaltaisekseen.
...että äly ei voi olla osa isompaa älyä? Niin että äly olisi osa Jumalaa?
Minä olen aina käsittänyt, että olemme jo älyinä olleet yksilöitä ja siinä on meidän iankaikkinen minuutemme. Kun synnymme Jumalan henkilapseksi, niin tuo äly yhdistetään henkiaineeseen, jonka saamme syntymässä Taivaalliselta Isältä ja Äidiltä, aivan kuten sitten henkemme saa fyysisen ruumiin maanpäälisessä syntymässä. Kaikki on aluksi luotu hengellisesti ja sitten vasta fyysisesti. Ihminen sisältää siis kolme osaa, äly, henki ja ruumis. Henkeä voidaan myös kutsua henkiruumiiksi. Tätä kokonaisuutta kutsutaan sieluksi.
äly on yksilö, en tiedä ovatko ne muodostuneet useammasta osasesta, mutta minä käsitän niin että ne ovat pinein mahdollinen osanen ja kaikki on muodostunt niistä.
mutta olen alkanut ajatella että älymme on oikeastaan monen pienen älyn tulos eli kun meidät on "kasattu" on meihin laitettu eri määrä erilaisia älyjä ja niiden kokonaiuus määrää meidän "älykkyytemme". Eli olemme älyjen kokonaisuus, siksi olemme jokainen erilainen, meidän jokaisen älykun on erilainen. Jumala on suurin kaikista älyistä koska ne pienet älyt jotka ovat hänen ovat kaikkein älykkäimpiä.
Menee taas sinne kvantiteorianpuolelle.... mutta spekulointiahan tämä vaan....
Lainaan profeetta Joseph Smithin opetuksia asiasta. Kirjassa sivulla 349, hän opettaa älystä seuraavaa:
"Ihmisessä oleva mieli, eli äly on saman arvoinen, kuin Jumala itse.
Tiedän, että todistukseni on tosi; siitä syystä kun puhun näille sureville, haluaisin kysyä; mitä he ovat menettäneet? Heidän sukulaisensa ja ystävänsä ovat vain erinneet ruumiistaan lyhyeksi ajaksi; heidän henkensä, jotka ovat olleet olemassa kuten Jumalakin ovat jättäneet savimajansa vain ilään kuin lyhyeksi tuokioksi, ja nythe ovat paikassa, missä he ovat kanssakäymisessä keskenään samalla tavalla kuin me maanpäällä.
Käsittelemme ihmisen hengen kuolemattomuutta. Onko johdonmukaista sanoa, että henkien äly on kuolematon ja että sillä kuitenkin on alku? Henkien älyllä ei ole ollut alkua, eikä sillä ole oleva loppua. Se on johdonmukaista. Sillä, millä on alku voi olla loppu. Ei ole koskaan ollut aikaa, jona ei olisi ollut olemassa henkiä, sillä ne ovat samanarvoisia (yhtä iankaikkisia) kuin Taivaallinen Isämme.
Haluan esittää lisää johtopäätöksiä ihmisen hengestä, sillä puhunhan ihmisen ruumiista ja hengestä - kuolleita koskevasta aiheesta. Otan sormestani sormuksen ja vertaan sitä ihmisen mieleen - ihmisen kuolemattomaan osaan, sillä sillä ei ole alkua. Otaksukaamme, että katkaisemme sormuksen, silloin sillä on alku ja loppu, mutta jos päät liitetään uudelleen yhteen, se on yksi ja ikuinen ympyrä. Näin on ihmisen hengen laita. Niin totta kuin Herra elää - jos sillä on alku, sillä on oleva myös loppu. Kaikki mielettömät ja oppineet ja viisaat miehet luomisen alusta saakka, jotka sanovat, että ihmisen hengellä oli alku, osoittavat, että sillä täytyy olla myös loppu, ja jos tuo oppi on tosi, silloin oppi häviämisestä olisi tosi. Mutta, jos olen oikeassa, voinen rohkeasti julistaa katoilta, että Jumalalla ei ole milloinkaan ollut voimaa luoda ihmisen henkeä. Jumala ei voisi luoda itseään.
Äly on iankaikkinen, ja sen olemassaolo perustuu itsestään olemassaolevalle periaatteelle. Aikakaudesta toiseen se pysyy henkenä, eikä siinä ole mitään luomista. Kaikki mielet ja henget, jotka Jumala on lähettänyt maailmaan, ovat alttiita avartumaan."
Tuossa hautajaispuheessa on hieman epätarkkuuksia, koska kirjurit eivät ilmeisesti saaneet kaikkea tarkasti kirjattua. mm. Kaikki älyt tai henget ovat saman arvoisia kuin Jumala tarkoittaa ilmeisesti samallaisia iankaikkisia. Jumala on KH. Aabraham 3:n mukaan suurempi älyltään kuin kaikki ihmiset yhteensä.
Käsittelee myös tätä.
http://www.youtube.com/watch?v=229PFD_xOAM 5-osaa jotka kasittelevät Mielenkiintoiseti tätä aihetta ainakin sivuavaa asiaa jos ei aivaan juuri tätä.
....pistit hienon viestin tulemaan:-)
JSn sanomaa:
http://www.ldsmag.com/ideas/090818origin.html
Jos lähdetään ruotimaan darwinistista kehitysoppia vastaan puhumalla ei-materialistisista voimista luonnonilmiöiden taustalla, saksalaisestakin filosofiasta löytyy parempaa pohdintaa.