Tässä Eeli Jokisen sanoja vuosien takaa kirjasta Armahtajan edessä (vuodelta 1927). Nämä sanat sopivat erittäin hyvin tänne Raamattupalstankin ”henkivoimien” myllerrykseen…
Syttyykö sydämemme Herran tulesta vai onko siellä Jumalalle vieras henki? Palava esirukouksen henki on taivaasta kotoisin olevaa Herran tulta. Sitä et saa maasta etkä omista lähteistäsi. Sen täytyy tulla ylhäältä.
Mutta onko sydämemme täytetty tällä taivaan tulella tulessamme näin Jumalan sanan ääreen? Vai valtaako meidät tuo kamala, arvosteleva ja vikoileva mieli, joka vainuaa väärää oppia ja vikoja jokaisesta Herran sanasta, jonka kuulemme? Jos siinä hengessä tulemme kokoon, liikumme silloin vieraan tulen kanssa. Ja ellei Herra auta siitä pian pois, on tulos aivan sama, kuin oli Nadabille ja Abihullekin. Tulee hengellinen kuolema. Silloin emme enää voi Jumalan valkeutta nähdä. Ja sen sijaan, että sydämessämme palaisi uskon ja rukouksen henki, on sinne pesiytynyt epäuskon, farisealaisuus ja hengellinen kuolema.
Ihminen alkaa tällöin liikkua hengellisissäkin kokouksissa Kainin hengessä. Hän vihaa veljeään. Tässä vihassa mennään sitten niin pitkälle, että oikean opin vimmassa ollaan valmiit raastamaan polttoroviolle kaikkia Jumalan hengessä vaeltavia uskovaisia, kuten marttyyrihistoriat kertovat. Jos heille julistaa totuutta, niin he kääntävät sen kieroon omaksi kadotuksekseen. Heille on Jumalan evankeliumi vain kuoleman hajuksi. Ja nämäkin ihmiset luulevat palvelevansa Jumalaa. Heidän suitsutusastiansa = sydämensä, on täynnä tulta, mutta ei Herran tulta. Siellä on hengellinen kateus, viha, kuollut usko ja oikean opin kiihko. Tänäkin päivänä he olisivat valmiit aloittamaan elävien uskovaisten vainon, ellei laki ja hallitusvalta sitä estäisi. Vieraan tulen virittäjät ovat nuo Kainin hengessä liikkujat, jotka aina vääristelevät Jumalalliset totuudet kieroon.
Syttyykö sydämemme Herran tulesta vai onko siellä Jumalalle vieras henki? Palava esirukouksen henki on taivaasta kotoisin olevaa Herran tulta. Sitä et saa maasta etkä omista lähteistäsi. Sen täytyy tulla ylhäältä.
Mutta onko sydämemme täytetty tällä taivaan tulella tulessamme näin Jumalan sanan ääreen? Vai valtaako meidät tuo kamala, arvosteleva ja vikoileva mieli, joka vainuaa väärää oppia ja vikoja jokaisesta Herran sanasta, jonka kuulemme? Jos siinä hengessä tulemme kokoon, liikumme silloin vieraan tulen kanssa. Ja ellei Herra auta siitä pian pois, on tulos aivan sama, kuin oli Nadabille ja Abihullekin. Tulee hengellinen kuolema. Silloin emme enää voi Jumalan valkeutta nähdä. Ja sen sijaan, että sydämessämme palaisi uskon ja rukouksen henki, on sinne pesiytynyt epäuskon, farisealaisuus ja hengellinen kuolema.
Ihminen alkaa tällöin liikkua hengellisissäkin kokouksissa Kainin hengessä. Hän vihaa veljeään. Tässä vihassa mennään sitten niin pitkälle, että oikean opin vimmassa ollaan valmiit raastamaan polttoroviolle kaikkia Jumalan hengessä vaeltavia uskovaisia, kuten marttyyrihistoriat kertovat. Jos heille julistaa totuutta, niin he kääntävät sen kieroon omaksi kadotuksekseen. Heille on Jumalan evankeliumi vain kuoleman hajuksi. Ja nämäkin ihmiset luulevat palvelevansa Jumalaa. Heidän suitsutusastiansa = sydämensä, on täynnä tulta, mutta ei Herran tulta. Siellä on hengellinen kateus, viha, kuollut usko ja oikean opin kiihko. Tänäkin päivänä he olisivat valmiit aloittamaan elävien uskovaisten vainon, ellei laki ja hallitusvalta sitä estäisi. Vieraan tulen virittäjät ovat nuo Kainin hengessä liikkujat, jotka aina vääristelevät Jumalalliset totuudet kieroon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
niihin veljiin, jotka eivät vikoile? Mistä tällaisia veljiä ja sisaria löytyisi? Niihin ei kiiinnitetä huomiota, koska liha vaatii vain verta ja tulta. Lihaa tietysti hivelee, kun sanon että olen samaa mieltä. Mutta ymmärrätkö sitten, että mitä se vaatii hengeltämme. "Että he yhtä olisivat". En minä tällaista henkeä ole havainnut. Oletko sinä Ninni?
Voi - niin vaikeita kysymyksiä toit esille. Ymmärtämätön olen vielä monessakin suhteessa ja itsekkin monesti syyllistynyt tuohon "vikoiluun". Mutta onneksi tätä kasvua tapahtuu koko ajan Jumalan armosta :).
Olen kyllä tuntenut suurta iloa kohdatessani täällä "hengen heimolaisia" ja sinä Ved.2 olet yksi heistä, ja en koe että se olisi pelkkää lihassa tapahtuvaa hivelyä, vaikka toki varmasti myös sitäkin osittain, koska heikko olen ja ihminen vainen. Mutta hengessä rukoilen ja kiitän sinusta ja kaikista uskovista veljistä ja sisarista, joita täältäkin olen löytänyt.
Siihen minä kuitenkin uskon että löytyisi se yhteinen henki: "Että he yhtä olisivat." Mitä se vaatii hengeltämme? Osaankohan tuohon vastata?... Että olisi valmis antamaan henkensäkkin heidän edestään. Mitä mieltä sinä olet?
"Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö."
kuitenkin sitä kohden. Menit kuitenkin asian ytimeen; olemmeko valmiit antamaan henkemme toisen puolesta? Ainakin tässä väheksymisen tilassa se saattaa olla helpompaa. Mutta olisiko siitä vielä kenellekään hyödyksi, pelastumisen suhteen? En ajattele niinkään, että olenko oikeassa, vaan pelastuisiko joku?
Kun väsyy tarpeeksi,asioiden välinen suhde saattaa muuttua. Ei ole tärkeää se, että olenko oikeassa, vaan se, että toivon lähimpien, palstalaisten ym. pelastuvan. Toivon., että sinä Ninni jaksaisit taistella tämän suuresti vastustetun evankeliumin puolesta. Minulla ei riitä siihen paukkuja.
Se murhe joka on sinunkin sydämessäsi, on sitä Jumalan tahdon mukaista murhetta. Sitä, että tovoo lähimpien, palstalaisten jopa niiden pelastumista jotka sinua ovat kaltoin kohdelleet. Sitä, että voit vuodattaa kyyneleitä ihmisten edestä jotka eivät lähipiiriisi kuulu. Hätä ihmisten pelastumisesta!
Herra on sinua lähellä!
Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli!