poliisikorkeakoulun ja yliopiston professori laillistaisi kannabiksen:
Käynnissä on kiivas keskustelu kannabiksen laillistamisesta.
Oslon yliopiston sosiologian professori, päihde- ja nuorisotutkija Willy Pedersen aloitti marraskuussa keskustelun kannabiksen laillistamisesta Norjassa. Hänen ajatuksiaan tukee myös Oslon poliisikorkeakoulun professori Paul Larsson.
Willy Pedersen kysyi täällä Morgenbladetissa, eikö nyt olisi aika arvioida kannabiksen laillistamista uudelleen. Muut kuin poliisivalvonta ja rangaistusten käyttö voisivat olla parempia keinoja hallita kannabiskauppaa. Hänen esityksensä saivat monet haukkomaan henkeään. Toisaalta keskustelu ei ihmetytä niitä, jotka ovat seuranneet sitä viimeisen kymmenen vuoden ajan.
Toinen peruste on kannabiksen haitallisuus. Mutta onko se hyvä peruste jatkaa rangaistusten käyttöä. Nimenomaan asiantuntijoiden avulla haitalliset aineet pitäisi asettaa kontrolliin. Lääkkeen pitäisi olla asianmukaista. Jos kannabis on vaarallista sitä pitäisi myydä valvotusti, esimerkiksi apteekeista. Jälkimmäinen peruste liittyy siihen, että emme haluaisi uutta päihdettä Norjaan. Mutta kannabis ei häviä mihinkään vaikka tekisimme mitä. Oikeusjärjestelmä on jo hävinnyt taistelun. Poliisilla on muita tehtäviä, jotka kaipaavat resursseja. Poliiseilla mielipiteet kannabiksesta ovat myös jakautuneet. Law Enforcement Against Prohibition (LEAP) -järjestöllä USA:ssa on yli 10 000 jäsentä, jotka ovat työskennelleet poliiseina, tuomareina tai muualla oikeuslaitoksessa. He puolustavat laillistamista ja painottavat nykyisen kieltopolitiikan aiheuttamia haittoja. Nämä ehdotukset eivät sisällä kannabiksen hyväksymistä. Aivan yhtä vähän kuin nykyisten laillisten päihteiden kauppa sisältää niiden hyväksymisen. Kaikki tiedämme alkoholin ja tupakan olevan vaarallisia. Kysymys on siitä kuinka valvotaan ja säädetään vaarallisten aineiden kauppaa ja käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla.
Keskustelun ydin on se miten kannabiskauppaa ja käyttöä voitaisiin kontrolloida pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla. 1960-luvun puolivälistä alkaen on rangaistusajattelu hallinnut huumausainepolitiikkaa. Taustalla on ollut usko siihen, että kaupan, ostamisen, hallusapidon ja käytön kieltämisellä ja rankaisemisella olisi ennaltaehkäisevä vaikutus. Toinen hallitseva ajatus on ollut voimakkaasti valvottu laillistettu kauppa. Usein terveydenhoitosektori on ollut mukana tukemassa tätä ajatusta. Näiden linjojen välillä on myös vaihtoehtoja.
Tuen Willy Pedersenin näkemystä. Rangaistusajatus on vallinnut riittävän pitkään. On ihmeellistä, että monet edelleen uskovat kieltolinjaan ja rangaistusten ennaltaehkäisevään vaikutukseen, erityisesti kannabiksen osalta. Rangaistusten ennaltaehkäisevä vaikutus toimii parhaiten heihin, jotka eivät aiokaan käyttää aineita. He saavat lisäsyitä olla käyttämättä. Ei ole juurikaan viitteitä siihen, että kannabislainsäädännön lieventäminen lisäisi räjähdysmäisesti tai saisi aikaan kontrolloimatonta kannabiksen käyttöä. Yksi avainteksteistä on Robert J. MacCoun ja Peter Reutersin kirja Drug War Heresies (2001). Siinä dokumentoidaan erilaisten kontrollimenetelmien tehokkuutta. Usein lakien höllentämisen yhteydessä havaitaan käytön kasvua, joka pian palaa aikaisemmalle tasolla. Pitkäaikainen vaikutus on käytön tasaatuminen tai väheneminen.
Varminta tietoa on olemassa rangaistusten haitallisista vaikutuksista. Vuosittain salakuljetetaan useita tonneja kannabista, jonka kauppa liittyy selkeästi järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Laillistaminen heikentäisi salakuljetuksen tuottavuutta. Laittomat rinnakkaismarkkinat säilyisivät, kuten alkoholillakin, mutta ne pienenisivät. Käyttäjät välttyisivät joutumasta osaksi laitonta toimintaa. Useat kymmnet tuhannet norjalaiset pitävät kannabiksen käyttöä normaalina. Tuohon voisi huomauttaa, että laillistaminen aiheuttaisi kannabiksen normalisoitumisen.
Mutta kannattaako ylläpitää tuota käsitystä? Minun käsitykseni mukaan ei satunnaisia käyttäjiä kannata rangaista vain jotta voitaisiin ylläpitää tällaisia normeja.
Paul Larsson
professori, poliisikorkeakoulu Oslo
Lähde:
Artikkeli Morgenbladet 1.12.09
http://www.morgenbladet.no/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091211/ODEBATT/712119957
Käynnissä on kiivas keskustelu kannabiksen laillistamisesta.
Oslon yliopiston sosiologian professori, päihde- ja nuorisotutkija Willy Pedersen aloitti marraskuussa keskustelun kannabiksen laillistamisesta Norjassa. Hänen ajatuksiaan tukee myös Oslon poliisikorkeakoulun professori Paul Larsson.
Willy Pedersen kysyi täällä Morgenbladetissa, eikö nyt olisi aika arvioida kannabiksen laillistamista uudelleen. Muut kuin poliisivalvonta ja rangaistusten käyttö voisivat olla parempia keinoja hallita kannabiskauppaa. Hänen esityksensä saivat monet haukkomaan henkeään. Toisaalta keskustelu ei ihmetytä niitä, jotka ovat seuranneet sitä viimeisen kymmenen vuoden ajan.
Toinen peruste on kannabiksen haitallisuus. Mutta onko se hyvä peruste jatkaa rangaistusten käyttöä. Nimenomaan asiantuntijoiden avulla haitalliset aineet pitäisi asettaa kontrolliin. Lääkkeen pitäisi olla asianmukaista. Jos kannabis on vaarallista sitä pitäisi myydä valvotusti, esimerkiksi apteekeista. Jälkimmäinen peruste liittyy siihen, että emme haluaisi uutta päihdettä Norjaan. Mutta kannabis ei häviä mihinkään vaikka tekisimme mitä. Oikeusjärjestelmä on jo hävinnyt taistelun. Poliisilla on muita tehtäviä, jotka kaipaavat resursseja. Poliiseilla mielipiteet kannabiksesta ovat myös jakautuneet. Law Enforcement Against Prohibition (LEAP) -järjestöllä USA:ssa on yli 10 000 jäsentä, jotka ovat työskennelleet poliiseina, tuomareina tai muualla oikeuslaitoksessa. He puolustavat laillistamista ja painottavat nykyisen kieltopolitiikan aiheuttamia haittoja. Nämä ehdotukset eivät sisällä kannabiksen hyväksymistä. Aivan yhtä vähän kuin nykyisten laillisten päihteiden kauppa sisältää niiden hyväksymisen. Kaikki tiedämme alkoholin ja tupakan olevan vaarallisia. Kysymys on siitä kuinka valvotaan ja säädetään vaarallisten aineiden kauppaa ja käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla.
Keskustelun ydin on se miten kannabiskauppaa ja käyttöä voitaisiin kontrolloida pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla. 1960-luvun puolivälistä alkaen on rangaistusajattelu hallinnut huumausainepolitiikkaa. Taustalla on ollut usko siihen, että kaupan, ostamisen, hallusapidon ja käytön kieltämisellä ja rankaisemisella olisi ennaltaehkäisevä vaikutus. Toinen hallitseva ajatus on ollut voimakkaasti valvottu laillistettu kauppa. Usein terveydenhoitosektori on ollut mukana tukemassa tätä ajatusta. Näiden linjojen välillä on myös vaihtoehtoja.
Tuen Willy Pedersenin näkemystä. Rangaistusajatus on vallinnut riittävän pitkään. On ihmeellistä, että monet edelleen uskovat kieltolinjaan ja rangaistusten ennaltaehkäisevään vaikutukseen, erityisesti kannabiksen osalta. Rangaistusten ennaltaehkäisevä vaikutus toimii parhaiten heihin, jotka eivät aiokaan käyttää aineita. He saavat lisäsyitä olla käyttämättä. Ei ole juurikaan viitteitä siihen, että kannabislainsäädännön lieventäminen lisäisi räjähdysmäisesti tai saisi aikaan kontrolloimatonta kannabiksen käyttöä. Yksi avainteksteistä on Robert J. MacCoun ja Peter Reutersin kirja Drug War Heresies (2001). Siinä dokumentoidaan erilaisten kontrollimenetelmien tehokkuutta. Usein lakien höllentämisen yhteydessä havaitaan käytön kasvua, joka pian palaa aikaisemmalle tasolla. Pitkäaikainen vaikutus on käytön tasaatuminen tai väheneminen.
Varminta tietoa on olemassa rangaistusten haitallisista vaikutuksista. Vuosittain salakuljetetaan useita tonneja kannabista, jonka kauppa liittyy selkeästi järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Laillistaminen heikentäisi salakuljetuksen tuottavuutta. Laittomat rinnakkaismarkkinat säilyisivät, kuten alkoholillakin, mutta ne pienenisivät. Käyttäjät välttyisivät joutumasta osaksi laitonta toimintaa. Useat kymmnet tuhannet norjalaiset pitävät kannabiksen käyttöä normaalina. Tuohon voisi huomauttaa, että laillistaminen aiheuttaisi kannabiksen normalisoitumisen.
Mutta kannattaako ylläpitää tuota käsitystä? Minun käsitykseni mukaan ei satunnaisia käyttäjiä kannata rangaista vain jotta voitaisiin ylläpitää tällaisia normeja.
Paul Larsson
professori, poliisikorkeakoulu Oslo
Lähde:
Artikkeli Morgenbladet 1.12.09
http://www.morgenbladet.no/apps/pbcs.dll/article?AID=/20091211/ODEBATT/712119957
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.