Ongelmani koskee veljeäni. Hän on parikymppinen mies, joka oli suorittamassa lukion viimeistä vuotta keskiarvolla päälle 9 eli oikea huippuoppilas. Hänellä oli harrastuksia, iltatyö, opiskelu sujui erinomaisesti, tyttöystävä, asunto ja vietimme paljon yhteistä aikaa. Kaikki sujui loistavasti, kunnes hän luonani WOW-pelin (World of Warcraft).
Aluksi pelasimme yhdessä verkossa vapaa-ajallamme. Jonkun ajan kuluttua alettiin satunnaisilta tunneilta jäämään pois. Kun arvosanat alkoivat laskea, lopetin pelin pelaamisen, sillä en halunnut mennöä liian pitkälle. Mutta veljeni ei päässyt loukusta pois. Pelaaminen muuttui suorastaan fanaattiseksi; veli saattoi pelata vuorokauden ympäri. Pelihahmo kehittyi ja sai uusia pisteitä sillä aikaa, kun oikea elämä alkoi sortua.
Tyttöystävä jätti, kun veljelläni ei tuntunut enää aika riittävän seurusteluun. Myös ystävävpiiri alkoi pienentymään ja ei tätä miestä enää ulkona iltaisin näkynytkään. Kun hän ulos satunnaisesti lähti, osasi puhua vain pelistä. Koulun kurssit jäivät suorittamatta ja kun veli ei antanut mitään tietoa itsestään, hänelle lähetettiin "viimeinen kirje". Veli kävi juttelemassa oppilashuollon kanssa kokouksessa. En tiedä, mitä siellä puhuttiin, mutta veli palasi kotiin eropaperi kädessään. Myös töistä tuli potkut työtehtävin laiminlyönnistä ja harrastukset veli lopetti. Kun seinät tuntuivat ympäriltä sortuvan, veljeni vain pelasi.
Tällä hetkellä veljeni on työtön, peruskoulun käynyt nuori. Sain jollain ihmeellä hänet patistettua sossuun, Kelaan ja työkkäriin täyttämään kaiken maailman tukipapereita, jotta veljelläni on rahaa vuokraan, ruokaan ja WOW-pelikauden maksuun.
Minua vaivaa omatunto, sillä tuntuu, että itse saatoin veljeni tähän helvettiin. Tästä syystä käyn siivoamassa pintapuolisesti hänen asunnossaan ja tuon hänelle ruoat kerran viikossa. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun työkkäri pistää veljeni kurssille tai jonnekin töihin, josta veli kieltäytyy ja saa karenssia, jonka aikana korvaa vähentyneet tulot pikavipeillä ja ajautuu velkahelvettiin. Mitä sitten tehdään?
Millainen on tämän nuoren miehen tulevaisuus? Luulen, että hän havahtuu jossain vaiheessa ja haluaa elää normaalia elämää; huomaa, että muilla kavereilla on jo perheet, työt, harrastukset ja saavutuksia elämässä, kun taas hänellä ei ole muuta kuin supertason pelihahmo ja vain tyhjää. Tässä tilanteessa olen kuullut, että moni on katkeroitunut ja masentunut, jolloin on työkyvyttömyys mennyt mielenterveydellisen sairauden takia.
Onko veljeni tuomittu surkeaan elämään? Onko muita samassa tilanteessa olevia? Mitä voin tehdä? Tekisin mielelläni kaikkeni, mutta kun täysi-ikäistä ei voi pakottaa mitään tekemään väkisin. Asiallista keskustelua kaipaan!
Aluksi pelasimme yhdessä verkossa vapaa-ajallamme. Jonkun ajan kuluttua alettiin satunnaisilta tunneilta jäämään pois. Kun arvosanat alkoivat laskea, lopetin pelin pelaamisen, sillä en halunnut mennöä liian pitkälle. Mutta veljeni ei päässyt loukusta pois. Pelaaminen muuttui suorastaan fanaattiseksi; veli saattoi pelata vuorokauden ympäri. Pelihahmo kehittyi ja sai uusia pisteitä sillä aikaa, kun oikea elämä alkoi sortua.
Tyttöystävä jätti, kun veljelläni ei tuntunut enää aika riittävän seurusteluun. Myös ystävävpiiri alkoi pienentymään ja ei tätä miestä enää ulkona iltaisin näkynytkään. Kun hän ulos satunnaisesti lähti, osasi puhua vain pelistä. Koulun kurssit jäivät suorittamatta ja kun veli ei antanut mitään tietoa itsestään, hänelle lähetettiin "viimeinen kirje". Veli kävi juttelemassa oppilashuollon kanssa kokouksessa. En tiedä, mitä siellä puhuttiin, mutta veli palasi kotiin eropaperi kädessään. Myös töistä tuli potkut työtehtävin laiminlyönnistä ja harrastukset veli lopetti. Kun seinät tuntuivat ympäriltä sortuvan, veljeni vain pelasi.
Tällä hetkellä veljeni on työtön, peruskoulun käynyt nuori. Sain jollain ihmeellä hänet patistettua sossuun, Kelaan ja työkkäriin täyttämään kaiken maailman tukipapereita, jotta veljelläni on rahaa vuokraan, ruokaan ja WOW-pelikauden maksuun.
Minua vaivaa omatunto, sillä tuntuu, että itse saatoin veljeni tähän helvettiin. Tästä syystä käyn siivoamassa pintapuolisesti hänen asunnossaan ja tuon hänelle ruoat kerran viikossa. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun työkkäri pistää veljeni kurssille tai jonnekin töihin, josta veli kieltäytyy ja saa karenssia, jonka aikana korvaa vähentyneet tulot pikavipeillä ja ajautuu velkahelvettiin. Mitä sitten tehdään?
Millainen on tämän nuoren miehen tulevaisuus? Luulen, että hän havahtuu jossain vaiheessa ja haluaa elää normaalia elämää; huomaa, että muilla kavereilla on jo perheet, työt, harrastukset ja saavutuksia elämässä, kun taas hänellä ei ole muuta kuin supertason pelihahmo ja vain tyhjää. Tässä tilanteessa olen kuullut, että moni on katkeroitunut ja masentunut, jolloin on työkyvyttömyys mennyt mielenterveydellisen sairauden takia.
Onko veljeni tuomittu surkeaan elämään? Onko muita samassa tilanteessa olevia? Mitä voin tehdä? Tekisin mielelläni kaikkeni, mutta kun täysi-ikäistä ei voi pakottaa mitään tekemään väkisin. Asiallista keskustelua kaipaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ammattiapua ja nopeesti. nyt ei auta pehmistelyt ja tuollaisen toiminnan tukeminen (siivoaminen, ruoan tuominen), vaan se on selvitettävä veljelle, että pelin pelaaminen on radikaalisti vähennyttävä. apua löytyy mm. http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/423-peliriippuvuuden-hoito (tämä löytyi suurinpiirtein ekana, kun googletin peliriippuvuuden hoito.)
tulosta netistä muutama tarina, kuinka peliriippuvuus on tuhonnut jonkun elämän täysin. lue tai pyydä veljeäsi itse lukemaan se tarina, jospa se avaa nuoren miehen silmät. riippuvuus on sairaus ja toiset jäävät hyvin herkästi koukkuun ja se ei ole veljesi vika. kaikkiin ongelmiin löytyy apua, jos vain jaksaa apua hakea.
nyt on oltava kova! älä siivoa veljesi kotona, älä vie hänelle ruokaa, älä paapo!
auta hänet eroon pelaamisesta. suunnitelkaa yhdessä sopivantuntuinen vieroitus pelistä esim. vko 1, jos hän nyt pelaa 12 tuntia, niin sitä vähennetään joka toinen päivä 10 tuntiin. vko 2 joka päivä 10 tuntia. vko 3 joka toinen päivä 8 tuntia jne. niin että pelaaminen jäisi päivätasolla esim. siedettävään 2-3 tuntiin.
jonain päivänä voisit ottaa häneltä pois näppiksen ja hiiren, niin ettei konetta pysty käyttämään. jos hän hommaa toisen setin jostain tuon yhden päivän tietokonelakon ajaksi, niin menee kyllä todella huonosti.
kun peli ei enää hallitse elämää, niin yritä saada hänet innostumaan uudelleen lukiosta, jos hän kerran oikeesti on hyvä koulussa.
riippuvuus on aina oire jostain syvemmästä. hän saa pelistä jonkinlaisen tyydytykseen johonkin "puutokseen", mitä se sitten ikinä onkin. eka on kuitenkin saatava veljesi ymmärtämään se, että hän tarvitsee apua ja hänen on itse haluttava parantua.
toivon sinun ja veljesi puolesta, että saatte apua mahdollisimman pian. ja että elämä kääntyy vielä hyväksi.
WOW on addiktoiva tietokonepeli. Omaa kokemusta ei ole, mutta täältä löytyy ohjeita vieroitukseen ja tarinoita: http://www.wowaholics.org/
Voimia!