Siis sen että tuo kauniisti sanottuna harmittaminen on ihan turha tunne!
Siitä se tuli mieleen, kun kaverilleni viesteilin miten harmittaa tää jatkuva talvi, kun se hankaloittaa meidän elämää lähes kohtuuttomasti. Loppuviestiin jo totesin että turhaahan tää harmitus on, kun ei tuolle säälle voi mitään.
Siitäpä rupesin miettimään, että tosiaan! On ihan turhaa harmistua aiheista, joille ei voi mitään. Ja sitten jos harmistuu aiheista joille itse voi jotain, niin pitää sit tehdä niille jotain niin ei enää harmita! Joten turhaa on sekin.
Tämmösiä tuli tuiskun keskellä heiluessa tänään mieleen.. Mitäs muilla mielessä?
Oli mitä oli, sopivan lämmintä iltaa toivotan joka ikiselle!:)
Siitä se tuli mieleen, kun kaverilleni viesteilin miten harmittaa tää jatkuva talvi, kun se hankaloittaa meidän elämää lähes kohtuuttomasti. Loppuviestiin jo totesin että turhaahan tää harmitus on, kun ei tuolle säälle voi mitään.
Siitäpä rupesin miettimään, että tosiaan! On ihan turhaa harmistua aiheista, joille ei voi mitään. Ja sitten jos harmistuu aiheista joille itse voi jotain, niin pitää sit tehdä niille jotain niin ei enää harmita! Joten turhaa on sekin.
Tämmösiä tuli tuiskun keskellä heiluessa tänään mieleen.. Mitäs muilla mielessä?
Oli mitä oli, sopivan lämmintä iltaa toivotan joka ikiselle!:)
Vastaukset 14
Vanhimmat
turhaahan se on, mutta silti kyrsii jo nää pakkaset, jotka ei prkle ikinään lopu.;(
Mut ainakin tänne on luvattu ens viikonlopuks jopa nollakeliä, en tiiä onko sinne...:)
Nyt rupee sit pelottamaan, et miten erinäiset katot kestää, jos tän lumikuorman päälle sataa vielä märkää lunta....
se, täytyy katoilta käydä lapioimassa lumet pois, jos näyttää uhkaavalta tilanne.
Nythän on ollut niin kevyttä lunta koko talven, että kovempi tuuli pyyhkäisee lumet alas täällä ainakin, kun ei muutenkaan ole lunta niin paljon kuin etelässä.:)
Aika hullunkurista sekin....täällä lunta vähempi kuin Helsingissä.:)
kevytkin lumi pakkautuu tosi kovaksi kerrokseksi, kun sitä on tarpeeks iso kerros! Ei sitä mikään tuuli vie mukanaan. Meillä on joillekin katoille tuiskunnut parimetriset kerrokset, mies on niitä jo muutaman kerran käynyt kolaamassa, mut tänään tuli taas uudestaan monta kymmentä senttiä niille samoille katoille... Mulla on niin heikko korkeuspää, etten kertakaikkiaan pysty menemään millekään katolle, vaikka haluaisinkin....
Sipoossa on kuulemma enemmän lunta kuin täällä etelä-savossa! On se aika erikoista männävuosiin verrattuna!:)
kanssa tullut iän myötä korkeanpaikan kammoinen.:(
Alkaa pyörryttää, jos liian korkealle kapuaa.
aina korkeanpaikankammoinen...
Muutama vuosi sitten käytiin ystävien kanssa ajelulla suunnilleen Saimaan ympäri. Jossain itärajan lähistöllä oli vanha mäkihyppytorni, josta näki pitkälle Venäjän puolelle. Kaverit ja mun mies kiipesivät innoissaan sinne ylös katsomaan, miä pääsin puoleen väliin.... Siinä vaiheessa rupes pyörryttämään ja oksettamaan... Yritin lähteä alaspäin oikein varovasti ja naapurin mies siinä virnautti, et elä nyt oo ilonpilaaja. Sanoin sille, et siinä teillä riittääkin hauskaa, kun kannatte miut alas täältä....:) Pääsin alas kopeloimalla käsillä ja jaloilla kun en uskaltanut katsoa alaspäin... Se oli viimeinen kerta kun olen edes yrittänyt mennä minnekään korkealle.
on pärjätty ja pärjää
tietty tulee hetkiä kun kyrsii
huomisen murheet ei ole tämänpäivää suurempia
ja huomenna
tästä päivästä selvittiin
sitä vaan käyttää turhan murehtimiseen liian paljon energiaa.
Samoin sinne illan jatkoa.
yrittänyt elää sillei et en harmistuisi turhista asioista, mutta ei se aina onnistu mullakaan...
Se on nimenomaan aivan turhaa energian tuhlausta, jos murehtii liikaa kaikista asioista.
Nyt harmittaa, kun meillä katkes just äsken sähköt (taas näitä talven iloja maalla...), ehdin sit sammuttaa tän koneen kun ei tässä kestä akku ollenkaan. Just kun tää oli sammumassa, tuli sähköt takaisin. Ja tän vanhan myllyn käynnistyminen vie aikaa.....paljon.....
ja takassa on tunnelmaa
mut, nyt toivotan
hyvää yötä.
palaa nytkin, varmuuden vuoksi.. Takkaa meillä ei ikävä kyllä ole.
Mut hyvää yötä ja kauniita unia sinullekin!:)
auttaa jos mättää lunta paljon. Tänään tehty jo kahteen kertaan lumityöt. Kinokset pihan laidoilla ovat puolentoista metrin korkuiset, joten ei auta muuta ku kolan kanssa vyöryttää ku rambo juoksuhautaa.....
onneks mies hoitelee enimmät lumet pihoilta poies traktorilla, miä vain rappuset putsailen ja reunoja vähän siistin....:)
Lintulaudalla käyminen on extremereissu... Vanha polku on peittynyt uuteen lumeen, välillä jalka osuu sille vanhalle, kantavalle polulle, välillä askel osuu huti ja uppoan lumeen vyötäröä myöten.. Hiki on päässä kun pääsee takaisin sisälle, vaikka matka ei ole kuin talon toiselle puolelle ja takaisin...:) Oikein tehokasta hyötyliikuntaa sekin!:)
mie kävelen joka päivä töihin semmosen puol kilsaa umpihankea, tai mitä nyt satunnaiset kulkijat ovat polun tapaista tehneet. Viikon kun sitä tramppaa, ni alkaa muodostua tukevaa jalansijaa. Mutta ei se mitään, kesällä lyylit kuolaa mun pohkeita.
ne kuolais jo muutenkin....;) Enhän mä nähnyt ole, mutta olen kuullut tarinoita, et sä oot aikas nami......
Ja kyllähän se sun oma kultakin tykkää varmaan reenatuista pohkeista....?:)