Stakesin ylijohtaja tuossa aamusella uutisoi, että synnyttävistä naisista YLI PUOLET saa pienintä äitiyspäivärahaa. Käsittääkseni se pienin on ansiotulottoman äidin päiväraha.
Jäin tuossa pohtimaan, mitä miettii nainen, millä elättää mukulansa, kun työt eivät kiinnosta?
Turvaavatko he MIEHEENSÄ, joko perheen sisällä tai tietysti mieluuummin yh:na, jolloin rahan tulo on suurempaa?
Eikö tämä ole hyvin epäitsenäinen tapa eläättää itsensä ja lapsensa? Naista "alistava"?
Toisaalta samassa uutisessa ylijohtaja arvioi, että juuri tuo pikkuinen äitiysraha syytää lapsiperheet taloudelliseen ahdinkoon.
Nyt on kuitenkin niin, että nainenhan ei siitä välitä. Pitäiskö kuitenkin vähän pohtia, kun tiedossa on pelkkiä vaikeuksia ja muille maksamista? Vai onko tuo naismainen tapa käsitellä asioita, vaikeuksilta suljetuin silmin?
Vai pitäisikö nostaa vielä entisestäänkin tukia ja äitiyspäivärahaa, jolloin syntyisi sosiaalipumminen synnytysarmeija ja toisaalle työssäkäyvien maksajaporukka, joilla ei ole varaa synnyttää, kun pitää elättää näitä siihen kykenemättömiäkin...Onko tuokaan oikein?
Jäin tuossa pohtimaan, mitä miettii nainen, millä elättää mukulansa, kun työt eivät kiinnosta?
Turvaavatko he MIEHEENSÄ, joko perheen sisällä tai tietysti mieluuummin yh:na, jolloin rahan tulo on suurempaa?
Eikö tämä ole hyvin epäitsenäinen tapa eläättää itsensä ja lapsensa? Naista "alistava"?
Toisaalta samassa uutisessa ylijohtaja arvioi, että juuri tuo pikkuinen äitiysraha syytää lapsiperheet taloudelliseen ahdinkoon.
Nyt on kuitenkin niin, että nainenhan ei siitä välitä. Pitäiskö kuitenkin vähän pohtia, kun tiedossa on pelkkiä vaikeuksia ja muille maksamista? Vai onko tuo naismainen tapa käsitellä asioita, vaikeuksilta suljetuin silmin?
Vai pitäisikö nostaa vielä entisestäänkin tukia ja äitiyspäivärahaa, jolloin syntyisi sosiaalipumminen synnytysarmeija ja toisaalle työssäkäyvien maksajaporukka, joilla ei ole varaa synnyttää, kun pitää elättää näitä siihen kykenemättömiäkin...Onko tuokaan oikein?
Vastaukset 88
Vanhimmat
Miksi olet niin kitkerä ja katkera muita naisia kohtaan?
Kummallinen tapa tuollainen että haluaa koko ajan mollata omaa sukupuoltaan. Muttei toisaalta mitään uutta auringon alka.
Etkä kyllä vaikuta, sanoistasi huolimatta, ihmiseltä joka hyväksyy muut. Hyväksyt vain muut MIEHET, sen sijaan vaikuttaa vähän siltä että koet toiset naiset kilpailijoiksi ja vihollisiksi.
On olemassa tietty naistyyppi joka yrittää päästä miesten suosioon haukkumalla muita naisia ja selittämällä että " naiset sitä ja naiset tätä, eikö olekin hirveää, mutta en tietenkään minä, minä olen ihan toisenlainen ja parempi kuin muut naiset, minä olen jätkät kuulkaa teidän kaveri, ottakaa minut porukoihin! ".
Nämä naiset ovat niitä joilla ei ole ainuttakaan naispuolista ystävää ja joille esim. nuoremman ja kauniimmna naispuolisen työtoverin olemassaolokin on jotain sietämätöntä. Ja jotka saavat hepulin, jos naapuriin muuttaa hyvässä virassa oleva, vakavarainen, terve, onnellinen ja kaunis yh-äiti jolla on hyvin käyttäytyvät kauniit lapset. Mieluummin he ottavat naapuriksi mafian porukkaa kuin yh-äidin tai sinkkunaisen jolla menee hyvin.
Kyllähän tuollaisella " naiset ovat hirveitä, paitsi tietenkin minä " - jutuilla toki saakin tietynlaisten miesten symaptiat puolelleen, niin ettei se vaivannäkö hukkaan mene. Juttu vain on niin, että se sympatia on näissä tapauksissa kovin sukupuoletonta, vaikka nämä naiset nimenomaan tahtoisivat tulla noteeratuiksi naisina eivätkä hyvinä kavereina. Niin siinä ei kumminkaan käy, vaan ne tietynlaiset, hieman sovinismiin taipuvaiset miehet pitävät näitä naisia "vain" reiluina kavereina ja fiksuina ihmisinä, mutta eivät - kuten nainen salaa toivoo - vastustamattoman ihanina naisina. Ja, kuten sanottu, nämä miehet eivät ole vaivan arvoisia.
Niin että pitäkööt nämä naiset saamansa kehut hyvänään, jos jonkun Miekkosen suosio on noin tärkeä asia. Mutta eivätpä tiedä mitä menettävät kun eivät koskaan koe miten mahtava asia ja suuri ilonaihe on naisten välinen ystävyys. Se ystävyys nimittäin edellyttää lojaalisuutta sekä kykyä iloita toisen puolesta ilman kateutta, mitkä ominaisuudet näiltä naisilta kokonaan puuttuvat.
Kyllähän mielistelyllä saa suosiota osakseen, mutta eri asia keneltä ja millaista.
Alkup. aiheeseen liittyen:
tilastojen mukaan näitä tulottomia ja syrjäytyneitä kansalaisia on enemmän miehissä kuin naisissa. Jokaisella syntyvällä lapsella on myös isä. Mikset ole huolissasi lasten isien tulottomuudesta? MIksei sinua harmita, että Suomen maa on täynnä isiä jotka eivät pysty maksamaan edes minimielatusmaksuja omista biologisista lapsistaan ( puhumattakaan siitä että olisivat muullakaan lailla kiinnostuneita huolehtimaan lapsistaan ) vaan yhteiskunta joutuu maksamaan ne lasten äideille heidän puolestaan?
Sitä paitsi, osa - joskaan ei kaikki - tulottomista äideistä on kotirouvia joilla on rikas aviomies. Minua ei sellainen elämäntapa kiinnostaisi yhtään, koska haluan elättää itse itseni ( enkä elätyttää miehellä tai yhteiskunnalla ), mutta jos joku pariskunta haluaa elää siten ja katsoo itsellään olevan siihen varaa, niin se lienee heidän oikeutensa ja ikioma asiansa.
niitä riittää täällä.
Työssäni alaisenani on kuusi miestä, kolme naista. Olen itse nainen, vetävännäköinen, hyvin säilynyt nelikymppinen, latino/suomalainen tumma ja tulinen ruotsalaistunut nainen, joka on ikänsä vihannut epäoikeudenmukaisuutta. Sekä miehet että naiset pitävät minusta.
Minä olen "vain" kaveri ja ystävä kaikille muille miehille, paitsi omalle puolisolleni, jolle olen vaimo ja rakastajatarkin. Isälleni olen tytär. Ainoa sellainen.
Eikö sinulla ole naispuolisia ystäviä? Olen pahoillani. Mutta toisaalta en pätkääkään ihmettele.
Sinä siis väität, että naisten kesken -eikä naisissa- esiinny keskinäistä kateutta? Oletko kuullut naaraankateudesta? Onko sekin miesten ominaisuus? Itsekin kadehdit nyt minun saamaani huomiota tällä palstalla!!!
MISSÄ ON OMA LOJAALISUUTESI JA KYKY ILOITA PUOLESTANI SAAMASTANI POSITIIVISESTA HUOMIOSTA ILMAN KATEUTTA?? Joten kuulut siis näihin "tietynlaisiin" naisiin...
Olen pahoillani, ettet ole saanut nyt loistaa täällä. Tai kiusata miehiä.
Eiköhän kaikki ole kiinni siitä, mitä kirjoitat?
Vinkiksi vielä: minä en ole tyhmä.
se joka päättää pitääkö hän lapsen vai ei? Annetaanko teilläpäin miesten päättää aborteista ja synnytyksistä?
Käsittääkseni naisella on yksinoikeus päättää lapsesta sen jälkeen, kun on raskaana.
Miksi niin moni päättää turvautua mieheen ja yhteiskuntaan?
Eikö se ole naista alentavaa?
Rikkain kolmannes on muuten sen verran iäkästä, että lapsenpukkaamiset eivät enää ole ajankohtaisia...ja muutenkin, jostain kumman syystä ehkäisy toimii varakkaalla naisella paremmin kuin persaukisella! Samalla syntyneistä suurin osa alkaa olla avoliitoissa syntyneitä!
Nainen ei enää saakaan miestä avioon...
Yksinhuoltajien määrä on aivan kohtuuttomalla tasolla. Ja kasvaa jatkuvasti. Moni nainen tänäkin vuonna tekee virhearvion ja hommaa itsensä raskaaksi väärälle miehelle!
Miksei nainen pärjää ilman miestä? Ja miksi miehelle pitää ensimmmäisenä olla raskaana? Eikö ole muita keinoja?
KOSKA NAINEN EI PÄRJÄÄ YKSIN...hänellä on oltava joko mies elättäjänä tai ainakin lapsi jonka kautta saa leivän laiskaan suuhunsa...
Hän kestää hakkaamiset ja alkoholismin, vieraat naiset ja epävarmuuden. Kunhan vain saa olla miehen elätettävänä, eikä tarvitse itse tehdä yhtään mitään.
Säälittävää.
feminismi kuullustaa todella huonolta vitsiltä näissä ympyröissä tätä taustaa vasten.
Maailmamme on miehinen ja miehistä todella riippuvainen. Halusimme tai emme.
Puhu vain itsestäsi. Sinä olet miehinen ja miehistä todella riippuvainen. Säälittävää.
Kuulisin mieluusti perustelut väitteelle! Henkilöstä, jota et edes tunne...
Todella säälittävää.
Ai et ole tyhmä? No mitä helvettiä täällä kirjoittelet? Jos olet yhtä "kaunis" kuin mitä olet fiksu, niin ehkä joskus olisi hyvä ottaa rakentavaa kritiikkiäkin vastaan. Kaikki ei aina ole kateutta sinun "kauneuttasi" tai "älyäsi" kohtaan.
näkyy sikiävän mahtavaa armeijaa täällä.
Noh, oma on asiasi sinullakin, mihin elämäsi tuhlaat.
Mihin se kateutesi sitten kohdentuu? Kateutta saavuttamastani suosiosta vai?
Kaiken rakentavan otan aina vastaan. Mutta perustelematonta, omaan persoonaani kohdistuvaa kritiikkiä en hyväksy täällä anonyymillä palstalla.
Se mitä sinä voit minusta täällä nähdä, on vain kirjoitukseni.
Jokainen järki-ihminen ymmärtää, ettei siitä voi vetää tuollaisia johtopäätöksiä koskaan tapaamastaan henkilöstä, kuin mitä sinä olet tehnyt.
Harmittaako sua, etten ole antanut kuulua, kuka käskee ja missä??
Ärsytä rauhassa. Minä hymyilen.
hieman asian vierestä ja mennä henkilökohtaisuuksiin :)
"Suomen maa on täynnä isiä jotka eivät pysty maksamaan edes minimielatusmaksuja omista biologisista lapsistaan "
nyt taidat kyllä laittaa omiasi :)
"Minua ei sellainen elämäntapa kiinnostaisi yhtään, koska haluan elättää itse itseni"
Vielä kun pääsis naimisiin, vai mitä ;)
Tähän väliin pakko sanoa sananen ja mielipide. Yh-äidin asemaa voisi alimmalla portaallaan, eli silloin kun äiti lapsineen elää pelkillä tukiaisilla, verrata niukkaan valtion virkaan. Se on kapea ja sillä on rajansa, lasten täytettyä 17 v. se loppuu kuin seinään. Mutta vaikka äiti valitsisi näin on se varmasti tukiaistensa arvoinen yhteiskunnallinen työ suurimmalla osalla. Sitäpaitsi suurin osa moderneista naisista haluaa parempaa omaehtoista elintasoa itselleen ja käyvät ansiotyössä. Tuntuu jotenkin nyt väärän puun haukkumiselta, sitäpaitsi yhteiskunta tarvitsee lapsia. Mitä sitten jos osa naisista valitsee mieluimmin yh:n osan kuin sen perinteisen? Molemmissa on puolensa ja puolensa.
Kun on laskettu, kuinka suuri osuus EU:ssa (tai Euroopassa, jompi kumpi) työikäisistä miehistä on työelämässä, Suomen miehet olivat viimeisellä sijalla. Naisten kohdalla vastaavaa mittaava sijoitus on tunnetusti paljon parempi...
"Jäin tuossa pohtimaan, mitä miettii nainen, millä elättää mukulansa, kun työt eivät kiinnosta?"
Kyse ei ole siitä että "työt eivät kiinnosta" mikäli mieheni olisi valmistunut nopeammin koulusta eikä vasta parin vuoden päästä jäisin minäkin jo nyt äitiyslomalle. Odottelen tässä kuitenkin pari vuotta että tulomme ovat paremmat (=mies valmistuu koulustaan). Ainoa asia mitä olen ikinä halunnut elämässäni ovat lapset. Näen lasten kasvatuksen elämäntehtäväni. Valitettavasti en ole päässyt mihinkään koulutukseen yrityksestäni huolimatta ja en halua odottaa lastenhankintaa 30 ikävuoteen asti. Nyt ennen 25 ikävuotta on paras aika hankkia lapsia (suvussani on runsaasti lapsettomuutta, itse olen monen vuoden lapsettomuushoitojen tulos). Luultavastikin teen vielä pari vuotta minimipalkkaisia töitä, jonka jälkeen jään sitten äitiyslomalle. Jos kuitenkin pääsen hakemaani koulutukseen sisään yritän suorittaa tutkintoni mahdollisimman nopeasti ja jäädä äitiyslomalle vasta sitten (haen opiskelemaan yliopistoon joten minimiopiskelu aika on noin 5 vuotta, toiset hakukohteeni ovat ammattikorkeakouluja joissa valmistuminen kestää 3.5 vuotta).
"Turvaavatko he MIEHEENSÄ, joko perheen sisällä tai tietysti mieluuummin yh:na, jolloin rahan tulo on suurempaa?"
Kyllä. Mieheni olisi myös ollut mielellään jäänyt kotiin hoitamaan lapsia, sillä hän on erittäin lapsirakas ja nauttii tavallisista kotitöistä oikeastaan jopa enemmän kuin minä. Kuitenkin hän on erittäin korkeastikoulutettu ja luultavastikin erittäin hyvin työllistetty ihminen, joten olemme sopineet että hän hoitaa tuon talouspuolen ja minä sitten kodinhuollon.
"Eikö tämä ole hyvin epäitsenäinen tapa eläättää itsensä ja lapsensa? Naista "alistava"?"
En näe mitään alistavaa tässä. Olemme keskustelleet asiasta ja tulleet tähän päätökseen. Pidän itse kotiäitiyttä/isyyttä erittäin tärkeänä asiana ja toivoisinkin että mahdollisimman moni vanhempi voisi jäädä hoitamaan lapsiaan tulevaisuudessa kotiin. Kuten olen jo aikaisemminkin täällä kirjoittanut, mielestäni on oikeasti jopa kustannustehokkaampaa että yhteiskunnassamme ihmiset hoitaisivat pääasiassa lapsensa kotonaan. Päivähoito maksaa valtiolle enemmän kuin kotihoito, lapsuuden vieraantuminen vanhemmista ja selvien tukipylväiden katoaminen elämästä aiheuttaa lapsille tunne-elämän ongelmia (väkivaltaisuus nuorten keskuudessa, päihdeongelmat, syrjäytyminen, masentuneisuus). Jopa joka viides lapsi kärsii vaikeasta mielialanhäiriöstä.
http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=ajassa_mielenterveys&jutunid=1914
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/97-98/ktl/cumu/kriisi/sovellus.htm
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2002/151002_d.htm
http://www.asemanlapset.fi/asemanlapset-lehti/paakirjoituksia/yhteistyo/
"Ympäristötekijät voivat suojata lapsen normaalia psyykkistä kehitystä ja kasvua tai vaarantaa sitä. Suojaavista tekijöistä tärkein on se, että lapsella on lähipiirissä ainakin yksi läheinen, turvallinen ja lapselle aidosti läsnä oleva aikuinen. Tärkeää on myöslapsen tärkeys perheyhteisössä."
http://www.vep-palvelu.fi/cgi-bin/cgiwrap/veppalve/presenter.pl?slideshow_id=127&slide_id=1184&language_id=1
"Pitäiskö kuitenkin vähän pohtia, kun tiedossa on pelkkiä vaikeuksia ja muille maksamista?"
Ainakaan meidän tulevalle perheelle ei ole luvassa suurempia vaikeuksia. Jokainen ihminen joutuu jossakin elämänsä vaiheessa yhteiskunnan tuettavaksi: lapsena, opiskelijana, eläkeläisenä, työttömänä, sairaana.. Jokainen meistä kuitenkin maksaa veroja tästä palvelusta. Mikäli et pidä hyvinvointijärjestelmästä olet aivan vapaa muuttamaan johonkin toiseen maahan, jossa sellaista ei ole. Tällä hetkellä kotiäidit saavat alle tavallisen työmarkkinatuen (joka on tuki kouluttamattomille nuorille ihmisille) vaikka tekevätkin kokopäiväistä työtä kotonaan hoitaen lapsiaan. Mikäli he eivät tekisi tätä työtä josta maksetaan hoitajillekin, luulisi asian näkyvän katukuvassa ja terveyskeskuksissa. Uskallan kuitenkin väittää että kotiäitien lapset ovat jopa terveempiä sillä he eivät joudu päiväkotien sairauskierteisiin mukaan yhtä helposti. Tämä siis taas puolestaan vähentää terveydenhoito kustannuksiakin kunnilla.
"Vanhempien työstä poissaoloista 40 % johtuu lasten sairauksista. Helsingin kunnallisissa päiväkodeissa alle kolmivuotiaiden lasten poissaolojen aiheuttamat taloudelliset menetykset v. 1985 - 86 olivat noin 12 400 markkaa lasta kohti ja yli 3-vuotiaiden yli 3 400 markkaa. (Konsensuslausuma 1997)"
http://www.jmpmusic.fi/tasaraha.htm
Katsotaanpa sitten pienten lasten erilaisia hoitomuotoja. Kunnallinen päivähoito maksaa yhteiskunnalle 1470 milj. euroa/vuosi. Kotihoidontuki vain 305 milj. euroa/vuosi jonka lisäksi kuntalisät 37 milj. euroa/vuosi. Lasten yksityisen hoidon tuki on pienin, 22 milj. euroa/vuosi. Kuntalisät tässäkin 23 milj. euroa vuosi. Yhteensä pienten lasten hoito maksaa yhteiskunnalle 1857 milj. euroa/vuosi, josta suurin osa johtuu kunnallisen päivähoidon kustannuksista. Itse kannatankin kovasti tasarahamallia erilaisille hoitomuodoille. Jokainen voisi sitten päättää itsekseen mihin käyttää rahansa.
"Vai pitäisikö nostaa vielä entisestäänkin tukia ja äitiyspäivärahaa, jolloin syntyisi sosiaalipumminen synnytysarmeija ja toisaalle työssäkäyvien maksajaporukka, joilla ei ole varaa synnyttää, kun pitää elättää näitä siihen kykenemättömiäkin...Onko tuokaan oikein?"
Tässä on oikeita syitä kotiäitiydelle:
"Kotiäidiksi ryhtyminen on useimmille tukimukseen osallistuneille äideille selkeä arvovalinta. Hyvin monenlaisista eri lähtökohdista äidit olivat päätyneet samaan johtopäätökseen: oman äidin kanssa vietetty lapsuus koetaan lapsen kannalta päiväkotielämää paremmaksi ratkaisuksi.
Kotihoito antaa mahdollisuuden äideille olla läsnä lastensa kehityksessä ja kasvattaa heidät itse. Samalla vältytään päiväkotihoidon nurjilta puolilta: kiireeltä, pitkien päivien lapselle aiheuttamalta rasitukselta, vaihtuvilta hoitajilta sekä sairastelukierteeltä. Kokemusta päivähoidosta löytyy useilla vastaajilla, sillä heidän joukossaan on sekä päivähoitopalveluiden entisiä käyttäjiä, että kotiäidiksi ryhtyneitä päivähoidon ammattilaisia."
http://www.kotiaidit.net/
Mikset menisi ihan kotiäitien sivuille ja kysyisi heiltä suoraan syitä valintaansa?
http://www.pcuf.fi/~mjs/alku.htm
kysymyksen?
Mikset ole nyt jo opiskelemassa? Sanot, että et päässyt, haitko vain alalle, joihin tiesit, ettet pääse?
Jos teet töitä, saat palkkasi mukaisen ä-pvrahan, joten juttuni ei koskenut sinua mitenkään.
En muuten jaksanut lukea vastaustasi.
siis perustui aamulla kuulemaani uutiseen, jonka mukaan yli puolet lasta hankkivista äideistä on minimirahalla äippälomalla. Se kertoo siitä, että työtä ei ole haluttu tehdä, mutta lapsia sen sijaan kyllä.
Toiseksi, Stakesin ylijohtaja Heikkilä oli sitä mieltä, että minipäiväraha on niin pieni, että siitä aiheutuu taloudellisia ongelmia lapsiperheelle.
Millä ilveellä niitä aiheutuu, jos äijät ovat kaikki rikkaita näillä naisilla ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista?
Itsenäiseksi ei opita toiseen nojaamalla.
" Kuitenkin hän on erittäin korkeastikoulutettu ja luultavastikin erittäin hyvin työllistetty ihminen, joten olemme sopineet että hän hoitaa tuon talouspuolen ja minä sitten kodinhuollon"
Joo-o, muistaakseni Sirpa tiesi joskus kertoa, että isät eivät väliltä lapsistaan, koska käyttävät niin vähän tuota vanhempainvapaata. Oli hänen mukaansa selvä todiste asiasta. Sinä olet oivaltanut asian käytännön elämän kannalta. Yleensä perheen mies tienaa enemmän kuin vaimo. se ei johdu niinkään palkkaeroista vaan naisen valinnoista. Heidän puolisonvalintakriteereihinsä kuuluu myös miehen taloudellinen asema.
Talouspuolesta vielä sen verran, että juuri näin se menee kuin kerroit. Pienten lasten vanhempien elämä on joka päiväistä taistelua elämästä, koska missään muussa elämän vaiheessa pakolliset menot eivät ole niin suuret ja tulot niin pienet. Kaiken kukkuraksi lapset tarvitsevat erittäin paljon aikaa ja huomiota. Se, että enemmän ansaitsevat miehet menevät töihin ja äidit hoitavat lapsia on perheen toimeentulon kannalta ihan järkevää.
Molemmat lapsemme ovat olleet päivähoidossa ja minulla ei ole siitä muuta kuin hyvää sanottavaa. saavat olla ikäistensä seurassa ja saavat kodin ulkopuolisia sosiaalisia kokemuksia. KOuluun meneminenkin on helpompaa.
"Vanhempien työstä poissaoloista 40 % johtuu lasten sairauksista. Helsingin kunnallisissa päiväkodeissa alle kolmivuotiaiden lasten poissaolojen aiheuttamat taloudelliset menetykset v. 1985 - 86 olivat noin 12 400 markkaa lasta kohti ja yli 3-vuotiaiden yli 3 400 markkaa."
Sairas lapsi on myös maailman käytetyin konsti lintsata töistä. Sen epäileminen on mahdotonta, koska se osoittaa erittäin huonoa makua, ainakin (esi)mieheltä.
"Mikset ole nyt jo opiskelemassa? Sanot, että et päässyt, haitko vain alalle, joihin tiesit, ettet pääse?"
Olen vasta 21-vuotias. Lukion päätin noin 19-vuoden ikäisenä. Sen jälkeen olen ollut erilaisissa oppilaitoksissa ja kouluissa (mukaan lukien erään ammattikorkeakoulun jonka tasoa en pitänyt niin hyvänä että olisin sinne halunnut jäädä vuotta pidempään.. opetus oli ala-arvoista enkä nähnyt mitään hyötyä opinnoistani. Vaikka olisinkin saanut tutkinnon, en olisi pystynyt tekemään työelämässä juurikaan mitään koulutuksellani koska mitään hyödyllisiä asioita ei koulutuksessa opetettu.. ja tunnen siis muista kouluissa opiskelevia saman tutkinnon omaavia joille on oikeasti opetettu jopa jotakin). Olen ollut nyt työelämässä reilun vuoden verran ja on rankkaa lukea pääsykokeisiin töiden ohella (useimmat ylioppilaat lukevat kokeisiin asuen kotonaan, joten heidän ei tarvitse miettiä mistä saada ruokaa tai asunto). Enkä ole mikään huono opiskelija, ylioppilastutkintokin meni reilusti magnalla. Lisäksi pääsykokeista olen saanut ihan hyviä tuloksia, en vain sen verran että olisin päässyt opiskelemaan. Tuskin olen ainoa ihminen Suomessa joka joutuu koettamaan useaan kertaan päästäkseen haluamaansa opinahjoon. Kuten sanoin, tuon masentavan ammattikorkeakoulu-kokemukseni jälkeen aion kuitenkin hakea useisiin toisiin kouluihin, joissa tiedän olevan parempi opetustaso. Tällä hetkellä saan osapäiväisenäkin enemmän rahaa kuin opiskelija-mieheni vaikka työskentelenkin aika minimipalkalla (vähän yli 6 euroa/tunti). Voisin hyvin jäädä nytkin vaikka äitiyslomalle jos mieheni olisi töissä, mutta itse pidän sitä epärehellisempänä että jään äitiyslomalle 15 vuodeksi jolloin työnantaja joutuu etsimään pitkäksi aikaa sijaisen, jota ei pysty vakinaistamaan (olen tavannut tällaisia ihmisiä).
"Jos teet töitä, saat palkkasi mukaisen ä-pvrahan, joten juttuni ei koskenut sinua mitenkään."
Vaikka tekisin töitä olisi minulla luultavastikin minimiäitiyspäiväraha sillä sellainen palkkanikin on.
"En muuten jaksanut lukea vastaustasi."
Kyllä sitä täällä halutaan sanoa kuinka ilkeitä ja kauheita me naiset olemme kun haluamme tuhlata veronmaksajien rahoja, mutta kun esitetään faktatietoa ja tutkimusta asiasta niin sitten esitetään ettei se ollenkaan kiinnosta. Miksi edes otit asian esille, jos et ole halukas keskustelemaan asiasta? Miksi vaivautua keskustelupalstalle jos haluat vain ilmoittaa mielipiteesi? Voisit aivan hyvin kirjoittaa silloin mielipidekirjoituksen lehteen. Täällä kuitenkin käsittääkseni tarkoitus on *keskustella* asioista, johon kuuluu myös se että *kuunnellaan* toista osapuolta.
Kerro kokemuksistasi vastasyntyneen hoidosta.
Miten järjestetään sairaan lapsen hoito, jos molemmat vanhemmat ovat työelämässä?
Kerropas se viisaampana. Hoitopaikkohin ei saa viedä sairasta lasta. Kaikilla perheillä ei ole lähistöllä auttavaisia mummuja ja setiä tai tätejä, jotka saattavat - yllätys yllätys (!) - olla työelämässä hekin. Kunnallisia kodinhoitajia ei enää tällä vuosituhannella saa sairaita lapsia hoitamaan, jotta vanhemmat voisivat olla töissä. Työelämän tahti on useimmissa työpaikoissa sellainen, että "lintsaajan" työt kaatuvat hänen itsensä niskaan, kun hän palaa töihin. Monissa paikoissa vaaditaan lääkärin/terveydenhoitajan todistus lapsen sairaudesta.
kirjoitus oli aamun uutisissa! Naisista YLI PUOLET on minimi äitiyspäivärahalla.
Sen sanottiin vaikuttavan negatiivisesti lapsiperheitten talouteen.
Kummastelen tätä kehitystä. Mitä ihmeellistä siinä on jos kummastelen?
En jaksa ymmärtää, miten aina vaan vähemmällä ja vähemmällä omalla tulolla päätetään hankkia lapsia.
Tukiin nojataan ja ripustaudutaan läheisiin, yleensä aviomieheen.
Kun mies saa tarpeekseen ja lähtee, mikä onkaan edessä?
Joten näistä asioista et esittänyt kyllä yhtään mitään faktoja.
Olit kokonaan eri asiassa. Siksi en jaksanut lukea. Ei kiinnosta ne jutut. Sori.
Kerro itse. Miten se tähän liittyy?
myös yksityisiä hoitajia, perhepalveluja myydään myös yksityissektorilta!
Lisäksi MLL:lla on hoitajia, jotka tulee kotiin...
Niin.
Ja on olemassa lait ja työehtosopimukset sairaan lapsen kotona hoidosta, siinä missä lait ja sopimukset työntekijän oikeudesta olla sairaslomalla.
Älkää ihmiset hankkiko lapsia. Jos olette vahingossa niitä saaneet, myykää ne pois.
Niistä ei ole yhteiskunnalle (myös työnantajille) muuta kuin riesaa.
Lapsesta tulee vallan pumpulissa kasvatettu lellipentu, jos äiti tai iskä istuu t y ö p ä i v ä n ä, palkkaa nostaen, oksennustautisen kersan vieressä idioottimaista satua lukien.
Aika halvalla imeväisiä hoidetaan tuleviksi veronmaksajiksi, jos niitä perus-äitiysrahalla hoidetaan.
hinnasta, vaan periaatteesta. Tiedätkö mikä se on?
asiaa siis, ;D
Olen tehnyt ja teen sekä palkkatyötä että palkatonta kodinhoitotyötä. Enin osa siitä on mennyt tavalla tai toisella yhteiskunnan (myös jälkipolvien) hyväksi.
En todellakaan häpeä tai kadu sitä, että olemme olleet hoitamassa sairaita lapsia kotona. Lapsi ei ole mikään mekaaninen vempain, jolle on sama, kuka sitä huoltaa.
Vieläkö haluat neuvoa sairaan lapsen hoidosta?
Selitin jo kirjoituksessani. Jos et halua lukea sitä, se on oma asiasi mutta älä sitten ihmettele ja kysele syitä. Sieltä ne olisivat löytyneet. Mutta ei sitten niin ei sitten..
tuo ääretön äidin roolin korostaminen lapsen hoidossa.
Kyllä muuallakin päin maailmaa syntyy terveitä tasapainoisia lapsia vaikkei oma äiti ole jatkuvasti ole ollut lellimässä.
Syntyy, niin, mutta entäs kasvaminen?
pitäisi olla hiton tarkkana kenen kanssa sen tekee ja mihin olosuhteisiin...eikö?
Mitä sä vaahtoot noista sairaista mukulista? Mä en nyt oikein pysy kärryillä...
pitää oikein lailla säätää iltapäivähoito koululaisille, kun äidit ei tajua, ettei lapsi voi olla puolilta päivin iltaan Y K S I N !!!!
Mahdetaanko missään muualla pitää lapsia näin yksin ja näin kauan? Epäilenpä.
Vai etteivät äidit tajua, etteivät pikkukoululaiset voi olla iltapäivisin yksin!
Kyllä se lapsi kasvaa normaaliksi vaikka isoäiti tai jokin muu on välillä kantanut lapsesta huolta.
Täälläpäin on jonkinlainen myytti olemassa tässä äidin mahdottoman tärkeästä roolista lapsen kasvamisessa tasapainoiseksi ihmiseksi.
Olen nähnyt myös muualla maailmaa kuin Suomessa joten tiedän että tuo on täyttä paskaa. Kysymys on lähinnä äärimmäisen individualistisesta kulttuurista joka vielä korostaa individualismin tärkeyttä. Sama pätee äitiyteen. Suuremman perheen, yhteisön tai siteiden luomat mahdollisuudet eivät juuri ole muodissa. Tästä syystä täällä onkin niin paljon katkeruutta ja yksinäisyyttä. Sama pätee yh-äiteihin, mutta olette myös vittumaisen kulttuurin orjia, ja jotkut jopa uhreja.
Mitäs nouset kärryille, jos et pysy siellä?
Esimerkiksi meidän lasten isoäidit sattuivat olemaan 300 ja 800 kilometrin päässä.
Monet isoäidit ovat vielä työelämässä!
Kyllä pitäisi valita lapsilleen paremmat isoäidit.
tajunneet he olisivat valinneet lapsen hankita-ajan sopivammaksi, kouluttautuneet tarpeeksi, jotta olisi ollut varaa maksaa yksityinen hoito pikku koululaisille, mitään ongelmaa ei olisi.
Mutta kun on! Kukaan ei ole välittänyt lapsesta itsestään.
Se hommataan kun siltä tuntuu.
Tämä topic on ollut kyllä oiva esimerkki millaista on naistyöpaikoilla ja millainen olisi naisten johtama yhteiskunta.
"jos naiset saisivat päättää, maailmassa loppuisi riidat ja sodat, kaikki eläisivät rauhassa jne."
näyttääkö tämä topic rauhalliselta vaikka pääasiassa kaksi naista on täällä "keskustellut" keskenään... :D
äidit...
Luojan kiitos, useimmat meistä on "hommattu" pelkästä rakkaudesta puolisoa kohtaan, ja usiempia meitä on rakastettu huonoissakin taloudellisissa oloissa.
Eikö ole outoa ja suuri loukkaus kaikkea järkiperäistä laskelmointia kohtaan, että melkein jokainen lapsi rakastaa enemmän äitiään kuin ketään muuta naista?
Siinäpä mysteeriä. Mitäs tuosta voisi laskelmoida?
tietää, osoitatko useinkin rakkautesi lapsella?
Ts. rakastatko vain kerran vuodessa vai onko tahti tiiviimpi? Noin niin kuin keskosen muodossa?
Meillä rakastetaan ihan toisella tavalla ja toisesta syystä...
Niinhän sitä luulisi.
Ensinnäkään en puhunut pelkästään isoäideistä. Enkä edes sinusta. Onhan niitä kummitätejä, serkkuja, veljiä ja sisariakin olemassa.
Jotkut lähettävät lapsena 2000 kilometrienkin päähän moneksi vuodeksi. Eivät se lapset siitä traumatisoidu, vaikka täällä ehkä näin ajatellaan.
Enkä puhu sinusta vaan yleistettynä. Puhun äärimmäisen individualistisesta kulttuurista joka perustuu näkymättömien kasvojen rahan tukeen ja äidin tärkeyden ylikorostamiseen. Ennemmin, kuin perheen siteiden korostamiseen ja pyrkimyksestä itsenäiseen elämiseen.
Varsin irvokasta on että nämä suurimmat feministimesoajat taitavat olla niitä jotka ovat saaneet mitä ihmeellisimpää yhteiskunnan rahallista tukea, asunnoista vaippoihin, ja vieläpä kehtaavat puhua siitä että naista on "historiallisesti alistettu" ja olla jotenkin tästä osallisia.
..että naisethan ne ovat niitä jotka ylläpitävät ja ovat luoneet tämän äidin roolin äärimmäisen ylikorostumisen tässä yhteiskunnassa. Siitä ei voi miehiä syyttää, ei sitten millään.
Miten järjestetään sairaan lapsen hoito, jos molemmat vanhemmat ovat työelämässä? Jos toinen on himassa niin eihän silloin edes tarvitse olla himasta veke,höh.
Meidän perheessä on aina toinen jäänyt himaan hoitamaan, ei sen kummempaa. Kotoa on sitten duunit etänä hoidettu tai kiritty muuten vain päivää pidentämällä. Niissä paikossa, joissa todistusta ei vaadita lintsaus onnistuu. Yleensä se on alenpien toimihenkilöiden hommaa.
Lea Pulkkisen seurantatutkimus osoittaa miten tärkeä onnellinen lapsuus on ihmisen tunne-elämän kehityksessä ja menestymisessä yhteiskunnassa ylipäätänsä. Hänen potilasaineistossa yksikään huonon lapsuuden kokenut henkilö ei menestynyt edes keskinkertaisesti elämässään. Onnellisella lapsuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä kolmea asiaa 1. äitiä, joka pitää huolta lapsestaan ja joka riittävästi uhraa aikaansa lapsen kehitykselle. 2. Hyvä isäsuhde, siis kasvatukseen osallistuva isä joka ei ryyppää liikaa tai ei ole väkivaltainen. 3. Vanhempien keskinen suhde on hyvä. Jos nämä toteutuvat, on lapsella hyvät edellytykset elämässä menestymiseen Lea Pulkkisen tutkimuksen mukaan.
Eräs kokenut lastentarha kirjoitti lehdessä yleistyvästä käytännöstä, jossa vanhemmat vievät lapsensa vapaa-ajallakin lastentarhaan hoitoon, koska laki sen sallii ja koska eivät jaksa kuunnella lapsensa kiukuttelua. Kun tämmöinen asenne lapsia kohtaan ja yhä yleistyvät päihdeongelmat lisääntyvät, niin ei tarvitse ihmetellä miksi masennus on kansantauti Suomessa. Mut onneksi on onnenpillerit. Ei muuta kun onnenpillereitä naamariin niin kyllä se siitä.
Aika outo tarina, lykätä lapsensa jonkun viattoman sukulaisen niskoille. Ihan varoiksi, jos sattuisimme olemaan (äärettömän kaukaista) sukua, niin ei onnistu.
Puhut länsimaalaisesta kulttuurikontekstista, joten sinulle ei mene täysin perille mitä tarkoitan kun kirjoitan tunteiden, ja äidin roolin ylikorostamista kasvattamaan "tasapainoinen" ihminen.
Tarkoitan myös paljolti sitä, että kyllä perhe on suurempi kun vanhemmat. Nykyäänhän kaikki anovat etuuksia ja etuuksia mutta perhesiteisiin turvautuminen ja niitä korostaminen ei taida olla niin muotia. Kyllähän suomessa ennenkin on selvitty vaikka ei ole ollut opintotukeakaan!
Kyllä tämä kulttuurikin luo struktuurinsa miten ihmisiä kohdellaan.
Sinä siis uskot että tämä suomalainen kansantauti "masennus" ja "yksinäisyys" johtuu siitä ettei ole olleet vanhemmat tarpeeksi paljon lasten ympärillä. Itse en usko että tuo on mikään sen enempää kaikenkattavampi selitys. Uskon että selitykset löytyy juuri enemmän näistä alistavista struktuureista tässä yhteiskunnassa, ja ties vaikka Pulkkinenkin on osa niitä.
Ihmettelempä vain miten on mahdollista että länsimaiden ulkopuolella ei ole läheskään yhtä paljon "masennusta", ei voi varmaan edes verrata, kuin länsimaissa joissa ollaan totuttu tähän tunnehömppään ja lapsuuden korostamiseen - kun lapsilla pitäisi olla länsimaissa huomattavasti paremmat oltavat kuin lännen ulkopuolella.
Ihmeellistä on mielestäni se, että omien havaintojeni mukaan ne monet menestyvät ihmiset ulkomailla ovat ne, jotka on lähetetty jollekin sukulaiselle köyhältä maaseudulta suurkaupunkiin.
Tämä ei ole helppoa tiivistää, mutta kannattaa ehkä joskus yrittää katsella olemista myös muiden kuin tuttujen suomalaisten silmien läpi. Jos uskoisi kaikenmaailman hömppään mitä täällä suolletaan, niin ihmisen on pakko olla hullu.
En muuten jaksa tästä enää väitellä jos on syntyäkseen eipäs-juupas keskustelu.
Jos et osaa ajatella niin älä muuta kirjoitettua, pöljä.
"Tarkoitan myös paljolti sitä, että kyllä perhe on suurempi kun vanhemmat. Nykyäänhän kaikki anovat etuuksia ja etuuksia mutta perhesiteisiin turvautuminen ja niitä korostaminen ei taida olla niin muotia. Kyllähän suomessa ennenkin on selvitty vaikka ei ole ollut opintotukeakaan!"
Tässä kohtaa olen osittain samaa mieltä kanssasi. Liiat yhteiskunnalta saadut tuet passioittavat ihmisiä.
"Sinä siis uskot että tämä suomalainen kansantauti "masennus" ja "yksinäisyys" johtuu siitä ettei ole olleet vanhemmat tarpeeksi paljon lasten ympärillä."
Minä tiedän niin. Vaikka psykologiassa mikään ei ole täysin eksakstia, niin perhetaustasta voidaan usein päätellä kuka tulee sairastumaan psyykkisesti. Symbioootinen tunnesuhde äidin ja lapsen välillä kolmen ensimmäisen vuoden aikana on ihmisen psyyken kivijalka. Tilannetta voi verrata talon rakentamiseen. Jos äidin ja lapsen tunne häiriintyy tarpeeksi pahasti, niin se on sama kuin rakentaisit talon paikkaan, jossa perustus on mätä.
"Ihmettelempä vain miten on mahdollista että länsimaiden ulkopuolella ei ole läheskään yhtä paljon "masennusta", ei voi varmaan edes verrata, kuin länsimaissa joissa ollaan totuttu tähän tunnehömppään ja lapsuuden korostamiseen - kun lapsilla pitäisi olla länsimaissa huomattavasti paremmat oltavat kuin lännen ulkopuolella."
Selitys on looginen. Vähemmän kehittyneissä maissa on enemmän aikaa lasten kasvattamiseen. Vanhempien parisuhde on lasten psyyken ja seksuaalisuuden kasvualusta. Länsimaissa ihmiset keskittyvät liikaa rahan ja uran tavoitteluun, jolloin aikaa lasten psykologiselle kehittymiselle ei jää. Toisaalta todella huono yhteiskunnallinen tilanne myöskin edesauttaa psyykkisten häiriöiden syntyä.
Ymmärsinkö oikein Maria, että mielestäsi naisten pitäisi ensin hankkia jonkinasteinen toimeentulo ennenkuin aletaan tekemään lapsia?
Jos näin, niin olen kanssasi samaa mieltä. Mielestäni myös perheiden tulisi olla ensin riittävän 'omavaraisia' ennenkuin aletaan touhuamaan lapsia.
Kurre. Juuri sitä tarkoitin. Ja samalla ihmettelin sitä, miksei näin tehdä, kun kuitenkin vingutaan siitä, että mies tienaa ja määrää...ja miten sitten kävikään, kun äijä ottaa ja lähtee?
Nimittäin yksinhuoltajista on hirmuinen osa kouluttamattomia ja työttömiä!
Joten lopuksi asiasta sanon, että tässäKIN asiassa on nainen ITSE aiheuttamassa omaa ahdinkoaan.
Mikä hemmetin a h d i n g o?
Itse asiassa, Dingo taitaa olla tulossa uudelleen muotiin. En ole varma, mutta eikös ko. pumppu tee oikein 'come back':n jollain festareilla tänä kesänä.
Muutenkin Hertta, tiedän, että olet verrattain fiksu persoona, joten älä syyllisty ylilyönteihin. ;)
Siis. Lapsia saisivat tehdä vain rikkaat, yhteiskunnan huipulla olevat urakeskeiset nousukkaat, sitäkö tarkoitatte? Jos köyhiltä kielletään lasten hankkiminen sillä perusteella, ettei heillä ole tarjota lapsille kunnon lapsuutta, niin eikö siinä ole kyse vain siitä mitä itse kukin arvostaa ja miten "kunnon lapsuuden" käsittää?
Jos tällaiselle yleistyslinjalle mennään, niin yleistetään sitten toisinkinpäin:
Olisivatko rikkaat ihmiset sitten välttämättä parhaita mahdollisia vanhempia? Mitä muuta heillä olisi tarjota lapsilleen kuin rahaa ja tavaraa, jos koko elämä on rahan keruuta ja uralla etenemistä? Eikö mokomilta itse- ja urakeskeisiltä ihmisiltä pitäisi periaatteessa kieltää lasten tekeminen kokonaan, keskittykööt vain uran luomiseen, mokomat rahanahneet nilviäiset, jättäkööt lasten synnyttämisen niille joilla on elämässä muitakin arvoja kuin yhteiskunnallisen statuksen hankkiminen ja ylläpitäminen!
Ja toistan: EN OLE itse tuota mieltä, esitin sen vain osoittaakseni miten epäreiluja tällaiset yleistykset ja tuomitsemiset ovat. Ne ovat epäreiluja myös pienempituloisten kohdalla. Luulisi olevan selvää, että lapsella voi olla todella onnellinen ja tasapainoinen lapsuus, vaikka vanhemmat olisivat pienituloisiakin - ei se nyt siitä ole kiinni!
Kovin vähälukuiseksi tämä Suomen kansa jäisi, jos jokaiselta vaadittaisiin tietynsuuruisia vuosituloja ennen kuin hän saa synnyttää. Tiedoksi vielä, että olen kummankin lapsen syntyessä ollut virassa ja olen elättänyt sekä itseni että lapseni alusta asti itse omalla palkkatyölläni, ilman miehen tai yhteiskunnan tukea.
Lasten ollessa sairaana ei kyllä mieleeni ole tullut että minun pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä että jään kotiin hoitamaan heitä, kun se oikeus kerran on työehtosopimuksessakin kirjattuna. Sitä paitsi kuumeisen, oksentelevan lapsen hoitaminen on taatusti yhtä vastuullista ja rankkaa hommaa kuin mikä tahansa palkkatyö.
en sen enempää jaksa selitellä, mutta kyse on kylläkin siitä, miksi nainen haluaa valita kurjuuden? Kun taas sulhaskandidaatin valintakriteerinä on lompsan paksuus?
Miksi nainen ei hanki ammattia ja työtä ennen kuin alkaa poikimaan? Miksi hän antifeministisesti ripustautuu mieheen ja tämän tuloihin?
Feminismi on pyrkinyt ja onnistunut saattamaan naisen riippumattomaksi miehestä tässä yhteiskunnassa. Kenenkään ei ole pakko olla elätettävänä, mutta miksi sitten kuitenkin halutaan olla? Hyvä esimerkki on perheväkivalta.
Onko feministiset ponnistelut ajan saatossa olleetkin turhia? Onko naiselle kuitenkin tärkeintä miehen "saaminen"? Onko nainen kuitenkin olemassa vain miestä varten?
Asiassa ei mitään outoa, ennen kuin sitten, kun jäädään vailla tuloja ja koulutustakin yli kolmekymppisenä yksinhuoltajaksi, koska mies löysi naisen, jolle merkitsi muukin jotain kuin lapset. Sitten yritetään rahastaa mies kuiviin lapsilla ja tehdään kiusaa. Läheisriippuvuus on kamala tauti.
Nämä ovat asioita, joita te täällä nyt ette halua syystä ymmärtää, tai ainakaan ette halua keskustella siitä.
Vai olisiko juttu siinä, että tässä olisi pakko myöntää naisen epäkorrekti käytös, noin feminismin kannalta katsottuna?
"mutta kyse on kylläkin siitä, miksi nainen haluaa valita kurjuuden?"
Kaikki eivät näe säästeliästä elämää kurjuutena. Moni lapsi on sanonut että vaikka heidän perheensä olikin köyhä niin rakkautta oli vaikka muille jakaa. Ja sehän se on elämässä tärkeintä. Mukaansa täältä ei mitään saa. Parasta siis nauttia elämästään. Toisilla on erilaisia keinoja nauttia siitä, kuten vaikkapa omaistensa (tässä tapauksessa lastensa) seura ja tuki. Kuka maksaa eläkkeemme kun olemme vanhoja? Eivät ainakaan niiden rikkaiden harvat lapset, jotka päättivät odottaa yli 30 vuoden ikään ennen lasten hankkimista.
"Kun taas sulhaskandidaatin valintakriteerinä on lompsan paksuus?"
Se voi olla yksi syy joillekin, mutta tuskinpa kovin monelle suomalaiselle naiselle se ainoa.
"Miksi nainen ei hanki ammattia ja työtä ennen kuin alkaa poikimaan?"
Tässä huomaa jo lapsivihasi.. "Poikimaan.." Ihan kuin lapsia noin vain tehtäisiin. Moni suomalainen ihminen on hedelmätön eikä näin ollen saa sitä suurta nautintoa joka perheen perustamisesta tulee.
"Miksi hän antifeministisesti ripustautuu mieheen ja tämän tuloihin?"
Sinä käsität tämän antifeministiseksi. Minä en. Parisuhde tarkoittaa sitä että tehdään yhteisiä suunnitelmia ja sääntöjä. Parisuhteessa on aina olemassa riippuvuuden taso, kukaan ei pysty toisesta noin vain eroamaan yhdessä yössä (jo ihan lakienkin mukaan).
"Asiassa ei mitään outoa, ennen kuin sitten, kun jäädään vailla tuloja ja koulutustakin yli kolmekymppisenä yksinhuoltajaksi, koska mies löysi naisen, jolle merkitsi muukin jotain kuin lapset. Sitten yritetään rahastaa mies kuiviin lapsilla ja tehdään kiusaa. Läheisriippuvuus on kamala tauti."
Useimmat eronneet ihmiset jotka tunnen ovat olleet työnarkomaaneja, jotka ovat tehneet pari lasta suurin piirtein vain "siinä sivussa". Harva kotiäiti jää yksin, sillä se että jompikumpi jää kotiin hoitamaan taloutta tarkoittaa yleensä sitä että toiselta puolisolla on yksi stressi vähemmän. Näin pari saa myös yleensä enemmän aikaa toistensa kanssa ja jaksaa jopa jutellakin illalla eikä vain lösähdä sänkyyn tai katso televisiota eri huoneissa. Missä tahansa parisuhteessa voi tapahtua eroaminen, ei elämäänsä voi elää niin että pelkää jonkin asian tapahtumista.
"Nämä ovat asioita, joita te täällä nyt ette halua syystä ymmärtää, tai ainakaan ette halua keskustella siitä."
Ei. Nämä ovat asioita joissa mielipiteemme eroavat.
"Vai olisiko juttu siinä, että tässä olisi pakko myöntää naisen epäkorrekti käytös, noin feminismin kannalta katsottuna?"
En näe mitään epäkorrektia siinä että parisuhteessa kaksi aikuista ihmistä tekevät sopimuksen tällaisesta asiasta. Eri asia olisi se jos toinen parisuhteen osapuolista tuntisi itsensä kaltoin kohdelluksi eikä haluaisi tällaista sopimusta.
Nythän on niin, että ihmisen elämä on täynnä valintoja. On aika hankala yhtälö jos haluaa suuren perheen ja samaan aikaan menestyksekkään uran. En väitä, etteikö se olisi mahdollista, mutta varmasti vaikeaa.
Otetaan pari esimerkkiä:
Meillä ei vaimon kanssa ole lapsia, eikä varmaan tulekaan, koska olemme molemmat aikanaan tehneet sen valinnan, että elämä on muutakin kuin lauma lapsia. Semminkin kun olemme molemmat vielä päättäneet vanhoilla päivillä opiskella hiukan lisää.
Kollegallani on vaimo ja kolme lasta. Vanhin lapsista on nyt jotakuinkin kymmenen ikäinen. Eli he ovat tehneet lapsensa noin kolmikymppisenä. Jolloin molemmilla on jo ollut ammatti ja ainakin kollegalla työpaikka. Perheen vaimo on sitten ollut enemmän tai vähemmän kotirouvana.
Mielestäni he ovat toimineet järkevästi. Ensin oma elämä kuntoon, ennenkuin aletaan tekemään lapsia. Mainittakoon, että siinä vaiheessa kun heidän ensimmäinen lapsi syntyi he asuivat jo omakotitalossa ja miehellä työhistoriaakin takana semmonen viisi vuotta.
Mainittakoon vielä, etten näe estettä miksei nämä mainitut roolit voisi olla toisinkin päin. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että lapsia hoidetaan mahdollisimman pitkään kotona. Oli se kotiin jäävä puoliso sitten kumpi hyvänsä.
Edelleen on positiivista, että heillä oli jo lapsen syntyessä taloudelliset mahdollisuudet kunnolliseen lapsen elatukseen, ilman sen kummempia yhteiskunnan tukia.
Että näin. :)
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi siitä, että
1. naisen ei pidä valita kurjuutta ( eikä miehenkään, sen puoleen )
2. naisen ei pidä ripustautua mieheen
3. on todellakin olemassa naisia joilla on pakkomielteenomainen halu olla avo- tai avioliitossa ja jotka eivät uskalla erota mahdottomasta suhteesta vain koska pelkäävät etteivät sen jälkeen enää "saa" uutta miestä - aivan kuin mies olisi jotain jota ilman ei voi olla! Ymmärrän tällaista ajattelutapaa yhtä vähän kuin sinäkin. ( On myös vastaavanlaisia parisuhdeaddiktimiehiä, luullakseni jopa enemmän kuin -naisia, mutta koska nyt puhutaan naisista, en ala enempää pohtia näiden miesten ajatuksenjuoksua.)
Mutta.
En ymmärrä miksi rinnastat yksinhuoltajuuden ja naisen parisuhdeaddiktismin, ikäänkuin ne liittyisivät toisiinsa. Eivät liity, tai jos liittyvät niin siinä mielessä että ne korreloivat negatiivisesti. Tunnen itseni lisäksi aika monta muutakin yh-äitiä, ja harvatpa heistä edes haluaisivat uuden miehen, puhumattakaan että miehen saaminen olisi heille jokin tavoite, unelma tai päämäärä numero yksi. Useimmat ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä lasten kanssa. Jos olisin parisuhdeaddikti ja riippuvainen miehestä, jos olisin sitä mieltä etten ole kokonainen ehjä ihminen ilman miestä, niin en kai olisi ikäpäivänä eronnut miehestäni, olisin kai pitänyt omastani kynsin hampain kiinni, varsinkin kun hän vastusti eroa niin kiihkeästi ja loppuun asti?! Eikö vapaaehtoinen yksinhuoltajuus ole osoitus juuri siitä, että nainen pärjää omillaan?
Mitä tulee miehen lypsämiseen elatusmaksuilla, niin kuulemani mukaan useimmat miehet maksavat minimin joka on n. 117 euroa ( huomaatko, en edes tiedä tarkkaa summaa vaikken ole koskaan saanut exältäni enempää - eikö se etten edes tiedä summaa osoita ettei se raha kovin tärkeä asia ole? ).Enpä usko että 2500 euron bruttotuloilla elävälle ex-miehelleni on ylivoimaista maksaa minimielatusmaksua. Sen enempää en ole pyytänyt ensinnäkään siksi, etten jaksa kuulla syytöksiä hyväksikäyttämisestä ja miehen rahoilla elämisestä ( tosin tuleehan noita syytöksiä joka tapauksessa, joskaan ei enää miehen omasta suusta, niin ainakin nettipalstoilla saa vähän väliä kuulla olevansa tunnoton exäänsä kuiviin lypsävä naishirviö vain siksi että on lähivanhempi ja äiti - ts. se että ehdottomasti ei tee jotain ei merkitse etteikö saisi jatkuvasti kuulla syytöksiä ao. teon tekemisestä ) ja toiseksi siksi, että minulle on kunnia-asia elättää lapseni ITSE.
Minä en koe JOUTUNEENI yksinhuoltajaksi, vaan se oli oma päätökseni ja ratkaisuni jota en ole koskaan katunut. En ole ikinä kokenut yksinhuoltajuutta raskaaksi. Pärjään vallan mainiosti lasten kanssa, no problem. Kukaan ei varmasti ole koskaan kuullut minun valittavan osaani. Jos jokin oli raskasta, niin se oli yrittää kasvattaa lapsia yhdessä miehen kanssa,ja yritettyäni sitä kahden eri miehen kanssa huomasin että eipä sovi meikätytölle. Sopii varmaan joillekin naisille mutta minulle ei, minulle sopii yh-äitiys, ja piste.
" Sitten yritetään rahastaa mies kuiviin lapsilla ja tehdään kiusaa. "
Exän kiusaamisesta sen verran, että en usko naisten syyllistyvän siihen keskimäärin yhtään enempää kuin miestenkään. Kummankaan tekemänä en sitä ikäpäivänä hyväksy. Lasten manipuloinnista puhutaan myös jostain syystä niin kuin se olisi rikos johon vain naiset syyllistyvät. Ei pidä paikkaansa: miehet tekevät sitä myös, terveisin nimimerkki kokemusta on.
Kiusaa en ole tehnyt miehelleni eron jälkeen, en kummallekaan. Ensimmäinen ei ole tehnyt myöskään minulle, toinen sen sijaan häiriköi elämäämme ja manipuloi lapsia kolme ja puoli vuotta eron jälkeen niin pontevasti, että olisin epäilemättä saanut hänelle lähestymiskiellon, jos sellainen laki olisi ollut voimassa. Nyt hänkään ei häiriköinyt enää vuosiin.
" Läheisriippuvuus on kamala tauti. "
Niin on. Luullakseni tauti on aika harvinainen feministeillä. Haluan uskoa että me muodostamme parisuhteemme suurimmaksi osaksi terveeltä pohjalta. Silloin kun suhde on niin sairas ettei se ole parannettavissa, lähdemme siitä. Ainakin minä tein niin.
" Nämä ovat asioita, joita te täällä nyt ette halua syystä ymmärtää, tai ainakaan ette halua keskustella siitä. "
Miten niin ei haluta ymmärtää eikä keskustella? Kenelläkään ei pitäisi olla mitään keskustelua vastaan - paitsi jos itsellä ei ole näiden asioiden suhteen ( lasten manipulointi, exän kiusaaminen, puolison taloudellinen, seksuaalinen ja psyykkinen hyväksikäyttö ) puhdas omatunto. Se, mitä sen sijaan en useinkaan ole nähnyt myönnettävän, on että näitä omatuntonsa ryvettäneitä on yhtä paljon miehissä. Nämä asiat EIVÄT ole naisten ikoma yksityissynti josta miessukupuoli ei tiedä mitään!
Ajattelin korjata tämän termin väärinkäytön täällä keskustelupalstalla. Läheisriippuvuus tarkoittaa sitä että elää jonkin ihmisen kanssa jolla on addiktio johonkin (uhkapeliin, alkoholiin, ruokaan..) ja kärsii tämän vuoksi. Läheisriippuvuus ei tarkoita että riippuisi jotenkin kiinni tässä henkilössä. Yksi läheisriippuvuuden muodoista on tosin liiallinen palvelualttius ja heikko itsetunto, jotka saattavat aiheuttaa riippuvuutta toiseen osapuoleen. En tiedä miksi Suomessa käytetään jopa asiallisissa artikkeleissa tätä sanaa, mutta sen alkuperäinen merkitys on kuitenkin tämä.
Pieni huomautus vain. :-)
Siis onko minimi elatusmaksu vain 117€?
*prkl* Minua on huijattu kohta kuusitoista vuotta...
Maksan joka kuukausi 'eksälle' lähemmäs kolmesataa eurorahaa...
No, enpä valita kaippa tarpeeseen menee. :D
Olet oikeassa. Läheisriippuvuus ei ole yhtä kuin kiintymys,läheisyys, huolenpito, välittäminen, rakkaus - jotka ovat positiivisia asioita, eivät missään nimessä sairaus. Lähesiriippuvuus on siaraus. Se on sairaalloista toisen kautta elämistä niin että oma persoona häipyy ja elämän koko sisältö on sen toisen tekemisissä, sanomisissa ja mielialoissa. Hyvin usein liittyy toisen mielenterveys-, alkoholi-, käytös- tms. -ongelmaan, joka otetaan omaksi ongelmaksi ja kuvitellaan että voidaan elää toisen elämä tämän puolesta.
Kyvyttömyys eron jälkeen irrottautua exästä ( mikä ilmenee vuosikausia jatkuvana kiusantekona,"kostona", häiriköintinä tai sitten itkuisina öisinä puhelinsoittoina, rasittavuuteen jatkuvina rakkaudentunnustuksina, ruikuttamisena, oman ikävän kuvailuina ja syyllistämisenä ) on myös eräänlaista läheisriippuvuutta, siitä olen Marina kanssa samaa mieltä. Sen sijaan en ymmärrä millä perusteella hän tulkitsee sen nimenomaan naisten taudiksi. Kyllä siihen miehetkin sairastuvat.
"
Sen sijaan en ymmärrä millä perusteella hän tulkitsee sen nimenomaan naisten taudiksi. Kyllä siihen miehetkin sairastuvat
"
Niinpä tekevät. Parantuminen onkin sitten oma lukunsa. Kuten myös varmasti naisillakin.
Parantuminen vaatii oman itsetunnon kehittymistä. Täytyy lakata hahmottamasta itseään toisen kautta. Ymmärtää, että minä olen minä. Hyväksyä tietty itsekyys.
Feminismi = myös naisen oikeus olla äiti
Kirjoittanut: Anuliina, 7.4.2004 klo 20.43
"mutta kyse on kylläkin siitä, miksi nainen haluaa valita kurjuuden?"
Kaikki eivät näe säästeliästä elämää kurjuutena. Moni lapsi on sanonut että vaikka heidän perheensä olikin köyhä niin rakkautta oli vaikka muille jakaa. Ja sehän se on elämässä tärkeintä. Mukaansa täältä ei mitään saa. Parasta siis nauttia elämästään. Toisilla on erilaisia keinoja nauttia siitä, kuten vaikkapa omaistensa (tässä tapauksessa lastensa) seura ja tuki. Kuka maksaa eläkkeemme kun olemme vanhoja? Eivät ainakaan niiden rikkaiden harvat lapset, jotka päättivät odottaa yli 30 vuoden ikään ennen lasten hankkimista.
KUKA JÄLLEEN PUHUI LASTEN KURJUUDESTA? MINÄ PUHUIN AINAKIN NASITEN VALITSEMASTA KURJUUDESTA ITSELLEEN!
"Kun taas sulhaskandidaatin valintakriteerinä on lompsan paksuus?"
Se voi olla yksi syy joillekin, mutta tuskinpa kovin monelle suomalaiselle naiselle se ainoa.
PAKKO OLLA, JOS EI ITSE HUVITA SEISTÄ OMILLA TÖPPÖSILLÄÄN.
"Miksi nainen ei hanki ammattia ja työtä ennen kuin alkaa poikimaan?"
Tässä huomaa jo lapsivihasi.. "Poikimaan.." Ihan kuin lapsia noin vain tehtäisiin. Moni suomalainen ihminen on hedelmätön eikä näin ollen saa sitä suurta nautintoa joka perheen perustamisesta tulee.
KIITOS. SITÄ SAMAA SINULLE.
"Miksi hän antifeministisesti ripustautuu mieheen ja tämän tuloihin?"
Sinä käsität tämän antifeministiseksi. Minä en. Parisuhde tarkoittaa sitä että tehdään yhteisiä suunnitelmia ja sääntöjä. Parisuhteessa on aina olemassa riippuvuuden taso, kukaan ei pysty toisesta noin vain eroamaan yhdessä yössä (jo ihan lakienkin mukaan).
PARISUHDE EI VAADI MINKÄÄNLAISTA RIIPPUMISTA TOINEN TOISISTAAN. MUUTA KUIN EHKÄ SILLOIN, KUN KYSEESSÄ ON IKIAIKAINEN TAPAA SAADA MIES JA LAPSI. ELÄÄ TOISEN KAUTTA.
"Asiassa ei mitään outoa, ennen kuin sitten, kun jäädään vailla tuloja ja koulutustakin yli kolmekymppisenä yksinhuoltajaksi, koska mies löysi naisen, jolle merkitsi muukin jotain kuin lapset. Sitten yritetään rahastaa mies kuiviin lapsilla ja tehdään kiusaa. Läheisriippuvuus on kamala tauti."
Useimmat eronneet ihmiset jotka tunnen ovat olleet työnarkomaaneja, jotka ovat tehneet pari lasta suurin piirtein vain "siinä sivussa". Harva kotiäiti jää yksin, sillä se että jompikumpi jää kotiin hoitamaan taloutta tarkoittaa yleensä sitä että toiselta puolisolla on yksi stressi vähemmän. Näin pari saa myös yleensä enemmän aikaa toistensa kanssa ja jaksaa jopa jutellakin illalla eikä vain lösähdä sänkyyn tai katso televisiota eri huoneissa. Missä tahansa parisuhteessa voi tapahtua eroaminen, ei elämäänsä voi elää niin että pelkää jonkin asian tapahtumista.
LAPSI PARKA.
"Nämä ovat asioita, joita te täällä nyt ette halua syystä ymmärtää, tai ainakaan ette halua keskustella siitä."
Ei. Nämä ovat asioita joissa mielipiteemme eroavat.
KIITOS SAMOIN.
"Vai olisiko juttu siinä, että tässä olisi pakko myöntää naisen epäkorrekti käytös, noin feminismin kannalta katsottuna?"
En näe mitään epäkorrektia siinä että parisuhteessa kaksi aikuista ihmistä tekevät sopimuksen tällaisesta asiasta. Eri asia olisi se jos toinen parisuhteen osapuolista tuntisi itsensä kaltoin kohdelluksi eikä haluaisi tällaista sopimusta.
KUN KAKSI IHMISTÄ TEKEE SOPIMUKSEN SIITÄ ETTÄ TOTEUTETAAN TOISEN PUOLISON HALUT...NÄINHÄN SE MENI, EIKÖ? VARMAAN TODELLA ONNELLINEN SOPIMUS...KUN TEHDÄÄN SOPIMUS SIITÄ, ETTÄ TOINEN HOITAA TOISEN PUOLESTA KAIKEN. JOSSAIN VAIHEESSA NÄMÄ SOPIMUKSEN YLEENSÄ PURETAAN.
EI JAKSA ANTAA, JOS EI ITSE SAA MITÄÄN JA JOUTUU KIELTÄMÄÄNN ITSENSÄ KOKONAAN.
valinneesi yksinhuoltajuuden, kuitenkin käsitykseni mukaan ainakin kahden avioliiton jälkeen, minun on pakko kysyä, miksi valitsit avioliitot? Eikö ole ristiriitaista mennä naimisiin jos haluaa olla yh?
Vihdoin joku on samalla aaltosäikeellä!
Muistan lukeneeni jostakin, että läheisriippuvuus on on enemmän naisten kuin miesten tauti. Juuri tuosta mainitsemastasi syystä. Nainen haluaa hahmottaa maailmansa miehen kautta huomattavasti useammin kuin päinvastoin.
Fiksu Kurre.
...että kotiäitiys voisi olla mitään muuta kuin tahdottoman idioottinaisen alistumista dominoivan miehen ikeeseen? Onko ajatus omaehtoisesta, omavalintaisesta kotiäitiydestä mahdoton? Että kotiin jääminen olisi naiselle pelkkää omien ambitioiden ja itseyden tukahduttamisen sijasta tietoinen, ihan ihka oman kutsumuksen mukainen päätös.
En minäkään ymmärrä naisia, jotka usein naiivisti ottavat valtavan henkilökohtaisen riskin jättäytymällä ilman koulutusta ja pois työelämästä, mutta en myöskään halveksuvaan sävyyn kritisoi aikuisten ihmisten tekemiä, omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja.
puhuko omianne!
eihän Maria semmosta ole väittänytkään ettei se voi olla valinta. hän ihmetteli niitä, joille se sitä on. että niin ku miksi. tajuutko?
mutta kun nää unionit on sitä mieltä, ettei miehen siiven alle ole hyvä nykynaisen pesiytyä. samalla Maria mietti sitä, miksi nainen ei ennen tätä alistumista miehelle hanki ammattia ja taloudellista pesämunaa itselleen. niin ku pahan päivän varalle vaikka. että jospa se mies ei olekaan kaikkia mitä väittää...
ja lopuksi onko edes järkeä jäädä kotiin, jos meitä uhkaa lähitulevaisuudessa työvoimapula? miksi kaikki eivät ole samanlaisessa vastuussa yhteiskunnastamme kuin esim. Maria, eli käy työssä tee itse itselleen mahdolliseksi tehdä mitä haluaa.
näistä taustoista ajatellen on aika naiivia antaa eräille mahdollisuus yhteiskunnan tuella jäädä kotiin "toteuttamaan itseään", kun muut joutuvat hänenkin puolestaan tekemään töitä, työvoimapulan alkaessa.
uskon, että viimeistään sitten ollaan tilanteessa, että jyvät irtoavat akanoista.
maksajalla on aina oikeus kritiikkiin! muista se.
Toinenkin täysijärkinen nainen täällä. Kiitoksia hyvästä kommentista.
Termin selittivät Anuliina ja Outi, Kurre sai kehut. Marian on mahdotonta kehua naista, paitsi mahdollista uskollista laahuksen kantajaa. Miehissä ei koskaan, EI KOSKAAN, ole mitään vikaa. Naisen vika, jos jää naimatta, naisen vika, jos naidaan, naisen vika, jos tulee lapsia, naisen vika, jos lapset sairastuvat, naisen vika, kun tällaisillekin naisille pitää maksaa palkkaa, edes huonoa, naisen vika, kun tulee avioero, naisen...
samahan se on miesten kanssa jos sulta kysytään. "Maria" ei muuten kaivannut selitystä tautiin nimeltä läheisriippuvuus vaan kehui Kurrea olemisesta samalla aaltopituudella. Mutta mitäpä ei naisen kieroutunut mieli muuttaisi korkkiruuvin kaltaiseksi piirileikiksi ja kohta ei itsekään enää muista mistä aloitettiin ja miksi...
"Marialla" on fiksu ajatus siitä, että naisen pitää ottaa vastuu omasta itsestään. Sulla se vastuun kantaja on mies...
Hmm, luulen kyllä, että Marialle termi on ollut tuttu ennestään.
"
Parantuminen vaatii oman itsetunnon kehittymistä. Täytyy lakata hahmottamasta itseään toisen kautta. Ymmärtää, että minä olen minä. Hyväksyä tietty itsekyys.
"
Luulen, että Maria oli tässä asiassa kanssani samaa mieltä.
"
Naisen vika, jos jää naimatta, naisen vika, jos naidaan, naisen vika, jos tulee lapsia, naisen vika, jos lapset sairastuvat, naisen vika, kun tällaisillekin naisille pitää maksaa palkkaa, edes huonoa, naisen vika, kun tulee avioero, naisen...
"
Jos luet kirjoituksiani taaksepäin, niin huomaat, että ainakin ero asioissa olen ollut sitä mieltä, että syyllistä etsittäessä kannattaisi katsoa ensin peiliin.
Palkkaa naisille maksetaan ihan kykyjen ja koulutuksen mukaan, niinkuin miehillekin.
Olen sikäli hmm, 'liberaali', että mielestäni jokainen on oman onnensa seppä. Toiset sortuu elon tiellä, toiset eivät. Ihan sukupuolesta riippumatta. :)
naurattaa tämä touhu. Onko nää aina tämmösiä?
Selitetään asioita, joita ei kukaan edes kysy! Ja sitten haukutaan ne, jotka asian tajus...
ei taida olla mun palsta.
... tuli tämä puolustuspuheenvuoro.
Outoa että sinä kotiäitinä katsot tarpeelliseksi puolustaa sellaisia kannanottoja joissa selvästi halveksutaan kotiäitiyttä.
" ... ja lopuksi onko edes järkeä jäädä kotiin, jos meitä uhkaa lähitulevaisuudessa työvoimapula? miksi kaikki eivät ole samanlaisessa vastuussa yhteiskunnastamme kuin esim. Maria -- - - ...näistä taustoista ajatellen on aika naiivia antaa eräille mahdollisuus yhteiskunnan tuella jäädä kotiin "toteuttamaan itseään", kun muut joutuvat hänenkin puolestaan tekemään töitä, työvoimapulan alkaessa. "
Kummallista puhetta kotiäitiyden valinneelta.
Jos Marian valitsema malli on mielestäsi parempi, niin minkä ihmeen takia sitten olet kotiäiti? Miksi olet valinnut osan jota selvästikään et itse arvosta samalla tavoin kuin työssäkäyntiä?Mene hyvä ihminen töihin jos et viihdy nykyisessä asemassasi. Tämähän on vapaa maa.
Vai oletko kenties Marian inkarnaatio?
palkkaa, ura ja mahdollisuudet. Katin kontit. Et näköjään seuraa aikaasi, kun paskaa väität. Turha "keskustella" tuollaisen kanssa, jos mikään fakta, edes median popularisoima, ei ole pääsyt nuppiisi. Tälläkin palstalla on tietoa ollut tyrkyllä, ei mee läpi.
Toivoisinpa, että jokainen sovinisti joutuisi elämään vuoden naisena.
olevani itse kotiäiti, idiootti?
Marian ilmeinen halu olla joka pojan kaveri ja kalastella kehuja miehiltä ( periaatteella "kehu sinä ensin minua, niin sitten minä kehun sinua " )ei valitettavsti tue sitä hänen väitettään, että hän on itsenäinen nainen ja riippumaton miehistä. Itsenäisellä naisella ei ole tarvetta miellyttää miehiä ympärivuorokautisesti.
Itsenäinen nainen ei myöskään suhtaudu muihin naisiin vihamielisesti vain siksi, että nämä järjestävät elämänsä eri tavalla kuin hän.
Mielestäni Maria suhtautuu käsittämättömän negatiivisesti kaikkeen mitä Anuliina sanoo.
En ymmärrä, miten se, että joku nuori nainen kokee äitiyden siksi asiaksi joka on "hänen juttunsa" ja aikoo elää elämänsä ja tehdä omat valintansa tämän kokemuksen pohjalta, niin kovasti ärsyttää toista, vanhempaa naista. Varsinkin kun kyse ei voi olla kateudesta joka olisi syntynyt siitä että tämä vanhempi nainen ei ole itse aikanaan saanut valita, vaan rouvalla on päinvastoin itselläänkin ollut mahdollisuus seurata omaa tähteään. Onko kyse suvaitsemattomuudesta ja mielikuvituksen puutteesta ( jotka hyvin usein liittyvät yhteen): minun tapani ja ratkaisuni ovat ainoita hyväksyttäviä, kaikki muut ovat vääriä?
Onko jokaisella oltava täsmälleen sama (Marian omaksuma) elämäntapa? Jos Maria viihtyy uranaisena ( ja se todella on hänen oikeutensa,sitä ei kukaan ole kiistänytkään )ja toteuttaa siinä itseään kenenkään estämättä, niin miksei joku toinen saa tehdä samoin: valita itse mikä on hänen ikioma tiensä ja elämänsä? Miksei hänen anneta viihtyä kotiäitinä ja toteuttaa siinä syvintä kutsumustaan? MIKSEI?
En ymmärrä tuota vihamielisyyttä.
Itse en viihtyisi kotiäitinä, työni on minulle äärimmäisen tärkeä paitsi toimeentulon myös identiteettini kannalta. Varsinkaan nuorena en olisi kerta kaikkiaan jaksanut olla koko ajan kotona. Mutta Anuliina, joka on ikäisekseen ( 21 )selvästi erittäin kypsä,harkitseva ja itsenäinen ihminen ( itsenäisempi kuin Maria )sen sijaan jaksaa, ja on selvästi miettinyt asian perinpohjin ja tietää mihihn ryhtyy. MIKÄ IHME SIINÄ VOI NIIN ÄRSYTTÄÄ?
Työtä on monenlaista. Kotiäitiys totisesti on TYÖTÄ, sen tiedän oltuani kaksi kertaa äitiyslomalla. Se, että kotiäitinä oleminen on kaikkien huonoimmin palkattua työtä,ei kai estäisi tekemästä sitä yhtä kunnianhimoisesti kuin mitä tahansa muuta työtä.
Anuliina on tehnyt selvän valinnan - äitiys, mieluiten kotiäitiys,jos rahavarat vain suinkin sallivat.
Minustakin tuntuu että Marian "itsenäisyys" on kummaa vihamielisyyttä muita naisia kohtaan. Jos esim. Anuliinan tekstit tulisivat jonkun miehen eikä Anuliinan kirjoituskoneen näppäimiltä, Marian suhtautuminen olisi luultavasti jotain ihan muuta. Mutta nuoren naisen itsenäiset, rouvan omasta elämisen tavasta poikkeavat ratkaisut,jotka vieläpä näyttävän tekevän tämän nuoren naisen onnelliseksi, herättävät kummaa ärtymystä ja riidanhalua keski-ikäisessä kaunottaressa.
Kyllä, käytit nimimerkkiä "Kotiäiti".
Tuo Idiootti-nimitys vähän viittaa siihen että todella olet Marian sivupersoona. Muiden kirjoittajien nimittely on Marian tapaista.
...mutta koska et selvästikään edes muista mitä nimimerkkiä käytit,niin se viittaa siihen ettet ole todellisuudessa kotiäiti vaan esiinnyt jonain muuna kuin olet.
Oletko Maria?
"syvintä kutsumusta".
Vastaus tulee tässä: (ole nyt tarkkana)
Kun nainen päättää olla vain äiti, hänen on pystyttävä olemaan "vain äiti" omalla kustannuksellaan. Ei siis lasten kustannuksella, ei miehen eikä eritoten yhteiskunnan.
Tajusitko. Vain omalla kustannuksellaan.
En viihtyisi minäkään kotiäitinä, olen sitä kyllä ollut, mutta vain jonkun aikaa, lapsen keskosuuden takia.
Siinä oli lapsen etu kyseessä.
Olet Outi halveksittava henkilö. Sinä et tunne minua, et tunne itsenäisyyttäni etkä voi näin ollen puhua persoonastani yhtään totuuden sanaa. Ne kaikki ovat omia keksimiäsi asioita. En tiedä tarkkaan mihin niitä tarvitset, mutta tärkeää tuntuu olevan minun mollaamiseni.
Olet jopa unohtanut palstan aiheen ja puhut ainoastaan minusta.
MIKÄ IHME MINUSSA NIIN ÄRSYTTÄÄ?
Sen verran olin yhteydessä ylläpitoon eilen, että tiedän, ettei täällä ole sallittu henkilön vainoaminen.
Joten lopeta.
Olen jo monet kerrat sanonut, että kirjoitan vain omalla nimelläni, siitä tiedät mitä viestiä sinun ei kannata avata.
on ihanaa! Ja se tasa-arvoa, että jokaiselle annetaan kykyjen mukaan, eikä sen mukaan onko nainen vai ei.
Se, että niin moni nainen kuitenkin tyytyy olemaan yhteiskunnan rupusakkia saadakseen toteuttaa itseään, ei todella ole muitten vika!
Peiliin pitää semmoisen katsoa, ja miettiä mitä TODELLA haluaa...
Enpä olisi ikinä uksonut joutuvani tilanteeseen jossa puolustan kotiäitiyttä! Tähän mennessä olen kuullut vain ja ainoastaan syytöksiä, joiden mukaan nainen on hirviöäiti jos EI jää kotiin hoitamaan lapsia ja olen saanut koettaa selittää, että olen ihan vastuuntuntoinen ,hyvä ja hellä äiti VAIKKA menin töihin heti äitiysloman päätyttyä enkä edes harkinnut hoitovapaalle jäämistä. Nyt yhtäkkiä juttu onkin niin päin, että kotiin lapsia hoitamaan jäävä nainen on luuseri, loinen ja ties mitä, ja joudun puolustamaan hänen päätöstään.
" Kun nainen päättää olla vain äiti, hänen on pystyttävä olemaan "vain äiti" omalla kustannuksellaan. Ei siis lasten kustannuksella, ei miehen eikä eritoten yhteiskunnan. "
Tajuan täysin mitä tarkoitat, mutta en vain ole samaa mieltä.
Mielestäni nainen (tai mies)SAA olla "vain" isä tai "vain" äiti myös puolisonsa kustannuksella, jos he siitä yhdessä päättävät. On kai jokaisen asia mihin rahansa pistää: jos joku on halukas elättämään sekä lapset että miehen/vaimon, niin asia on heidän eikä se kuulu muille.
Minusta se on verrattavissa esim. vanhusten kotihoitoon. Jos minä ottaisin kotiini asumaan vanhan isäni ja maksaisin hänen elantonsa luonani, niin sekin olisi minun oma asiani. Ei se olisi hyväksikäyttöä eikä sortoa,jos tekisin sen omasta tahdostani ja vapaaehtoisesti enkä minkäänlaisen painostuksen alla.
Mitä yhteiskunnan rahoilla elämiseen tulee,niin kotihoito tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin yhteiskunnan järjestämä julkinen kokopäivähoito. En näkisi mitään pahaa siinä, että esim. työtön pienen lapsen yh-äiti ei pariin vuoteen edes etsisi töitä vaan tahtoisi hoitaa lapsen kotona. Siinähän tehdään työtä tulevaisuuden ja yhteiskunnan hyväksi,kun kasvatetaan uusia veronmaksajia! Ja varmasti hän tekisi tosissaan töitä, mitään lomailua lapsen kanssa kotona oleminen ei ole, kuten mekin molemmat omasta kokemuskestamme tiedämme. Minusta tällainen ratkaisu olisi joissakin tapauksissa oikeampi kuin olla työttömyyskortistossa tietäen ettei kuitenkaan töitä saa ja kärrätä lastaan siitä huolimatta päivittäin puolipäivähoitoon. Jälkimmäisessä tapauksessa hän maksattaisi yhteiskunnalla päivähoitopaikan antamatta vastineeksi työpanostaan, edellisessä tapauksessa hän sentään kasvattaisi yhteiskunnalle uuden kansalaisen.
Enemmänkin minua ärsyttävät vanhemmat, jotka vievät alle kouluikäisen lapsen hoitoon vaikka ovat itse kotona terveinä viettämässä vapaapäivää - vain siksi että lapselle on myönnetty kunnallinen päivähoitopaikka. ( Esikoulu on ehkä vähän eri juttu,en puhu siitä.)
Olenko ymmärtänyt sinut oikein, kun käsitin niin että se mitä et hyväksy on
1. lapsen hankkiminen rahastusmielessä ( mikä tosin on erittäin epärealistinen ajatus,koska lapsen kulut ovat aina suuremmat kuin mitkään tuet suurimmillaankin ollesssaan, joten se joka hankki lapsen siinä toivossa että pääsee rikastumaan elatumaksuilla ja/tai yhteiskunnan tukiaisilla on hiukan tyhmä )
2.kotiäitiys ja -isyys ylipäänsä??
Ensimmäisen kohdan ymmärrän,toista en.
Se mitä tahdon puolustaa on valinnanvapaus.
Käsitin niin, että mielestäsi kotiäitiys on AINA jonkinlaista siipeilyä yhteiskunnan ja miehen kustannuksella. Sitä minä en jaksa käsittää.
Yhden työkaverin vaimo on jäänyt töistä pois ja hoitaa kotona heidän kolmea alle kouluikäistä lastaan. Perheen elatus koostuu miehen palkasta ( joka ei ole suurensuuri ) sekä naiselle maksetusta pienestä kotihoidon tuesta. Kyseessä on heidän kummankin tahto,siis sekä miehen että vaimon. Kuka siinä lypsää ja ketä,jos molemmat haluavat näin? Jos mies ei missään nimessä toivo että lapset pitäisi viedä päivähoitoon eikä vaimo missään nimessä itse tahdo pariin vuoteen mennä töihin, niin mitä ihmeen siipeilyä se on, ja ketä siinä sorretaan?
Jos menisit heille selittämään että vaimo käyttää miestään taloudellisesti hyväkseen,niin mies itse ensimmäisenä väittäisi vastaan: ei,ei käytä,hän helpottaa minun töissä käyntiäni ja elämääni mm. sillä ettei minun tarvitse aamulla ennen töihin menoa kärrätä kolmea lasta hoitoon eikä hakea heitä illalla pois, eikä töissä ollessani miettiä ovatko lapset varmasti hyvässä hoidossa ( koska he varmasti ovat).
Ketään ei saa painostaa kotiäitiyteen eikä -isyyteen, ja on todellakin ihan sama,onko se kotiin jäävä henkilö isä vai äiti. Kunhan se on molempien vanhempien yhteinen päätös.
Mietihan kuinka todennäköistä on että tehdään yhteinen sopimus siitä, että toinen saa edut ja toinen laskut, noin kuvainnollisesti?
Mielestäni siihen suostuva maksaja ei ole onnellinen osastaan. Yhteinen sopimus tässä asiassa ei mielestäni ole mahdollinen. Se on sopimus toisen pönkittämisestä asiassa, johon ei pysty yksin!
Mikset ota isääsi sitten?
Kotihoidon vertaaminen julkiseen päivähoitoon on säälittävää, Outi.
Lasten vanhempien tulisi olla vastuussa heistä aiheutuneista kuluista AINA eikä näitä kahta hoitomuotoa tulisi verrata toisiinsa kuin ne olisivat ainoat vaihtoehdot. Toisen järjestää yhteiskunta ja toisen vanhemmat.
Nyt haluat että vanhemmat saavat kotiin rahaa oman lapsen hoidosta siksi, että muuten lasku on vielä suurempi! Sitä voisi kutsua myös kiristämiseksi.
Tosin kaikki eivät näin ajattele, vaan päivähoito kunnallisella tasolla on heille ainut vaihtoehto pienten tulojen takia.
Toisaalta heti kun kuvitellaan lapsen pärjäävän yksin (kun hän aloittaa koulun) hän saa jäädä oman onnensa nojaan! Vanhemmat eivät halua hoitaa velvollisuuksiaan ollenkaan lastaan kohtaan.
Koetko onnistuneeksi itsesi, jos minä vaadin sinulta satasta kuussa OMAN lapseni hoidosta, tai muuten tuon hänet sinun elätettäväksesi? Onko sinulla jokin elatusvelvollisuus minun itsepäisesti hankkimaani lapseen, vaikka minulla ei selvästikään ollut varaa siihen? Olenko mielestäsi halapmainen kiristäjä vai onko minulla oikeudet näihin kaikkiin?
Tässä pieni esimerkki, jonka toivon selventävän selvästi epäselvää kuvaasi ajatuksestani!
Kotiäitiys ylipäänsä (tai isyys) ei sinällään tietenkään ole pahasta. Sehän on lapsen etu. Mutta asettuminen toisten siivelle on väärin.
Omaan huutoonsa PITÄÄ pystyä vastaamaan, enkä muuta siitä mieltäni.
Väliaikainen yhteiskunnan apu on aina välillä heikoimmille tarpeen, eikä sivistynyt yhteiskunta heitä jätä pulaan, mutta yhteiskunnan varaan synnyttäminen, muitten apuun luottaen on väärin, syntymätöntä lastakin kohtaan!
Minusta on tehty aikaan henkilöesittely nimitykseni aikaan lehteen. Siinä kerrottiin kuka olen ja saavutukseni ja koulutukseni. Viimeisessä lauseessa todettiin että olen naimisissa ja yhden pojan äiti...
Sana "äiti" esiintyi viimeisenä koko litaniassa.
Siihen on ollut tottuminen, se ei ole saavutus nykymaailmassa.
Sitä paitsi itse en arvosta äitiyttä ollenkaan niin paljon, että pitäisin itseäni jonakin superäitinä. Olen pojalle hyvä äiti, mutta minussa on myös vikani.
En erehdy kuvittelemaan itseäni erehtymättömäksi, äitiys ei tee kenestäkään sitä. Ei sinustakaan. Ei liioin pyhimystä...
" Sen verran olin yhteydessä ylläpitoon eilen, että tiedän, ettei täällä ole sallittu henkilön vainoaminen.
Joten lopeta. "
Höpö höpö. Miten lopetan sellaisen jota en ole aloittanutkaan?
Kuulostaa vähän samanlaiselta kuin taloyhtiömme puheenjohtajan logiikka: kun en suostunut noudattamaan hänen laatimiaan typeriä järjestysssäntöjä joissa mm. kiellettiin lapsia leikkimästä pihalla kuurupiiloa, hän selitti laajasti, että asunto-osakeyhtiölain mukaan sellainen asukas voidaan häätää, joka viettää häiritsevää elämää. Pitää paikkansa, niin voidaankin. Mutta mitä se minua koskee, kun en ole sellaista elämää ikinä viettänyt?
Samoin sanon sinulle. Henkilöön kohdistuva vaino ei ole nettikeskustelussa luvallista, se on totta, mutta koska en ole sellaiseen syylistynyt, tuo sääntö ei liity minuun mitenkään. Et ole kovin vakuuttava,jos vain VÄITÄT että sinua on vainottu mutta et pysty konkreettisesti näyttämään kirjoitusta jossa näin tapahtuu. Sinun pitää väitteesi tueksi esittää ylläpidolle esimerkki kirjoittamastani tekstistä josta käy selvästi ilmi että vainoan sinua. Sellaista tekstiä et voi esittää, koska sellaista tekstiä ei ole. Jos sellaisen löydät, niin laitapa linkki kaikkien nähtäväksi.
Taloyhtiön hallituksen pj:n mielestä elin häiritsevää elämää, koska puolustin lasten oikeutta leikkiä pihalla. Sinun mielestäsi vainoan sinua, koska olen sitä mieltä että käyttäydyt asiattomasti leimatessasi Anuliinan siivelläeläjäksi.
paljon muustakin ja uskon, että myös taloyhtiöjutussa...
Homma taitaa hoitua sinulta jo niin rutiinilla ettet edes huomaa asiaa...