Helena Tahvanaisen näkemys kun silmät avautuivat:
"Sanoipa byrokraattinen kielikuva mitä tahansa, pohjoiskarjalasille koululaisille ruotsi on toinen vieras kieli, nykyään jo vieraampi kuin venäjä. Venäjä olisi säilynyt Tohmajärvelläkin valinnaisena aineena.
Epäröisin itse laittaa lastani opiskelemaan tällaisessa järjestelmässä: kielipäätönkin viikari, jolla ei ole peruskoulussa resursseja opiskella kolmea kieltä, saattaa olla tuleva valtionvirkamies.
Suomen venäläisimmän kunnan kieliongelmat tulivat mieleen, kun Hufvudstadsbladetissa kerrottiin Vaasassa käytävästä kielitaistelusta.
Vaasalaisessa yliopiston harjoittelukoulussa haluttaisiin antaa ja saada neljännes opetuksesta suomeksi. Viisi vuotta jatkuva kokeilu koskisi 11:tä ensi syksynä ekaluokan aloittavaa lasta, ja se olisi vapaaehtoinen. Vanhemmat saisivat siis päättää, opiskelevatko lapset totaaliruotsiksi vai opiskellaanko osa oppimäärästä suomeksi.
Tämä ei kuitenkaan käy sen enempää ruotsinkielisten opettajien ammattijärjestölle kuin Åbo Akademillekaan. Åbo Akademin kasvatustieteellinen tiedekuntaneuvosto antaa HBL:n mukaan ratkaisunsa tänään.
Lehden haastatteleman dekaanin mielestä välitietä ei ole: jos joku haluaa saada lapselleen opetusta suomeksi, pankoon hänet suomenkieliseen kouluun.
Ruotsinkielisessä koulussa suomen opetus aloitetaan kolmannella luokalla, jolloin suomea on kaksi tuntia viikossa.
Osalle vanhemmista tämä ei riitä. Tulevan ekaluokkalaisen äiti Lilian Grönlund muistuttaa, että Vaasassa on paljon lapsia, joilla ei ole lainkaan kontakteja suomenkielisen enemmistön kanssa.
– Tottahan lasten voidaan antaa pelata jalkapalloa suomeksi, mutta ei ole jalkapalloseuran tehtävä opettaa suomea, äiti sanoo.
Käytännössä kyse olisi yhdestä suomeksi pidettävästä oppitunnista viikossa, rehtori Nina Lindfors kertoo. Kaksikielinen opettaja Pia Huhtamäki puhuisi sekä suomea että ruotsia ympäristö- ja luonnontiedon tunnilla. Kuvaamataidon ja liikunnan tunneilla puhuttaisiin suomea.
Huhtamäellä sanoo 24 vuoden opettajavuotensa aikana monesti turhautuneensa lasten kamppaillessa suomen oppimisessa: kokeiltu on kielikylpyjä, ystäväkouluja, useampia suomen kielen oppitunteja – ilman tuloksia.
– Sitä paitsi meidän tehtävämme on opetuksen kehittäminen, Huhtamäki vetoaa yliopistollisen koulun opettajana.
Ilmeisesti turhaan.
Vakuutettiinpa mitä tahansa, yksi suomeksi pidetty oppitunti viikossa 11 tenavalle koetaan uhaksi koko ruotsinkielisen Suomen tulevaisuudelle.
Tunti suomea ei siis – ehkä – käy, sen sijaan suomenruotsalaisetkaan eivät koe ongelmaksi englanninkielistä IB-linjaa. Siellä, samaisessa Vaasan harjoittelukoulussakin, aineopetukseen integroidusta kielenoppimisesta on jo 15 vuoden kokemus.
Kieltämättä suomalaistuminen on ruotsinsuomalaisuudelle iso uhka, puhuuhan ruotsia äidinkielenään vain 5,5 prosenttia suomalaisista – ja heistäkin suuri osa asuu kaksikielisessä perheessä kaksikielisillä paikkakunnilla. Ruotsia äidinkielenä puhuvia suomalaisia oli vuodenvaihteessa 289 596.
Ymmärrän, että kielivähemmistön oikeuksista on pidettävä tiukasti kiinni – mutta kuinka tiukasti!
Ruotsinsuomalaisuutta uhkaa kuitenkin myös toinen vaara: suomelta ja suomenkieliseltä opetukselta tiukasti varjellut nuoret nostavat helposti kytkintä ja lähtevät Ruotsiin.
Siellä siintävät vihreät niityt, eikä moni siltä tieltä palaa.
[email protected]
Kirjoittaja on Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja
"Sanoipa byrokraattinen kielikuva mitä tahansa, pohjoiskarjalasille koululaisille ruotsi on toinen vieras kieli, nykyään jo vieraampi kuin venäjä. Venäjä olisi säilynyt Tohmajärvelläkin valinnaisena aineena.
Epäröisin itse laittaa lastani opiskelemaan tällaisessa järjestelmässä: kielipäätönkin viikari, jolla ei ole peruskoulussa resursseja opiskella kolmea kieltä, saattaa olla tuleva valtionvirkamies.
Suomen venäläisimmän kunnan kieliongelmat tulivat mieleen, kun Hufvudstadsbladetissa kerrottiin Vaasassa käytävästä kielitaistelusta.
Vaasalaisessa yliopiston harjoittelukoulussa haluttaisiin antaa ja saada neljännes opetuksesta suomeksi. Viisi vuotta jatkuva kokeilu koskisi 11:tä ensi syksynä ekaluokan aloittavaa lasta, ja se olisi vapaaehtoinen. Vanhemmat saisivat siis päättää, opiskelevatko lapset totaaliruotsiksi vai opiskellaanko osa oppimäärästä suomeksi.
Tämä ei kuitenkaan käy sen enempää ruotsinkielisten opettajien ammattijärjestölle kuin Åbo Akademillekaan. Åbo Akademin kasvatustieteellinen tiedekuntaneuvosto antaa HBL:n mukaan ratkaisunsa tänään.
Lehden haastatteleman dekaanin mielestä välitietä ei ole: jos joku haluaa saada lapselleen opetusta suomeksi, pankoon hänet suomenkieliseen kouluun.
Ruotsinkielisessä koulussa suomen opetus aloitetaan kolmannella luokalla, jolloin suomea on kaksi tuntia viikossa.
Osalle vanhemmista tämä ei riitä. Tulevan ekaluokkalaisen äiti Lilian Grönlund muistuttaa, että Vaasassa on paljon lapsia, joilla ei ole lainkaan kontakteja suomenkielisen enemmistön kanssa.
– Tottahan lasten voidaan antaa pelata jalkapalloa suomeksi, mutta ei ole jalkapalloseuran tehtävä opettaa suomea, äiti sanoo.
Käytännössä kyse olisi yhdestä suomeksi pidettävästä oppitunnista viikossa, rehtori Nina Lindfors kertoo. Kaksikielinen opettaja Pia Huhtamäki puhuisi sekä suomea että ruotsia ympäristö- ja luonnontiedon tunnilla. Kuvaamataidon ja liikunnan tunneilla puhuttaisiin suomea.
Huhtamäellä sanoo 24 vuoden opettajavuotensa aikana monesti turhautuneensa lasten kamppaillessa suomen oppimisessa: kokeiltu on kielikylpyjä, ystäväkouluja, useampia suomen kielen oppitunteja – ilman tuloksia.
– Sitä paitsi meidän tehtävämme on opetuksen kehittäminen, Huhtamäki vetoaa yliopistollisen koulun opettajana.
Ilmeisesti turhaan.
Vakuutettiinpa mitä tahansa, yksi suomeksi pidetty oppitunti viikossa 11 tenavalle koetaan uhaksi koko ruotsinkielisen Suomen tulevaisuudelle.
Tunti suomea ei siis – ehkä – käy, sen sijaan suomenruotsalaisetkaan eivät koe ongelmaksi englanninkielistä IB-linjaa. Siellä, samaisessa Vaasan harjoittelukoulussakin, aineopetukseen integroidusta kielenoppimisesta on jo 15 vuoden kokemus.
Kieltämättä suomalaistuminen on ruotsinsuomalaisuudelle iso uhka, puhuuhan ruotsia äidinkielenään vain 5,5 prosenttia suomalaisista – ja heistäkin suuri osa asuu kaksikielisessä perheessä kaksikielisillä paikkakunnilla. Ruotsia äidinkielenä puhuvia suomalaisia oli vuodenvaihteessa 289 596.
Ymmärrän, että kielivähemmistön oikeuksista on pidettävä tiukasti kiinni – mutta kuinka tiukasti!
Ruotsinsuomalaisuutta uhkaa kuitenkin myös toinen vaara: suomelta ja suomenkieliseltä opetukselta tiukasti varjellut nuoret nostavat helposti kytkintä ja lähtevät Ruotsiin.
Siellä siintävät vihreät niityt, eikä moni siltä tieltä palaa.
[email protected]
Kirjoittaja on Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ruotsia äidinkielenään puhuvia ole 289596. Tuo on harhaa. Luku kuvaa ruotsinkielisiksi rekisteröityneiden määrää. Nämä kaksi asiaa ovat ihan eri juttu.
Tiedän muutamia suomenruotsalaisia, täällä kun ei heihin kovin usein törmää. Kaikki osaavat suomea niin hyvin ettei suomen puhumisesta voisi kuvitella ruotsia äidinkieleksi. Voi olla ettei se olekkaan heidän äidinkielensä. Tiedän myös lapsia jotka on rekisteröity ruotsinkielisiksi koska isä on ruotsinkielinen.
Sanontaa 'äidinkieli' ei käytetä turhaan sillä se on lapsen ensimmäinen ja paras kieli ja se opitaan ÄIDILTÄ.
Tuntemani lapset puhuvat hyvää ruotsia, tottakai kun isä on puhunut sitä heille aina mutta muuten he ovat täysin suomenkielisiä.
Ahvenanmaa on kansaväiisien lakien mukaan autonominen ruotsinkielinen alue, joten sen asukkaita ei voida laskea mukaan tähän joukkoon, jolloin ruotsinkielisten ja siksi rekisteröityjen lukumäärä 262.846 henkilöä.
Svekot sahaavat vain omaa oksaansa eristämällä nuorensa pääväestöstä. Toisaalta mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että ruotsalaisuus näivettyy Suomessa. Kysymys on vain ajasta. ei edes kovin pitkästä.