hyväsydämisiä ihmisiä, jotka uskisin että todella ajattelevat näitä vähävaraisia ihmisiä, vaikkei itsekkään rahassa kylve.
Tuli mieleen sellainen juttu, että kun moni täällä olisi valmis toimittamaan jollekin perheelle ruokakassin omista varoistaan, niin olisi hieno juttu, jos saisi netissä toimimaan sellaisen RUOKARINGIN, jossa autetaan todella pulaan joutuneita ihmisiä, kukin tietysti lähellä omaa paikkakuntaa.
Jokainen auttaa oman kykynsä mukaan, tai pyytää vaikka joskus syömään koko perheen.
En tiedä miten sitten toimisi, mutta tuli vaan tälläinen idea.
Minusta on väärin, että niin paljon yhteiskunta sysää rahaa ulkomaille, kun omassakin maassa on köyhyyttä.
Tuli mieleen sellainen juttu, että kun moni täällä olisi valmis toimittamaan jollekin perheelle ruokakassin omista varoistaan, niin olisi hieno juttu, jos saisi netissä toimimaan sellaisen RUOKARINGIN, jossa autetaan todella pulaan joutuneita ihmisiä, kukin tietysti lähellä omaa paikkakuntaa.
Jokainen auttaa oman kykynsä mukaan, tai pyytää vaikka joskus syömään koko perheen.
En tiedä miten sitten toimisi, mutta tuli vaan tälläinen idea.
Minusta on väärin, että niin paljon yhteiskunta sysää rahaa ulkomaille, kun omassakin maassa on köyhyyttä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ideasi on hieno, yksineläjät pääsisivät pienentämään ruokakuluja, porukassa on edullisempaa syödä.
Jos vain sopua löytyy. Pyykinpesukin olisi halvempaa, kun voisi pestä täysiä koneellisia.
ja tätä ideaa voi kehittää juuri pyykipesujen yhdistämisellä, tai lasten kaitsemisella, ym. vaatteiden kierrättämisellä jne.
..olen harkinnut auttaa yhtä tuntemaani perhettä, mutta ensin miehen pitää lopettaa tupakanpoltto. Alkoholi on siinä perheessä älytty lapsen syntymän jälkeen jo sentään lopettaa täysin, katsotaan miten pitää.
Olen kuitenkin kriittinen, sillä osa mukaköyhistä pärjää oikeasti kohtuu hyvin, rahan käyttö vain ei ole hallinnassa ja velkaa tulee turhaan. Hankitaan niitä turhia tavaroita, mistä toisessa viestiketjussa mainitsin.
itse laitoin viestin tuonne alemmas ja pyysin ihmisiä kertomaan omasta köyhyydestään ja tilanteestaan. Tarkoituksena oli sitä kautta löytää joku lapsiperhe joka OIKEASTI tarvii apua. Mutta empä ole ainakaan vielä löytänyt. Laitoin viestiin meiliosoitteeni, mutta yhtään viestiä en ole saanut. En ole mikään lottovoittaja vaan tuikitavallinen työssä käyvä perheenäiti ja voisin auttaa pikkuisen joka kuukausi, rahalla tai tavaralla tai jotenkin muuten.
sanottuna, en minä itse ainakaan täysin ventovieraalle ihmiselle alkaisi netissä kertomaan omista asioista saatikka lhettelisi dokumentteja tarviinko apua vai en.
Kaikista paras olisi vaikka omalla paikkakunnalla tutustua johonkin köyhään perheeseen ja näin kasvotusten jutella ja miettiä sitä avun tarvetta. Varmasti ns puskaradio voisi toimia hyvin.
Heti pyytäisin yhden kaverin syömään hernekeittoa, mutta kun hän on liikaa juovuksissa.
kautta sellainen perhe löytyy. Et siis saa tietää perheen henkilöllisyyttä, mutta lahjoituksesi voidaan ohjata sille sosiaalitoimiston kautta.
Ihmisen tehtävä on ottaa itse vastuu elämästään, eikä myydä ruokakasseja pimeillä markkinoilla.
Pääkaupunkiseudulla on ruoka- ym. lahjoitusten pimeä myyntirinki käynnissä jo.
Sä taidat ite olla vähän pimeä?
Tää on niin valitettava asenne joillain ihmisillä,"ihmisen tehtävä on ottaa itse vastuu elämästään",
että pistää vihaksi..
Aloittajan idea on kummunnut vilpittömästä halusta auttaa lähimmäisiä,toisia perheitä hädässä ja nälässä ja jos tällaista ajattelua olisi Suomessa enemmän olisi meillä kaikilla varmasti parempi olla!
Onneksi näitä ihmisiä joilla on aito halu auttaa vielä löytyy,
hieno idea oli mielestäni myös esim.joulun alla operaatio Joulupuu,
jossa sai lahjoittaa lahjan joka ohjattiin siitä eteenpäin perheille joilla ei yksinkertaisesti ollut varaa antaa mitään lahjaa pienille lapsilleen,itsellä oli nyt ensimmäinen joulu kun kauppakeskuksessa omien jouluostosten lomassa kävin lahjan antamassa ja aion tehdä siitä perinteen,se ei paljoa rahaa iteltä vaadi mutta saattaa antaa jollekkin edes jouluksi hyvän mielen..:)
Aloittajalle toivon kaikkea hyvää ja edelliselle kirjoittajalle kait sitten kanssa,en kenenkään toivoisi joutuvan elämään köyhyydessä.
elämää lainkaan. Turha täällä on köyhyyttä vinkua kun pärjäämiseen tarvitaan vain vähän ahkeruutta ja aivoja. Jos on joku sairaus (ei itse aiheutettu), olen valmis vähän myöntymään. Muille sanon että ottakaa laiskat itseänne niskasta kiinni ja etsikää itsellenne töitä täällä vinkumisen sijaan. Siinä se itsetuntokin alkaa pikkuhiljaa parantua. Luuseripummeja kohtaan en tunne minkäänlaista myötätuntoa sillä minulla on ollut sellainen vuokralaisena. Sössi asiansa vaikka systeemi maksoi 90% vuokrastakin ja reilu raha päälle toimeentulon turvaamiseksi. Toivon ettei paskalortti kävele koskaan pimeällä vastaan.
Joka patistaa ihmisiä nimeomaan laiskoja etsimään itselleen työtä. Mistä sitä työtä löytyy koska työpaikat ovat vähentyneet. Ainoa työ mitä näyttää olevan tarjolla on lumenluonti katolta.
Mikähän mahtaa olla milestäsi se itseaiheutettu sairaus? Kuule kun ihminen on kokonaisuus psyyke ja fyysinen kulkee käsikädessä. Ilmeisesti tarkoitat nyt kehkosyöpää ja alkoholismia. Tiedän montaa tapausta jotka ovat sairastuneet kehkosyöpään vaikka eivät ole koskaan yhtäkään tupakkaa polttaneet.
Mielestäni elämme kaskinaismoralistisessa maailmassa. Tupakkaa valmistetaan ja tupakkaa myydään. Valtio saa siitä suuret verotulot. Kuitenkaan sitä ei saisi polttaa? Tässä piilee mielestäni aika suuri ristiriita.
Alkoholismi on sairaus. Se on todettu jo kauan sitten. Ihmisen aivoissa on jokin tekijä joka edesauttaa alkoholismin syntyyn. Eli alkoholi on vahvempi ihmisen mieltä vastaan. Mitähän muita itseauheutettuja sairauksia mahdat tarkoittaa? Lisäksi meillä Suomessa on mielenterveysongelmat ja siitä syystä eläkkeellä olevien määrä on runsas. Jo alle 20 vuotiaille syötetään masennuslääkkeitä joilla saattaa olla aika pahat sivuvaikutukset. Jokelan ampujalle syötettiin näitä uuden ajan masennuslääkkeitä eli Srr jotain.
Lopputulos oli ikävä. Syynä ei yksistään masennuslääke vaan syitä oli muitakin.
Meillä yhteiskunta on kovin kylmä kova ja byrokraattinen. Meillä on ihmisarvo uunohdettu täysin. Ainoa millä on merkitystä on raha. Sitä kaikki palvoo ja kumartaa. Mitä enemmän sitä omistat sen arvostetumpi olet. Kun täältä lähdön hetki koittaa et saa yhtään euroa mukaasi. Koska siellä rahalla ei ole merkitystä.
Yheteiskunnan päättäjät ovat syynä moneen asiaan tai oikeastaan EU;n myötä. Sieltähän kaikki päätökset sanellaan ja Suomi on akikkein kuuliaisin oppija.
ruokapakettien myynti on jo ihan pienilläkin paikkakunnilla ollut monta vuotta.että se alkoholi ja tupakka huumeet on tarpeellisempia.
Ja mitäs niillä jauhoilla ja kauraryyneillä tekee jos niistä ei osaa mitään tehdä!!!???
auttaminen on hieno asia.
Anna rahaa mulle äläkä selitä.
kyllä se ettei viimisemmässä hädässä olevat jaksa enää pyöriä täällä.
Suurimmat valittajat tarvitsevat rahaa muuhun kuin ruokaan ja asumiseen.
Kerran kaupasta kotiin kävellessäni, (mieli oli hyvä, ruisleipä oli hyvässä tarjouksessa ja osti pakasteeseenkin) pieni vähän epäsiisti mies käveli vastaan ja katseltuaan kasvojani pysäytti minut. "Voisiko rouva olla hyvä ja antaa minulle rahaa leipään." Rahani olivat jäänneet kauppaa, mutta leipää oli. Laskin kassini maahan kaivoin sieltä leivän " Rahaa minulla ei ole , muta leipä oli tarjouksessa sitä on."
"Helvetin Perkele pidä leipäsi en miä sitä tarvi."
Mitä vähemmän rahaa on sitä suurempaa olisi oltava kurinalaisuus jotta rahan saisi käytetyä peruselämiseen.
Vaikka Toimeentulotukeen on laskettu 23 % muuhun kuin ruokaan ja juokseviin menoihin, tuo yhdellä aikuisella nyt 95 € hyvin helposti nakertuu muuhun kulutukseen, varsinkin lapsi perheissä.
Itse käytin opiskelu auikana ja lainan takaisin maksu aikana käänteistä kirjanpitoa:
Kirjasin kauppa ostoksissa aina kaiken muun mutta en ruokaa. Sitä oppi miettimään kannattako ostaa sen kolikoilla saatava tavara, tarviiko sitä ja juuri se on ruuasta pois.
Puheluissa sovin kavereiden kanssa vuorosoitot ja vanhempiini pidin yhteyttä kirjein.
Tosiasia on: Kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Vastaavanlaisia kokemuksia. Ihmisillä ei kuulemma ole varaa ruokaan, mutta silti ruoka ei kelpaa. Rahaa pitäisi saada.
muutamia kertoja vienyt rahaa pyytävän ruokakauppaan, jossa hän on valinnut elintarvikkeita ja minä olen maksanut ne. Kiitollisia ovat olleet.
Muistan kaksi nuorta poikaa, jotka pyysivät asemalla rahaa. Kun kysyin, mihin he rahaa tarvitsevat, pojat kertoivat, etteivät olleet syöneet koko päivänä mitään. Mentiin siitä kauppaan. Pojat ottivat tarjoushampurilaiset ja kysyivät siten ujosti, saisivatko maitoakin. Ne ostettiin. Pojat jäivät juomaan tölkinsuusta maitoa ja minä lähdin hyvillä mielin junalle.
Toisen kerran vein pari nälkäänsä valittelevaa koulutyttöä pikaruokapaikkaan. Tytöt pyysivät ranskikset, ja sattui olemaan tarjouksena kahdet ranskikset yhden hinnalla. Tytöt saivat melkoisen satsin. Nälkä lähti taatusti vähäksi aikaa.
Tulipa kerran kovalla pakkasella vastaan myös kypsässä iässä oleva lady, jota olisi voinut ulkonäön perusteella kuvitella laitapuolen kilkijaksi. Rahaa en hänellekään antanut, vaan menimme ruokakauppaan. Harvoin on ostamani maitolitra ja makkaralenkki ilahduttanut ketään yhtä paljon kuin häntä. Kolmatta päivää hänkin oli jo kuulemma syömättä.
En viitsisi näitä kertoa muuten kuin nimimerkin takaa, ne ovat herkkiä asioita. Mutta haluan tuoda esiin sen, että nälkäisiä on keskuudessamme. Tupakkaan tai viinaan minulla ei ole koskaan ollut varaa, enkä osta niitä muillekaan enkä anna niihin rahaa. Ehkä juuri siksi minulla onkin varaa ruokkia nälkäisiä. Siitä koituva hyvä mieli on korvannut moninkertaisesti siihen käyttämäni pennoset.
on jutut. Vaan niin on kertojakin.
Antaa suuhunpantavaa hätääkärsivälle naisimmeiselle.
Se on arvokasta työtä,jos voi auttaa toisia,ja samalla siinä tulee yhteisöllisyyttä,josta nykyisin paljon puhutaan.Yksinäisyys vähenee.