Miksi Matti Rossia kutsutaan ilmiantajien kuninkaaksi?

Miksi Matti Rossia kutsutaan ilmiantajien kuninkaaksi?
15260
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Matti Rossi kirjoitti ilmiantokirjeen unkarilaisesta kirjailijasta Kiss tai joku vastaava ja tuhosi miehen ja perheen elaman.

Äänestä
  • Hän on saanut muumoassa seuraavat arvostetut palkinnot.


    J. H. Erkon palkinto 1965
    Valtion kirjallisuuspalkinto 1966
    Valtion kääntäjäpalkinto 1972
    Agricola-palkinto 1974
    Savonia-palkinto 1988
    Kirjallisuuden valtionpalkinto 2007 Shakespeare-suomennoksista

    Äänestä

  • hyvä mies on kirjoitti:

    Hän on saanut muumoassa seuraavat arvostetut palkinnot.


    J. H. Erkon palkinto 1965
    Valtion kirjallisuuspalkinto 1966
    Valtion kääntäjäpalkinto 1972
    Agricola-palkinto 1974
    Savonia-palkinto 1988
    Kirjallisuuden valtionpalkinto 2007 Shakespeare-suomennoksista

    Palkinnot ei auta,kun luonne on kiero.Eesintyihan tama Bosnian teurastajakin runoilijana ja taisi olla koulutukseltaan laakari.Sairas mieli ja tuhotaan muiden elama.Pitaa Matti Rossin kohdallakin paikkansa.

    Äänestä

  • sairas mieli kirjoitti:

    Palkinnot ei auta,kun luonne on kiero.Eesintyihan tama Bosnian teurastajakin runoilijana ja taisi olla koulutukseltaan laakari.Sairas mieli ja tuhotaan muiden elama.Pitaa Matti Rossin kohdallakin paikkansa.

    En minä onnea hakenut,
    onni saapui etsimättä,
    elämän suuressa puvussa,
    kirjavissa kankahissa;
    työn se tarjosi minulle.
    Paljon on onnea polulla,
    kummat mutkat kiertävällä;
    onni työssä, onni meissä,
    yhteisessä aatteessamme.
    Laulu tummana tulevi, 1976

    Tulen tyhjälle pihalle
    Tulen tyhjälle pihalle, Kun ovat päivämme luetut,
    sinä naurat nurmikossa; työ tehty, peli pelattu,
    annan ovelle kättä, pikkuiset tuvat lukossa,
    sinä heinissä heliset; laudat tuvan ikkunoissa,
    seison on yksin lattialla, helmet nauhoiksi nidottu,
    sinut sylistä löydän. nauhat pantu kannen alle,
    Nosta lähteestä vettä, jää meidän yhteinen ilomme,
    kahdet kasvot läikähtävät. työn ilo, ilon ilo,
    surun ja sateiden ilo,
    Äsken lähdit, jo palasit; suon ilo, siipien havina,
    tulit takaisin minussa. lintujen ikuinen lento.
    Päivät, elämän helmet, Se meiltä jää, sen jätämme,
    Yö menee lankana lävitse. pienen kukan ikkunalla.
    Seulon vuosien vesiä.
    Käsiin jää jaettu elämä,
    pitkä tie, suuret mutkat,
    päivien pikkuiset tuvat,
    pienet ikkunat tuvissa,
    pienet kukat ikkunoissa.

    Niin minä sinua toivoin
    Niin minä sinua toivoin Häilävät vaskiset harakat,
    kuin sadetta palava,kangas, kelloina kilahtelevat,
    niin minä sinua pyysin pyörivät piikivinä,
    kuin varjoa sammalen sormet, tekevät kylmälle taloa.
    niin minä sinua halusin
    kuin itkua tomuinen mieli,
    Läikkyvät sateiset silmät,
    huhuaa vetinen sydän.
    rakastin minä sinua Et sinä hiljene minussa,
    kuin ämärää kaukainen salama, et lakkaa hymyilemästä
    niin oIin minä sinussa vaikka vuotemme kuluvat,
    kuin tuulessa kukkiva mänty. ajan hännät huiskuavat.
    Tanssivat siniset virvat, Muistot, pakkasten panemat
    oudot onnen ompelevat. vaikenevat, vaikenevat.
    Hopeaa keväiset aamut,
    torvet kirjavat kesällä, jää vain sateiden helinä.
    syksyt karpalonveriset, Sydänten kaukainen tärinä.
    valkea talvinen tarina.
    Laulu tummana tulevi, 1976

    Ovella
    Kuuntelen matalaa ääntä.
    Äsken se oli heleä.
    Poikani, nuoruuden ovella.
    Tähän saakka saatettuna.
    Käsi on yhä kädessä.
    Kumpi lie enemmän vienyt,
    kumpi enemmän kysellyt.
    Mitä nyt evääksi annan
    kun on vähän viisautta,
    tuskin itselle valoksi?
    Aika antoi, aika otti.
    Minkä tiesin, se katosi.
    Saat kaiken mitä en tiedä.
    Tuli ja tanssi, 1991

    Rossi on itse kertonut runojen syntymisestä näin: "Eritellessäni omaa erikoislaatuani
    ja tekotapaani olen toistuvasti joutunut panemaan merkille runoihini panostuneen
    voimakkaan tunnelatauksen. Tunne-elämykseni ovat voimakkaita, mutta niiden
    alustana on aina ajatus joka selittää minulle asiat. Ellei se selitä, en
    pääse tunkeutumaan asian ja tekemisen ytimiin. Jos en ymmärrä jotakin hyvin,
    minussa ei synny voimakasta tunne-elämystä. - - Sieltä syvältä, tajunnan ja
    ajatuksen juurista, kohoaa ravitseva mahla ja ruoka. Kestää kauan ennen kuin
    asia on ajateltu muovailtavaksi, nähty eri puolilta. Ei kestä kauan tehdä siitä runoa, pitkiäkään sarjoja. Varsinainen työsuoritukseni on aina ollut nopea tapahtuma."

    Äänestä

  • *** kirjoitti:

    En minä onnea hakenut,
    onni saapui etsimättä,
    elämän suuressa puvussa,
    kirjavissa kankahissa;
    työn se tarjosi minulle.
    Paljon on onnea polulla,
    kummat mutkat kiertävällä;
    onni työssä, onni meissä,
    yhteisessä aatteessamme.
    Laulu tummana tulevi, 1976

    Tulen tyhjälle pihalle
    Tulen tyhjälle pihalle, Kun ovat päivämme luetut,
    sinä naurat nurmikossa; työ tehty, peli pelattu,
    annan ovelle kättä, pikkuiset tuvat lukossa,
    sinä heinissä heliset; laudat tuvan ikkunoissa,
    seison on yksin lattialla, helmet nauhoiksi nidottu,
    sinut sylistä löydän. nauhat pantu kannen alle,
    Nosta lähteestä vettä, jää meidän yhteinen ilomme,
    kahdet kasvot läikähtävät. työn ilo, ilon ilo,
    surun ja sateiden ilo,
    Äsken lähdit, jo palasit; suon ilo, siipien havina,
    tulit takaisin minussa. lintujen ikuinen lento.
    Päivät, elämän helmet, Se meiltä jää, sen jätämme,
    Yö menee lankana lävitse. pienen kukan ikkunalla.
    Seulon vuosien vesiä.
    Käsiin jää jaettu elämä,
    pitkä tie, suuret mutkat,
    päivien pikkuiset tuvat,
    pienet ikkunat tuvissa,
    pienet kukat ikkunoissa.

    Niin minä sinua toivoin
    Niin minä sinua toivoin Häilävät vaskiset harakat,
    kuin sadetta palava,kangas, kelloina kilahtelevat,
    niin minä sinua pyysin pyörivät piikivinä,
    kuin varjoa sammalen sormet, tekevät kylmälle taloa.
    niin minä sinua halusin
    kuin itkua tomuinen mieli,
    Läikkyvät sateiset silmät,
    huhuaa vetinen sydän.
    rakastin minä sinua Et sinä hiljene minussa,
    kuin ämärää kaukainen salama, et lakkaa hymyilemästä
    niin oIin minä sinussa vaikka vuotemme kuluvat,
    kuin tuulessa kukkiva mänty. ajan hännät huiskuavat.
    Tanssivat siniset virvat, Muistot, pakkasten panemat
    oudot onnen ompelevat. vaikenevat, vaikenevat.
    Hopeaa keväiset aamut,
    torvet kirjavat kesällä, jää vain sateiden helinä.
    syksyt karpalonveriset, Sydänten kaukainen tärinä.
    valkea talvinen tarina.
    Laulu tummana tulevi, 1976

    Ovella
    Kuuntelen matalaa ääntä.
    Äsken se oli heleä.
    Poikani, nuoruuden ovella.
    Tähän saakka saatettuna.
    Käsi on yhä kädessä.
    Kumpi lie enemmän vienyt,
    kumpi enemmän kysellyt.
    Mitä nyt evääksi annan
    kun on vähän viisautta,
    tuskin itselle valoksi?
    Aika antoi, aika otti.
    Minkä tiesin, se katosi.
    Saat kaiken mitä en tiedä.
    Tuli ja tanssi, 1991

    Rossi on itse kertonut runojen syntymisestä näin: "Eritellessäni omaa erikoislaatuani
    ja tekotapaani olen toistuvasti joutunut panemaan merkille runoihini panostuneen
    voimakkaan tunnelatauksen. Tunne-elämykseni ovat voimakkaita, mutta niiden
    alustana on aina ajatus joka selittää minulle asiat. Ellei se selitä, en
    pääse tunkeutumaan asian ja tekemisen ytimiin. Jos en ymmärrä jotakin hyvin,
    minussa ei synny voimakasta tunne-elämystä. - - Sieltä syvältä, tajunnan ja
    ajatuksen juurista, kohoaa ravitseva mahla ja ruoka. Kestää kauan ennen kuin
    asia on ajateltu muovailtavaksi, nähty eri puolilta. Ei kestä kauan tehdä siitä runoa, pitkiäkään sarjoja. Varsinainen työsuoritukseni on aina ollut nopea tapahtuma."

    Niinkö?
    Perustele.

    Meille rehellisille ihmisille Matti Rossi on ennenkaikkea ilmiantaja ja siitä - ja vain siitä - teosta meidän pitää hänet muistaa. Aivan samoin kun kuusisen kusipää pitää muistaa Terijoen hallituksen pääministerinä sekä siitä, että se koira pyysi stalinilta puna-armeijan apua Suomen valtaamiseen - ja stalin antoi apua puna-armeijan avulla. Se pyyntö maksoi 150 000 suomalaisen hengen vuosina 1939-1944.

    ................

    Äänestä

  • *** kirjoitti:

    En minä onnea hakenut,
    onni saapui etsimättä,
    elämän suuressa puvussa,
    kirjavissa kankahissa;
    työn se tarjosi minulle.
    Paljon on onnea polulla,
    kummat mutkat kiertävällä;
    onni työssä, onni meissä,
    yhteisessä aatteessamme.
    Laulu tummana tulevi, 1976

    Tulen tyhjälle pihalle
    Tulen tyhjälle pihalle, Kun ovat päivämme luetut,
    sinä naurat nurmikossa; työ tehty, peli pelattu,
    annan ovelle kättä, pikkuiset tuvat lukossa,
    sinä heinissä heliset; laudat tuvan ikkunoissa,
    seison on yksin lattialla, helmet nauhoiksi nidottu,
    sinut sylistä löydän. nauhat pantu kannen alle,
    Nosta lähteestä vettä, jää meidän yhteinen ilomme,
    kahdet kasvot läikähtävät. työn ilo, ilon ilo,
    surun ja sateiden ilo,
    Äsken lähdit, jo palasit; suon ilo, siipien havina,
    tulit takaisin minussa. lintujen ikuinen lento.
    Päivät, elämän helmet, Se meiltä jää, sen jätämme,
    Yö menee lankana lävitse. pienen kukan ikkunalla.
    Seulon vuosien vesiä.
    Käsiin jää jaettu elämä,
    pitkä tie, suuret mutkat,
    päivien pikkuiset tuvat,
    pienet ikkunat tuvissa,
    pienet kukat ikkunoissa.

    Niin minä sinua toivoin
    Niin minä sinua toivoin Häilävät vaskiset harakat,
    kuin sadetta palava,kangas, kelloina kilahtelevat,
    niin minä sinua pyysin pyörivät piikivinä,
    kuin varjoa sammalen sormet, tekevät kylmälle taloa.
    niin minä sinua halusin
    kuin itkua tomuinen mieli,
    Läikkyvät sateiset silmät,
    huhuaa vetinen sydän.
    rakastin minä sinua Et sinä hiljene minussa,
    kuin ämärää kaukainen salama, et lakkaa hymyilemästä
    niin oIin minä sinussa vaikka vuotemme kuluvat,
    kuin tuulessa kukkiva mänty. ajan hännät huiskuavat.
    Tanssivat siniset virvat, Muistot, pakkasten panemat
    oudot onnen ompelevat. vaikenevat, vaikenevat.
    Hopeaa keväiset aamut,
    torvet kirjavat kesällä, jää vain sateiden helinä.
    syksyt karpalonveriset, Sydänten kaukainen tärinä.
    valkea talvinen tarina.
    Laulu tummana tulevi, 1976

    Ovella
    Kuuntelen matalaa ääntä.
    Äsken se oli heleä.
    Poikani, nuoruuden ovella.
    Tähän saakka saatettuna.
    Käsi on yhä kädessä.
    Kumpi lie enemmän vienyt,
    kumpi enemmän kysellyt.
    Mitä nyt evääksi annan
    kun on vähän viisautta,
    tuskin itselle valoksi?
    Aika antoi, aika otti.
    Minkä tiesin, se katosi.
    Saat kaiken mitä en tiedä.
    Tuli ja tanssi, 1991

    Rossi on itse kertonut runojen syntymisestä näin: "Eritellessäni omaa erikoislaatuani
    ja tekotapaani olen toistuvasti joutunut panemaan merkille runoihini panostuneen
    voimakkaan tunnelatauksen. Tunne-elämykseni ovat voimakkaita, mutta niiden
    alustana on aina ajatus joka selittää minulle asiat. Ellei se selitä, en
    pääse tunkeutumaan asian ja tekemisen ytimiin. Jos en ymmärrä jotakin hyvin,
    minussa ei synny voimakasta tunne-elämystä. - - Sieltä syvältä, tajunnan ja
    ajatuksen juurista, kohoaa ravitseva mahla ja ruoka. Kestää kauan ennen kuin
    asia on ajateltu muovailtavaksi, nähty eri puolilta. Ei kestä kauan tehdä siitä runoa, pitkiäkään sarjoja. Varsinainen työsuoritukseni on aina ollut nopea tapahtuma."

    Samanlaisia ovat,kuin serbijohtaja Karazicin runot.Miehen,joka oli bosniassa murhaamassa 8000 miesta ja lasta YK:n suoja-alueella.Uskon molemmilla ns runoilijoilla olevan samanlainen mielenlaatu.Matti Rossilat puuttuu vain laakarinkoulutus,joka toisella konnalla on.

    Äänestä

  • hyvä mies on kirjoitti:

    Hän on saanut muumoassa seuraavat arvostetut palkinnot.


    J. H. Erkon palkinto 1965
    Valtion kirjallisuuspalkinto 1966
    Valtion kääntäjäpalkinto 1972
    Agricola-palkinto 1974
    Savonia-palkinto 1988
    Kirjallisuuden valtionpalkinto 2007 Shakespeare-suomennoksista

    Matti Rossi on vain kurja,raukkamainen ilmiantaja ja fasisti.

    Äänestä

  • *** kirjoitti:

    En minä onnea hakenut,
    onni saapui etsimättä,
    elämän suuressa puvussa,
    kirjavissa kankahissa;
    työn se tarjosi minulle.
    Paljon on onnea polulla,
    kummat mutkat kiertävällä;
    onni työssä, onni meissä,
    yhteisessä aatteessamme.
    Laulu tummana tulevi, 1976

    Tulen tyhjälle pihalle
    Tulen tyhjälle pihalle, Kun ovat päivämme luetut,
    sinä naurat nurmikossa; työ tehty, peli pelattu,
    annan ovelle kättä, pikkuiset tuvat lukossa,
    sinä heinissä heliset; laudat tuvan ikkunoissa,
    seison on yksin lattialla, helmet nauhoiksi nidottu,
    sinut sylistä löydän. nauhat pantu kannen alle,
    Nosta lähteestä vettä, jää meidän yhteinen ilomme,
    kahdet kasvot läikähtävät. työn ilo, ilon ilo,
    surun ja sateiden ilo,
    Äsken lähdit, jo palasit; suon ilo, siipien havina,
    tulit takaisin minussa. lintujen ikuinen lento.
    Päivät, elämän helmet, Se meiltä jää, sen jätämme,
    Yö menee lankana lävitse. pienen kukan ikkunalla.
    Seulon vuosien vesiä.
    Käsiin jää jaettu elämä,
    pitkä tie, suuret mutkat,
    päivien pikkuiset tuvat,
    pienet ikkunat tuvissa,
    pienet kukat ikkunoissa.

    Niin minä sinua toivoin
    Niin minä sinua toivoin Häilävät vaskiset harakat,
    kuin sadetta palava,kangas, kelloina kilahtelevat,
    niin minä sinua pyysin pyörivät piikivinä,
    kuin varjoa sammalen sormet, tekevät kylmälle taloa.
    niin minä sinua halusin
    kuin itkua tomuinen mieli,
    Läikkyvät sateiset silmät,
    huhuaa vetinen sydän.
    rakastin minä sinua Et sinä hiljene minussa,
    kuin ämärää kaukainen salama, et lakkaa hymyilemästä
    niin oIin minä sinussa vaikka vuotemme kuluvat,
    kuin tuulessa kukkiva mänty. ajan hännät huiskuavat.
    Tanssivat siniset virvat, Muistot, pakkasten panemat
    oudot onnen ompelevat. vaikenevat, vaikenevat.
    Hopeaa keväiset aamut,
    torvet kirjavat kesällä, jää vain sateiden helinä.
    syksyt karpalonveriset, Sydänten kaukainen tärinä.
    valkea talvinen tarina.
    Laulu tummana tulevi, 1976

    Ovella
    Kuuntelen matalaa ääntä.
    Äsken se oli heleä.
    Poikani, nuoruuden ovella.
    Tähän saakka saatettuna.
    Käsi on yhä kädessä.
    Kumpi lie enemmän vienyt,
    kumpi enemmän kysellyt.
    Mitä nyt evääksi annan
    kun on vähän viisautta,
    tuskin itselle valoksi?
    Aika antoi, aika otti.
    Minkä tiesin, se katosi.
    Saat kaiken mitä en tiedä.
    Tuli ja tanssi, 1991

    Rossi on itse kertonut runojen syntymisestä näin: "Eritellessäni omaa erikoislaatuani
    ja tekotapaani olen toistuvasti joutunut panemaan merkille runoihini panostuneen
    voimakkaan tunnelatauksen. Tunne-elämykseni ovat voimakkaita, mutta niiden
    alustana on aina ajatus joka selittää minulle asiat. Ellei se selitä, en
    pääse tunkeutumaan asian ja tekemisen ytimiin. Jos en ymmärrä jotakin hyvin,
    minussa ei synny voimakasta tunne-elämystä. - - Sieltä syvältä, tajunnan ja
    ajatuksen juurista, kohoaa ravitseva mahla ja ruoka. Kestää kauan ennen kuin
    asia on ajateltu muovailtavaksi, nähty eri puolilta. Ei kestä kauan tehdä siitä runoa, pitkiäkään sarjoja. Varsinainen työsuoritukseni on aina ollut nopea tapahtuma."

    minne vie;

    tuulen tie?

    Kas;

    sit ei tiedä kukkaan.

    runo 2

    kas kesäillansuussa;

    ihmislapsi keinui tammipuussa

    vaan;
    '
    oli kohtalo hänen;

    kovin karu:

    oli kiikussa tuossa;

    vain yksi naru....

    Äänestä

Miksi muuksi Rossia voisi kutsua?

Äänestä

Ilmiantajien kunkku taas tanaan ihmisten joukossa.

Äänestä
  • Kaverin ilmiannoin ja elaman tuhosin.
    Kiksit sain ja juhlia aloin.
    Niin monta,niin monta on viela ilmiannettavaa,
    joten huila en jaa.

    Äänestä

Matti Rossi on piikki komukoiden nahkassa.Matti Rossista kaikki aina muistaa,mita komukat todellisuudessa ovat ja mihin tahtaavat.Tuhoamaan ihmisia,tavallisia duunareita.Miehia,naisia ja lapsia.

Äänestä

Natsien valtakunta oli taynna vastaavia ukkoja.Roosista olisi tullutkin kelpo natsi.Mielenlaatu juuri oikea ja taysin tunteilematon ja saalimaton kaveri.Todellinen sadistiluonne.

Äänestä
  • Matti Rossi ja Riitta Juntunen ovat aika samanlaisia.Molemmilla ilmiannot verissa.Kaverukset varmaan tapailevat toisiaan.

    Äänestä

Matti on suuri lakon kannattja.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kunkku rossi kirjoitti:

Miksi Matti Rossia kutsutaan ilmiantajien kuninkaaksi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu