ja vieläkin kihlattuna.....
Tapahtuma-aika ehkä reilut kuusitoistavuotta sitten. Lyhyesti koitan kertoa, kukas sitä niitä pitkiä ronikoita jaksaa edes lukeakaan.
No niin, kuitenkin olimme olleet jo vuosia kihloissa yhdessä asuneina, "elelimme joidenkin mielestä tietenkin synnissä". "Susipari" ja miksi lie sitten nimittävätkin tälläisiä. Mutta vaelsi he yhdessä Joosef et Mariakin kihlattuina....
Meillä meni hiukan vastakkain silloin eräänä iltana armaani kanssa, olimmmehan vielä "nuoria".. Sitten riitelymme loppui siihen, kunnes nakkasimme sormukset pirtin lattialle, päätteeksi menin vuoteeseni jurnuttamaan.
Yhtäkkiä alkoi kuulumaan kummallista outoa ääntä, ihmettelin kun ovet kuitenkin lukossa ja kuka ihme tyontyy pirttiimme. Vieras oli pitkähkö hahmo viittoineen, tuli kiiruusti vaimokkeeni ohi ja kohti minua, huomasin vihoissa oli tulija.
Siihen tuli sänkyni eteen ja piti puhetta, ei suomen sanaa, vaan kummallisen ounolta puhe kuulosti, oli minuulle vihasen tuntuinen, sellaista säpinää oli puhe.
Piti saarnansa jonkun aikaa ja lähti rivakasti pois, niinkun oli tullutkin.
Olimme tyrmässä molemmat, kyselimme toisiltamme, näitkö saman, näitkö! Olimme kummissamme, ei tykännyt Jumala siitä, että heitimme kihlat permannolle.
Kun aloimme tointumaan tuosta, sanoin; etsitään sormukset jos ne löytyisivät ja laitetaan sormimme takaisin, niin päätettiin tehdä.
Mutta hätkähdin taas, katsoppas sormiamme sanoin, meillähän on jo sormukset sormissamme!
Tuosta tapauksesta on kulunut noinkin kauan, äsken juuri juttelimme vielä tapauksesta. Kun en millään jaksa uskoa tuota todeksi. Pakko uskoa! On uskottava, tuo vieras laittoi meille sormukset sormiimme sillä reissulla. Meitä ohjataan Ylhäältä, niinkuin tuossakin tapauksessa osoitettiin, meidät on luotu yhteen. Ylhäältä puututaan, miksi noin kohdallamme, sen vain Herra yksin tietää..
Tapahtuma-aika ehkä reilut kuusitoistavuotta sitten. Lyhyesti koitan kertoa, kukas sitä niitä pitkiä ronikoita jaksaa edes lukeakaan.
No niin, kuitenkin olimme olleet jo vuosia kihloissa yhdessä asuneina, "elelimme joidenkin mielestä tietenkin synnissä". "Susipari" ja miksi lie sitten nimittävätkin tälläisiä. Mutta vaelsi he yhdessä Joosef et Mariakin kihlattuina....
Meillä meni hiukan vastakkain silloin eräänä iltana armaani kanssa, olimmmehan vielä "nuoria".. Sitten riitelymme loppui siihen, kunnes nakkasimme sormukset pirtin lattialle, päätteeksi menin vuoteeseni jurnuttamaan.
Yhtäkkiä alkoi kuulumaan kummallista outoa ääntä, ihmettelin kun ovet kuitenkin lukossa ja kuka ihme tyontyy pirttiimme. Vieras oli pitkähkö hahmo viittoineen, tuli kiiruusti vaimokkeeni ohi ja kohti minua, huomasin vihoissa oli tulija.
Siihen tuli sänkyni eteen ja piti puhetta, ei suomen sanaa, vaan kummallisen ounolta puhe kuulosti, oli minuulle vihasen tuntuinen, sellaista säpinää oli puhe.
Piti saarnansa jonkun aikaa ja lähti rivakasti pois, niinkun oli tullutkin.
Olimme tyrmässä molemmat, kyselimme toisiltamme, näitkö saman, näitkö! Olimme kummissamme, ei tykännyt Jumala siitä, että heitimme kihlat permannolle.
Kun aloimme tointumaan tuosta, sanoin; etsitään sormukset jos ne löytyisivät ja laitetaan sormimme takaisin, niin päätettiin tehdä.
Mutta hätkähdin taas, katsoppas sormiamme sanoin, meillähän on jo sormukset sormissamme!
Tuosta tapauksesta on kulunut noinkin kauan, äsken juuri juttelimme vielä tapauksesta. Kun en millään jaksa uskoa tuota todeksi. Pakko uskoa! On uskottava, tuo vieras laittoi meille sormukset sormiimme sillä reissulla. Meitä ohjataan Ylhäältä, niinkuin tuossakin tapauksessa osoitettiin, meidät on luotu yhteen. Ylhäältä puututaan, miksi noin kohdallamme, sen vain Herra yksin tietää..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.