Suomalaisten enemmistön arjessa sadoilletuhansille nykyisyys on työttömyyttä ja niukkuutta toimeentulossa. Samassa kohtalonyhteydessä kapitalismiin elää Euroopan Unionin alueella 22 miljoonaa työtöntä. Työvoimatavaran haltijoita (työttömiä työntekijöitä) kapitalisteille riittää porttien ulkopuolella. On aivan selvää, että pääomien ja työvoiman rajoittamattoman vapaan liikkuvuuden EU-alueella Suomessa toimiva teollisuus ja kauppa painostavat kilpailukyvyn nimissä työntekijöitä alentamaan palkkatasoa ja yhteiskuntaa antamaan verohelpotuksia teollisuudelle ja kaupalle. Palkkataso onkin reaalisesti laskenut ja suhteellisesti palkkojen kansantulo-osuus pienentynyt. Lisäksi palkkojen aleneminen on ollut suurempi niillä aloilla, joilla työskentelee enemmän ulkomaista työvoimaa, kuten rakennusalalla.
Kilpailu palkoilla on laajavaikutteinen ongelma EU-alueella, mutta se pahenee maailman mitassa vapaakaupan leviämisen myötä. Esimerkiksi Kiinan liittyminen WTO:n jäseneksi lisäsi huomattavasti Kiinassa valmistettujen, usein länsimaisessa omistuksessa olevien yritysten valmistamien tuotteiden pääsyä kapitalismin läntisille markkinoille. Kiinassa valmistettujen tuotteiden hintaan vaikuttavat alhaisemmat palkkakustannukset, jolloin siellä valmistetut tuotteet kilpailevat kaikkialla maailmassa niiden tuotteiden kanssa joihin sisältyy korkeammat palkkakustannukset ja jotka yleensä on valmistettu maissa, joissa palkkataso on korkeampi. Tätä palkkakilpailua on voimistanut teollisuustuotannon muutto EU-alueeltakin joko halvan työvoiman tai halvan energian tai halpojen raaka-aineiden maihin, kuten Kiinaan. Usein nämä kolme tuotantokustannuksiin vaikuttavaa lisäetua ovat saatavissa samasta maasta.
On aivan selvää, että tämä kapitalismin maailman laajuinen toiminta tuottaa tuotteet halvan kustannustason maissa ja kuljettaa tuotteet kulutettavaksi maailman ostovoimaisempiin maihin synnyttää yhä lyhyemmillä sykleillä toistuvat kapitalismin kriisit. Valtavan suuret valtioiden budjeteista maksetut elvytyspaketit kapitalismin nykyisen kriisin ohittamiseksi EU-maissa ja USA:ssa eivät luo mitään pysyvää muutosta niiden talouden tasapainottamiseksi. Rahojen suuntaaminen kapitalismin pönkittämiseen on johtamassa yhä paheneviin ongelmiin kapitalistisissa maissa. Tähän on keskeisesti vaikuttamassa julkisen talouden osuuden pienentäminen kansantalouden kakusta ja saattamalla kansallisten valtioiden taloudet vapaan kilpailun temmellyskentiksi, kuten EU:ssa on käynyt. Tämän seurauksena suurtyöttömyydestä on tullut pysyvä, julkisten palvelujen leikkausten seurauksena niiden saatavuus heikkenee jatkuvasti ja peruspalvelujen saatavuus karkaa köyhimpien väestöryhmien ulottumattomiin.
Kapitalismilla on kahdet kasvot. Kansan enemmistölle ja ihmiskunnan tulevaisuudelle ne näyttäytyvät rujoina, ihmisvihamielisinä, ympäristöämme ja luontoa säälimättömästi tuhoavana, sotia sytyttävänä yhteiskuntajärjestelmänä. Työläisten työstä rikastuville pääomapiireille kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä näyttäytyy mahdollisuutena jatkaa riistoa jatkuvan taloudellisen kasvun ideologialla, jossa voittojen maksimointi on ainoa taloudellista toimintaa ohjaava päämäärä. Kapitalismi on kuitenkin tulossa tiensä päähän, koska jatkuvalle taloudelliselle kasvulle on rajansa. Valittavaa ei ole, jäljelle on jäänyt ainoastaan suunta sosialismiin. Sillä on edessään suuret haasteet korjata kapitalismin aiheuttama ilmasto-ongelma, ympäristön saastuminen, tuottaa elintarvikkeita jaettavaksi maailman nälkäongelman poistamiseksi ja järjestää sairaan- ja terveydenhuolto kaikille sitä tarvitseville ihmisille. Ihmisten toimeentulon järjestämisestä ja elämän edellytyksistä on kysymys.
Kilpailu palkoilla on laajavaikutteinen ongelma EU-alueella, mutta se pahenee maailman mitassa vapaakaupan leviämisen myötä. Esimerkiksi Kiinan liittyminen WTO:n jäseneksi lisäsi huomattavasti Kiinassa valmistettujen, usein länsimaisessa omistuksessa olevien yritysten valmistamien tuotteiden pääsyä kapitalismin läntisille markkinoille. Kiinassa valmistettujen tuotteiden hintaan vaikuttavat alhaisemmat palkkakustannukset, jolloin siellä valmistetut tuotteet kilpailevat kaikkialla maailmassa niiden tuotteiden kanssa joihin sisältyy korkeammat palkkakustannukset ja jotka yleensä on valmistettu maissa, joissa palkkataso on korkeampi. Tätä palkkakilpailua on voimistanut teollisuustuotannon muutto EU-alueeltakin joko halvan työvoiman tai halvan energian tai halpojen raaka-aineiden maihin, kuten Kiinaan. Usein nämä kolme tuotantokustannuksiin vaikuttavaa lisäetua ovat saatavissa samasta maasta.
On aivan selvää, että tämä kapitalismin maailman laajuinen toiminta tuottaa tuotteet halvan kustannustason maissa ja kuljettaa tuotteet kulutettavaksi maailman ostovoimaisempiin maihin synnyttää yhä lyhyemmillä sykleillä toistuvat kapitalismin kriisit. Valtavan suuret valtioiden budjeteista maksetut elvytyspaketit kapitalismin nykyisen kriisin ohittamiseksi EU-maissa ja USA:ssa eivät luo mitään pysyvää muutosta niiden talouden tasapainottamiseksi. Rahojen suuntaaminen kapitalismin pönkittämiseen on johtamassa yhä paheneviin ongelmiin kapitalistisissa maissa. Tähän on keskeisesti vaikuttamassa julkisen talouden osuuden pienentäminen kansantalouden kakusta ja saattamalla kansallisten valtioiden taloudet vapaan kilpailun temmellyskentiksi, kuten EU:ssa on käynyt. Tämän seurauksena suurtyöttömyydestä on tullut pysyvä, julkisten palvelujen leikkausten seurauksena niiden saatavuus heikkenee jatkuvasti ja peruspalvelujen saatavuus karkaa köyhimpien väestöryhmien ulottumattomiin.
Kapitalismilla on kahdet kasvot. Kansan enemmistölle ja ihmiskunnan tulevaisuudelle ne näyttäytyvät rujoina, ihmisvihamielisinä, ympäristöämme ja luontoa säälimättömästi tuhoavana, sotia sytyttävänä yhteiskuntajärjestelmänä. Työläisten työstä rikastuville pääomapiireille kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä näyttäytyy mahdollisuutena jatkaa riistoa jatkuvan taloudellisen kasvun ideologialla, jossa voittojen maksimointi on ainoa taloudellista toimintaa ohjaava päämäärä. Kapitalismi on kuitenkin tulossa tiensä päähän, koska jatkuvalle taloudelliselle kasvulle on rajansa. Valittavaa ei ole, jäljelle on jäänyt ainoastaan suunta sosialismiin. Sillä on edessään suuret haasteet korjata kapitalismin aiheuttama ilmasto-ongelma, ympäristön saastuminen, tuottaa elintarvikkeita jaettavaksi maailman nälkäongelman poistamiseksi ja järjestää sairaan- ja terveydenhuolto kaikille sitä tarvitseville ihmisille. Ihmisten toimeentulon järjestämisestä ja elämän edellytyksistä on kysymys.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.