Ja mihin sitten?

Minä valitan nyt tämän yhden ja ainoan kerran jo etukäteen oman omaiseni puolesta. Sitten en asiasta enää puhu, koska kerran vanhua itse väen väkisin haluaa myydä kotinsa ja muuttaa laitokseen.

Ongelma on siinä, että vanhukselle on muodostunut liiankin auvoinen kuva vanhustenhoidon tasokkuudesta sen jälkeen, kun on vieraillut puolisonsa luona uutuuttaan kiiltävällä modernilla dementiaosastolla, jota lisäksi on siunattu pätevällä ja pysyvällä ja määrältäänkin kohtuullisella henkilökunnalla. Vierailunsakin hän on ajoittanut mm. juhlapyhiin, jolloin kaikki on pyhäkunnossa ja puolet vanhuksista omaistensa luona käymässä. Henkilökunnalla on aikaa passata ja kestitä myös omaisia tällaisina päivinä.

Entäs kun todellisuus "tavallisena" vanhuksena ei vastaakaan tätä mielikuvaa? Västämättä on edessä myös ongelmia tulevan työvoimapulan ja työvoiman vaihtuvuuden myötä. Lisäksi kun maksaa kohtalaisen korkean hoitomaksun, josta jää vain tupakkaraha kouraan, niin voi jossain vaiheessa käydä mielessä, että minkälaisen piian sillä rahalla olisi saanut kotiinsa passaamaan ja vaikka ravintolasta gourmet-aterioita kuskaamaan.

Minulle ei tarvitse tulla itkemään, jos kaikki varallisuudestaan huolimatta saavat yhtä huonon hoidon ja ruoan!

tälläiset vanhukset onkin sitten intervallipaikalla.Eli ovat osan aikaa hoitolaitoksessa ja osan kotonaan.

Varmaan on monta vanhusta joka lähtisi heti kotiin jos se olisi mahdollista.Ja sitten on niitä vanhuksia jotka lähtisi heti hoitoon pois kotoa jos hoitopaikka vaan olisi.