Tämä on testamentti, jota en koskaan uskonut joutuvani
kirjoittamaan. Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut,
enkä tuskani määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni
, kun sain suureksi järkytyksekseni kuulla joutuneeni poliisitutkintaan vaalirahoista ja toiminnastani Nuorisosäätiössä. Elämäni
pahin painajainen oli alkanut.
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elämääni
koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Huippupoliitikkona
minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen saamani
rahan johtavan edesvastuuseen. Nyt saan tästä
valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii
monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi
tapahtunutta muuttaa.
Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta
haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja koko
äänestävältä maailmalta. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille
tukijoilleni vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet
minua jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.
Politiikka antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole
enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten,
kun pienenä poikana Nurmijärvellä ensimmäisen kerran tupailtaan osallistuin,
alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin
ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja
kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden,
jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Apollonkadun puoluetoimiston mystinen
kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt
vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni
ja pyydän sielulleni rauhaa.
Nurmijärvellä helmikuun 25. päivänä 2010
kirjoittamaan. Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut,
enkä tuskani määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni
, kun sain suureksi järkytyksekseni kuulla joutuneeni poliisitutkintaan vaalirahoista ja toiminnastani Nuorisosäätiössä. Elämäni
pahin painajainen oli alkanut.
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elämääni
koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Huippupoliitikkona
minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen saamani
rahan johtavan edesvastuuseen. Nyt saan tästä
valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii
monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi
tapahtunutta muuttaa.
Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta
haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja koko
äänestävältä maailmalta. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille
tukijoilleni vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet
minua jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.
Politiikka antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole
enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten,
kun pienenä poikana Nurmijärvellä ensimmäisen kerran tupailtaan osallistuin,
alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin
ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja
kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden,
jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Apollonkadun puoluetoimiston mystinen
kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt
vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni
ja pyydän sielulleni rauhaa.
Nurmijärvellä helmikuun 25. päivänä 2010
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienoa tekstiä Matilta.
Lautakasan takana saa ihmieta aikaan.
Siitä eroilmoituskin johtui.
lemmen oksa