Tärkeä asia, koska suurin osa ihmisistä elää parisuhteessa ja kokee yhdessä olemisen parhaaksi tavaksi nauttia elämästä.
Mutta entä jos toisella on fetismi? Fetismi voi tietenkin olla kummallakin osapuolella tai vain toisella. Varmasti parisuhteessa saa enemmän ymmärrystä, jos kummallakin on fetistisiä taipumuksia. Jokaisen fetisistin unelmissa onkin varmasti löytää ihminen elämäänsä, joka pystyy jakamaan asian, eikä sitä näin tarvitse häpeillä, piilotella tai yrittää unohtaa. Rakkaus vain ei aina kulje niitä toivottuja reittejä ja saattaa olla että puoliso ei millään voi hyväksyä näin poikkeavaa käytöstä. Moni ikävä kyllä varmasti joutuukin toteuttamaan itseään autotallin kätköissä, maksullisen luona, dominalla tai muutoin seikkailemalla. Mutta kun se vastapuoli on muuten ihan täydellinen ja rakastettu.
Vai tuntuuko se vain siltä? Miksi ihmiset joutuvat peittelemään harmittomia mielitekojaan. Pakottaako pelko yksinäisyydestä vai lapset pysymään ihmisen suhteessaan? Lapset ovat varmasti ja toivottavasti painava syy pysyä muutenkin toimivassa parisuhteessa. Mutta voiko parisuhteeseen olla vain tottunut ja elääkö moni "haamuna" päivästä toiseen, käyttäen omat yksinäiset hetkensä fetissinsä kanssa ja kuluuko työaika fetistisillä saiteilla surffaillessa ja kontakteja luodessa? Voisiko tuolla jossakin olla se täydellinen vastapuoli, joka rakastaisi ja jakaisi kaiken, elämän ilot ja surut sekä fetismit ja muut poikkeavuudet?
Tämä ajatus kumpusi katseltuani videota yksin:
http://xhamster.com/movies/139176/lady_danira.html
Tulipa tästä vielä mieleen, että kuinka moni nainen oikasti jaksaa leikkiä vastaavia leikkejä vielä vuosien kuluttua, varsinkaan ilman fetismiä? Taitaa olla parisuhteen yksi jaloista taidoista, taito osata leikki vuosikymmentenkin jälkeen. Mieleen tulee ne vanhat mummot ja papat, jotka ovat yhdessä aina ja iloisesti hykertelevät pilke silmäkulmassa, vaikka avioliittonsa on vanhempi kuin normaalin tallaajan elämä.
Kosketelkaa toisianne :)
Mutta entä jos toisella on fetismi? Fetismi voi tietenkin olla kummallakin osapuolella tai vain toisella. Varmasti parisuhteessa saa enemmän ymmärrystä, jos kummallakin on fetistisiä taipumuksia. Jokaisen fetisistin unelmissa onkin varmasti löytää ihminen elämäänsä, joka pystyy jakamaan asian, eikä sitä näin tarvitse häpeillä, piilotella tai yrittää unohtaa. Rakkaus vain ei aina kulje niitä toivottuja reittejä ja saattaa olla että puoliso ei millään voi hyväksyä näin poikkeavaa käytöstä. Moni ikävä kyllä varmasti joutuukin toteuttamaan itseään autotallin kätköissä, maksullisen luona, dominalla tai muutoin seikkailemalla. Mutta kun se vastapuoli on muuten ihan täydellinen ja rakastettu.
Vai tuntuuko se vain siltä? Miksi ihmiset joutuvat peittelemään harmittomia mielitekojaan. Pakottaako pelko yksinäisyydestä vai lapset pysymään ihmisen suhteessaan? Lapset ovat varmasti ja toivottavasti painava syy pysyä muutenkin toimivassa parisuhteessa. Mutta voiko parisuhteeseen olla vain tottunut ja elääkö moni "haamuna" päivästä toiseen, käyttäen omat yksinäiset hetkensä fetissinsä kanssa ja kuluuko työaika fetistisillä saiteilla surffaillessa ja kontakteja luodessa? Voisiko tuolla jossakin olla se täydellinen vastapuoli, joka rakastaisi ja jakaisi kaiken, elämän ilot ja surut sekä fetismit ja muut poikkeavuudet?
Tämä ajatus kumpusi katseltuani videota yksin:
http://xhamster.com/movies/139176/lady_danira.html
Tulipa tästä vielä mieleen, että kuinka moni nainen oikasti jaksaa leikkiä vastaavia leikkejä vielä vuosien kuluttua, varsinkaan ilman fetismiä? Taitaa olla parisuhteen yksi jaloista taidoista, taito osata leikki vuosikymmentenkin jälkeen. Mieleen tulee ne vanhat mummot ja papat, jotka ovat yhdessä aina ja iloisesti hykertelevät pilke silmäkulmassa, vaikka avioliittonsa on vanhempi kuin normaalin tallaajan elämä.
Kosketelkaa toisianne :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Rakkaus vain ei aina kulje niitä toivottuja reittejä ja saattaa olla että puoliso ei millään voi hyväksyä näin poikkeavaa käytöstä."
Länsimaissa, vaikka eletään niin seksuaalisuus ei ole hirveän avointa. Ihmisen seksuaalienergialla on
uskonnollinen merkitys, seksuaalinen itsemääräämisoikeus kattaa myös sen mitä tekee. Ja sekään ei ole itsemääräämisoikeutta, aina.
Ihmisen kiinnostusta, seksuaalisen tyydytyksen saamista esineestä tai asiasta ei oikein ymmärretä kaikissa seurapiireissä. Muilla elämän alueilla ihmiset saattavat digata vaikka mistä, mutta seksuaalista nautintoa ei tulisi saada juurikaan mistään ärsykkeestä.
Odotetaan vielä tuhat vuotta.
Ainakin meillä aktiivinen seksi on kaivannut uusia virikkeitä.
Aikanaan silloin, tällöin tapahtunut vaimoni sitominen riitti antamaan väriä.
Hiljalleen sen osuus lisääntyi ja on jo vuosia sitten kääntänyt rooleja toisin päin.
Nyt, molemmat 60v, vaimon dominoiva rooli on tärkeä.
Pari kertaa viikossa olen köytettynä ja alistettuna vaimon mieliteoille (=omilleni).
Sidontaa likimain liikkumattomaksi, ärsytystä, fellaatiota, nuoletusta, ratsastusta, runkkaamaan "pakottamista" yms. mitä mielikuvitus kehittää.
Vaimoni saa huomattavan osan mielihyvästään nähdsesään minun nauttivan sessioista.
Pidän itseäni onnellisena ja vaimoni pitää minut uskollisena.