>> Turun tuomiokirkko olikin Maunu piispan hellimmän huolenpidon esineenä. Tätä Henrikki marttyyrin pyhäinjäännösten suojaa ja edesmenneitten Suomen piispain viimaistä leposijaa (huom. heille riittävän iso leposija, joka ei Jumalalle leposijaksi käsin tehtynä huoneena kuitenkaan kelpaa: Jes.66:1.) tahtoi hän tehdä esultaan entistä arvokkaammaksi. Tämän kansallispyhätön hengellistä tarkoitusta tahtoi laajentaa ihmissielujen autuudeksi ja pelastamiseksi. Messualttarien perustamista pidettiin katoolisella ajalla erinomaisen ansiokkaana tekona. Sillä jota enemmän niitä löytyi, sitä useampia sielunmessuja ennätettiin vuorokaudessa lukea, sitä enemmän ihmisiä palastaa kiirastulen tuskasta ja ikuisesta kadotuksesta.
Näin käytännölliseltä kannalta ajattelivat keskiajan ihmiset tätä asiaa. Hurskas ihminen, joka lahjoituksillaan oli messualttarin perustanut (tai oman paanukirkon Keminmaalle), oli ensi sijassa oikeutettu vaatimaan sielunmessuja omaksi onnekseen ja perheenjäsentensä autuudeksi. Tämä ehto oli tavallisesti lahjakirjassa nimenomaan mainittu. Mutta messualttarin ääressä luettiin esirukouksia muidenkin ihmisten ja koko maan puolesta. Ja lahjoittaja oli siten tehnyt hyvän työn lähimmäiselleen.
Maunu Piispan aikaan mainitaan Turun tuomiokirkossa 8 uutta messualttaria kuorineen: pyhän Pietarin ja Paavalin alttari, pyhän Johannes Kastajan alttari, pyhän Annan ja Andreaksen alttari, pyhän Kolminaisuuden alttari, Kristukseen uskovien Sielujen alttari, pyhän Rouvan eli Pappisalttari ja pyhäin Kolmen Kuninkaan alttari. Rikkain ja samalla komein Turun tuomiokirkon messualttareista oli pyhän Ruumiin alttari. Sen oli Maunu piispa itse v.1421-1425 perustanut vanhempainsa ja oman sielunsa autuudeksi: "Jeesuksen Kristuksen kakkein pyhimmän ruumiin, kaikkien pyhien enkelien ja pyhän Birgittan nimeen, kiitokseksi ja kunniaksi". Tälle alttarille, joka vieläkin kantaa "Tavastin kuorin" nimen, lahjoitti hän sukukartanonsa Alasjoen ynnä suuren joukon muita tiluksia eri pitäjissä. Edelleen varusti hän alttarin runsaasti jumalanpalvelukseen tarvittavilla kirkkokaluilla ja pyhäinjäännöksillä. >>
Näin käytännölliseltä kannalta ajattelivat keskiajan ihmiset tätä asiaa. Hurskas ihminen, joka lahjoituksillaan oli messualttarin perustanut (tai oman paanukirkon Keminmaalle), oli ensi sijassa oikeutettu vaatimaan sielunmessuja omaksi onnekseen ja perheenjäsentensä autuudeksi. Tämä ehto oli tavallisesti lahjakirjassa nimenomaan mainittu. Mutta messualttarin ääressä luettiin esirukouksia muidenkin ihmisten ja koko maan puolesta. Ja lahjoittaja oli siten tehnyt hyvän työn lähimmäiselleen.
Maunu Piispan aikaan mainitaan Turun tuomiokirkossa 8 uutta messualttaria kuorineen: pyhän Pietarin ja Paavalin alttari, pyhän Johannes Kastajan alttari, pyhän Annan ja Andreaksen alttari, pyhän Kolminaisuuden alttari, Kristukseen uskovien Sielujen alttari, pyhän Rouvan eli Pappisalttari ja pyhäin Kolmen Kuninkaan alttari. Rikkain ja samalla komein Turun tuomiokirkon messualttareista oli pyhän Ruumiin alttari. Sen oli Maunu piispa itse v.1421-1425 perustanut vanhempainsa ja oman sielunsa autuudeksi: "Jeesuksen Kristuksen kakkein pyhimmän ruumiin, kaikkien pyhien enkelien ja pyhän Birgittan nimeen, kiitokseksi ja kunniaksi". Tälle alttarille, joka vieläkin kantaa "Tavastin kuorin" nimen, lahjoitti hän sukukartanonsa Alasjoen ynnä suuren joukon muita tiluksia eri pitäjissä. Edelleen varusti hän alttarin runsaasti jumalanpalvelukseen tarvittavilla kirkkokaluilla ja pyhäinjäännöksillä. >>
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.