Mitäs mieltä olette naiset?
Olen 27-v mies ja edelleen kokematon. Ulkonäkö 191/80, vihreät silmät, silmälasit ja tummat lyhyet hiukset.
Onko vielä toivoa?
MrLoser
Olen 27-v mies ja edelleen kokematon. Ulkonäkö 191/80, vihreät silmät, silmälasit ja tummat lyhyet hiukset.
Onko vielä toivoa?
MrLoser
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toivoa... =)
Toivon ainakin että olisi=)
Olen kyllä itse vasta 22 vuotias naispuolinen ja aivan kokematon, eli neitsyys on vielä tallella.
Toisaalta minulla on periaate, että haluaisin menettää sen jollekin joka todella arvostaa asiaa ja suhteessa jossa on molemminpuoliset tunteet mukana. Mut välillä tuntuu ettei sellaista miestä löydy joka ymmärtäisi minua ja toiveitani...
Mut kumminkin toivon vielä jonain päivänä löytäväni sen, joten toivon todella et toivoa vielä on.
Ja uskon todella, että sinullakin on toivoa! =)
Kiva, että vielä löytyy muitakin, jotka osaavat arvostaa... Itse olen hieman vanhempi samanhenkinen "poitsu", joka ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa. Eikä kyse ole todellakaan siitä, etten ketään saisi... Aikaisemmin, ehkä joskus 16-18 vuotiaana sitä olisi varmaan kelvannut melkein kuka tahansa söötti tyttö, ei sitä niin ajatellut. Mutta nyt sitä ei enää kuka tahansa kelpaakaan, en sitten tiedä kuinka paljon mulla on varaa edes valikoida?! Nyt kuitenkin haluaisi löytää jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaisi myös mua. Vaikka ei mua ainakaan haittaa yhtään, että on vielä poikuus tallella, itseasiassa olen ylpeä siitä. :) Mutta yksi asia alkaa vaan pikkuhiljaa huolettaa. Mistä sitä pian enää löytää suunnilleen samanikäisen, joka ei olisi kauhean kokenut. Ei toki neitsyt tarvitse olla, mutta ei kuitenkaan tee mieli sellaista, joka on kovin monen kanssa ollut... Miten muuten sulla, haittaisiko sua jos tapaisit jokun muuten mukavan & kiinnostavan, mutta joka olisi kovin kokenut? Kiinnostais vaan tietää.
Mäkin oon oikeastaan paljon ajatellut tota juttua, et kumpi olis parempi ja jotenkin oon tullut sellaiseen tulokseen, et mieluiten sellainen joka olis suunnilleen samas tilantees kuin mä, eli joko kokonaan kokematon, tai sit vain ihan vähän kokemusta. Mut niinkuin huomautit, se taitaa olla vaikeaa löytää sellaista tällä iällä, joka olis samas tilantees ja ettis samaa kuin mä. Mut toivotaan et löytyy=)
Muakaan ei oo haitannut et on neitsyys tallella, ja oon myös oikeastaan ylpeä siitä, enkä edes pelkää kertoa jos kysytään. Se on vain mun periaate ja mä oon pitänyt siitä kiinni. Ja pidän edelleenkin.
=)
Ei kai se ole kovin pahaa, että parikymppinen jätkä on vielä neitsyt. Asiasta on vaan aika vaikea puhua, varsinkin jätkäporukassa, jossa suurin osa osallistujista on saanut pesää jo lähes kymmenen vuotta sitten. Itse olen 23 ja neitsyt, eikä asia pahemmin minua vaivaa. Vituttaa vaan kun kaverit kehuskelee nussineensa jotain sikaa päissään. Jakorasiat ei kiinnosta ja rima on aika korkealla, mutta tiedän löytäväni joskus sopivan. :)
Arvasin siis oikein... :)
Musta se ainakin olis vaan niin hienoa, jos/kun tapaa sen, jonka kanssa ehkä joskus tulevaisuudessa menee vaikka naimisiin tms., ja voisi sanoa, ettei koskaan ole ollut ketään toista. Eräs hyvä puoli on muuten sekin, että jos kerran pystyy olemaan ihan ilman, niin sitten on todella helppoa olla uskollinen sille yhdelle. Kykenisi olemaan täysin rauhallisin mielin tietäen, ettei toinen vilkuile muita. Mulle ei ainakaan tulisi mieleenkään... Jokainen tietysti uskoo ja luottaa, ettei oma kumppani ikinä petä, mutta kuinkahan moni tälläkin hetkellä joutuisi pettymään pahasti, jos vaan tietäisi? Tässä joku päivä sitten selailin vaihteeksi deitti.nettiä ja sieltäkin löytyy kasa ilmoituksia, joita ei kyllä haluaisi uskoa todeksi. Mutta kyllä sieltä löytyy myös ihan kunnollisiakin, itse olen viimeisen n. 4 vuoden aikana tavannut sieltä 2 tyttöä, joiden kanssa tuli ensin kirjoiteltua jonkinaikaa. Molemmat OK, toisen kanssa voisi vieläkin tulla jotain, ellei asuisi toisella puolella Suomea. Kannattaa kokeilla! :)
Se on hyvä, että pitää kiinni periaatteistaan, minä ainakin arvostan tuota paljon. Mutta kannattaako tuota välttämättä heti kertoa, että on vielä neitsyt?! Jokuhan voi olla kiinnostunut susta osittain sentakia. Tiedän, koska ainakin mun kiinnostusta se lisäisi. Mutta katson, että mun on tavallaan oikeutetumpaa olla siitä kiinnostunut, koska itsekin olen. :)
Mä juuri eilen mietin sitä, et koska kannattaa miehelle (sit kun joskus sellaisen löytää)kertoa, että on neitsyt. Ehkä vähän riippuu et minkälaisesta tapauksesta on kysymys, mut en usko et heti alussa menisin kertomaan, ehkä sit kun siltä tuntuu, mut kumminkin tulen kertomaan sen jossain vaihees...
Joo, mäkin harrastan varsinkin chattailua ja näiden treffi ilmoitusten lukemista ja onpa mulla itselläkin ollut ilmoitus ja jonkin verran olen tavannutkin jätkiä niiden kautta. Useimmiten on kyllä käynyt niin, etten ole kuullut niistä tapaamisen jälkeen mitään. Mut muutama tosi mukava on ollut ja vieläkin ollaan yhteydessä, koska pidän heitä kavereina... Mut ystävyydestähän on hyvä aloittaa=)
Onpa joskus tullut ihan vain huvin vuoksi, jossain chatis kerrottua jollenkin on neitsyt... ja onhan sitä kommenttia saanut kuulla... ehkä paras on se, et mulla on kuulemma aivois jotain vikaa, kun oon vielä 22- vuotiaana neitsyt! Mut sit on myös tullut niitäkin vastaan, jotka ovat olleet vähän liiankin innoissaan asiasta (positiviisesti). Oikeastaan ne tyypit vasta onkin aika ärsyttäviä...
Mut kunhan itse hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja pidän kiinni periaatteestani, niin oikeastaan muiden mielipiteellä ei ole väliä. Ja on ihana tietää, etten ole ainoa, vaan kohtalotovereita löytyy=)
Mutta, ehkä se oikea sit jonain päivänä kävelee vastaan, eikä mikään ole enää entisensä... toivottavasti=)
Ei toi ainakaan mun mielestä ole paha asia ja hyvä kun pidät vain rimaa korkealla!
Mullakin on aika korkeat vaatimukset jo, mut vaikka oonkin toivoton tapaus (22v, neitsyt, en oo koskaan seurustellut, suudellutkin vain kerran...), niin en kumminkaan ole mikään epätoivonen tapaus...
Ole ylpeä siitä, että olet neitsyt, äläkä välitä muiden mielipiteistä ja puheista. Kunhan itse hyväksyy itsensä sellaisena kuin on (vaikka se joskus vaikeaa on), niin se riittää.
Toivon kumminkin joskus löytävän sen oikeen... Onneksi maailma on täynnä miehiä, ehkä sieltä joskus löytyy se yks mullekin=)
Taidetaankin sitten olla aika samanlaisia?! En ole myöskään seurustellut, mutta en ole siitä ollut niin kiinnostunutkaan, paitsi nyt taas viimeaikoina enemmän. Toisen tapaamani kanssa kirjoiteltiin pitkään ystävinä, lopulta kuitenkin olisi halunnut jotain enemmän, vaikka ei mitään kertonutkaan vasta kuin myöhemmin. Ei kuitenkaan ehkä ollut ihan sellainen mitä haluaisin, enkä mä ainakaan haluaisi edes seurustella kenenkään kanssa sentakia, ettei halua olla yksin. Tai vastaavaa. Näkee vaan monia, jotka ovat muka niin rakastuneita, mutta muutaman kuukauden kuluttua voi olla jo toinen... Ihan kiva kuitenkin olis löytää joku, huomasi vaan kun olin hiljattain "etelän matkalla", siellä useimmat kulki käsikädessä. Sitä olis itekin halunnut.
Deitti-ilmoituksia on ihan kiva käydä lueskelemassa, tosi harvoin niihin kuitenkaan vastaan. Oletko muuten mistä suunnalta, jos saan kysyä? Varmaankin jostain pääkaupunkiseudulta. Tältä mun suunnalta harvemmin sopivia ilmoituksia ees löytyy... Ei kannata välittää yhtään tuollaisista kommenteista, ovat vaan katellisia, koska eivät voi enää saada sitä, mitä meillä vielä on. :) Itse oon saanut kuulla mm. sellaista mielipidettä, että olisi jotain vikaa, jos ei ole tiettyyn ikään mennessä vielä seurustellut. Täytyy kuulemma olla jokin todella ärsyttävä piirre, itsekkyys, täysi huumorintajuttomuus tai jotain sellaista, ettei kukaan halua seurustella. Tätä mieltä oli eräs N 25v. Sellaista. :)
Mukava lukea joskus näin asiallisia viestejä tälläiseltä roskafoorumilta.
Itse olen 24-v. mies, myös poikuus tallella. Itsellä on ollut rima todella korkealla aina. Toisaalta ei niitä matalammalta yrittäjiäkään ole tullut vastaan. Nyt kun ikää alkaa olla jo tämän verran, en tiedä kuinka sitä suhtautuisi jos "helppo nakki" sattuisi kohdalle. Voi olla, että jos lankeaisin himon alla niin sitten jälkeen päin harmittaisi, kun ei olisikaan kokematon sille oikealle...
Itse en kuitenkaan jaksa edes ajatella asiaa kovinkaan usein. On niin paljon muuta tekemistä, ettei seksi tai edes seurustelu pyöri päällimmäisenä mielessä. Hyvinhän tässä on 12 vuotta sukukypsänä pärjännyt ilmankin naista. Jaksamista ja kärsivällisyyttä vaan kaikille virgoille! :-)
Olen osittain samanlainen mutta toisaalta taas erilainen kuin te. Oon 19-vuotias ja vielä poikuus tallella. Tiedän että joidenkin mielestä 19-vuotiaan poikuuden tallella olemisessa ei oo mitään ihmeellistä, mutta vaikkei oliskaan, niin kyllä se silti vituttaa kun kaikki kaverit seurustelee ja on menettäny poikuutensa jo aikaa sitten.
Ennen ajattelin että etin sen sopivan naispuolisen henkilön jonka kanssa sitten rupeen hommiin, mutta nyt oon tajunnu että mä en tapaa ketään naispuolisia henkilöitä, muita kun niitä jotka on jo mun kavereita! Mulla on monen monta naispuolista henkilöä, mutta lähes kaikki nää tyypit oon tuntenu jo 5-vuotiaasta lähtien. Pidän siis näitä kaikkia kavereina, enkä ajattele niistä mitään muuta. On tietenki muitakin naispuolisia joita tunnen, mutta jostain syystä niihin en tunne mitään sellasta vetoa. Jokaisen naispuolisen henkilön kanssa mulla on erittäin (ihmeen) hyvät välit. Siinä on vaan sellanen juttu että oon liian ujo, ja kaikki noi tutut naiset oonkin joutunu pakolla tuntemaan (koulu ym syyt).
Nykyään oon hylänny sen ajatuksen että ekaks ettisin jonkun muijakaverin ja sitte vasta rupeisin hommiin. Yhden yön menetys tuntuu realistisemmalta vaihtoehdolta. Ongelmaks tässä tapauksessa taas muodostuu se asia, etten ujouden takia saa edes sellasia tilaisuuksia. Kaiken lisäks kaikissa teknojumputuspaikoissa, missä nyt luulis olevan jotain "tarjolla", palaa käämit puolessa tunnissa. Heviä sen olla pitää!
Äh, mitäköhän shittiä mä taas oon jauhanu... No painetaan äkkiä lähetä-nappia ennen ku muutan mieltäni.
Niin te kaksi tavatkaa jossakin...
Eihän sitä koskaan tiedä jos olette ne oikeat toisillenne...
Ja kun vielä haette toisiltanne samoja asioita...en näe mitään syytä miksette tapaisi...
Molemmat täysi-ikäisiä eli välimatkankaan ei pitäisi olla ongelma...
ONNEA ONNEN LÖYTÄMISEEN... Itse sen olen jo löytänyt ja paremmin ei asiat voisi mennä...
Joo, tuntuu siltä et ollaan aika samanlaisia... Oot ajatellut aika samalla tavalla niinkuin minäkin ajattelisin... Mieluiten mä odottelen sitä oikeaa, kun alkaisin seurusteleen jonkun sellaisen kaa, josta en oikeasti välittäisi tai siksi etten kestäis olla yksin. Vaikka välillä on se yksin oleminenkin vaikeaa, onneks kumminkin on ystäviä, et niille voi sitten purkaa, eli keskustella ne pahat olot pois...
Mä oon 06 alueelta, eli en ole pääkaupunkiseudulta. Mistä sinä?
Oon kyllä huomannut, et ei mulla oo edes aikaa "metsästää miestä". Opiskelen tällä ja se vie aika paljon aikaani, joten ei sit huvita vapaa aikaa käyttää miehen etsintään, eikä kyllä huvitakaan etsiä vielä muutenkaan... En tosin kyllä karkuunkaan lähtis (no, riippuu tapauksesta), jos se mies vastaan kävelis.
=)
...saatetaan sitten olla vielä aika samalta suunnaltakin? Tai en tiedä, olen Vaasan yliopiston opiskelija.
Ehkä tyhmää, mutta tässä just luomani mailiosoite([email protected]), jos vaikka haluat joskus kirjotella jotain?! Saattaa vähän olla, ettei tätä palstaa tuu tulevaisuudessa juuri lueskeltua.
Sellaisen voisin kertoa, että olen sinua hiukan nuorempi ISO kaluinen mies. En ole saanut naista koskaan ja nykyisinkin joudun tyytymään käteen vetoon iltaisin kun on aivan hillittömät halut.
Olen jopa melko komea mutta kun baari elämä ei ole koskaan viehättänyt. Eli et tosiaankaan ole ainoa kokematon!