Ken ompi se kansa, en mainita huoli

Uumajan soutumarssi

(Jääkärimarssin sanoihin mukaeltuna)

Pyhä soutumme on, yhä voittamaton,
meil' armoa ei, kotimaata.
Koko onnemme venhomme varassa on,
ei voimamme heltyä saata.
Soutuhuutomme loiskuten merelle soi,
mi katkovi aaltojansa.
ei ennen voimamme uupua voi,
kuin soudettu on Ruotsin ranta.

Kun painuvi säät taas meren, maan,
me soutajat uskoimme yhä.
Oli rinnassa työ, tuhat tuskaa,
vaan yks' aatos ylpeä, yhä:
Me soudamme kostona karkurin,
soma on soudun kohtalot koittaa.
Latu uusi nyt Suomesta lähtevä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa

Korsnäs, Närpiö, Vaasan rannat ja maa,
yks' suuri on Suomen ranta.
Sen laakeutta ei edes hurrit saa
pois Pohjolan taivaan alta.
Kun veneen airoja soutajain
käsivarret jäntevät kantaa,
yli pauhujen merien hyisien
päin nousevan Ruotsin rantaa.




Hurrit taistojen tiimellyksessä:

Taistoissa nähdään kuka on kumma,
lopuilla edes on Säntämä, Summa.

Hurrien salainen ase on bååtti,
sillä se annetaan Suomelle nootti!



Sankareita kaikki oomme Säntämän ja Talin,
Kivisillan takana jo osa otti ravin,

Summan muistaa Talvisodast koko Suomen kansa,
Meikäläisten mielestä se oli varma ansa!

Sota se on paska juttu, ei se meiltä suju,
äijät lähtee kesken kaiken, loppuu aina nuju.

Kaikki lähtee lippahivoon, porukat jo luistaa,
kieliriitaa tämän jälkeen on turha enää muistaa!


Svekomaniakkisivarin vala:

Me merenkurkus soudellaan mutt Fennot käyköön intin,
tosi sodan rajuutta ei kestä polla hintin.

Perse kiinni soutupenkis me sankareita ollaan,
soutamalla Munsalasta, jos löytyis tilaa jollaan!