Kauan kauan sitten 1100-luvulla muuan Piispa Henrik oli huolissaan hitaista hämäläisistä, jotka eivät vielä olleet kuulleet evankeliumin ilosanomaa. Hämeessä ei hitaudesta johtuen oltu vielä saatu rakennettua kirkkoja ja piispa halusi auttaa hämäläisiä niiden rakennuksessa.
Retki hämeen maalle oli pitkä ja Henrikille tuli hiuko ennen kuin hän oli edes puolivälissä matkaa. Hän päätti poiketa eräässä talossa kysymässä saisiko hän ostaa hieman ruokaa ja olutta matkaevääksi. Paikalla oli Kerttu niminen emäntä, joka ilahtui vieraastaan ja myi piispalle eväät. Piispa evankelistana ja uskonnonvapauden kannattajana ei yrittänyt käännyttää Kerttua, mutta antoi siihen aikaan kalliin kirjan taloon lahjaksi. Piispa varakkaana maksoi ruuasta ja antoi hieman ylimääräistäkin, kiitti ja jatkoi matkaa kohti hämettä.
Sillävälin juoppo-Lalli oli veljiensä juoppo-Olavin ja juoppo-Pentin kanssa juopottelemassa läheisessä kestikievarissa. Olut loppui jo keskellä kirkasta päivää, mutta juoppo-Lalli muisti jemmanneensa kotiin vielä olutta. Veljekset palasivat Lallille ja kauhukseen huomasivat oluen olevan tiessään. Kerttu kertoi mukavasta matkamiehestä ja näytti saamaansa maksua ja hienoa kirjaa. Lallille iski laskuhumala ja siinävaiheessa kirjat eivät paljoa kiinnostaneet. Rahatkin olivat kruunuja ja niitä oli vaikea vaihtaa oravannahkoihin. Jokin napsahti Lallin päässä...
Lalli otti kirveen halkoliiteristä ja hiihti veljineen piispan kiinni. Piispa pysäytti rekensä Köyliöjärven jäällä ja tervehti kolmea hiihtäjää. Veljekset kävivät piispaan kiinni ja kirves heilahti. Henrikin toinen poski kääntyi vasta Lallin riuhtaistessa hiipan elottomasta päästä. Miehet eivät tyytyneet pelkkään murhaan, vaan ryöstivät myös kaikki arvotavarat. Sormea leikatessa sormus sormineen lipesi kuitenkin hankeen ja katosi.
Sillävälin Jumala kaikkitietävänä ja kaikkivoipana seurasi tilannetta tyynesti. Lalli palasi kotiinsa hiippa päässään krapulaisena. Kotona hiippa ei meinannut lähteäkään päästä ja sitä sai riuhtomalla riuhtoa. Jumala oli rankaissut Lallia. Kun hiippa viimein irtosi, lähti samalla Lallin päänahka mukana. Lalli sai ansionsa mukaan.
Piispa Henrik pyhänä miehenä kuoli marttyyrikuoleman. Poika ja sokea mies löysivät sen kelluvalta jäälautalta. Poika tökkäsi pyhällä sormella sokean miehen kasvoja ja mies sai näkönsä takaisin. Poika pelästyi pyhää sormea niin pahasti, että heitti sen vahingossa takaisin järveen, eikä sillä voitu parantaa muita kylän sokeita.
Retki hämeen maalle oli pitkä ja Henrikille tuli hiuko ennen kuin hän oli edes puolivälissä matkaa. Hän päätti poiketa eräässä talossa kysymässä saisiko hän ostaa hieman ruokaa ja olutta matkaevääksi. Paikalla oli Kerttu niminen emäntä, joka ilahtui vieraastaan ja myi piispalle eväät. Piispa evankelistana ja uskonnonvapauden kannattajana ei yrittänyt käännyttää Kerttua, mutta antoi siihen aikaan kalliin kirjan taloon lahjaksi. Piispa varakkaana maksoi ruuasta ja antoi hieman ylimääräistäkin, kiitti ja jatkoi matkaa kohti hämettä.
Sillävälin juoppo-Lalli oli veljiensä juoppo-Olavin ja juoppo-Pentin kanssa juopottelemassa läheisessä kestikievarissa. Olut loppui jo keskellä kirkasta päivää, mutta juoppo-Lalli muisti jemmanneensa kotiin vielä olutta. Veljekset palasivat Lallille ja kauhukseen huomasivat oluen olevan tiessään. Kerttu kertoi mukavasta matkamiehestä ja näytti saamaansa maksua ja hienoa kirjaa. Lallille iski laskuhumala ja siinävaiheessa kirjat eivät paljoa kiinnostaneet. Rahatkin olivat kruunuja ja niitä oli vaikea vaihtaa oravannahkoihin. Jokin napsahti Lallin päässä...
Lalli otti kirveen halkoliiteristä ja hiihti veljineen piispan kiinni. Piispa pysäytti rekensä Köyliöjärven jäällä ja tervehti kolmea hiihtäjää. Veljekset kävivät piispaan kiinni ja kirves heilahti. Henrikin toinen poski kääntyi vasta Lallin riuhtaistessa hiipan elottomasta päästä. Miehet eivät tyytyneet pelkkään murhaan, vaan ryöstivät myös kaikki arvotavarat. Sormea leikatessa sormus sormineen lipesi kuitenkin hankeen ja katosi.
Sillävälin Jumala kaikkitietävänä ja kaikkivoipana seurasi tilannetta tyynesti. Lalli palasi kotiinsa hiippa päässään krapulaisena. Kotona hiippa ei meinannut lähteäkään päästä ja sitä sai riuhtomalla riuhtoa. Jumala oli rankaissut Lallia. Kun hiippa viimein irtosi, lähti samalla Lallin päänahka mukana. Lalli sai ansionsa mukaan.
Piispa Henrik pyhänä miehenä kuoli marttyyrikuoleman. Poika ja sokea mies löysivät sen kelluvalta jäälautalta. Poika tökkäsi pyhällä sormella sokean miehen kasvoja ja mies sai näkönsä takaisin. Poika pelästyi pyhää sormea niin pahasti, että heitti sen vahingossa takaisin järveen, eikä sillä voitu parantaa muita kylän sokeita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.