F-105 Thunderchief -koneella sata taistelulentoa Pohjois-Vietnamiin tehnyt Ed Rasimus kirjoittaa muistelmissaan kriittisesti voimankäytön säännöistä. Hänen mielestään ne vuonna 1966 olivat järjettömämpiä kuin satiirikko Joseph Heller (Catch-22) olisi voinut kuvitella.
VOKS-ohjeissa Kaakkois-Aasia oli jaettu pieniin läänityksiin. Osa määritteli lentotoimintaa johtavan tutkan, osa operatiiviset rajoitukset ja osa turva-alueet. Kukin alue viittasi jonkun tahon (Navy, USAAF, Washington) johtamisjärjestelmään ja vaikutusvaltaan.
Thaimaasta operoivat lentojoukot käyttivät kuutta tukikohtaa, yksi Strategisten ilmavoimien tankkauskoneille, neljä hävittäjille ja yksi erikoisjoukoille. Johtokeskuksia oli neljä, ilmatankkauksia varten neljä aluetta ja kullakin aluevaraus korkeille ja matalille lentokorkeuksille.
VOKS sisälsi yksityiskohtaisia rajoituksia sille, mitä aseita saatiin käyttää missäkin olosuhteissa ja mihin vuorokaudenaikaan. Thaimaasta toimivia koneita oli kielletty käyttämästä mitään aseita missään tilanteessa Etelä-Vietnamin alueella eivätkä ne saaneet tukea amerikkalaisia maajoukkoja.
Pohjois-Vietnamin alueesta (Rasimuksen mukaan) VOKS ei heti osannut kertoa, kuka oli USAAFin vihollinen, Vietkong vai Yhdysvaltain laivasto, ulkoministeriö tai pääesikunta. Erityisen hankalaa oli se, että VOKS-ohjeet haittasivat lentäjän selviytymistä sodasta. Kiinan ja Pohjois-Vietnamin rajalla oli 32 kilometrin lentokieltoalue. Maamerkkien puutteessa kieltoalueesta tuli automaattisesti laajempi lentäjälle, mikä mahdollisti ilmatorjunnan tehokkaamman keskittämisen. Hanoi ja Haiphong olivat kieltoalueita.
Ilmatorjuntapattereita ei saanut pommittaa, kun ne olivat rakenteilla. Vihollisen lentokentät oli suojattu rajoituksin. Koneita vastaan sai hyökätä ilmassa mutta laskukierroksessa olevia tai maanpinnalla olevia vastaan ei saanut hyökätä.
Useat maalit olivat Washingtonin hallinnassa. Lennon aikana havaittuja maaleja ei saanut pommittaa ilman johtamisviranomaisen lupaa. Jopa aseiden hätäpudotus oli kielletty useilla alueilla. Laivaston alueella USAAFin koneet eivät saaneet käyttää aseita ilman erillistä lupaa. Niinpä heille osoitettiin milloin nähdyt "50 öljytynnyriä" tai jokin jo kymmeiniä kertoja pommitettu "hylätty ylityspaikka".
Rasimus kritikoi voimakkaasti sitä, että he pommittivat usein täysin arvottomia maaleja ja vaaransivat henkensä ilmatorjuntatulessa tietäen pommitusten tehottomuuden. Yhdelle keikalle saattoi lähteä kuusitoista hävittäjäpommittajaa, pelastuskoneet ja neljä tankkauskonetta, koneissa kaikissa kaksi 1500 kilon pommia tai rypälepommeja ja koko kuorma pudotettiin neljän polun jo ennenkin kovia kokeneeseen risteykseen ja parhaassa tapauksessa saaliina oli "taktinen polkupyörä ja norsu". Mennen tullen oli erittäin voimakasta ilmatorjuntaa, sillä Pohjois-Vietnam oli pienikokoinen ja pommituskorkeuteen tulo ja poistuminen asetti aina alttiiksi.
Vuonna 1966 USAAF menetti Rasimuksen palvelusaikana, kuudessa kuukaudessa, 99 kappaletta F-105-hävittäjiä. 15 miljoonaa dollaria kappale.
Herää väkisinkin kysymys neljännen valtiomahdin, aseteollisuuden, osuudesta VOKS-ohjeisiin.
VOKS-ohjeissa Kaakkois-Aasia oli jaettu pieniin läänityksiin. Osa määritteli lentotoimintaa johtavan tutkan, osa operatiiviset rajoitukset ja osa turva-alueet. Kukin alue viittasi jonkun tahon (Navy, USAAF, Washington) johtamisjärjestelmään ja vaikutusvaltaan.
Thaimaasta operoivat lentojoukot käyttivät kuutta tukikohtaa, yksi Strategisten ilmavoimien tankkauskoneille, neljä hävittäjille ja yksi erikoisjoukoille. Johtokeskuksia oli neljä, ilmatankkauksia varten neljä aluetta ja kullakin aluevaraus korkeille ja matalille lentokorkeuksille.
VOKS sisälsi yksityiskohtaisia rajoituksia sille, mitä aseita saatiin käyttää missäkin olosuhteissa ja mihin vuorokaudenaikaan. Thaimaasta toimivia koneita oli kielletty käyttämästä mitään aseita missään tilanteessa Etelä-Vietnamin alueella eivätkä ne saaneet tukea amerikkalaisia maajoukkoja.
Pohjois-Vietnamin alueesta (Rasimuksen mukaan) VOKS ei heti osannut kertoa, kuka oli USAAFin vihollinen, Vietkong vai Yhdysvaltain laivasto, ulkoministeriö tai pääesikunta. Erityisen hankalaa oli se, että VOKS-ohjeet haittasivat lentäjän selviytymistä sodasta. Kiinan ja Pohjois-Vietnamin rajalla oli 32 kilometrin lentokieltoalue. Maamerkkien puutteessa kieltoalueesta tuli automaattisesti laajempi lentäjälle, mikä mahdollisti ilmatorjunnan tehokkaamman keskittämisen. Hanoi ja Haiphong olivat kieltoalueita.
Ilmatorjuntapattereita ei saanut pommittaa, kun ne olivat rakenteilla. Vihollisen lentokentät oli suojattu rajoituksin. Koneita vastaan sai hyökätä ilmassa mutta laskukierroksessa olevia tai maanpinnalla olevia vastaan ei saanut hyökätä.
Useat maalit olivat Washingtonin hallinnassa. Lennon aikana havaittuja maaleja ei saanut pommittaa ilman johtamisviranomaisen lupaa. Jopa aseiden hätäpudotus oli kielletty useilla alueilla. Laivaston alueella USAAFin koneet eivät saaneet käyttää aseita ilman erillistä lupaa. Niinpä heille osoitettiin milloin nähdyt "50 öljytynnyriä" tai jokin jo kymmeiniä kertoja pommitettu "hylätty ylityspaikka".
Rasimus kritikoi voimakkaasti sitä, että he pommittivat usein täysin arvottomia maaleja ja vaaransivat henkensä ilmatorjuntatulessa tietäen pommitusten tehottomuuden. Yhdelle keikalle saattoi lähteä kuusitoista hävittäjäpommittajaa, pelastuskoneet ja neljä tankkauskonetta, koneissa kaikissa kaksi 1500 kilon pommia tai rypälepommeja ja koko kuorma pudotettiin neljän polun jo ennenkin kovia kokeneeseen risteykseen ja parhaassa tapauksessa saaliina oli "taktinen polkupyörä ja norsu". Mennen tullen oli erittäin voimakasta ilmatorjuntaa, sillä Pohjois-Vietnam oli pienikokoinen ja pommituskorkeuteen tulo ja poistuminen asetti aina alttiiksi.
Vuonna 1966 USAAF menetti Rasimuksen palvelusaikana, kuudessa kuukaudessa, 99 kappaletta F-105-hävittäjiä. 15 miljoonaa dollaria kappale.
Herää väkisinkin kysymys neljännen valtiomahdin, aseteollisuuden, osuudesta VOKS-ohjeisiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletan, että noiden kuuden kuukauden aikana pudotettiin muitakin koneita kuin Thunderchiefeja. Eikös Vietnamissa pudonnut yli 5000 helikopteria, siis koko sodan aikana?
Ainakin nykyistä taloutta on vetänyt jo kauan ks. teollisuus.
Jos asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä niin apinoiden planeetta olisi aika karu paikka asua:)
Syy noihin tappioihin oli F-105, ei mitkään huonot taktiikat.
Ehkä yksi surkeimmista koneista minkä Yhdysvallat on ikinä ottanut käyttöön.
Niin, eiväthän sadat taistelukentällä olleet lentäjää voi olla väärässä. Onneksi Suomi24:n 9 13 tietää, missä vika piili...
Sotakone on vetänyt taloutta jo ikuisuuden, koska maailma muuttuu?