Yleismaailmallinen kieli

Minusta sanat kannattaa lainata luonnollisista kielistä kutakuinkin sellaisenaan. (Käytännössä sanat tietysti täytyy ensin sovittaa tekokielen äänteistöön.) Todellisten sanojen käyttö helpottaa jonkin verran sanaston oppimista. Pääasia on kuitenkin se, että kieli on tasapuolinen kaikille äidinkielestä, syntymämaasta ja varallisuudesta riippumatta. Uskon että sillä on todella väliä ihmisille. Lisäksi todellisten sanojen käyttö vetoaa ihmisiin yleisesti ottaen tehokkaammin kuin algoritmisesti yhdisteltyjen sanojen käyttö, joka vetoaa parhaiten insinööreihin.

Sanaston oppimisessa tärkeintä ei ole se, mistä sanat tulevat, vaan miten niitä käytetään. Perussanoja (eli juurisanoja) tarvitaan melko vähän, kun kielessä on tehokas tapa muodostaa yhdyssanoja. Kuvaava mutta lyhyt yhdyssana on aina parempi kuin spesifinen perussana. Esimerkiksi sanalle "viikko" voitaisiin poimia eri kielistä jokin perussana, kuten week, woche, nedelja, semana, hafta, liba tai mposo. Jokainen niistä on tuttu joillekin, mutta mikään ei kaikille. Siis on tehokkaampaa käyttää yhdyssanaa "päiväseitsikkö", joka koostuu kahdesta tai kolmesta merkitysosasta, jotka voisivat olla kukin tavun mittaisia. Siis viikkoa tarkoittava yhdyssana voi olla vähimmillään kaksitavuinen ja itsensä selittävä.

Esimerkki panduniasta:
"di-sem yo sem di." = Viikossa on seitsemän päivää.
"di-sem" eli päiväseitsikkö eli viikko on itsensä selittävä ja lyhyt yhdyssana. Sanoja "di" (päivä) ja "sem" (seitsemän) pidän peruskäsitteinä, joita ei kannata enää jakaa yhdyssanoiksi.

Päämääräni on poimia tarpeellinen määrä perussanoja luonnollisista kielistä, sekoittaa ja kietoa ne yhteen yhdyssanoiksi, ja saada näin maailmankielen sanasto.

Risto K kirjoitti:

Minusta sanat kannattaa lainata luonnollisista kielistä kutakuinkin sellaisenaan. (Käytännössä sanat tietysti täytyy ensin sovittaa tekokielen äänteistöön.) Todellisten sanojen käyttö helpottaa jonkin verran sanaston oppimista. Pääasia on kuitenkin se, että kieli on tasapuolinen kaikille äidinkielestä, syntymämaasta ja varallisuudesta riippumatta. Uskon että sillä on todella väliä ihmisille. Lisäksi todellisten sanojen käyttö vetoaa ihmisiin yleisesti ottaen tehokkaammin kuin algoritmisesti yhdisteltyjen sanojen käyttö, joka vetoaa parhaiten insinööreihin.

Sanaston oppimisessa tärkeintä ei ole se, mistä sanat tulevat, vaan miten niitä käytetään. Perussanoja (eli juurisanoja) tarvitaan melko vähän, kun kielessä on tehokas tapa muodostaa yhdyssanoja. Kuvaava mutta lyhyt yhdyssana on aina parempi kuin spesifinen perussana. Esimerkiksi sanalle "viikko" voitaisiin poimia eri kielistä jokin perussana, kuten week, woche, nedelja, semana, hafta, liba tai mposo. Jokainen niistä on tuttu joillekin, mutta mikään ei kaikille. Siis on tehokkaampaa käyttää yhdyssanaa "päiväseitsikkö", joka koostuu kahdesta tai kolmesta merkitysosasta, jotka voisivat olla kukin tavun mittaisia. Siis viikkoa tarkoittava yhdyssana voi olla vähimmillään kaksitavuinen ja itsensä selittävä.

Esimerkki panduniasta:
"di-sem yo sem di." = Viikossa on seitsemän päivää.
"di-sem" eli päiväseitsikkö eli viikko on itsensä selittävä ja lyhyt yhdyssana. Sanoja "di" (päivä) ja "sem" (seitsemän) pidän peruskäsitteinä, joita ei kannata enää jakaa yhdyssanoiksi.

Päämääräni on poimia tarpeellinen määrä perussanoja luonnollisista kielistä, sekoittaa ja kietoa ne yhteen yhdyssanoiksi, ja saada näin maailmankielen sanasto.

Lue lisää

En oikein usko että kielestä tulee kaunis ja tasapainoinen, jos sanat poimitaan sellaisenaan tai ihan pienin muutoksin tusinasta eri kielestä, jotka eivät ole mitään sukua keskenään. Yleensähän kuullessaan oudon sanan ihminen arvaa, mistä kielestä sana voisi olla peräisin. Kielillä on oma luonne ja sekoittaminen tuskin tuottaa kauniin tuloksen. Tekokielelle on määriteltävä sen oma luonne, jossa on pysyttävä (jos siitä haluaa kauniin).

Sitten tuo "olla-verbi", joka on hvin ongelmallinen. Minä kannatan, että sen kaikilla eri käyttötavoilla on selkeästi eri sanat (toisin kuin suomessa).
X on Y (X on Y-luokan edustaja)
X:llä on Y (X:llä on Y omistuksessaan, hallinnassaan)
X:ssä on Y (Y on X:n osa tai sisällä)
ym.

Esim. ruotsi:
är, har, fins..

Arvostan semanttista yksiselitteisyyttä, ettei arkikielen lisäksi erikseen tarvita erillistä kapulakieltä laki, sopimus ym käyttöön.

Mutta tietysti kaikkein parasta on jos kieli on yksiselitteisesti tietokoneella parsittavissa. Minusta tämä voitaisiin vaatia jokaiselta nykyaikaiselta keinokieleltä.

Yusa kirjoitti:

En oikein usko että kielestä tulee kaunis ja tasapainoinen, jos sanat poimitaan sellaisenaan tai ihan pienin muutoksin tusinasta eri kielestä, jotka eivät ole mitään sukua keskenään. Yleensähän kuullessaan oudon sanan ihminen arvaa, mistä kielestä sana voisi olla peräisin. Kielillä on oma luonne ja sekoittaminen tuskin tuottaa kauniin tuloksen. Tekokielelle on määriteltävä sen oma luonne, jossa on pysyttävä (jos siitä haluaa kauniin).

Sitten tuo "olla-verbi", joka on hvin ongelmallinen. Minä kannatan, että sen kaikilla eri käyttötavoilla on selkeästi eri sanat (toisin kuin suomessa).
X on Y (X on Y-luokan edustaja)
X:llä on Y (X:llä on Y omistuksessaan, hallinnassaan)
X:ssä on Y (Y on X:n osa tai sisällä)
ym.

Esim. ruotsi:
är, har, fins..

Arvostan semanttista yksiselitteisyyttä, ettei arkikielen lisäksi erikseen tarvita erillistä kapulakieltä laki, sopimus ym käyttöön.

Mutta tietysti kaikkein parasta on jos kieli on yksiselitteisesti tietokoneella parsittavissa. Minusta tämä voitaisiin vaatia jokaiselta nykyaikaiselta keinokieleltä.

Lue lisää

Kauneus on katsojan silmässä. Kollaasi on eräs taiteen muodoista.
Mitä ajattelet tästä lauseesta? "Ti saumei jo sundar muka i longi buni kesa."
Onko se kaunis vai ruma? Se yhdistää kiinan, hindin, indonesian, italian ja arabian sanoja.

Sana "jo" (tai "yo", en ole päättänyt lopullisesti kummin se kannattaisi kirjoittaa) tarkoittaa sisältämistä. Omaisuuden omistamiselle on parempi olla oma verbinsä.

Olen itsekin päätynyt semanttiseen yksiselitteisyyteen. Siis mikään kielihän ei voi olla todella yksiselitteinen, koska kieli viittaa monimuotoiseen ulkopuoliseen maailmaan. Kielenhän pitää olla vain riittävän tarkka, ei jatkuvasti äärimmäisen tarkka. Yhdyssanojen (myös yhdysverbien) avulla voi aina tarkentaa merkitystä tarpeen mukaan.

Luen uralilaiset kielet Muihin länsimaisiin kieliin. Uralilaisten kielten puhujia on valitettavan vähän, noin 25 miljoonaa, mikä ei paljon paina tällä 7000 miljoonan ihmisen planeetalla.
Toisaalla olen hahmotellut uralilaista yhteyskieltä: "Elava kala ujs ved ala".

Risto K kirjoitti:

Luen uralilaiset kielet Muihin länsimaisiin kieliin. Uralilaisten kielten puhujia on valitettavan vähän, noin 25 miljoonaa, mikä ei paljon paina tällä 7000 miljoonan ihmisen planeetalla.
Toisaalla olen hahmotellut uralilaista yhteyskieltä: "Elava kala ujs ved ala".

Lue lisää

"Luen uralilaiset kielet Muihin länsimaisiin kieliin."

Ja osoitat samalla kielitieteen taitojesi puutteen.

ltte piru kirjoitti:

"Luen uralilaiset kielet Muihin länsimaisiin kieliin."

Ja osoitat samalla kielitieteen taitojesi puutteen.

Ryhmittely ei seuraa kieliperheiden rajoja. Sitä en väittänytkään. Sen sijaan kyseessä on kieli- ja kulttuurivaikutteiden keskittymät. Siinä mielessä suomi kuuluu läntisten kielten piiriin aivan selvästi, vaikka meillä on myös paljon omaperäistä sanastoa.

Tutustupa itse kieleen: http://www.pandunia.info

Ei ole järkevää luulla, että itsetehdystä kielestä tulisi maailmankieli. Muuten kielen tekeminen on ihan yhtä järkevä harrastus kuin mikä tahansa muukin älyllinen harrastus.
Se on vain osa älyllistä peliä tai leikkiä, kun väitän että tämä on kaikkien aikojen paras kieli. Jos kieli sattuukin menestymään, niin hyvä, mutta en laske eläkettäni sen varaan.

Uudella kielellä pitää olla
1. Tehtävä jonka se tekee selvästi paremmin kun olemassaolevat vaihtoehdot.
2. Teknologinen infra, eli tietokoneavusteinen opetus: ohjelma joka osaa ko kielen ja antaa tehokasta yksityisopetusta.

Muuten uusi kieli jää vain kehittäjän ja pienen joukon älylliseksi harrastukseksi, joka on ihan hyvä juttu sellaisenaan.

Yusa kirjoitti:

Uudella kielellä pitää olla
1. Tehtävä jonka se tekee selvästi paremmin kun olemassaolevat vaihtoehdot.
2. Teknologinen infra, eli tietokoneavusteinen opetus: ohjelma joka osaa ko kielen ja antaa tehokasta yksityisopetusta.

Muuten uusi kieli jää vain kehittäjän ja pienen joukon älylliseksi harrastukseksi, joka on ihan hyvä juttu sellaisenaan.

Lue lisää

Aika monta asiaa voi tehdä paremmin kuin muut olemassaolevat tekokielet. Tärkeimmät asiat ovat mielestäni nämä: Kieli on äärimmäisen helppo oppia ja sille on heti jotain mielekästä käyttöä.

Tietokoneavusteinen oppiminen on varmasti hyvä lisä, mutta tärkeää on myös päästä jo varhaisessa vaiheessa kontaktiin muiden kieltä opettelevien tai osaavien ihmisten kanssa.

Minulla on välillä ollut pandunian punainen lanka pahasti hukassa, mutta tällä hetkellä siitä on kehkeytymässä melko tietokoneyhteensopiva kieli. Sen rakenne perustuu kouralliseen kielioppisanoja. Ne jäsentävät lauseet täydellisesti. Sanat ovat taipumattomia ja muutenkin muuttumattomia.

Tässä pieni esimerkki:
mi *du* mane *na* nova kan vai *la*.
(Sananmukaisesti: minä *tehdä* jäänti *sijaita* uusi talo ulkopuoli *näin-on*.)
Minä jään uuden talon ulkopuolelle.

Merkitsin kielioppisanat tähdillä. Lauseen päättää eräänlainen "moduksen" ilmaiseva loppupartikkeli. Siis "la" tarkoittaa toteamusta. Muita loppupartikkeleita ovat mm. kysymyspartikkeli, epävarmuuspartikkeli (niinkuin suomen "kai") ja käskypartikkeli. Joka tapauksessa lauseenosat jäävät kielioppisanojen väliin ja lauseet jäävät loppupartikkeleiden väliin. Tietokoneelle tällaisen rakenteen parsiminen ja jäsentely on helppoa.

Tarkoitin sanastojen suhteellista samankaltaisuutta. Ryhmien ei tarvitse olla äärimmäisen homogeenisia, koska jokaisesta otetaan vähintään vain 1/8 uuden kielen kokonaissanastosta. Ajattelepa, että uudessä kielessä tarvitaan vain ehkäpä 3000 perussanaa, niin tuskin on vaikeaa löytää 3000/8=375 yhteistä sanaa jokaisesta mainitusta ryhmästä.

Englannissa ja venäjässä on helpostikin nuo 375 yhteistä sanaa. Sen lisäksi että sekä englannissa että venäjässä on paljon yhteistä kreikkalais-latinalaista sanastoa, niissä on myös huomattavasti samaa germaanista sanastoa. On tunnettua, että venäjään on lainattu sanoja saksasta ja hollannista, jotka ovat englannin sukukieliä. Tämä tietysti sen lisäksi, että englanti ja venäjä ovat sukulaiskieliä indoeurooppalaisessa kieliperheessä. Ei siis ole sattumaa, että englannin "three" ja venäjän "tri" ovat niin samanlaisia. Näitä esimerkkejä riittäisi sivukaupalla.

Ryhmä "muut itäaasialaiset kielet " sisältävät myös paljon yhteistä sanastoa. On tunnettua, että yli puolet japanin, korean ja vietnamin sanoista on peräisin vanhasta kiinan kielestä. Kantoninkiina sekä muut Kaakkois-Kiinan kielimuodot ovat yleisesti ottaen lähempänä vanhaa kiinaa kuin mandariini.

Mustan Afrikan kielet, siis ei kieli, sisältää Saharan eteläpuolisen Afrikan kielet. Niissä on paljon yhteistä. Huomattava yhteinen osa on arabialainen lainasanasto, joka on läsnä useimmissa tämän alueen suurissa kielissä eteläisintä Afrikkaa lukuun ottamatta. Toinen yhteinen tekijä on länsimainen lainasanasto, joka on tullut mm. englannin, ranskan ja portugalin kautta, ja sisältää paljon meillekin tuttuja sanoja.
Kolmas yhteinen tekijä on yhteiset afrikkalaiset sanat, joita on jonkin verran. Huomaa, että vallitsevan teorian mukaan bantukansat, jotka kansoittavat päiväntasaajan eteläpuolista Afrikkaa, ovat alunperin lähtöisin Kaakkois-Nigeriasta, siis ihan Länsi-Afrikan kainalosta. Ei siis ihme, että esim. ihmistä tarkoittava sana on samankuuloinen Länsi-Afrikan kielissä kuten hausassa (mutum), igbossa (mmanu) ja fulanissa (innu) sekä bantukielissä, kuten kongossa (muntu), suahilissa (mtu) ja zulussa (umuntu).
Afrikassa on myös uusia omaperäisiä yhteisiä sanoja, kuten bubu ja poto-poto. Näitä voisi löytyä vaikka kuinka, jos vain olisi aikaa etsiä niitä.

Että kyllä tuo luettelo on aika pitkälle mietitty.

rkupsala kirjoitti:

Tarkoitin sanastojen suhteellista samankaltaisuutta. Ryhmien ei tarvitse olla äärimmäisen homogeenisia, koska jokaisesta otetaan vähintään vain 1/8 uuden kielen kokonaissanastosta. Ajattelepa, että uudessä kielessä tarvitaan vain ehkäpä 3000 perussanaa, niin tuskin on vaikeaa löytää 3000/8=375 yhteistä sanaa jokaisesta mainitusta ryhmästä.

Englannissa ja venäjässä on helpostikin nuo 375 yhteistä sanaa. Sen lisäksi että sekä englannissa että venäjässä on paljon yhteistä kreikkalais-latinalaista sanastoa, niissä on myös huomattavasti samaa germaanista sanastoa. On tunnettua, että venäjään on lainattu sanoja saksasta ja hollannista, jotka ovat englannin sukukieliä. Tämä tietysti sen lisäksi, että englanti ja venäjä ovat sukulaiskieliä indoeurooppalaisessa kieliperheessä. Ei siis ole sattumaa, että englannin "three" ja venäjän "tri" ovat niin samanlaisia. Näitä esimerkkejä riittäisi sivukaupalla.

Ryhmä "muut itäaasialaiset kielet " sisältävät myös paljon yhteistä sanastoa. On tunnettua, että yli puolet japanin, korean ja vietnamin sanoista on peräisin vanhasta kiinan kielestä. Kantoninkiina sekä muut Kaakkois-Kiinan kielimuodot ovat yleisesti ottaen lähempänä vanhaa kiinaa kuin mandariini.

Mustan Afrikan kielet, siis ei kieli, sisältää Saharan eteläpuolisen Afrikan kielet. Niissä on paljon yhteistä. Huomattava yhteinen osa on arabialainen lainasanasto, joka on läsnä useimmissa tämän alueen suurissa kielissä eteläisintä Afrikkaa lukuun ottamatta. Toinen yhteinen tekijä on länsimainen lainasanasto, joka on tullut mm. englannin, ranskan ja portugalin kautta, ja sisältää paljon meillekin tuttuja sanoja.
Kolmas yhteinen tekijä on yhteiset afrikkalaiset sanat, joita on jonkin verran. Huomaa, että vallitsevan teorian mukaan bantukansat, jotka kansoittavat päiväntasaajan eteläpuolista Afrikkaa, ovat alunperin lähtöisin Kaakkois-Nigeriasta, siis ihan Länsi-Afrikan kainalosta. Ei siis ihme, että esim. ihmistä tarkoittava sana on samankuuloinen Länsi-Afrikan kielissä kuten hausassa (mutum), igbossa (mmanu) ja fulanissa (innu) sekä bantukielissä, kuten kongossa (muntu), suahilissa (mtu) ja zulussa (umuntu).
Afrikassa on myös uusia omaperäisiä yhteisiä sanoja, kuten bubu ja poto-poto. Näitä voisi löytyä vaikka kuinka, jos vain olisi aikaa etsiä niitä.

Että kyllä tuo luettelo on aika pitkälle mietitty.

Lue lisää

> Ei siis ihme, että esim. ihmistä tarkoittava sana on
> samankuuloinen Länsi-Afrikan kielissä kuten
> hausassa (mutum), igbossa (mmanu) ja
> fulanissa (innu) sekä bantukielissä, kuten
> kongossa (muntu), suahilissa (mtu) ja
> zulussa (umuntu).

Innu ja mtu eivät ole kovin samankuuloisia. Ettet vain ole tekemässä sitä virhettä, että katsot samankuuloisuuden osoittavan sukulaisuutta? Olen antanut kertoa itselleni, että unkarin köhög ja suomen köhiä eivät ole etymologisesti mitään sukua keskenään. Ja sen nyt kai tiedät, että sanskriitin pañca ja hollannin vijf ovat samaa alkuperää?

naapurin.kissa kirjoitti:

> Ei siis ihme, että esim. ihmistä tarkoittava sana on
> samankuuloinen Länsi-Afrikan kielissä kuten
> hausassa (mutum), igbossa (mmanu) ja
> fulanissa (innu) sekä bantukielissä, kuten
> kongossa (muntu), suahilissa (mtu) ja
> zulussa (umuntu).

Innu ja mtu eivät ole kovin samankuuloisia. Ettet vain ole tekemässä sitä virhettä, että katsot samankuuloisuuden osoittavan sukulaisuutta? Olen antanut kertoa itselleni, että unkarin köhög ja suomen köhiä eivät ole etymologisesti mitään sukua keskenään. Ja sen nyt kai tiedät, että sanskriitin pañca ja hollannin vijf ovat samaa alkuperää?

Lue lisää

Hollannin "vijf" äännetään /faif/. Se on tietysti sukua saksan sanalle "fünf". Vielä kun muistetaan, että /p/ muuntuu monesti /f/:ksi, niin saadaan "py~p", joka ei enää ole kovin kaukana sanskritin sanasta "pa~ca", välimuotona esim. kreikan "pente".

En tiedä, mitä kielitiede asiasta sanoo, mutta suomen "viisi" (viide-) ei ole sekään kaukana. Voisin kuvitella seuraavanlaisen välivaiheiden jatkumon (alkua ja loppua ei luonnollisten kielten kehityksessä ole):
viisi < viizi < viidzi < viid'i < viidi < viide < biide < piide < pinde < pende < pente

Tästä ei kuitenkaan ole panduniassa kyse. Tarkoitus on hyödyntää sanoja, jotka ovat tunnistettavasti toistensa kaltaisia. Minulle on se ja sama, ovatko suomen "köhiä" ja unkarin "köhög" sukua vai ei. Niiden samankaltaisuus riittää.

Monen kielen yskimistä tarkoittavat kuulostavat samalta, koska tämän käsitteen nimet monesti pyrkivät muistuttamaan yskimisen ääntä. (Ilmiön nimi on onomatopoeia.) Pandunian yskimistä tarkoittava sana on "koso". Se muistuttaa sekä itse yskän ääntä että monen kielen sanoja, mm. espanjan "tos", englannin "cough" /kof/ ja yleiskiinan "kesou".

Äänteellinen siirtymä sanojen "innu" ja "mtu" välillä ei ole kovin pitkä, oikeastaan. Suahilin "mtu" on kiistattomasti peräisin kanta-bantun sanasta "muntu", joka koostuu etuliitteestä mu- ja vartalosta -ntu. "ntu" ja "innu", ei enää niin kaukana toisistaan, vai mitä luulet?

Miksi kielet nimiinsä kompastuisivat? Niillä on kuitenkin sääntöjään oma äänteenmukainen kirjoitustapa.