Tuolla alempana joku näytti kovasti pelkäävän että osaako hän nyt enää käyttäytyä kun hänen ystävänsä on kääntynyt uskoon (lestadiolaisuskoon, koska kirjoitus tuli väärälle palstalle).
On se kummallinen asia kun uskoon kääntymisen jälkeen läheiset joutuvat toimimaan täysin tämän uskovaisen tapojen ja uskomusten mukaan. Uskohan on uskomus. Uskomus että jos näet mustan kissan juoksevan tien yli niin se tietää jotain pahaa. Sen jälkeen on tehtävä jotain noituutta. Uskovainen luulee että jos hän tekee sitä tai tätä niin sitten häntä kohtaa paha. Siksi hän esim. lukee loitsun eli rukouksen. Tai noudattaa muita uskonnollisia rituaaleita joiden luulee poistavan kirouksen päältään.
On se kummallinen asia kun uskoon kääntymisen jälkeen läheiset joutuvat toimimaan täysin tämän uskovaisen tapojen ja uskomusten mukaan. Uskohan on uskomus. Uskomus että jos näet mustan kissan juoksevan tien yli niin se tietää jotain pahaa. Sen jälkeen on tehtävä jotain noituutta. Uskovainen luulee että jos hän tekee sitä tai tätä niin sitten häntä kohtaa paha. Siksi hän esim. lukee loitsun eli rukouksen. Tai noudattaa muita uskonnollisia rituaaleita joiden luulee poistavan kirouksen päältään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hieman oikaista sanavalintaasi. Sanoit: läheiset joutuvat toimimaan tämän uskovaisen tapojen mukaan. - Onko se uskovainen määrännyt toiset toimimaan kuten hän haluaa? Jos nyt kuitenkin kääntäisin tämänkin positiiviseksi, niin ehkä se syy, jos joku näin toimii, onkin siinä ettei hän halua loukata "uskovaista" ja koska hän on epävarma siitä, miten tämä nykyään ajattelee, niin toimii siksi hieman ylivarovaisesti.
Ja sen verran tuosta taikausko-asiasta että Jehovan todistajathan eivät ole millään lailla taikauskoisia, joten tuo maininta ei tällä palstalla osunut ihan oikeaan.
tulin itse uskoon tuli se kaveri piiri jossa olin vaikuttanut ympärilleni (n.20-30 henkilöä) ja kysyi että onko totta että olen tullut uskoon ja lähtenyt siitä porukasta. Vastasin myöntävästi ja kaikki kättelivät minua ja sanoivat hyvästit ja osa onnitteli valinnasta. En koskaan palannut siihen "porukkaan" ja porukka on hajonnut ja vaihtunut täysin.Osa on menehtynyt ja osa muuttanut muualle.
Koskaan kukaan ei ottanut yhteyttä eikä tullut juttusille tai moikkaamaan minua.Ero oli lopullinen ja pysyvä.Olen itse omin päin selvittänyt asiani ja hyvittänyt omalta osaltani kenelle olin hyvityksen velkaa.
Lihalliset sisareni "unohtivat" minut ja eivät halunneet pitää mitään yhteyttä. Osa sisaristani on tulleet uskoon ja pitävät yhteyttä mutta muut eivät pidä mitään yhteyttä. Joten minulla ei ole ollut mitään ongelmia ja kaveri piiri vaihtui kerralla ja kenelläkään ei ollut vaikeuksia suhtautumisessa. Ei puolin eikä toisin. Olin kuin spitalinen tai kuollut.
huomannut paljoakaan muutosta. En kyllä ollut missään porukoissa, mutta onhan niitä nuoruuden ystäviä ja sukulaisia ja muitakin tuttavia. Elämä on kuljettanut kutakin sinne ja tänne. Itse olen kyllä yrittänyt pitää yhteyttä ainakin yhteen ystävääni vaihtelevalla menestyksellä. Häneltä kuulin ensi kerran JT:n opetuksista, vaikka hän ei ole itse todistaja. Asun edelleen syntymäkaupungissani ja aina silloin tällöin tulee lapsuudenkavereita, entisiä työ- ja opiskelukavereita vastaan ja kyllä varmaan suurin osa tietää että olen Jehovan todistaja, kyllähän se tieto kulkee heidänkin välillään. Jos tapaan heitä kentällä, juttelen avoimesti uskonasioista eikä ole kyllä ollut mitään ongelmia, jotkut ovat sanoneetkin että juttelevat mieluummin tutun kanssa näistä asioista kuin tuikituntemattomien.
JT-sukulaisiakaan minulla ei ole, mutta lähes kaikkien kanssa voin jutella Raamatusta. Käyn kyläilemässä heidän luonaan (valittavat kyllä että liian harvoin), olen mukana myös erilaisissa sukujuhlissa, paitsi joulu- ym. sen kaltaisissa juhlissa. Mutta he ovat jo tottuneet siihen, että toimin joissakin asioissa toisin, eikä isompia ongelmia ole ollut senkään vuoksi.
Luulenpa että erimielisyydet uskonnon vuoksi johtuvat suvaitsemattomuudesta puolin ja toisin. Minä ajattelen että en voi muuttaa toisia, itsessänikin on tarpeeksi tekemistä ja yritän siksi säilyttää rauhalliset välit niin kauan kuin se riippuu minusta, tämän olen oppinut Raamatusta. Se että haluan silti jutella uskonasioista ja kertoa paratiisitoivosta, johtuu taas siitä, että se on Jeesuksen antama tehtävämääräys ja se onkin minulle sydämen asia. Se taas, ottaako sitä toiset vastaan, ei riipu minusta, enkä otakaan siitä henkilökohtaisia paineita. Kuten muuallakin on tullut todettua, minä en käännytä, vaan ihminen itse kääntyy, jos haluaa ja Jehova vetää puoleensa, kenet vetää.