Hei! Ajattelin kysellä jos löytyisi kokemuksia lasten kasvatuksesta kolmella kielellä. Minä olen siis suomalainen ja Suomessa asutaan jo kolmatta vuotta, mutta mies on Argentiinasta, eli äidinkielenään puhuu espanjaa. Keskenään ollaan aina puhuttu englantia, vaikka mä puhun ihan hyvin espanjaakin. Mies on opiskellu suomea nyt muutamat viime vuodet, ja kyllä se jo aika hyvin vääntää :)
Nyt meillä odotetaan esikoista, pikkusta poikaa, huhtikuulle, ja ollaan nyt ihan tosissaan ruvettu miettimään että mitenkäs tää kielijuttu nyt oikeen tuleekaan sujumaan. Kun tuntuu että kolme kieltä voi olla lapselle liikaa? Suomi tulee varmaan luonnostaan ympäristöstä ja mä meinasin suomea puhua, ja englantia lapsi kuulis meidän puhuvan, mutta mies sanoi että haluaisi puhua pojalle omaa äidinkieltään. Myös siksi espanja olis tärkee kieli, kun miehen vanhemmat ei niin kovin hyvin englantia osaa.
Onko kokemuksia tällaisesta kolmen kielen combosta? Meneekö lapsi ihan sekasin tai vaikeuttaako puhumaan oppimista? Suomesta tulee varmastikin se ykköskieli, mutta ois kiinnostavaa kuulla miten on muissa perheissä päätetty kouluistakin ja semmosesta? (Vaikka ei ookaan vielä ajankohtasta meille) Eli olis tosi ihana lukea kokemuksia :)
Kolmekielisyydestä kokemuksia?
18
1112
Vastaukset
- JapanilaisenMies
Vaimo puhuu japania ja minä suomea. Koska asumme Suomessa tulee suomesta väistämättä vahvempi näistä kielistä joten yritämme löytää tavan jolla japania voisi vahvistaa. Kolmatta kieltä emme ala opettamaan.
Eli tämä on suunnitelma, se miten se toteutuu riippuu lapsesta, meistä ja ympäristöstä. - äitiliiny:)
eli itse olen sitä mieltä että normaali lapsi oppii ihan niin monta kieltä kuin hänelle halutaan antaa opittavaksi. Tottakai kaksi- tai useampi kielisyys voi hidastaa puhumaan oppimista, mutta vastaavasti monikieliset lapset ovat kehityksestä jo muita hieman edellä (tiedollinen kehitys) kouluikään mennessä. Myöhemmin erot tasoittuvat, eikä yksi ja monikielisten lasten älykkyyden välillä tutkitusti ole eroa enää ala-asteen loppu puolella.
Sitten faktaa meidän perheestä: Olen suomalainen kansainvälinen, kahden tytön äiti. Äidinkieleni on suomi, mutta vietettyäni osan lapsuudestani lontoon seudulla, osaan myös lähes virheetöntä englantia britti aksentilla ja isäni, jonka tunsin vain elämäni 6 ensimmäistä vuotta, oli englantilainen.
Tyttöjeni (nyt 8v. ja 9v.) isä, aviomieheni, on suomen-englannin-ruotsalainen (asunut koko lapsuutensa ruotsissa, äiti alunperin suomen-ruotsalainen, isä englanninkielinen). Yhteinen kielemme on englanti, vaikkakin osaan toki ruotsia melko hyvin (kouluruotsi) ja hän yhtä paljon suomea (sukulaiset,tutut opettaneet jo hänen lapsuudessa).
Asuimme tyttöjen ensimmäiset elin vuodet suomessa. Minä ( ympäristö) puhui heille suomea, isä ruotsia ja kotona käytimme englantia. Suomi tuli tytöille 1. kieleksi ja meistä molemmista se oli ok ja positiivinen asia. Useamman kielen kanssa jostakin kielestä tulee väkisinkin se 'vahvin' kieli, ainakin aluksi. Ruotsi ja englanti tulivat nopeasti käsi kädessä suomen jälkeen. varsinkin nuorempi tytöistä, joka on aina ollut isän tyttö, oppi kaikki kolme kieltä sujuvaksi ennen 3. ikä vuottaan. eikä tämän jälkeen ole juurikaan sekoittanut niitä toisiinsa. Esikoiselle ruotsi ja englanti tulivat hieman myöhemmin, varsinki ruotsi takkusi ensin ja hän alkoi puhua sitä oikeastaan vasta yli 3 vuotiaana eli samoihin aikoihin kuin siskonsa.
Kun tytöt olivat 5 ja 6v., asuimme vuoden ulkomailla, jossa englanti vahvistui entisestään täysin suomen kielen veroiseksi ja tytöt vaihtoivat tuolloin keskinäisen kielensä suomesta englanniksi ja se on pysynyt tähän päivään asti, vaikka olemme sen jälkeen asuneet pääsääntöisesti suomessa ( puoli vuotta ruotsissa, sekä vähän aikaa ranskassa). Kun esikoinen meni kouluun, pidimme itsestään selvänä että tytöt menevät englanninkieliseen kouluun, jolloin koulua käydään perheen yhteisellä kielellä. Meillä kielet on aina olleet isänkieli, äidinkieli ja englanti, niin vahvasti, että koulun käynti esim. isänkielellä olisi jättänyt minut koko homman ulkopuolelle. Mietittiin me sitä toki hetki ja punnittiin vaihtoehtoja, mutta tuntui hyvälle idealle, että sitten kaikki kouluun liittyvä (tiedotteet, vanhempain illat, läksyissä auttaminen) olisi tasaveroisesti mahdollista meillä molemmille vanhemmille. Toki mietittiin sellaisia kouluja myös, joissa on osa tunneista toisella kielellä ja osa toisella. Päädyttiin kuitenkin tähän, täysi englantiin, ja tyytyväisiä ollaan.- äitiliiny:)
Nykyään tytöt ovat taitavia, ahkeria ja sosiaalisia 2. ja 3.luokkalaisia. Heillä on monen eri kielisiä kavereita. Koulussa kielenä on välitunneilla englanti, mutta jos tytöillä on kavereita kylässä, he vaihtavat kieltä sen mukaan mikä on kaverin kieli. ruotsin-suomalaisten sukulaisten kanssa leikitään ruotsiksi, koulukavereiden kanssa englanniksi tai suomeksi (osan oppilaiden kotikieli) ja naapureiden kanssa suomeksi. Synttäreitä on tällä kokoonpanolla hauska pitää, olo on kun matkaoppaalla kun on pakko käyttää kaikkia kieliä tai joku porukassa ei ymmärrä :).
Vanhempi tytöistä opiskelee koulussa nyt ranskaa toista lukukautta ja pienempi aloittaa luultavasti myös ranskan syksyllä. Meillä on jossain vaiheessa taas muutto ulkomaille edessä, englanninkielinen koulu on ollut loistava tältäkin kannalta, antaa liikkumavapautta ja helpottaa sopeutumista toisen maan kouluun kun opetuskieli säilyy samana.
Ehdottomasti sun tilanteessa on hyvä että osaatte molemmat ainakin vähän kaikkia kolmea kieltä, ettei poika pääse jymäyttämään teitä. Meidän tytöt ainakin yrittivät, hoksattuaan, ettei äiti olekaan isänkielessä niin taitava kuin he... Mun mielestä 3 kieltä ei ole ollu meidän tytöille liikaa. He vaihtavat nykyään niitä sujuvasti tilanteen mukaan, osaavat toimia tulkkeina vaivattomasti ja tuntuu, että nykyään imevät kuin pesusienet uusia kieliä, esim. ulkomaan lomilla, tai televisio sarjoista. nuorempi on nytkin sanonut, että tahtoisi vielä ranskan kielen lisäksi jonkun toisen vieraan kielen, kun naapurin tyttökin (yksikielinen, tavallisessa suomenkielisessä koulussa, jossa voi valita saksan sekä englannin ala-asteella) opiskelee kahta kieltä ennen yläastetta! :) eli ehkä meillä puhutaan lähitulevaisuudessa myös saksaa, jota kumpikaan meistä vanhemmista ei ole päivääkään opiskellut !!
Olen juuri näiden kielivalintojen tiimoilta tyttöjen kanssa paljon puhunut monikielisyydestä ja siitä millaisena ovat sen kokeneet. Ovat sitä positiivisena pitäneet. vanhempi on sitä mieltä, että joskus jos on sellaisen kaverin kanssa, joka osaa vain yhtä kieltä, niin sitten voi käydä niin, että muistaa jonkun leikin tai sanan tai asian vain niillä kahdella muulla kielellä ja unohtaa sen juuri sillä kielellä millä pitäisi siinä tilanteessa sanoa ja se kuulemma ärsyttää. Tosin näin ei kuulemma enää käy niin usein. Pienempi ei ole tälläistä kuulemma huomannu. Tytöt tykkäävät olla juuri tuolla koulussa jossa ovat ja tosiaan englannin ja suomenkielten väliltä he eivät osaa nimetä kumpi on helpompaa. Koulussa tarvittava sanasto toki on englanniksi helpointa, muuten suomi ja englanti samalla viivalla. Pienemmälle ruotsikin yhtä helppo kertomansa mukaan, vanhin pitää sitä vaikeimpana. Lapset ovat yksilöllisiä. Ei voi etukäteen tietää miten sun poika menestyy usean kielen kanssa, mutta toivon että ainakin yhtä hyvin kuin meidän tytöt :) - elämän
äitiliiny:) kirjoitti:
Nykyään tytöt ovat taitavia, ahkeria ja sosiaalisia 2. ja 3.luokkalaisia. Heillä on monen eri kielisiä kavereita. Koulussa kielenä on välitunneilla englanti, mutta jos tytöillä on kavereita kylässä, he vaihtavat kieltä sen mukaan mikä on kaverin kieli. ruotsin-suomalaisten sukulaisten kanssa leikitään ruotsiksi, koulukavereiden kanssa englanniksi tai suomeksi (osan oppilaiden kotikieli) ja naapureiden kanssa suomeksi. Synttäreitä on tällä kokoonpanolla hauska pitää, olo on kun matkaoppaalla kun on pakko käyttää kaikkia kieliä tai joku porukassa ei ymmärrä :).
Vanhempi tytöistä opiskelee koulussa nyt ranskaa toista lukukautta ja pienempi aloittaa luultavasti myös ranskan syksyllä. Meillä on jossain vaiheessa taas muutto ulkomaille edessä, englanninkielinen koulu on ollut loistava tältäkin kannalta, antaa liikkumavapautta ja helpottaa sopeutumista toisen maan kouluun kun opetuskieli säilyy samana.
Ehdottomasti sun tilanteessa on hyvä että osaatte molemmat ainakin vähän kaikkia kolmea kieltä, ettei poika pääse jymäyttämään teitä. Meidän tytöt ainakin yrittivät, hoksattuaan, ettei äiti olekaan isänkielessä niin taitava kuin he... Mun mielestä 3 kieltä ei ole ollu meidän tytöille liikaa. He vaihtavat nykyään niitä sujuvasti tilanteen mukaan, osaavat toimia tulkkeina vaivattomasti ja tuntuu, että nykyään imevät kuin pesusienet uusia kieliä, esim. ulkomaan lomilla, tai televisio sarjoista. nuorempi on nytkin sanonut, että tahtoisi vielä ranskan kielen lisäksi jonkun toisen vieraan kielen, kun naapurin tyttökin (yksikielinen, tavallisessa suomenkielisessä koulussa, jossa voi valita saksan sekä englannin ala-asteella) opiskelee kahta kieltä ennen yläastetta! :) eli ehkä meillä puhutaan lähitulevaisuudessa myös saksaa, jota kumpikaan meistä vanhemmista ei ole päivääkään opiskellut !!
Olen juuri näiden kielivalintojen tiimoilta tyttöjen kanssa paljon puhunut monikielisyydestä ja siitä millaisena ovat sen kokeneet. Ovat sitä positiivisena pitäneet. vanhempi on sitä mieltä, että joskus jos on sellaisen kaverin kanssa, joka osaa vain yhtä kieltä, niin sitten voi käydä niin, että muistaa jonkun leikin tai sanan tai asian vain niillä kahdella muulla kielellä ja unohtaa sen juuri sillä kielellä millä pitäisi siinä tilanteessa sanoa ja se kuulemma ärsyttää. Tosin näin ei kuulemma enää käy niin usein. Pienempi ei ole tälläistä kuulemma huomannu. Tytöt tykkäävät olla juuri tuolla koulussa jossa ovat ja tosiaan englannin ja suomenkielten väliltä he eivät osaa nimetä kumpi on helpompaa. Koulussa tarvittava sanasto toki on englanniksi helpointa, muuten suomi ja englanti samalla viivalla. Pienemmälle ruotsikin yhtä helppo kertomansa mukaan, vanhin pitää sitä vaikeimpana. Lapset ovat yksilöllisiä. Ei voi etukäteen tietää miten sun poika menestyy usean kielen kanssa, mutta toivon että ainakin yhtä hyvin kuin meidän tytöt :)Noin monen kielen pakkosyöttäminen vie lapselta kyvyn ajatella. Vaikka osaa puhua niin ajatus ei silti luista kun ei ole äidinkieltä. Eli toisinsanoen, lapsistasi voi tulla isona tulkkeja, mutta vaativaan tieteelliseen työhön heistä ei ole.
Minkä ihmeen takia piti ruotsia opettaa, kun ette asu Ruotsissa? Täysin käsittämätön valinta sinulta. - äitiliiny:)
elämän kirjoitti:
Noin monen kielen pakkosyöttäminen vie lapselta kyvyn ajatella. Vaikka osaa puhua niin ajatus ei silti luista kun ei ole äidinkieltä. Eli toisinsanoen, lapsistasi voi tulla isona tulkkeja, mutta vaativaan tieteelliseen työhön heistä ei ole.
Minkä ihmeen takia piti ruotsia opettaa, kun ette asu Ruotsissa? Täysin käsittämätön valinta sinulta.pakko vastata kun tahallasi provosoit :) emme ole pakko syöttäneet, lapsillamme on selkeästi äidinkieli, se on suomi. koulukieli on englanti ja se on, kuten monilla täysin kaksikielisillä, tasavahva äidinkielen kanssa. 3. kieli on ruotsi, ja mielestäni erittäin perusteltu, onhan se heidän isänkieli. Törkeää sanoa, että käsittämätön valinta MINULTA, lapsia kasvattaat meidän perheessämme 2 henkilöä.
Ajatus on tytöillä luistanut ainakin toistaiseksi erittäin hyvin. todistukset hipovat täydellisyyttä ja kokeista tulee ysejä ja kymppejä. se mitä lapsista tulee isona, on heidän oma valintansa ja tällä hetkellä näyttää siltä että heillä on mahdollisuus ihan siihen mihin itse tahtovat ja minkä eteen tahtovat töitä tehdä. Minua kiinnostaa näkökantasi, että monikielisyys vie kyvyn ajatella. Mihin seikkoihin perustat ajatuksesi. Millaista ajattelukykyä monikielisyys heikentää mielestäsi? tarkoitatko enemmän loogista vai luovaa ajattelua vai tarkoitatko etteivät he osaa ilmaista ajatuksiaan vai että heidän ajattelunsa on hitaampaa kuin muiden? 2 viimeistä voin meidän perheen kohdalla kumota heti, koska tyttöjä on aina kehuttu ilmaisussa ja he ovat keskimäärin kaveriporukassa ja luokassa nopeampia oppimaan ja ymmärtämään esim. ohjeita, tehtäviä jne.
minusta olisi oikeasti mielenkiintoista kuulla mielipiteittesi taustaa. itse olen tutustunut paljon alan kirjallisuuteen, samoin mieheni, joka siis itsekin on lähes kolme-kielinen ja huom. töissä TIETEELLISESSÄ TYÖSSÄ :) millaista tieteellistä työtä sinä tarkoitat kommentissasi?
ja miten niin emme asu ruotsissa, olemme asuneet ja tulemme hyvin pian lähitulevaisuudessa myös asumaan.
alla olevaan 'ala-arvoiseen' kommenttiin liittyen lisäisin, ettemme ole sekoittaneet lastemme päätä kouluja käymättömien heikolla englannilla. Mieheni on täysin kaksikielinen (ruotsi-englanti) ja suomi hänellä se ehdottomasti heikoin, 3. kieli. Itse en pidä itseäni kaksikielisenä, koska tiedostan suomen olevan vahvempi, mutta minua ei briteissä asuessani ole kuin harvoin tunnistettu muun äidinkieliseksi.
jokaisella saa mielestäni olla oma mielipide, mutta itse olen sitä mieltä, etteivät lapset kielitaidosta rikki mene :) - JapanilaisenMies
elämän kirjoitti:
Noin monen kielen pakkosyöttäminen vie lapselta kyvyn ajatella. Vaikka osaa puhua niin ajatus ei silti luista kun ei ole äidinkieltä. Eli toisinsanoen, lapsistasi voi tulla isona tulkkeja, mutta vaativaan tieteelliseen työhön heistä ei ole.
Minkä ihmeen takia piti ruotsia opettaa, kun ette asu Ruotsissa? Täysin käsittämätön valinta sinulta.Olipahan taas mielipide. Mutta provoksi sinut tunnistaa jo otsikosta. (^_^)
- ala-arvoista
Älkää sekoittako lasten päätä kouluja käymättömien ulkomaalaisen heikolla englannilla.
Ajattele jos lapsesi oppisi puhumaan kuin nigerilainen:
"Listen i might not be able to write finish but i hope someone will translate this to u. first and formost u are such an "IDIOT" and "RACIST" for u to have said that about nigeria!!! i am sure the only time u travelled outside finland,u were either in sweden or estonia and u know nofin and i mean nofin about nigeria.my wife is a finn and she had being nigeria n i guess she knows better than a b******h like u and also am sure all u talk about is what u saw on tv or what u read on the internet.i will advice to shut ur stinking mouth n dont say what u dont know " Jokainen puhuu lapselle omaa äidinkieltään! Ja sen kanssa täytyy olla tarkkana, koska se voi olla välillä vaikeaa. Sitä yhteistä englantia teidän ei kannata puhua varsinaisesti lapselle lainkaan, koska se ei ole teidän kummankaan äidinkieli. Puhukaa englantia keskenänne, mutta lapselle puhutte vain ja ainoastaan omia äidinkieliänne!
Kaksi- (ja kolme-) kielisyydestä löytyy paljon kirjallisuutta ja tutkimustietoa, niihin kannattaa tutustua. Monet suhtautuvat hyvin skeptisesti monikielisyyteen ja jotkut jopa väittävät ettei sellaista ole olemassakaan, että monikieliset ihmiset olisivat puolikielisiä, osaamatta lainkaan oikeaa "tunnekieltä". Itse uskon että lapsen on täysin mahdollista oppia kaksi kieltä äidinkielen veroisesti, jos toimitaan tarkasti ja oikein. Ongelma on juuri se että vanhemmat sekoilevat ja puhuvat lapsilleen kielten sekamelskaa, koska ovat itse siihen tottuneet monikielisissä ympäristössä. Monet ajattelevat olevansa kohteliaita ja puhuvat lapselle aina samaa kieltä kuin seurassa, että puoliso tai muut ymmärtäisivät, mutta silloin tekee valtavan karhunpalveluksen lapsilleen. Omassa äidinkielessään täytyy pysyä koko ajan.
Sinä puhut siis lapselle vain ja ainoastaan ja kaikkialla suomea. Jos lapsi kysyy sinulta jotain englanniksi, sinä vastaat suomeksi. Jos lapsi puhuu sinulle espanjaa, sinä puhut takaisin suomea. Aina. Ja samoin tekee miehesi espanjan kanssa. Voin jo etukäteen varoittaa että miehelläsi voi olla enemmän vaikeuksia asian kanssa, koska hän on yksin puhumassa espanjaa lapsellenne. Jos sinä olet kotona lapsen kanssa ja lapsi menee suomenkieliseen päiväkotiin, espanja jää väkisinkin heikommaksi. Miehellesi kuitenkin antaisin neuvon olemaan turhautumatta ja sitkeästi jatkavan vain ja ainoastaan espanjan puhumista. Sen "työn" sadon korjaa sitten myöhemmin. :)- delfina12
Heippa!
Olipas mielenkiintoisia vastauksia.
Olen itse venäläissuomalainen nainen ja naimisissa chileläisen miehen kanssa. Asumme Suomessa ja keskenämme puhumme englantia. Meillä on tytär, jolle minä puhun suomea, äitini venäjää, isäni suomea, mieheni ja hänen sukunsa espanjaa.
Olen kovasti miettinyt tätä kieliasiaa, mutta en ole halunnut siitä stressata. Olen ymmärtänyt, että jokaisen tulisi puhua lapselle äidinkieltään ja näin olen miestäni sekä äitiäni neuvonut tekemään.
Itselleni on tuottanut vaikeuksia valita, kumpaa kieltä puhun tyttärelleni. Venäjä on sydänkieleni (itse keksimäni termi, sillä esim. tyttäreni synnyttyä aloin puhumaan hänelle venäjää). Suomi on taas järkikieleni, eli ajattelen ja puhun sitä selvästi paremmin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen surullinen kaksikielisyydestäni. Ensimmäistä kertaa toivon, että minulla olisi vain yksi kieli, ettei tarvitsisi näin valita kielten välillä. Ymmärrän, että puhumalla tyttärelleni vain venäjää, hän ei saisi täydellistä kielitaitoa, sillä olen asunut Suomessa 7 -vuotiaasta asti, enkä pysty ilmaisemaan itseäni niin vapaasti venäjän kielellä kuin suomeksi.
Monikielisyys on ehdottomasti suuri rikkaus, mutta kyllä siinä on omatkin varjopuolensa. Halusin kertoa tarinani, että te, jotka ette ole monikielisiä, mutta kasvatatte monikielisiä lapsia ymmärrätte edes hieman, kuinka "raskaita" tilanteita monikielisyys voi tuoda elämään. Haluaisin niin puhua kumpaakin kieltä tyttärelleni (hänhän kuulee minun puhuvan venäjää äitini sekä venäläisten ystävieni kanssa), mutta en kuitenkaan halua sekoittaa hänen päätään (!!!) yhtään tätä enempää.
Jokaisella on oikeus äidinkieleen ja vapaaseen ilmaisuun. - JapanilaisenMies
delfina12 kirjoitti:
Heippa!
Olipas mielenkiintoisia vastauksia.
Olen itse venäläissuomalainen nainen ja naimisissa chileläisen miehen kanssa. Asumme Suomessa ja keskenämme puhumme englantia. Meillä on tytär, jolle minä puhun suomea, äitini venäjää, isäni suomea, mieheni ja hänen sukunsa espanjaa.
Olen kovasti miettinyt tätä kieliasiaa, mutta en ole halunnut siitä stressata. Olen ymmärtänyt, että jokaisen tulisi puhua lapselle äidinkieltään ja näin olen miestäni sekä äitiäni neuvonut tekemään.
Itselleni on tuottanut vaikeuksia valita, kumpaa kieltä puhun tyttärelleni. Venäjä on sydänkieleni (itse keksimäni termi, sillä esim. tyttäreni synnyttyä aloin puhumaan hänelle venäjää). Suomi on taas järkikieleni, eli ajattelen ja puhun sitä selvästi paremmin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen surullinen kaksikielisyydestäni. Ensimmäistä kertaa toivon, että minulla olisi vain yksi kieli, ettei tarvitsisi näin valita kielten välillä. Ymmärrän, että puhumalla tyttärelleni vain venäjää, hän ei saisi täydellistä kielitaitoa, sillä olen asunut Suomessa 7 -vuotiaasta asti, enkä pysty ilmaisemaan itseäni niin vapaasti venäjän kielellä kuin suomeksi.
Monikielisyys on ehdottomasti suuri rikkaus, mutta kyllä siinä on omatkin varjopuolensa. Halusin kertoa tarinani, että te, jotka ette ole monikielisiä, mutta kasvatatte monikielisiä lapsia ymmärrätte edes hieman, kuinka "raskaita" tilanteita monikielisyys voi tuoda elämään. Haluaisin niin puhua kumpaakin kieltä tyttärelleni (hänhän kuulee minun puhuvan venäjää äitini sekä venäläisten ystävieni kanssa), mutta en kuitenkaan halua sekoittaa hänen päätään (!!!) yhtään tätä enempää.
Jokaisella on oikeus äidinkieleen ja vapaaseen ilmaisuun.Pojimmiltaan näytää olevan kaksi koulukuntaa monikielisyydestä.
Ensimmäinen koulukunta uskoo ettei kieliä ole mahdollista oppia kunnolla lapsuudesn jälkeen. Ja heille myös on tärkeää että kieli on syvää ja tunteita luotaavaa.
Toinen koulukunta uskoo että kieli on tapa kommunikoida ja se voidaan oppia missä vaiheessa tahansa elämää. Ja vaikka lapset oppivatkin kielen helpommin voivat myös aikuiset parantaa kielitaitoaan ja saavuttaa monikielisyyden.
Itse uskon tähän jäkimmäiseen koulukuntaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Multilingualism
Kaiken kaikkiaan kieli on hyvin mielenkiintoinen asia. Mutta jo kaksikielisyys on ihan riittävä tavoite tavalliselle perheelle. Lisää kieliä ehtii opiskella lopun ikäänsä.
- kolmekielinen
Meillä kotona puhuttiin ruotsia (isän kieli), espanjaa (äidin kieli) ja saksaa (vanhempien yhteinen ja ympäristön kieli). Eipähän ole lapsille ollut mitään haittaa siitä kielisekamelskasta. Itse tykästyin nuorena skandinavistiikan opiskelijana suomen kieleen, opettelin sitä netin kautta ja muutan todennäköisesti ensi vuonna (valmistuttuani yliopistosta) Suomeen. Sieltä löytyi aikoinaan Suomea samalla tavalla rakastava hollantilaismies, jonka kanssa vanha tarina toistunee... tänä kertana suomi yhteisenä ja ympäristön kielenä. Itselleni tulee vain olemaan melko vaikeaa valita, mitä kieltä puhuisin joskus lapsilleni... ;-) Aitoa eurooppalaisuutta!
- JapanilaisenMies
Tuo onnistuu silloin kun on sopiva tilanne/ympäristö kuten sinun tapauksessasi. Mutta kaksi kielisessä ympäristössä kolmas kieli on jo paljon haastavampi.
- ylppis..
Meillä ainakin sukunut ihan hyvin. Mieheni äidinkieli on espanja, mutta perhe kommunikoi myös englannilla varsinkin miehen isäpuolen ja tämän suvun ollessa paikalla, kun nämä ovat perin juurin englantilaisia. Kotona puhuimme sekä espanjaa ja englantia ja myöhemmin sitten suomeakin, kun mieheni sitä oppi. Viisitoista vuotta asunut nyt Suomessa ja meidän kolme lastamme osaa kaikki kolme kieltä, englannin, espanjan ja suomen hyvin. Lapset kävivät monikielisessä päiväkodissa. Koulun kävivät tavallisessa koulussa, missä suurin osa lapsista on aivan täysin suomalaisia, mutta kielitaito on pysynyt hyvin hallussa. Vierailemme usein sekä miehen kotimaassa että Englannissa ja vanhin lapsista (melkein 12v) pitää tiuhasti netin kautta yhteyttä samanikäisiin serkkuihinsa kummassakin maassa ja hänellä on myös muita ystäviä näistä maista.
- 3 kieltä
Minä olen aina puhunut lapselleni suomea, hänen isänsä (en halua sanoa maata) omaa äidinkieltään. Asuimme yhdessä perheenä 8 vuotta, kunnes erosimme. Siihen mennessä lapsi oli jo oppinut täydellisesti molemmat kielet.
Nyt kun lapseni on 9 vuotias hän omaehtoisesti haluaa opiskella englantia. Ilmeisesti hän oppi aika paljon kuullessaan vanhempiensa keskusteluja. Nyt kyselee sanoja ja on tosi hellyyttävää kun olen kuullut hänen salaa toistelevan joitakin sanontoja "hello, my name is..."
Sanoisin, että ihan rennosti vaan, kyllä lapset aina oppii luontaisen uteliaisuudensa kautta.- aivokapasiteettia
Olen myös sitä mieltä, että lapset oppivat monia kieliä kun kuulevat nitä ympäristössää. Maailmahan on täynnä kaksi- tai monikielisiä ihmisiä ja suurimmassa osassa maailmaa puhutaan useita kieliä, kansallisromantinen ajatus yksi kieli/yksi kansa on romantiikkaa mutta ei todellisuutta.
Lapsemme ovat syntyneet Ruotsissa, mutta perheemme muutti Suomeen kun he olivat pieniä. Sitä tuli ruotsinkielinen tarha ja koulu. Minä äiti olen puhunut lasten kanssa suomea alusta alkaen, isä omaa kieltänsä venäjää. Ruotsissa koko tuttavapiirimme oli tällaisia kolmen kielen perheitä eikä se ole siellä mikään kummallisuus. Suomessa yksikieliset näkevät joskus asiassa hankaluuksia, yhdellä lapsellamme on keskittymisvaikeus ja usein on saanut kuulla, että se johtuisi kielestä.
Kaikki siis puhuvat kolme kieltä, lisäksi ovat oppineet englantia todella hyvin ja ihan itse, vanhin lainasi englannin kielisiä kirjoja kirjastosta jo ennen kuin alkoi englannin opiskelun koulussa.
Eivätkä lapset siitäkään mene sekaisin, jos heidän kanssaan puhuu joskus väärää kieltä tilanteessa, jossa haluaa kaikkien läsnäolevien ymmärtävän keskustelun. Eivät lapset ole tyhmiä.
- Näin meillä
Kaksi ja puoli kieltä
Meillän on samankaltainen tilanne kun teillä, eli minä puhun lapsella suomea ja isä Saksaa. Asumme Saksassa, mutta mieheni kanssa puhumme keskenämme ranskaa. Lapsi on oppinut kaksi kieltä hyvin ja puhuu isän kanssa saksaa, äidin kanssa suomea, ympäristöstä johtuen saksaa vähän sujuvammin. Ongelmia aiheuttaa lähinnä se, että lapsi joskus hermostuu, kun käytämme kolmatta kieltä keskenämme eikä hän ymmärrä, mistä puhumme. Toisaalta jos yritämme puhua salaa vaikkapa syntympäivälahjoista tai jäätelön syömisestä, lapsi ymmärtääkin yhtäkkiä ranskaa... Olemme mieheni kanssa molemmat sitä mieltä, että kolmas, "neutraali" kieli on edistänyt lapsen suomen oppimista, koska jos puhuisin saksaa mieheni kanssa, lapsi olisi varmasti ruvennut vastaamaan minulle saksaksi. Nyt lapsi lähestyy kouluikää ja mietimme, mikä olisi sopiva aika ja tapa hänen oppia ranskaa myös aktiivisesti. - ope peruskoulusta
Ihan pienenä kannatta kyllä pitää huolta, että lapsi oppii edes yhden kielen kunnolla. Olen opettajana ikävä kyllä törmännyt kolmeen lapseen, jotka eivät käytännössä puhu mitään kieltä kun heille on yritetty syötetty montaa kieltä vaihdellen. Jos lapsi on kielellisesti lahjakas, kolmikielisyys onnistuu varmasti, mutta jos näin ei ole, siitä voi tulla todella paha ongelma.
Miettikää siis kaikki asiaa harkitsevat, miten hyviä olette itse olleet oppimaan vieraita kieliä, taipumus siihen on kuitenkin periytyvä. Lapsi ehtii kyllä oppia toisen kielen vaikka viisivuotiaasta ja kolmannen seitsemänvuotiaastakin alkaen, jos parivuotiaana on kovin hiljaista sorttia ja alkaa näytää siltä, että kielet ovat yhtä sotkua. - weeddo
Puhumme lapsellemme äidinkieltämme, minä suomea, äiti kiinaa. Keskenämme puhumme englantia.
Lapsi on nyt kaksivuotta kolme kuukautta ja puhuu kiinaa paremmin kuin suomea johtuen siitä että vaimoni viettää päivät lapsemme kanssa. En usko etteikö oppisi kahta kieltä, pitää vain käyttää kumpaakin kieltä, puhuen, kuultuna ja videoin. Jos ei kuule eikä näe riittävästi niin paha on oppia.
Vaimon ja minun välinen englanti tuntuu myös tarttuvan koska englanninkielisiä sanoja tulee satunnaisesti silloin kun puhun vaimoni kanssa. Lapsi ymmärtää mitä kieltä kummallekkin puhuu.
Moni ei mieti miten lasta kasvatetaan ja opetetaan. Lasta pitää kasvattaa ja opettaa mikäli haluaa hänelle hyvät eväät elämään ja helpottaa tulevaa oppimista ja koulunkäyntiä. Pitää nähdä vaivaa ja ottaa aikaa lapselle.
Omat vanhempani olivat miltei aina työssä tai omissa tekemisissään, tuota virhettä en haluaisi toistaa. Kaverien valinta vaikuttaa suuresti siihen mihin suuntaan oppi menee. Oman kokemuksen mukaan ne pärjäsivät opinnoissa joiden vanhemmat opettivat ja joiden ystäväpiiriin kuului samansuuntaiset. Ei tuo mikään tae ole mutta selkeä suunta.
Itse olin siellä ryhmä rämä piirissä joten on tuo elämän ja uran puskeminen ollut paljon haastavampaa kun lapsena en tuota käsittänyt, olisi pitänyt vanhempien käsittää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911475
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1561159En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1041040Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll15907- 82850
- 65773
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?40757Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289733Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107728En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt44702