niitä huuhaa aikoja, jolloin usein oli aloituksessa muistutus hymyilemisestä.
Ikimuistoinen bussimatka
Nousin bussiin matkatakseni kotoani Nummelasta Helsinkiin. Bussissa oli muutama matkustaja, näistä yksi, yli kolmikymppinen mieshenkilö istui heti kuskin selän takana. En mielestäni tuntenut häntä, kunnes hän hämmästyneellä äänellä sanoi nimeni. Katsoin tarkemmin ja tunnistin miehen pojaksi, jonka kanssa olin ollut tekemisissä 17 vuotta sitten työskennellessäni lastensuojelutyössä. Nyt oli minun vuoroni hämmästyä ja istahdin miehen viereen.
Jutustelimme siinä matkan aikana kaikenlaista. Ihailtavan avoimesti hän kertoili elämänsä vaiheista, jotka eivät aina olleet kovin ruusuisia. Yhteinen matkamme kesti 10 minuuttia, mutta olimme sinä aikana kuulumistemme lisäksi muistelleet vanhoja yhteisiä aikoja sekä miettineet yhteisten tuttujen kuulumisia.
Hiukan ennen kuin mies nousi bussista, hän sanoi: "En olisi muuten sinua tuntenut, mutta tunnistin sinut hymystäsi. Muistan, kuinka aina hymyilit kannustavasti, kun asiani olivat pielessä ja murjotin. Vaikka olinkin silloin varsinainen mutruhuuli, oli hymylläsi suuri merkitys."
Olin hämmentynyt ja liikuttunut. En ole ollut kyseisessä työssä enää 11 vuoteen, mutta keskustelu miehen kanssa muistutti minua siitä, kuinka paljon ja miksi tuolloin työstäni pidin. Jäin myös pohtimaan, onko hymylläni edelleenkin kannustava merkitys ihmisille, joiden kanssa tänä päivänä työskentelen. Toivottavasti.
Näin hyvää palautetta en ole saanut ikinä ennen.
Ikimuistoinen bussimatka
Nousin bussiin matkatakseni kotoani Nummelasta Helsinkiin. Bussissa oli muutama matkustaja, näistä yksi, yli kolmikymppinen mieshenkilö istui heti kuskin selän takana. En mielestäni tuntenut häntä, kunnes hän hämmästyneellä äänellä sanoi nimeni. Katsoin tarkemmin ja tunnistin miehen pojaksi, jonka kanssa olin ollut tekemisissä 17 vuotta sitten työskennellessäni lastensuojelutyössä. Nyt oli minun vuoroni hämmästyä ja istahdin miehen viereen.
Jutustelimme siinä matkan aikana kaikenlaista. Ihailtavan avoimesti hän kertoili elämänsä vaiheista, jotka eivät aina olleet kovin ruusuisia. Yhteinen matkamme kesti 10 minuuttia, mutta olimme sinä aikana kuulumistemme lisäksi muistelleet vanhoja yhteisiä aikoja sekä miettineet yhteisten tuttujen kuulumisia.
Hiukan ennen kuin mies nousi bussista, hän sanoi: "En olisi muuten sinua tuntenut, mutta tunnistin sinut hymystäsi. Muistan, kuinka aina hymyilit kannustavasti, kun asiani olivat pielessä ja murjotin. Vaikka olinkin silloin varsinainen mutruhuuli, oli hymylläsi suuri merkitys."
Olin hämmentynyt ja liikuttunut. En ole ollut kyseisessä työssä enää 11 vuoteen, mutta keskustelu miehen kanssa muistutti minua siitä, kuinka paljon ja miksi tuolloin työstäni pidin. Jäin myös pohtimaan, onko hymylläni edelleenkin kannustava merkitys ihmisille, joiden kanssa tänä päivänä työskentelen. Toivottavasti.
Näin hyvää palautetta en ole saanut ikinä ennen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..lyhyin tie toisen sydämeen. Lapsikin osaa heti vastata hymyyn, kun sen hänelle suo.. :)
mut ei se ollu yhtään kivaa
on helppoa ja halpaa. Ei tarvitse käydä kouluja ja silti voi auttaa monia hymyllään :)
Voi kun itsekin muistaisi että myös oma mieli piristyy hymyilystä, ja hymyllä ja ystävällisellä katseella voi pelastaa toisen päivän.
muistot kannattaa kirjoittaa ylös ja vaikka lähettää johonkin. Joskus näistä on hyötyäkin :) Uskon, että haittaa ei pitäisi olla.
Kiva jos tekstiäni jaksoi lukea.
Hymyilevää illanjatkoa teille :)
Toivottavasti jaksat hymyillä jatkossakin. Olet varmasti todellinen ilo koko lähipiirillesi:)
Mukava tarina. Arkipäivän kulkua ja silti sai minutkin hymyilemään.