haluaisin olla tuuli
vaeltavat pilvet
tai rantaan rikkoutuva vapaa aalto
mutta olen unohtunut tänne
tämän maailman varjolaitaan
kannattelemaan käsilläni
surullisten sormieni saarta
sininen
unenhauras lumenvalo
viileä hehku silmissäni
jotka kaipaavat erilaista kiinnekohtaa
ihon niitylle
pysähtynyttä tuoksua ja ääntä
lainehtivien käsien virtaa
hellää hivelyä huulilleni
vaeltavat pilvet
tai rantaan rikkoutuva vapaa aalto
mutta olen unohtunut tänne
tämän maailman varjolaitaan
kannattelemaan käsilläni
surullisten sormieni saarta
sininen
unenhauras lumenvalo
viileä hehku silmissäni
jotka kaipaavat erilaista kiinnekohtaa
ihon niitylle
pysähtynyttä tuoksua ja ääntä
lainehtivien käsien virtaa
hellää hivelyä huulilleni
Vastaukset 31
Vanhimmat
löytyisi se
taikasana
tuntisit olet kaunis
ihana nainen'
olet ainutlaatuinen
Kauniisti sanot
"ihon niitylle"
hempeille huulille
suudelman
antaa voisit...
Kiitos linda
luettavaa taas annoit
ei taida sellaista taikasanaa ollakaan,
vaikka täytyy myöntää, että sanoissasi on
äärettömän kaunis sointu.
Kaunis, sydämellinen kiitokseni Sinulle.
Olet tärkeä minulle !
t. nimim sitä niityn hyväilyä odottava nainen
Ja taivaalla vaeltavat pilvet
tai rantaan rikkoutuva aalto
joka hyväilee sen surullisen
saaren rantaa
voisi kuitenkin tuoda
kaunista tuoksua
ja liplatusta.
Tuoksut ja äänet
hellien hyväilyjen
ja suudelmien lisäksi
ovat paljolti sitä mitä me haluamme
Kaunista Lindalinda.
ja herkkää tekstiä Sinulta,
runoa parhaimmillaan joka tuo jo
kesän silmiini.
Haikeus tuntuu asuttaneen minut,
jälki on sen mukaista.
Kiitän.
Otan sinut mukaani,
vien sinut maailman valoon,
paikkaan,
jossa rakkaus asuu,
surun sormistasi huuhdon,
sinut elämään saa..
Katseesi sinitaivaaseen,
josta lemmenvalo,
lumenvalon taittaa,
viileän hehkun silmissäsi muuttaa,
minut siellä näät..
Ihoasi helmeilevää,
tuoksua lemmen haistelen,
ohitsein kiitää,
käsiäin liikutan,
kuin laineita vartalollasi,
huulillain huuliasi tavoittaen,
löytäen rytmin laineiden..
Jotain ainutlaatuista on Sinunkin runosi,
pehmeää ja helmeilevää, rytmikästä kauneutta.
Kyllä Sinun runomaailmasi kumpuaa rakkautta
ja hellyyttä, kirjoittanet tai paremminkin luovutat
kätesi jäljen Hänelle jolle se ihan oikeastikin kuuluu.
Olen kiitollinen, että olen saanut omalla tekstilläni
Sinusta irtoamaan tuon kauneuden !
Kiitän ja niiaan.
Kiitän nöyrästi opettajaani..
joka "väkisin" :)
ohjaa meitä muita rohkeuteen..
julkaise omanasi..vaikka vastarunoa tyrkkäsi..
julkaise..
kiitos ja kumarrus Sinulle ystäväin kannustuksestasi..
Ps. Runous..
opettanut itselleni paljon..
miten..
se voisin..
siirtää..
lapsillein..
tiedä en..
mut..
tarviiko minun..?
lähtisi kopioimaan kenenkään tekstiä omanani.
Enkä koe olleeni opettaja Sinulle, en kenellekään.
Mutta jos niin koet, se on vain kunnia minulle.
Et pysty siirtämään runoutta lapsillesi, se lähtee
ihmisen sisältä tai sitten ei. Mutta Sinulla on se
geeneissä, joten suuri mahdollisuus on myöskin
sen itävän jälkikasvussasi.
Kaunis kiitos itsellesi ja anteeksi vastausviive,
olen ollut noro-viruksen kourissa =(
Oikein ihanaa ja runollista kevättä ystäväni.
Todella kaunista runoutta.
Kiitos pidin kovasti
Kaipaava on runon viileä katse
se haaveilee selvästi kosketuksesta,
joka saisi ilon väreet kulkemaan sormien saarta pitkin..
Kiitos kauniista runosi hetkestä :)
T. EKMP
ilo on lukea viestiäsi,
lämmin kiitos !
meinasit jotenkin jäädä ' väliin '
Olet kyllä analyusoinut sitä ihan oikein,
ei voi vastaankaan väittää.
Kiitos itsellesi, toit iloa Sinäkin.
... tuulet !!!
ottakaa minut syleilyynne
kannatelkaa
ja syöksekää
turmioon tai hurmioon
sen mukaan siihen
mikä minun osani on.
olkoon pelastajani
se joka vaiejeten minua jaloissaan katselee
tai se jolla on rakastava sydän
sormissaan tähtien pölyä kultaista
jotta ihoni alkaisi kaipaamaan
rakkautta palavaa ...
mutta ...
antakaa iho iholle ...
mikä runo ja sinun iho sanasi sai upean lisän
kun yhdistit siihen niityn.
todella mahtavan mahtava lukuelämys
ja tykkäsin toden teolla.
hyvin hyvä hyvä upea linda !!!
koska niin moni on inspiroitunut omasta runostani,
myös Sinä Jouni. Kertakaikkisen mahtavaa luettavaa,
olisi ansainnut ihan oman aloituksen tuo. Mutta tietysti
olen kiitollinen, että ikuistit sen tähän.
Ihosta voi löytyä vielä vaikka minkälaisia sanontoja, jahka
pistän harmaat aivosoluni liikenteeseen =)
Kiitos Jouni, olet aarre Sinäkin.
tuulen lailla liitää rakkaudenmaahan,
jonka pumpulinen usva
hyväilisi sisintäni.
Kuinka kaipaankaan hellää sanaa
kosketusta,hymyä joka suutelisi
minut pois tästä pimeydestä ja
teennäisestä olotilasta.
Sinä ! Voisit sytyttää valon sisälläni
tuoda silmilleni nuorekkaan hymyn,
puristaen minut itseäsi vasten
kuiskata korvaani tämä on rakkaudenmaa,
tämä on todellisuus meille.
Herkkien käsien naisellisia piirtoja.
Kiitos linda ! J.
että luet minua, kuin avointa kirjaa.
Runosi nimittäin on kuin vereslihalla oleva
sydän ja sieluni - koskettaa ja syvältä !
Miljoonin kiitoksin J.
Olet runotaivaan yksi suurimmista tunteiden
tulkitsijoista.
Runossasi on erillisiä sanoja,jotka kiinnittävät
huomioni kuin myös joita harvemmin käytetään.
Otsikkosi kuvaa myös runosi "eräänlaista
salaperäisyyttä",etenkin jos ei ole
runontulkinta hallinnassa.
Jäänen vielä mietteisiini että mitä otsikkosi
pitää sisällään/takanaan mutta luulen ymmärtäväni.
s eon oikeastaan aika huonosti valittu,
otsikko siis. Paremmin runon sisintä olisi
ehkä kuvannut ' avoimena, kuitenkin suljettuna '
tai
' sielu auki, sydän kiinni '
Mutta se on nyt mikä on, tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Uskon kyllä, että löysit runon sanoman,
sen miten lukkiutuneessa tilassa olen ollut kirjoittaessani
sitä.
Kiitos paljon tulkitsemisesta/kommentoinnista.
Aurinkoa päiviisi.
Olet aina niin kriittinen itseäsi kohtaan ja kyllä olen
otsikollasi päässyt sinuiksi mutta avoimena ehkä
sittenkin "parempi" ... maku kuin tulkinta kysymyksiä.
Kyllä sitä aika-ajoin lukitsee kuin itsensä omaan
sisäpiiriinsä,joka ei välttämättä aukene kaikille
että mitä mielessä liikkuu.Ei vain pitäisi jäädä
liiaksi oleilemaan sinne kuin itseensä vangiksi.
Lunta tullut taas lisää ja mitenhän keväällä lumien
suliessa vaikuttaa ympäristöön,jos vedeksi muuttuu.
Aurinkoa myös Sinunkin päiviisi.
että olen melko kriittinen itselleni ja kirjoituksilleni.
Ja jälkiviisaus on aina se paras - kait. Joten turhaa
räpiköidä entisessä, tehty mikä tehty ja loppujen
lopuksi, runon sanoma on kuitenkin se tärkein.
Kiitos.
alku vie minuut nuoruuteen. Kesäpäivät olivat kauniimpia, talvet lumisempia.. (no ehkä ei paljon lumisempia :))
Tänäänkin toiveet ja unelmat ovat tallella, ja se sisäinen hehku, joka silloin nuorempana näkyi niin paljon selvemmin ulospäin.
Tällaisin miettein kaunista runoasi tutkiskelin.
miellyttävää pitkästä aikaa löytää Sinutkin täältä,
olet ollut kauan poissa =(
Mikähän siinä onkin, että mukamas nyt ajateltuna kaikki
oli lapsuudessa niin erilaista. Ehkä se on kuvitelmaa, vaikea
sanoa. Kiva jos runo kuljetteli Sinua nuoruuteen, sillä löysin
samaa tunnelmaa kirjoittaessani sitä, vaikka loppua kohden
olin kuitenkin tukevasti ( toisaalta horjuen ) tässä hetkessä.
Tässä kipuineni ja kaipauksineni. Kaipa nuoruus sai ne posket
hehkumaan eri tavalla, vai liekkö sekin vain harhaa.
Kiittäen nautin sanomastasi !
Jos olisit tuuli
pilvet ja aallot seuraisivat sinua uskollisina
jos olisit tuuli
voisit salaa hyväillä jokaista rakastavaista
Jos olisit saari
voisivat tuuli ja aallot hyväillä sinua uskollisina
jos olisit saari
voisit antaa turvasataman jokaiselle rakastavaiselle
Jos olisit niitty
tuuli ja pilvien varjot koskettaisivat sinua uskollisina
jos olisit niitty
voisivat rakastavaiset tulla keräämään kukkia poveltasi
Olit mitä tahansa näistä
olet osa tätä kaikkea
ja tämä kaikki on kerran
osa sinua.
Kiitos Linda tuestasi,
kauniista sanoistasi
Runo oli hieno..
mutta tykkäsin tästä vastauksesta, jotenkin niin ajatuksella kirjoitettu :)
Anteeksi vaan että näin kommentoin tänne väliin :)
minun pitäisi olla tuuli
tuuli hiuksilla ja onnellisten huulilla
saari kaikille rakastavaisille
niitty tuoksuineen
mutta minusta on tullut hyinen meri
sen jäiset lohkareet
vihmovan tuulet kosketukset
unohdettu
jos joskus olinkin osa tätä kaikkeutta
luulen
etten jättänyt edes muistoa
kynän piirtoa arkillesi
Kiitos ystäväni, olet ansainnut kaiken tuen, jonka
voin mahdollistaa Sinulle.
Minä tunnen tosiaan olevani unohdettu, en kaikilta
mutta unohdettu kuitenkin. Tämä olotila luultavasti
menee jossain vaiheessa ohi, toivottavasti.
tämä runo ei pysähdy
vaan jatkaa kulkuaan ajatuksissa
kuin tuuli ja pilvet.
jos niin koet, olen sanoistasi onnellinen.
Kiitän, lämpimästi Sinua kiitän.
Löydät sisimpääni aina silloin, kun sitä eniten
tarvitsen.
Kaunis,
toki surumielinen mutta tahdon nähdä se yli
tuuli ja pilvet
autuuden aallotkin
odottavat sita kuka
niita haluaa arvostaa
hienoa,
kiitän arvokkaasta ja ainutlaatuisesta
palautteestasi.
Linda, kävin piipahtamassa tosi kauniin runosi parissa ja tykkäsin kovasti. Iloista sunnuntain jatkoo.
kiva kuulla,
kiitokseni Sinulle laitan.