olemisen rooli? Monet meistä ihmisistä ovat kärsimättömiä, koska elämä on lyhyt. ja siksi haluaisimme päästä elinaikanamme nauttimaan mahdollisimman paljon, eli saamaan irti nautintoa ja tyydytystä. Onhan viimeaikainen kehitys antanut meille oikeuden todella suurempaan optimismiin siitä, että roolimme meillä saattaisi olla hiukan tärkeämpi kuin mihin tämä pieni kehomme viittaaa. Ainoa tekijä puolellamme on Henkemme: ei älymme; vaan 'ymmärryksemme'! Ja se ei ole VÄHÄN: Ihminen on ainoa, niin älykäs maan päällä elävä laji, että se on voinut kehittää kielen ja kirjoitus taidon, ja siten mahdollistanut isiemme ja esi isiemme taidon ja viisauden hyväksi käytön.
Tähän on siis perustunut kolmen ja puolen-vuosisadan tieteellinen tutkimus. Tieteen vallankumous, joka on tehnyt meistä planeettamme hallitsevan lajin. Näin ollen se on myös mahdollistanut oman itsemme tarkemman ajattelutoimintojemme tutkimuksen. No törmäämmekö tässä edelleen uuteen mahdollisuuteen, joka perinteiden mukaan pakoitetaan mysteerioiden kaapuihin? Mitä ovat ajattelumme ja mielemme? Ovatko ne Jumalan lahjoittama arvo - joita milloinkaan emme tule ymmärtämään? Tai voimmeko pystyä siiihen, että rakennamme koneita joilla on myöskin mieli, ja vieläpä pitää itseämme niiden kaltaisena, joita voisimme parantaa edelleen? Emmekö jo voisi kysyeisistä asioista olevan taistelun olevan loppu - ohi vihdoinkin? Nämä asiat oikeastaan saivat päätöksensä jo vuonna 1859 Darvinin julkaisemassa kuuluisassa teoksessa "lajijen synty".
Darvin käsitys ihmisestä joka on kehittynyt mitä alkeisimmasta alkusolusta, eli lajista, siten, että vain elikelpoisin on jäänyt eloon, ja siten kehityksen tietä saavuttanut nykyisen korkean kehityksen vaqiheen. Tämä on tietenkin herättänyt suuren raivokkaana jatkuneen hyvin pitkään jatkuneen taistelun. Aikoinaan Oxfordin piispa Wilberforeen teki Darvinin väitteet ja opin naurettavaksi, päättäen keskustelunsa tiedustelemalla hieman sarkastisesti Darvinin opin puoltajalta T.H. Huxleyltä katsoiko hän periytyvänsä apinasta Isän vai äidin puolelta. Huxley esitti kuitenkin suurenmoisen katsauksen kehityksen puolesta puhuvaan todistusaineistoon, ja päätti esityksensä sanomalla, että hän pitää esi-isänään mieluummin apinaa kuin piispan kaltaista "älyllistä prostitoitua" - jonka kanssa Lady Brewster saavutti kuolemattomuuden pyörtymällä ja siten kannettiin hänet ulos talosta.
Mutta eihän taistelu loppunut kehitysopinkaan puolelta siihen. He hiukan kyllä perääntyivät nuollen haavojaan, ja järjestäytyivät uudestaan. Ihmisen fysiikan kyllä nykyään aivan yleismaailmallisesti katsoen tiedetään periytyneen alemmista eläinlajeista. Mutta hänen mielensä ei katsota kuuluvan nsamaan ryhmään. Eräät tutkijat jotka kuuluvat tutkijoiden huippuyksilöihin, eivä hyväksy käsitystä, jonka mukaan ihmisen mieli ja henki ovat vain hyödyllinen aivojen kehitystulos, ja henkiset tapahtumat ovat täysin määrättävissä tässä erittäin monimutkaisessa elimessä tapahtuvien fysikaallisten tapahtumien pohjalta. jatkuu seuraavassa.
Tähän on siis perustunut kolmen ja puolen-vuosisadan tieteellinen tutkimus. Tieteen vallankumous, joka on tehnyt meistä planeettamme hallitsevan lajin. Näin ollen se on myös mahdollistanut oman itsemme tarkemman ajattelutoimintojemme tutkimuksen. No törmäämmekö tässä edelleen uuteen mahdollisuuteen, joka perinteiden mukaan pakoitetaan mysteerioiden kaapuihin? Mitä ovat ajattelumme ja mielemme? Ovatko ne Jumalan lahjoittama arvo - joita milloinkaan emme tule ymmärtämään? Tai voimmeko pystyä siiihen, että rakennamme koneita joilla on myöskin mieli, ja vieläpä pitää itseämme niiden kaltaisena, joita voisimme parantaa edelleen? Emmekö jo voisi kysyeisistä asioista olevan taistelun olevan loppu - ohi vihdoinkin? Nämä asiat oikeastaan saivat päätöksensä jo vuonna 1859 Darvinin julkaisemassa kuuluisassa teoksessa "lajijen synty".
Darvin käsitys ihmisestä joka on kehittynyt mitä alkeisimmasta alkusolusta, eli lajista, siten, että vain elikelpoisin on jäänyt eloon, ja siten kehityksen tietä saavuttanut nykyisen korkean kehityksen vaqiheen. Tämä on tietenkin herättänyt suuren raivokkaana jatkuneen hyvin pitkään jatkuneen taistelun. Aikoinaan Oxfordin piispa Wilberforeen teki Darvinin väitteet ja opin naurettavaksi, päättäen keskustelunsa tiedustelemalla hieman sarkastisesti Darvinin opin puoltajalta T.H. Huxleyltä katsoiko hän periytyvänsä apinasta Isän vai äidin puolelta. Huxley esitti kuitenkin suurenmoisen katsauksen kehityksen puolesta puhuvaan todistusaineistoon, ja päätti esityksensä sanomalla, että hän pitää esi-isänään mieluummin apinaa kuin piispan kaltaista "älyllistä prostitoitua" - jonka kanssa Lady Brewster saavutti kuolemattomuuden pyörtymällä ja siten kannettiin hänet ulos talosta.
Mutta eihän taistelu loppunut kehitysopinkaan puolelta siihen. He hiukan kyllä perääntyivät nuollen haavojaan, ja järjestäytyivät uudestaan. Ihmisen fysiikan kyllä nykyään aivan yleismaailmallisesti katsoen tiedetään periytyneen alemmista eläinlajeista. Mutta hänen mielensä ei katsota kuuluvan nsamaan ryhmään. Eräät tutkijat jotka kuuluvat tutkijoiden huippuyksilöihin, eivä hyväksy käsitystä, jonka mukaan ihmisen mieli ja henki ovat vain hyödyllinen aivojen kehitystulos, ja henkiset tapahtumat ovat täysin määrättävissä tässä erittäin monimutkaisessa elimessä tapahtuvien fysikaallisten tapahtumien pohjalta. jatkuu seuraavassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olemisen rooli? Jatkuu
Jokatapauksessa optimisti voi ottaa sen kannan, että juuri aivot ovat avain mielen ratkaisuun. Tämä alkaa tuntua sitä järkevämmältä mitä enemmän mentaalisten prossien kaikkien piirteiden mielikuvituksellisen monimutkainen valvonta - hiljakseen alkaa tulla selville. Tämän päivän lääketiede ja kirurgia on edistynyt niin pitkälle, että seksuaalisesti poikkeavien ja pakkomieli aggresiivisten, että uhkapelurien äärimmäisiä antisosiaallisia toimintamuotojakin voidaan nykypäivinä parantaa aivolekkauksin , tainsitten käyttämällä sopivia lääkkeitä. Unia sekä muita nukkumatilan vaiheita, pelkoa, menneiden tapahtumien muistamista, jopa kokonaisten mielteiden joukkoa pystytään valvomaan - lähettämällä aivoihin sopiviin kohtiin sähkövirta-singnaaleja.
Tämä nähdään jo selvästi vaikuttavan rikoslakeihimme. Mutta tämä ei ole vielä alkuunkaan lopussa. Sillä ei ole mitään havaittavaa tekijää, joka estäisi, että aivojen fyysinen kontrolli - mielen avulla pysähtyisi tähän. Lopullisena saavutuksena voimme olettaa koko mentaalin maailman osoittuvan fysikaaliseksi. Uskonnollisten järjestöjen mielestä tämä taistelee heidän uskonnollis-opillista näkemystään vastaan. Heidän mielestään tallaiseen näkemykseen päätyminen ei suinkaan olisi toivottu tulos, koska se rikkoo Uskon totuuden määritteitä heidän kannaltaan. Heidän käsityksensä on, että ihminen on silloin vain ropotti. Mutta tämä käsitys heillä on vain pelkkää hölyn pölyä. Ihminen tulee aina säilyttämään kaikki kykynsä, niin taiteelliset luovan kykynsä kuin muutkin henkiset kykynsä.
Ei ihmisestä tule ropottia, sen takia, että me tiedämme miten hänen mentaaliset sairautensa voidaan parantaa. Tosiasiassa ihmisestä on tullut leikkauksien ja muun asiallisen hoidon ja sairaala käsittelyn ansiosta tehokkaampi, ja tietysti tätä me odotammekin, ja sitä juuri ihmisyys tarvitsee voidakseen ymmärtää uuden elämän henkistä vallankumousta. Optimistinen toive on se, että ihminen käyttää älyään itsensä tuntuvaan kehittämiseen, parantamiseen. Vain siten opimme nopeampaan itsemme ja ympäristömme ymmärtämiseen. Mutta tämä ei suinkaan tapahdu luontaisen kehityksen kautta, koska siinähän muutokset tulevat näkyviin ehkä miljoonassa vuodessa.
Ihminen on tänäpäivänä selvittänyt materian pienimmässä olotilassa käyttäytymistä, kuin 50-70 vuotta sitten osattiin edes odottaa, tai edes pitää mahdollisena. Tämä atomien malli perustuu sen osasten äärimmäisen pieniin malleihin ja ominaisuuksiin. Maailman kaikkeudesta saamamme järjestelmällisen nkuvan pohjalta. Meille tämänpäivän ihmiselle mahdoton näyttää yhä' enemmän mahdolliselta, kun ymmärrämme aineen perusominaisuudet, siis neljän perusvoiman, vain muutamien alkuhiukkasten avulla.
Nämä neljä perusvoimaa ovat kaikkien massallisten kappaleiden välillä vallitseva gravitaatio voima. Kaikkien sähkövarauksellisten kappaleiden välillä vallitseva sähkömagneettinen voima, siis ydinvoima, joka pitää ytimen protonnit ja neotronit toiusissaan kiinni, ja tällä tavoin ytimen koossa. Jatketaan jos on kiinnostusta?
oikeassa, kuin kreationistit(luomisopin kannattajat).
Siitä ovat todisteena esim. dinosaurusten fossiilit.
Kaikkein pahinta kreationismissa on se, että se hylkää suoralta kädeltä Darvinismin.
Vain vedoten siihen, että kaikki muu, kuin luomisoppi on valhetta.
Ei Darvinkaan luonnollisesti kaikkea voinut tietää.
Hän ei edes ehtinyt saamaan tutkimustaan valmiiksi.
Mutta ihailtavaa hänessä oli sentään se, että hän tutki innokkaasti ja perusti oppinsa havaintoihinsa, eikä joihinkin uskomuksiin.
Kaikkein helpoin tie olisi uskomus:
Eihän meitä todellisuudessa ole olemassakaan.
Kaikki se mitä ympärillämme on on vain ulottuvuuksia ja illuusioita.
Harhaisia kuvia. Vääristymiä. Kaaosta.
Atomien ja pienhiukkasten piirileikkiä kustannuksellamme.
Aivan olet oikeassa!