Ottaen huomioon maailmamme turhat, tarpeettomat sodat, pysyvän köyhyyden ja selkeän kaaosteorian mukaisen koko ihmiskuntaa koskevan suunnan puutteen herää kysymys onko kokemamme todellisuus todella todellinen? Onko tämä randomisti toimiva järjestelmä, kokemamme maailma aito? Voisiko tämä kaikki olla yksinkertaisesti simuloitu ympäristö, jossa kaikki aitona pitämämme onkin osa simulaatiota, jota joku ajaa kokemamme maailman ulkopuolella?
Nick Bostrom niminen mies on esittänyt kolme teesiä:
(1) Sivilisaatio tuhoaa todennäköisesti itsensä ennen kuin se saavuttaa korkean teknologisen, posthumaanin, kehitysasteen.
(2) Korkean teknologisen kehitystason omaava sivilisaatio ei ole kiinnostunut simuloimaan maailman evoluutiohistoriaa (omaansa tai toisten).
(3) Me elämme melkein varmasti tietokonesimulaatiossa.
Herää kysymys: jos minä olen vain simulaatiohahmo, kuinka voin olla tietoinen siitä, että olen olemassa tai ajatella kysymystä simulaation mahdollisuudesta? Eikö simulaation luonut olento olisi estänyt simulaation hahmoja miettimästä kysymystä jotta simulaation todellisuus ei valkenisi simuloiduille hahmoille jonakin päivänä?
Missä me olemme silloin todellisia? Jos tämä on simulaatio, meillä on olemassaoleva materiamuoto vain ja ainoastaan simulaation sisällä, siis jonkinlaisella "holokannella". Miten ulospääsy luotaisiin tässä tapauksessa?
Voisiko käsitys Jumalasta siis olla itse asiassa jonkinlainen oivallus siitä, että olemme osa tietokonesimulaatiota jota joku muu ajaa ulkopuolelta? Tämä joku olisi tässä tapauksessa antanut ympärillämme pyörivälle ohjelmalle parametrit joiden rajoissa kaikki tämä tapahtuu.
Onko olemassa keinoa varmistua koskaan siitä, että kokemamme todellisuus on todellista? Entä olisiko mahdollisen simulaation ulkopuolella oleva todellisuus sen parempi kuin simulaation sisäinen todellisuus? Tiedeyhteisössäkin mietitään tätä kysymystä tälläkin hetkellä. Samalla kykymme luoda simuloitu todellisuus lähenee koko ajan. Lähitulevaisuudessa voi koittaa aika jona voimme ajaa simuloitua todellisuutta, joka on yhtä aidon tuntuinen kuin vallitseva todellisuutemme.
Yksi asia on varma: "gogito ergo sum" - ajattelen, siis olen. Tämä lyhyt lause sisältää olemassaolon ainoan tarpeellisen selityksen. Olen olemassa, koska ajattelen, tunnen olevani olemassa. Vain sillä on jotakin merkitystä. Silloin on yhdentekevää elämmekö kenties simuloidussa todellisuudessa, jonka ulkopuolella on ehkä joku "Jumala". Olemme jokainen olemassa Jumalasta riippumatta koska kykenemme oivaltamaan oman olemassaolomme. olemme vapaita ajattelemaan ja toimimaan, olkoonkin, että toimintaamme rajoittavat tietyt fysiikan lait ja säädetyt maalliset lait. Jos kokemamme todellisuuden ulkopuolella on jotakin, keino päästä ulos mahdollisesta simulaatiosta löytyy kyllä aikanaan. Siihen asti nauttikaamme elämästä juuri sellaisena kuin se nyt on. Joku nauraa jossakin partaansa suurella varmuudella seuratessaan tätä kaikkea.
Nick Bostrom niminen mies on esittänyt kolme teesiä:
(1) Sivilisaatio tuhoaa todennäköisesti itsensä ennen kuin se saavuttaa korkean teknologisen, posthumaanin, kehitysasteen.
(2) Korkean teknologisen kehitystason omaava sivilisaatio ei ole kiinnostunut simuloimaan maailman evoluutiohistoriaa (omaansa tai toisten).
(3) Me elämme melkein varmasti tietokonesimulaatiossa.
Herää kysymys: jos minä olen vain simulaatiohahmo, kuinka voin olla tietoinen siitä, että olen olemassa tai ajatella kysymystä simulaation mahdollisuudesta? Eikö simulaation luonut olento olisi estänyt simulaation hahmoja miettimästä kysymystä jotta simulaation todellisuus ei valkenisi simuloiduille hahmoille jonakin päivänä?
Missä me olemme silloin todellisia? Jos tämä on simulaatio, meillä on olemassaoleva materiamuoto vain ja ainoastaan simulaation sisällä, siis jonkinlaisella "holokannella". Miten ulospääsy luotaisiin tässä tapauksessa?
Voisiko käsitys Jumalasta siis olla itse asiassa jonkinlainen oivallus siitä, että olemme osa tietokonesimulaatiota jota joku muu ajaa ulkopuolelta? Tämä joku olisi tässä tapauksessa antanut ympärillämme pyörivälle ohjelmalle parametrit joiden rajoissa kaikki tämä tapahtuu.
Onko olemassa keinoa varmistua koskaan siitä, että kokemamme todellisuus on todellista? Entä olisiko mahdollisen simulaation ulkopuolella oleva todellisuus sen parempi kuin simulaation sisäinen todellisuus? Tiedeyhteisössäkin mietitään tätä kysymystä tälläkin hetkellä. Samalla kykymme luoda simuloitu todellisuus lähenee koko ajan. Lähitulevaisuudessa voi koittaa aika jona voimme ajaa simuloitua todellisuutta, joka on yhtä aidon tuntuinen kuin vallitseva todellisuutemme.
Yksi asia on varma: "gogito ergo sum" - ajattelen, siis olen. Tämä lyhyt lause sisältää olemassaolon ainoan tarpeellisen selityksen. Olen olemassa, koska ajattelen, tunnen olevani olemassa. Vain sillä on jotakin merkitystä. Silloin on yhdentekevää elämmekö kenties simuloidussa todellisuudessa, jonka ulkopuolella on ehkä joku "Jumala". Olemme jokainen olemassa Jumalasta riippumatta koska kykenemme oivaltamaan oman olemassaolomme. olemme vapaita ajattelemaan ja toimimaan, olkoonkin, että toimintaamme rajoittavat tietyt fysiikan lait ja säädetyt maalliset lait. Jos kokemamme todellisuuden ulkopuolella on jotakin, keino päästä ulos mahdollisesta simulaatiosta löytyy kyllä aikanaan. Siihen asti nauttikaamme elämästä juuri sellaisena kuin se nyt on. Joku nauraa jossakin partaansa suurella varmuudella seuratessaan tätä kaikkea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.