Perheeseemme kuuluu 9-v. poika ja 2 v. tyttö. Itse olen työni takia paljon poissa. Parikin viikkoa yhtä soittoa. Vaimoni katsoo lapsia kotonamme. Poikamme on jo jonkin aikaa toivonut koiraa tai lemmikkiä yleensä. Vaimokaan ei taida olla paljoa vastaan. Itse en haluaisi mitään lemmikkiä. Alkuinnnostuksen jälkeen ko eläimen hoito jäisi vaimoni harteille. Ja matkojen aikana siitä on paljon riesaa. Itse asiassa hieman kärjistäen vihaan koiria. Olen kissaihmisiä joka tapauksessa. Kannattaako lemmikkiä ottaa, mitä tämä palsta sanoo? Rehellisiä, kokemukseen perustuvia neuvoja.
Koira vai kissa?
Kumpi vai kampi
5241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanoisin, että ei kannata ottaa kumpaakaan. Koirassa ei ole mieltä jos et kerran niitä siedä, ja ylipäänsä jos kerran et halua lemmikkiä taloon ja että alkuinnostuksen jälkeen hoito jää vaimolle yms, niin en suosittele lemmikkiä ollenkaan. Toisaalta, jos poika todella haluaa jotain lemmikkiä, niin joku jyrsiä voisi olla oiva ratkaisu ei voi paljoa tilaa ja jyrsiästä riippuen ei kamalasti edes kaipaa ihmisseuraa joten vaikka alkuinnostus hiipuisi ja eläimen kanssa ei paljoa seurusteltaisi se silti olisi onnellinen(tietenkin häkki pitää pitää puhtaana, ja ruoka ja vesi vaihtaa yms).
Itse suosittelen jotain jyrsiää, vaikka marsua. Olin itse aikoinaan kun olin teini minä halusin kissan itselleni. Me mentiin katsomaan kissoja ja siskoni innoistui myös haluamaan kissaa (hän oli jo aikuinen joten ei asunut luonamme ja kissa menisi tietenkin hänen taloon asumaan). Sen jälkeen kun olimme hankkineet kissan siskoni ei voinutkaan pitää kissaa ja antoi sen meille. Minulle jätettiin suurin osa vastuusta ja kun en nyt aina muistanut kissan kakkoja siivota niit heti siitä huuudot tuli ja isäni aina raivosi että hän ei mitään lemmikkejä olisi halunnutkaan ja välillä kun veljeni väitti etten edes välitä kissoistani tuli siinä tippa linssiin koska rakastan niitä enemmän kuin mitään muuta. Nojaa asiani ei kyllä liittynyt mitenkään tuohon tai no tavallaan mutta kannattaa hankkia jyrsiä.
En minäkään suosittele lemmikkiä, jos ei koko perhe suhtaudu myönteisesti. Oma kokemukseni perustuu siihen, että olin se lapsi, joka lemmikin sai aikoinaan. Lapsi kuitenkin tarvitsee opastusta eläimen hoidossa ja laillisesti eläin on aikuisen vastuulla. Lapselle ei voi lopullista vastuuta sälyttää mistään eläimestä. Joten aikuisilla täytyy olla itselläkin positiivinen suhtautuminen tulevaan lemmikkiin ja halu sitoutua sen hoitamiseen. Eläimestä tulee kuitenkin todennäköisesti riitaa, jos osa perheväestä ei ole järin innoissaan siitä, että sellainen on hankittu. Ja tämä pätee myös pikkujyrsijöihin, akvaarioihin, ei pelkästään kattiin ja koiraan!
Itse olen kissaihminen, joten ottaisin mieluummin kissan, koska kissaroduista löytyy monia sosiaalisia, siistejä ja rauhallisia kissoja. Lisäksi koirat pitävät paljon kovempaa ääntä (haukkuvat) mutta kissat vain naukuvat hiljaa tai kehräävät (toki ääntelyjä on myös muita, mutta nekin ovat usein hiljaisia.) Koiria täytyy myös lenkittää joka päivä, mutta se voisi toisaalta olla myös hyvää liikuntaa.
Myös minä sanon, että ei lemmikkejä perheeseen - vielä. Kunhan poika tuosta muutaman vuoden kasvaa ja alkaa ymmärtää vastuun lemmikistä oikeasti, sitten voidaan harkita asiaa uudelleen. Lemmikin tulisi olla sellainen, että vaimosi haluaa ja pystyy siitä huolehtimaan, jos poika ei innostukaan.
Itse myin hiiriä kasvattaessani erääseen perheeseen hiirinaaraslauman; äiti ja 7- ja 6-vuotiaat lapset; äiti yhtä innoissaan hiiristä kuin lapset ja innolla mukana. Vanhemman esimerkki ratkaisee paljon lasten suhtautumisessa lemmikkiin, ja tietysti myös vanhempien suhtautuminen lapseen itseensä. Tämän perheen kohdalla lapset hoitivat hiiriä aivan esimerkillisesti. Äiti saattoi myös esim. herättää lapset laittamalla jonkun hiiren lapsen syliin ja sanomalla "sulla on hiiri kädessäs, herää" ja mikä olikaan parempi herätys :)
Tämä siis esimerkkinä, kuinka vanhempien suhtautuminen vaikuttaa. Lapsi jaksaa hoitaa lemmikin, jos vanhemmat ovat tukena. Itse suosittelisin silti ensimmäiseksi lemmikiksi jotain helppoa, suhteellisen lyhytikäistä eläintä, joka ei tosiaan ihmisseuraa varsinaisesti kaipaa. Kunnolliselta kasvattajalta saa tervepäisiä hiiriä (=sellaisia, joita ei tarvitse kauheasti käsitellä että ovat kesyjä). Hiiret vaativat varsin vähän hoitoa (terraarion siivous n. kerta viikkoon, päivittäin ruokinta tarkistus, että kaikki ok), joten vaikka olisi vaimosi vastuulla, niistä ei paljon vaivaa ole. Hiiret ovat hereillä myös päiväsaikaan, joten niistä on enemmän iloa kuin esim. hamsterista. Kissa on hoidoltaan jo sen verran vaativampi, että sitä ei tulisi ainakaan noin nuoren vastuulle ottaa. Eikä tietenkään niitä jyrsijöitäkään, jos koko perhe ei niistä tykkää.