Tavan takaa törmää näillä foorumeilla kummalliseen vastakkainasetteluun, jossa maaseutu laitetaan pääkaupunkia vastaan hyvän ja pahan taistelussa.
Olipa puheenaiheena mikä tahansa asia maan ja taivaan väliltä alkaa ennemmin tahi myöhemmin taistelu siitä, missä on parempi elää ja olla.
Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen se tosiseikka että aito Stadilainen, joksi synnytään, ei muututa, olisi se joka mollaa maaseudulla asuvia ja väheksyisi jotenkin kehätien ulkopuolista kansaa. Samaan hengenvetoon alkaa peräkorpi nostaa patrioottista päätään ja vetoaa vaikkapa siihen että "ei teillä olis ruokaa jos ei sitä täällä maalla tuotettaisi". Pureskellaan tässä sitten Stadilaisena espanjalaista huomattavasti maukkaampaa tomaattia ja ihmetellään että olisko noin.
Rauhaa ja puhtautta korostetaan yllin kyllin vaikka se rauha johtuu etupäässä siitä että naapureiden akkunoissa on laudat ristissä ja väki Stadissa, kuka minkäkinlaisen hihnan äärellä ruuvaamassa shamppoopulloihin korkkeja kiinni. Ja ollaan hemmetin onnellisia siitä että palkka tulee varmasti kuin porsaalta paska, aina kun sen aika on.
Aito Stadilainen on aina arvostanut toispaikkakuntalaisia. Tämän itämeren helmen mainetta on raapaisseet ainoastaan hesalaiset. Nuo erinäköisten massaliikennevälineiden tänne tuomat maaseudun rauhasta, ja siellä tuotetusta ruoasta piutpaut piittaavat jengipetturit, joiden varsinainen itsetunnonpönkitysprosessi, (huikea sana =)käynnistyy kun kesäloma koittaa ja pakataan hennesit ja mauritzit kassiin. Istutaan bussiin ja painutaan takaisin juurille esitelmöimään junttiudesta. Siinä sitten vanhojen ystävien keskellä kerrotaan huimia tarinoita hesalaasuudesta ja vähätellään niitä joilla rohkeus riitti jäämään kotikonnuille pitämään maaseudun elinvoimaisuutta yllä. "vitun juntit etteks työ naijjaa".
Helsingin henki ei ole myytti. Kesäisen Stadin letkeän turvallinen ja nykyjään huikaisevan mannereurooppalainen ilmapiiri katukahviloineen, hymyillen kulkevine ihmisineen sekä suolaveden tuoksuisine tuulahduksineen, on vailla vertaa. Itse olen saanut verrata Stadia kymmeniin erikokoisiin kaupunkeihin ympäri maapalloa ja vastaavaa tunnelmaa saa hakemalla hakea, sitä löytämättä. Stadi huokuu kansainvälisyyttä kymmenistä maista tulvivine turisteineen. Kielten sekamelska värittää kaupunkimme jo valmiiksi hektistä elämää omalla tavallaan.
Illalla katuvalojen ja laskevan auringon värjäämien katujen täyttyessä moottoripyörien kyytiläistä hakevasta murinasta, erilaisten harrasteautojen matalasta jyskeestä ja kaivarin edustalla kelluvista huvijahdeista,herää esille öinen syntien ja seikkailuiden täyttämä maailma.
Satojen ravintoloiden terassit täyttyvät ihmisistä joilla on aikaa istua kiireettä ja seurustella kanssaihmisten kanssa. Lukuisat ruokaravintolat tarjoavat huikeita kulinaarisia elämyksiä kaikkialta maailmasta, eikä ainoaksi einespaikaksi suinkaan jää rymättylän kotipizza tai reinon rillin nakkipiirakka.
Kuitenkin silloin tällöin tulee mieletön hinku päästä saunasta suoraan järveen uimaan. Syömään konstailematonta kotiruokaa ja juttelemaan aitojen junttien kanssa saunapyyhe ympärillä laiturin nokkaan. Miksi siis haukkuisi niitä joiden ansiosta tuo paratiisi on koettavissa, aitoja suomalaisia juntteja ?
Jos haluatte purkaa kaamossuomen ahdistusta niin etsikää ihmiset ihmeessä kehityskohtia kotipaikaltanne, älkää turhaa tuhlatko ruutianne yrittämällä vetää lokaan Stadia. teidänkin tuttujenne ja lastenne nykyistä kotikaupunkia =)
~W~
ps. väkisinkin tulee mieleen Irwinin laulun sanat: "kaurahattu, rehupuntti, punaniska perusjuntti, oikea suomalainen". Itse tunnen aitona Sadilaisena montakin edelläkuvatut määreet täyttävää ihmisiä, ja kun heistä joskus aika jättää, jää helvetinmoinen ikävä.
Olipa puheenaiheena mikä tahansa asia maan ja taivaan väliltä alkaa ennemmin tahi myöhemmin taistelu siitä, missä on parempi elää ja olla.
Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen se tosiseikka että aito Stadilainen, joksi synnytään, ei muututa, olisi se joka mollaa maaseudulla asuvia ja väheksyisi jotenkin kehätien ulkopuolista kansaa. Samaan hengenvetoon alkaa peräkorpi nostaa patrioottista päätään ja vetoaa vaikkapa siihen että "ei teillä olis ruokaa jos ei sitä täällä maalla tuotettaisi". Pureskellaan tässä sitten Stadilaisena espanjalaista huomattavasti maukkaampaa tomaattia ja ihmetellään että olisko noin.
Rauhaa ja puhtautta korostetaan yllin kyllin vaikka se rauha johtuu etupäässä siitä että naapureiden akkunoissa on laudat ristissä ja väki Stadissa, kuka minkäkinlaisen hihnan äärellä ruuvaamassa shamppoopulloihin korkkeja kiinni. Ja ollaan hemmetin onnellisia siitä että palkka tulee varmasti kuin porsaalta paska, aina kun sen aika on.
Aito Stadilainen on aina arvostanut toispaikkakuntalaisia. Tämän itämeren helmen mainetta on raapaisseet ainoastaan hesalaiset. Nuo erinäköisten massaliikennevälineiden tänne tuomat maaseudun rauhasta, ja siellä tuotetusta ruoasta piutpaut piittaavat jengipetturit, joiden varsinainen itsetunnonpönkitysprosessi, (huikea sana =)käynnistyy kun kesäloma koittaa ja pakataan hennesit ja mauritzit kassiin. Istutaan bussiin ja painutaan takaisin juurille esitelmöimään junttiudesta. Siinä sitten vanhojen ystävien keskellä kerrotaan huimia tarinoita hesalaasuudesta ja vähätellään niitä joilla rohkeus riitti jäämään kotikonnuille pitämään maaseudun elinvoimaisuutta yllä. "vitun juntit etteks työ naijjaa".
Helsingin henki ei ole myytti. Kesäisen Stadin letkeän turvallinen ja nykyjään huikaisevan mannereurooppalainen ilmapiiri katukahviloineen, hymyillen kulkevine ihmisineen sekä suolaveden tuoksuisine tuulahduksineen, on vailla vertaa. Itse olen saanut verrata Stadia kymmeniin erikokoisiin kaupunkeihin ympäri maapalloa ja vastaavaa tunnelmaa saa hakemalla hakea, sitä löytämättä. Stadi huokuu kansainvälisyyttä kymmenistä maista tulvivine turisteineen. Kielten sekamelska värittää kaupunkimme jo valmiiksi hektistä elämää omalla tavallaan.
Illalla katuvalojen ja laskevan auringon värjäämien katujen täyttyessä moottoripyörien kyytiläistä hakevasta murinasta, erilaisten harrasteautojen matalasta jyskeestä ja kaivarin edustalla kelluvista huvijahdeista,herää esille öinen syntien ja seikkailuiden täyttämä maailma.
Satojen ravintoloiden terassit täyttyvät ihmisistä joilla on aikaa istua kiireettä ja seurustella kanssaihmisten kanssa. Lukuisat ruokaravintolat tarjoavat huikeita kulinaarisia elämyksiä kaikkialta maailmasta, eikä ainoaksi einespaikaksi suinkaan jää rymättylän kotipizza tai reinon rillin nakkipiirakka.
Kuitenkin silloin tällöin tulee mieletön hinku päästä saunasta suoraan järveen uimaan. Syömään konstailematonta kotiruokaa ja juttelemaan aitojen junttien kanssa saunapyyhe ympärillä laiturin nokkaan. Miksi siis haukkuisi niitä joiden ansiosta tuo paratiisi on koettavissa, aitoja suomalaisia juntteja ?
Jos haluatte purkaa kaamossuomen ahdistusta niin etsikää ihmiset ihmeessä kehityskohtia kotipaikaltanne, älkää turhaa tuhlatko ruutianne yrittämällä vetää lokaan Stadia. teidänkin tuttujenne ja lastenne nykyistä kotikaupunkia =)
~W~
ps. väkisinkin tulee mieleen Irwinin laulun sanat: "kaurahattu, rehupuntti, punaniska perusjuntti, oikea suomalainen". Itse tunnen aitona Sadilaisena montakin edelläkuvatut määreet täyttävää ihmisiä, ja kun heistä joskus aika jättää, jää helvetinmoinen ikävä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
että irwinin fanina, särähti korvaa (ok, tässä tapauksessa silmään, kun luin) laulusi sanat, jotka ei menneet ihan oikein, vai teitkö sen tahallasi..
"Niin syntyi kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti; oikea härmäläinen; häijy ja itsepäinen."
kaikilla näyttää olevan omat versiot tuosta määritelmästä "stadilainen", jonka arvonimen saa helsinkiin muuttanut henkilö, toisen mukaan pitää vanhemmat olla muuttaneet, kolmannen mukaan isovanhemmat ovat muuttaneet.. jne.. sitten on hesalainen, helsinkiläinen, pääkaupunkilainen.. ja ties mitä vielä..
muistan ensimmäisen reissuni helsinkiin muutama vuosi sitten.. ensinnäkin meinasin jäädä liikennevaloissa auton alle, koska maalaisena en pitänyt kiirettä, vaikka vihreät vaihtuivat kesken kadunylitystä..
toisekseen jäi mieleen se, kun rautatieaseman vieressä oli takseja parkissa ja kuskit juttelivat keskenään.. mitähän ne siinä nyt höpöttivätkään jostain ulkopaikkakuntalaisista.. ja toinen tuumasi, että "kehäkolmosen ulkopuolella ei ole elämää.." nuo sanat mä muistan aina.. jotenkin tilanne oli koominen, silti pisti ärsyttämään..
tällä hetkellä asun kaupungissa, mikä ei ole kuitenkaan mikään suurimpia.. mutta kaupunki kuitenkin etelä-suomessa.. vein mieheni kyläilemään kotipuoleeni pohjois-suomeen joskus talvella aikoinaan.. miehelleni suuri yllätys se, että meilläpäin tullaan kesoilin baariin vaikka moottorikelkalla.. siinähän niitä oli rivissä vaikka kuinka monta.. ja viereisellä paikkakunnalla kylän jannut saattoivat lähteä vaikka traktorilla "kartsalle" tai discoon kesäisin.. se vasta kova sana olikin.. :)
siis mitä tolla jutulla hait takaa?
että maalaiset on täysiä paskapäitä, ja helsinkiläiset täydellisiä,vai mitä?
SELVENNÄ...
..nyt ensin vaikka lukemaan.
Stadilaiseksi ei kukaan synny, eikä sitä äidinmaidostakaan imetä.
Stadilaiseksi voi vain kasvaa, kehittyä; asumalla täällä, oppimalla tuntemaan kadut ja pihat, torit ja rannat, käymällä täällä koulua ja/tai töissä ja viettämällä vapaa-aikaa Stadissa.
Stadilainen ei elämöi omalla ¨stadilaisuudellaan". Hänelle on tyypillistä ennemminkin vaatimattomuus kuin rehentely: moni stadilainen pitää nykyistä ”slangi-buumia” liiallisena ja turhanpäiväisenä.
Stadilainen "tietää itsensä, mutta antaa arvon toisillekin”: Hän tietää, että Stadi on paras mesta, mutta että muut eivät ole huonompia.
Sinusta ei saa stadilaista, sillä olet maalta muuttanut juntti.
ja sinusta ei saa naista tekemälläkään.. eikös niin.. :)
Olet kyllä siinä oikeassa että stadilaiseksi kasvetaan, mutta tiukasti ajatellen sellaiseksi myös synnytään. Sanoithan itsekin, että kirjoittaja on maalta muuttanut juntti.
Muualta muuttanut on hesalainen, Hesassa syntynyt stadilainen ja jos vielä vanhemmatkin ovat onnistuneet syntymään siellä, niin on paljasjalkainen stadilainen.
Muuten sait kyllä vastineessasi esiin sen pointin, mitä olen yrittänyt itsekin täällä sanoa: stadilaiset eivät elämöi syntyperällään, pikemminkin päinvastoin.
Toisaalta avauksessa ei kyllä kaurahattuja suuremmin moitittukaan, vai mitä? Lisäksi siinä kuvattiin Helsinkiä aika upeasti ja osuvasti, mikä on minunkin pakko myöntää, vaikka en kovin usein olekaan kyseisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
...toi ainainen _paljasjalkaisuus_vaatimus.
Minä tunnen monta "paljasjalkaista" stadilaista, jotka on täys juntteja. (käytän sanaa ei pelkästään kuvaamaan maalla asuvaa vaan toisessa merkityksessään synonyyminä "moukalle")
Entä jos on synnytetty stadissa (kättärillä tai naistenklinikalla) mutta syntymäkotikunta onkin Vantaa tai Espoo? Tai mitä jos on syntynyt Kuopiossa mutta muuttanut kuukauden ikäisenä stadiin ja asunut siellä koko ikänsä?
Paljasjalkaisuutta muuten ylikorostetaan myös landella. Sattumalta tiedän, kuinka pienessä kunnassa ensimmäiseksi kysytään mistä kukakin on peräisin. Jos suku on seudulta, asiat sujuvat ihan eri lailla kuin muussa tapauksessa.
Stadilaisuus on henki. Junttius samoin. Kumpikin näkyy päälle ja puheista piankin. Ei niillä käytännön sivuseikoilla ole siihen vaikutusta.
Oikeasti stadilainen on suvaitsevainen eikä paheksu tahi väheksy maalla asuvia tai maaltamuuttaneita. Juntteja vaan.
Itsetunnonkohotusprosessia tarvitsevat kipeästi ne pöndet, jotka väittävät muuta.
Pakko sanoa oma kantani tähän=)
Itse olen syntyjäni Helsingistä "stadista" kasvanut, elänyt siellä koko lapsuuden, teini-iän,varhaisaikuisuuden. En ole pitänyt itseäni sen parempi arvoisena kuin muualla asuviakaan, lukuunottamatta teini-ikää jolloin kaikki kehä kolmosen ulkopuolella asuvat oli juntteja=)
Nyt olen asunut muutaman vuoden maaseudulla pikku-kaupungissa ja selkeä kanta täällä asuvilla ihmisillä on Helsinkiläisten koko Etelä-suomalaisten haukkuminen ja arvostelu. Asia tuodaan selkein sanoin julki, edes tuntematta ihmistä esim minua. Ensimmäiseksi kysytään kenens tyttöjä tai poikia ollaan ja kun kerrotaan mistä ollaan ja mitä tehdään alkaa tämä joko suoraan haukkuminen tai sitten tuhahtelu=)
Täällä porskutetaan suhdepelillä eteenpäin ja jos et tunne tai omista sukulaisia, jonka myös muut tuntevat, on aika orpoa ja onnetonta päästä mihinkään mukaan. Yritystä ja kovaa luonnetta vaaditaan että saa elämänsä näiden ihmisten joukkoon, koska on kestettävä alkuun se haukkuminen, arvostelu ja osoitettava olevansa kunnon ihminen, eikä Etelä-Suomalainen, hesalainen ja pahinta stadilainen..
Maaseudulla asuminen se vasta taitolaji on, varsinkin jos sattuu olemaan stadista. Suhdepeli nimenomaan on se, jolla maalla pärjätään.
Muutenkin tuo arvostelu pelaa yhtä lailla toisin päin, maalaiset juuri arvostelevat kaupunkilaisia vielä hurjemmin sanakääntein kuin päinvastoin.
Olen vieläkin (kokemuksesta) sitä mieltä, että aidot stadilaiset eivät pidä ölömölöä syntyperästään, ja ovat itse asiassa hyvinkin fiksuja ja suvaitsevia. Poikkeuksia löytyy tietenkin joka lähtöön.
...kertaa sait minut ihastumaan, täytyy myöntää että alla oleva kappaleesi sai silmiini näyn ja tunnelman.:)
"Illalla katuvalojen ja laskevan auringon värjäämien katujen täyttyessä moottoripyörien kyytiläistä hakevasta murinasta, erilaisten harrasteautojen matalasta jyskeestä ja kaivarin edustalla kelluvista huvijahdeista,herää esille öinen syntien ja seikkailuiden täyttämä maailma."
*ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin ihastunut sinuun* :)
Kivahan siellä stadissa on about kerran vuodessa tökkäytyä, mutta viihdy en siellä lain.
Vain yksi yönseutu, korkeintaan kaksi, ja sitten kiireenvilkkaa pois.
Osaa taas antaa arvoa omalle asumistasolleen ja kotipaikalleen.
Onneksi emme ole kaikki samanlaisia.
Emmehän me millään sopisikaan samaan paikkaan asumaan.
Saattaisi syntyä hyvinkin vakavia yhteenottoja kun toistemme sietokyky pettää.
Aina on hyvä pitää välimatkaa, pysyy välit parempina.
mutta siinä erehdyt että kaikki maalaiset olisi juntteja
(tai niin minä sinun juttikäsityksesi tulkitsen),
hyvinkin erilaisen ja kirjavan koulupohjan omaavaa väestöä löytyy niinkuin kaikkialla muuallakin mutta myös hyvin paljon akateemisia ja muuten korkeastikoulutettuja ja myös sydämen sivistystä laajasti omaavia yksilöitä, niinkuin kaikkialla muuallakin....
Eiköhän se kotipaikka oo sielä missä on hyvä asua ja olla..Ite oon maaseudulla syntyny,asunu 6 ekaa vuotta hesassa muuttanu takas maalle ja juuttunu sit tänne jonnekkin..:)
Tyhmää se on toi nahistelu,suomi on kuiteski aika harvaan asuttu maa ja tilaa on kaikille.Kaupunkilaiset käy välillä maalla rentoutumassa ja tuovat eloa ja rahaakin maaseudulle.Maalta lähtään kaupunkiin shoppaileen ,elokuviin,teatteriin jne.
Jeps yhtä tärkeitä molemmat :D
Kuvauksesi kaupungin atmosfääristä pitäisi poistaa asiattomana. Kirjoituksesi on osasyyllinen ajankultaaman haikeuteen ;D
1. Jos ottaa slibat gartsalla ja klabbi tulee ihan klesaks,
1) kandee mennä lekuriin.
X) kandee skulaa jeparille.
2) kandee luudaa viis rundii Stadikan ympäri.
2. Jos slurkki tulee kysyy paprui steissillä,
1) kandee heittää vitoset.
X) kandee näyttää henkkarit.
2) kandee stroolaa polden kintuille.
3. Jos skujaa kasin sporalla Valkan päättärille, nii
1) stondaa bulin tsyrkan vieres.
X) voi hiffaa iisisti Stokkan klogun.
2) voi tsiigaa ku jengii menee stogeen.
4. Jos funtsaa skiglaa botskilla Stokigsee, on pakko
1) draisaa fönarit ja bilikat meses.
X) slumppaa slabarit kippoon.
2) duunaa braasu slurkkilan klitsuun.
5. Jos fitti tsali böllii sun nyklat fikkasta
1) sä skulaat tsilarille et se avaa dörtsin.
X) sä londaat frelssiksest figelin huggella.
2) sä tsöpaat kifrun ja singraat skönelle.
"Oi Stadi, miten minä Sinua kaipaankaan."
JenniJoutava
Eiks tää oo jo kerran julkastu?
Tuntuu liian tutulta.
ettei lisättävää juuri oo. Hyvät ja huonot puolet molemmilla asua, tehdä työtä, elää ja harrastaa. Sappi kuiteskin monasti kiehuu joidenkin asioiden kimpussa, ei sulateta toisten tekemisiä, sanomisia. Toisilla on paremmin, toiset ovat väliin putoajia jne. Tässä oliskin hyvä mahdollisuus sellaisille henkilöille joilla on halua, aikaa ja kykyä tarttua asioihin joissa on parantamisen varaa. Musta koti on siellä missä asuu, yksin, kaksin tai perheen kans. Jokainen muokkaamme kotiamme omanlaiseksemme. Ja kiva on joskus päästä kattoon sukulaisia stadiin.
Ihminen sopeutuu varmaan asumaan vaikka Marsissa, jos lapsuudesta asti siellä elää. Minulta veisi ainakin 50 vuotta ennenkuin voisin kotiutua johonkin Helsinkiä vastaavaan paikkaan, jos sittenkään.
Sopeutuisin paremmin erakoksi johonkin Inari-järven rantamille kuin "laskevan auringon värjäämille kaduille". Mukavinta olisi asustella jossain pienessä saaressa vaikkapa kalastajan muijana (komean).