Olipa kerran, kauan sitten Huuhaa niminen valtakunta.
Valtakuntaa hallitsi kuningas, tietenkin valtakunasa täytyy olla kuningas. Kuningas vain oli vanha ja väsynyt, niinpä hän antoi valtikan käyttöoikeuden seriffilleen, innokkaalle ja pystyvällä Mom:ille.
Alamaiset olivat
tyytyväisiä, ja onnellisia, huuhaan valtakunnassa raikui nauru ja laulu. Kaikki tekivät yhteistyötä
valtakunnan ja yhteisen hyvän eteen.
Valtakunnan ylimmäisenä, hassuttelulautakunnan päällikkönä hääri Laardibonantza, innokkaana apulaisenaan Sola. Kaikilla oli hauskaa, kun vielä muisquu ja muutama muu kehittelivät kansalaiselle
mukavia illanviettoja.
Mutta niinkuin jokaisessa valtakunnassa, huuhaalakin oli kapinallisia, salakavalasti he ujuttautuivat
valtakunnan erilaisiin päättäviin elimiin ja lautakuntiin.
Ensimmäisenä sen sai kokea seriffi, kuinkas muuten, hän sai lähteä.
Seuraavaksi sen saivat kokea Laardi ja sola, eihän onni ja rakkaus ollut sopivaa huuhaan valtakuntaan.
Huuhaalla oli prinsessa, silipa-tuuli, joka myös joutui taipumaan, kavalien ja katkerien kapinallisten
painostuksesta. Aseina käytettiin panettelua, juoruilua ja pahaa puhetta. Saman kohtalon koki hurjahilda ja moni muu. Ystävistä tuli vihollisia, vihollisista ystäviä ja kukaan ei enää tiennyt mikä oli totta, ja mika valhetta.
Nyt olivat kapinalliset saavuttaneet päämääränsä, huuhaan valtakunta oli heidän, vain heidän ja
siitä ei äänestetty.
Nauru ja laulu kaikkosivat, iloiset illanvietot olivat historiaa, kansalaiset riitelivät toistensa kanssa.
Pahantahtoisten viestien ja juorujen sävyttämä aika oli todellisuutta.
Tulipa vihdoin se päivä, kukaan ei enää tiennyt kuka oli kenenkin ystävä, myyräntyötä tehnyt
kapinallisten rakkikoira oli tehnyt hyvää työtä.
Kuka oli kuningas, kuka kapinallinen, mikä valtakunta, tämähän oli vain tarina.
Mutta niinkuin usein on tarinalla on todellisuuspohjaa, ainakin pienen pienen sirun verran.
Valtakuntaa hallitsi kuningas, tietenkin valtakunasa täytyy olla kuningas. Kuningas vain oli vanha ja väsynyt, niinpä hän antoi valtikan käyttöoikeuden seriffilleen, innokkaalle ja pystyvällä Mom:ille.
Alamaiset olivat
tyytyväisiä, ja onnellisia, huuhaan valtakunnassa raikui nauru ja laulu. Kaikki tekivät yhteistyötä
valtakunnan ja yhteisen hyvän eteen.
Valtakunnan ylimmäisenä, hassuttelulautakunnan päällikkönä hääri Laardibonantza, innokkaana apulaisenaan Sola. Kaikilla oli hauskaa, kun vielä muisquu ja muutama muu kehittelivät kansalaiselle
mukavia illanviettoja.
Mutta niinkuin jokaisessa valtakunnassa, huuhaalakin oli kapinallisia, salakavalasti he ujuttautuivat
valtakunnan erilaisiin päättäviin elimiin ja lautakuntiin.
Ensimmäisenä sen sai kokea seriffi, kuinkas muuten, hän sai lähteä.
Seuraavaksi sen saivat kokea Laardi ja sola, eihän onni ja rakkaus ollut sopivaa huuhaan valtakuntaan.
Huuhaalla oli prinsessa, silipa-tuuli, joka myös joutui taipumaan, kavalien ja katkerien kapinallisten
painostuksesta. Aseina käytettiin panettelua, juoruilua ja pahaa puhetta. Saman kohtalon koki hurjahilda ja moni muu. Ystävistä tuli vihollisia, vihollisista ystäviä ja kukaan ei enää tiennyt mikä oli totta, ja mika valhetta.
Nyt olivat kapinalliset saavuttaneet päämääränsä, huuhaan valtakunta oli heidän, vain heidän ja
siitä ei äänestetty.
Nauru ja laulu kaikkosivat, iloiset illanvietot olivat historiaa, kansalaiset riitelivät toistensa kanssa.
Pahantahtoisten viestien ja juorujen sävyttämä aika oli todellisuutta.
Tulipa vihdoin se päivä, kukaan ei enää tiennyt kuka oli kenenkin ystävä, myyräntyötä tehnyt
kapinallisten rakkikoira oli tehnyt hyvää työtä.
Kuka oli kuningas, kuka kapinallinen, mikä valtakunta, tämähän oli vain tarina.
Mutta niinkuin usein on tarinalla on todellisuuspohjaa, ainakin pienen pienen sirun verran.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvä tarina tosi.