Onko kuolema

minuuden loppu? Vai onko se vain fransformaatio? Onhan monille suurille persoonallisuuksille sisäisen ihmisen toteuttaminen merkinnyt marttyyri kohtaloa, kuten Uuden Testamentin Stefaanuksellekin. Siksi täytyy meidän olla riittävän tietoisia siitä, mikä tulee olla todella arvokasta. Tämän tietäminen meiltä todella hämärtyy, mikäli meillä ei ole luottamuksellista tietoista otetta sisäisen ihmisen pyrkimyksestä toteuttaa itseään. Mitä arvokasta iäti pysyvää ihminen voittaa/tavoittaa, jos hän luopuu oman personallisen pyyteensä luonteesta, ja ryhtyy toteuttamaan sisäistä ihmistä?

Mikä siinä on hyödyllisempää ja arvokkaampaa/parempaa? - Jos me me löydämme oman sisäisen ihmisemme, niin silloin me tunnemme myöskin elämämme mielekkääksi ja arvokkaaksi. Ja vielä edelleen tulemme huomaamaan, että kun olemme poikenneet tästä näkemyksestä, niin me tunnemme elämämme ärtyneeksi ja ristiriitaiseksi ja hajanaiseksi. Tämä kertoo meille sen, että kuinka hyvän valinnan olemme tehneet eli, että sisäisen ihmisen valinta on ollut aivan oikea. Tämä omakohtainen huomio/havainto antaa varmuuden, että sisäinen valinta on ollut oikea kriteeri.

Miten tulkitsemme tämän kohdan raamatustamme? Tämän tulkitsemme niin, että vaikka sisäinen ihminen ei kuolekkaan, kuitenkin fyysinen nihminen on rumiiltaan kestämätö; sen on kuoltava pois, eihän persoonallisuus sellaisenaan ansaitse ikuisuutta, persoonallisuus on "sisäisen ihmisen naamio". Persoona latinan kielessä tarkoittaa juuri namiota", jossa kaikki siis on pelkkää kuonaa, ja sehän joutaa kadota. Meidän elämämme kokemus näin ollen tulee olemaan se, että kaikesta epätietoisuudesta huolimatta, me uskallamme seurata sisäisen ihmisemme toki vaikka heikkoa ääntä, joka on Jumalan Rakkauden kehoitus, muutoinhan me peitämme vastuun tuleviltakin sukupolvilta."

Näin ajattelee eräs hyvin tunnettu filosofian tohtorikin, nimeä mainitsematta.

Meidän aikamme kristityt: Huolimatta siitä, että he sanovat itseään kristityiksi, eivät he kuitenkaan todella tunne Jeesuksen Kristuksen Rakkauden opin henkeä. hänen kokonaisvaltainen sanomansa on jäänyt sivuun mahdottomuutena noudattaa. Vaikka heillä on Uusi testamentti, niin sitä ei lueta ainakaan avoimin silmin, siten että siitä todella otettaisiin oppia ja saataisiin valoa omakohtaiseen vaellukseen hengen-elämän tielle. Mutta niin sanoen viralliset kirkot eivät ole syventyneet Jeesus Kristuksen opin syvälliseen henkeen, vaan ovat tyytyneet pitämään siveellisen elämän oppaana Mooseksen antamia ohjeita, käskyjä, ja siksi uskon uudistuminen on jäänyt toteutumatta ja uskon-elämän arvojen käytäntö, eli moraali on jäänyt toteutumatta, jotka Uudessa testamentissa ovat selvääkin selvemmät ohjeet, jotka hahmoittavat meille ihanne ihmisen ääriviivat.

Kristillisen kasvatuksen pitäisi pyrkiä hahmottelemaan siveellisen ihanne ihmisen malli/ääriviivat ainakin. Ja silloin meidän tulee pyrkiä laatimaan se Jeesuksen Kristuksen käskyjen mukaan. Jeesus Kristus on antanut Vuorisaarnassaan meille viisi käskyä. Se, että ne ovat hänen käskyjään ja vieläpä uusia sellaisia, näkyy evankeliumin teksteistä, siitä että hän aloittaa kunkin tekstin; "Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille. 2Moos.20:13. "Älä tapa". J.n.e. Jeesus Kristus siis toistaa vanhan Mooseksen käskyn. Matt.5:21-22. Ja sitten kumoaa sen omalla käskyllään. Tätä ei kai teologit sitten ole huomioineet. Kun pitävät edelleenkin kiinni Mooseksen antamista käskyistä.
054
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


eremith32 kirjoitti:

minuuden loppu? Vai onko se vain fransformaatio? Onhan monille suurille persoonallisuuksille sisäisen ihmisen toteuttaminen merkinnyt marttyyri kohtaloa, kuten Uuden Testamentin Stefaanuksellekin. Siksi täytyy meidän olla riittävän tietoisia siitä, mikä tulee olla todella arvokasta. Tämän tietäminen meiltä todella hämärtyy, mikäli meillä ei ole luottamuksellista tietoista otetta sisäisen ihmisen pyrkimyksestä toteuttaa itseään. Mitä arvokasta iäti pysyvää ihminen voittaa/tavoittaa, jos hän luopuu oman personallisen pyyteensä luonteesta, ja ryhtyy toteuttamaan sisäistä ihmistä?

Mikä siinä on hyödyllisempää ja arvokkaampaa/parempaa? - Jos me me löydämme oman sisäisen ihmisemme, niin silloin me tunnemme myöskin elämämme mielekkääksi ja arvokkaaksi. Ja vielä edelleen tulemme huomaamaan, että kun olemme poikenneet tästä näkemyksestä, niin me tunnemme elämämme ärtyneeksi ja ristiriitaiseksi ja hajanaiseksi. Tämä kertoo meille sen, että kuinka hyvän valinnan olemme tehneet eli, että sisäisen ihmisen valinta on ollut aivan oikea. Tämä omakohtainen huomio/havainto antaa varmuuden, että sisäinen valinta on ollut oikea kriteeri.

Miten tulkitsemme tämän kohdan raamatustamme? Tämän tulkitsemme niin, että vaikka sisäinen ihminen ei kuolekkaan, kuitenkin fyysinen nihminen on rumiiltaan kestämätö; sen on kuoltava pois, eihän persoonallisuus sellaisenaan ansaitse ikuisuutta, persoonallisuus on "sisäisen ihmisen naamio". Persoona latinan kielessä tarkoittaa juuri namiota", jossa kaikki siis on pelkkää kuonaa, ja sehän joutaa kadota. Meidän elämämme kokemus näin ollen tulee olemaan se, että kaikesta epätietoisuudesta huolimatta, me uskallamme seurata sisäisen ihmisemme toki vaikka heikkoa ääntä, joka on Jumalan Rakkauden kehoitus, muutoinhan me peitämme vastuun tuleviltakin sukupolvilta."

Näin ajattelee eräs hyvin tunnettu filosofian tohtorikin, nimeä mainitsematta.

Meidän aikamme kristityt: Huolimatta siitä, että he sanovat itseään kristityiksi, eivät he kuitenkaan todella tunne Jeesuksen Kristuksen Rakkauden opin henkeä. hänen kokonaisvaltainen sanomansa on jäänyt sivuun mahdottomuutena noudattaa. Vaikka heillä on Uusi testamentti, niin sitä ei lueta ainakaan avoimin silmin, siten että siitä todella otettaisiin oppia ja saataisiin valoa omakohtaiseen vaellukseen hengen-elämän tielle. Mutta niin sanoen viralliset kirkot eivät ole syventyneet Jeesus Kristuksen opin syvälliseen henkeen, vaan ovat tyytyneet pitämään siveellisen elämän oppaana Mooseksen antamia ohjeita, käskyjä, ja siksi uskon uudistuminen on jäänyt toteutumatta ja uskon-elämän arvojen käytäntö, eli moraali on jäänyt toteutumatta, jotka Uudessa testamentissa ovat selvääkin selvemmät ohjeet, jotka hahmoittavat meille ihanne ihmisen ääriviivat.

Kristillisen kasvatuksen pitäisi pyrkiä hahmottelemaan siveellisen ihanne ihmisen malli/ääriviivat ainakin. Ja silloin meidän tulee pyrkiä laatimaan se Jeesuksen Kristuksen käskyjen mukaan. Jeesus Kristus on antanut Vuorisaarnassaan meille viisi käskyä. Se, että ne ovat hänen käskyjään ja vieläpä uusia sellaisia, näkyy evankeliumin teksteistä, siitä että hän aloittaa kunkin tekstin; "Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille. 2Moos.20:13. "Älä tapa". J.n.e. Jeesus Kristus siis toistaa vanhan Mooseksen käskyn. Matt.5:21-22. Ja sitten kumoaa sen omalla käskyllään. Tätä ei kai teologit sitten ole huomioineet. Kun pitävät edelleenkin kiinni Mooseksen antamista käskyistä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu