Mikä/mitkä ovat hyviä syitä elää?
Kysymys
-
76397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Riippuu ihmisestä. Miksi kysyt?
Koska en keksi vastausta.
Kaikki mahdollinen omassa elämässä on hyvä syy elää. Ei tässä nyt niin päin helvettiä mikään mene että tulisi mieleenkään itteesä tappaa.
Jos Tähtis olisi kyselemässä, olisi viesti muotoiltu luultavasti tyyliin "Mitkä ovat ateistin mielestä hyviä syitä elää?"
hmm voi olla.
Mihin olisit matkalla jos nyt kuolisit? Ei kannata edes ajatella, jos et ole varma.
Toki olen varma, että kuollessaan ihminen kuolee. Kuolema taas määritellään elämän loppumisena. Jos nyt kuolisin, minuuteni katoaisi siinä samassa rytäkässä.
"Jos nyt kuolisin, minuuteni katoaisi siinä samassa rytäkässä."
- Juuri näin siinä tulee käymään.
"Mikä/mitkä ovat hyviä syitä elää? "
Elämä.
Jos olet uskovainen, niin voisit päivätpitkät kirjoitella paskaa forumielle..palkalla.
Sossu (Jumalan oikea käsi) maksaa Jeesuksen Julistamisen..uskot ainakin niin
Vähän sama, ku kysyisit elämän tarkoitusta
Tätä on viisaat filosofit pohtineet jo tuhansia vuosia saamatta siihen vastausta
Miksi ihminen sitten eläisi, jos hän ei tiedä ainoatakaan syytä elää?
Et kysynyt minulta mutta miten olisi vastaus: Koska elämä on kivaa? :)
Entä sitten siinä tapauksessa jos elämä pääpiirteissään on ahdistavaa, pelottavaa ja masentavaa?
Et tiedä syytä elää.
"Miksi ihminen sitten eläisi, jos hän ei tiedä ainoatakaan syytä elää?"
Miksi sinä sitten olet edelleen hengissä?
Jokainen aikuinen järkevä ihminen osaa hakea apua. Minusta niin pahaa asiaa ei ole olemassa josta ei voisi selvitä.
T: nimim. kokemusta on
En tiedä. Parempihan se varmaan kuolleena olisi olla.
Mitä apua voi saada ongelmaan, johon viisaimmat filosofitkaan eivät osanneet vastata?
Viestiesi perusteella vaikuttaisi siltä, että kannattaisi piipahtaa mahdollisimman pian lääkärissä.
Mitä ongelmaa tarkoitat?
Avausviestissä esitettyä.
Mitäpä se lääkärillä piipahtelu sitten merkitsee?
Viestissäsi kysyt mitkä ovat hyvät syyt elää, et syytä miksi ei olisi. Jos on jokin syy miksi ei halua elää kannattaa ottaa yhteys psykiatriin _ajoissa_ pitää ehtiä pelastaa itsensä itseltään, maailma on täynnä hyviä ja elämänarvoisia asioita. Jos ei juuri nyt siltä tunnu niin huomenna voi taas elämä maistua.
Ei kenenkään ole pakko elää. Milloin tahansa voi elämästään päästä eroon.
Ota kuitenkin huomioon muutama asia:
Yrittäessäsi päästä eroon elämästä saatat vahingoittaa itseäsi pahasti ja jäädä sittenkin henkiin. Silloin ehkä nykyinen tilanteesi tuntuisi jopa toivottavalta ja tämänhetkisten murheiden lisäksi saisit kantaaksesi katumuksen ja itsesyytökset, ehkä myös kipua ja haittaa loppuiäksesi - jota et ehkä enää voisikaan itse lyhentää.
Sinulla on mitä luultavimmin läheisiä jotka kärsisivät murhetta, kaipausta ja itsesyytöksiä lopun elämäänsä jos nyt päättäisit päiväsi.
Aiheutat loppuelämäksi murhetta myös sille joka löytää sinut kuolleena tai sille joka tahtomattaan aiheuttaa kuolemasi.
Kuolleena on ilmeisestikin tuskatonta olla - sitähän vain lakkaa olemasta. Mutta se on myös ilotonta olemista. Mitään parannusta asioihin ei enää tule, peli on pelattu. Pääsylippu tähän elämään on ikuisiksi ajoiksi heitetty silppuriin ja uutta ei enää saa - sikäli kuin tiedämme. Sellainen mahdollisuuksien hukkaan heittäminen on mielestäni suurta tuhlausta.
Olen tuntenut muutaman ihmisen jotka ovat tappaneet itsensä, syystä tai toisesta. Nyt kun ajattelen heidän elämäänsä ja kuolemaansa niin jokainen itsemurha tuntuu suorastaan typerältä. Kun vuosia ja vuoisikymmeniä kuluu niin dramaattisinkin syy tappaa itsensä muuttuu lähinnä triviaaliksi. Kuin polttaisi talonsa jos sen lattialle putoaa roska.
Helpoin tapa muuttaa elämäänsä on muuttaa suhtautumistaan. Se käy sekunnissa ja investointeja ei tarvita - ala vain ajatella toisin. Jos joku asia tuntuu suurelta, ajattele että se onkin pieni. Jos joku asia tuntuu välttämättömältä, ajattele että se ei sitä olekaan. Ajattele toisin ja elämäsi muuttuu toiseksi.
En tiedä tilannettasi ja ongelmiasi mutta kokeile edes tätä keinoa - muut mahdollisuudet ovat senkin jälkeen vielä olemassa. Mutta jos tapat itsesi sinulla ei enää ole muita vaihtoehtoja.
Kaikilla olentolajeilla on voimakkaana lisääntymisvietti jonka toteuttamiseen ihminen on mielikuvitusrikkaana eläimenä keksinyt paljon oheistoimintaa.
Toinen syvällä oleva vietti kaikilla eläimillä on selviytymisvietti.
Ihmisen ollessa laumaeläin myös toisten yksilöiden hyväksyntä ja laumaan kuuluminen ovat tärkeitä syitä elää. Liittyy tosin välillisesti lisääntymiseen ja selviytymiseen.
Kaikki muu on oheistoimintaa kahden ensimmäisen tukemiseksi..
Hyviä syitä elää:
1. lisääntyminen
2. selviytyminen
Hae toisten ihmisten seuraa ja toteuta laumavaistoasi niin alkaa tulla syitä elämään :) Mikään ei ole sen antoisampaa kuin tutustua uuteen ihmiseen, meitä on todella moneen junaan täällä tallustelemassa.
Tutustu luonnon hämmästyttävään monimuotoisuuteen ja ihastele vaikka lumihiutaleiden geometrisia muotoja:
http://www.its.caltech.edu/~atomic/snowcrystals/photos/photos.htm
Jos joku asia painaa etsi luotettava ihminen jolle kerrot murheesi.
Olen aina ollut ulkopuolinen enkä koe olevani laumaeläin. Lisääntyä en edes haluaisi. Eikö maailmassa muka ole jo tarpeeksi väkeä?
Lumihiutaleet on kauniita, mutta ei noita tuijottamalla elä.
Esimerkiksi sitä, että saat oikeat lääkkeet ja ajan vaikkapa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle. Viesteistäsi on melkoisen vahvasti havaittavissa masentuneisuuteen viittaavia piirteitä.
Vaikkapa uteliaisuus.
päällä kävely, pensaiden poltteleminén ilman että ne kuluvat, muurien murtaminen pasuunaan puhaltamalla, 5:n leivän ja 2:n kalan ravintoarvon lisääminen taikomalla, käärmeiden puheen kuunteleminen
ym. ym. ym. Oletkos sinä koettanut näitä temppuja ?
En ole, enkä ole aiheen kirjoittaja vaan uskovainen ihminen, voithan mennä eläinkauppaan ja yrittää puhella käärmeelle, se pensas siinä Raamtun tarinassa ei kulunut koska se ei ollut tavallista tulta, vaan Jumalan tulta, Jerikon muurien sortumiseen sen äänen ansiosta selityksen tietää vain Jumala, olivatko ne muurit jotenkin heikot tai lahot ja se sortuminen tapahtui silloin, vai murtiko Jumala itse ne muurit. Taikureita löydät sirkuksista, ja myös pellejä jos sinua sellaiset kiinnostaa.
Elämä on turhuutta, mutta se on loppujen lopuksi lyhyt aika, eikä sitä kannata ehdoin tahdoin yrittää lyhentää, itselläni tarkoitus oli se, että löysin tien pelastukseen, että olen matkalla kohti taivasta, ja Jumala antoi minulle uskon lahjaksi. Usko pelastaa.
En keksi kyllä yhtään. Sori.
En tiedä, en tosin tiedä mitään hyvää syytä miksi ei elää, joten en jaksa sen pidemmälle pohtia kuin että "kun nyt kerta eletään niin eletään loppuun asti".
Mielummin elän elämäni ihan loppuun asti, utelias olen tulevista vuosista, kaikkea jännää tapahtuu kokoajan. Pelejä tykkään pelailla, aina tulee jotain uutta aivo ruokaa. En tiiä, saan jotain outoja kiksejä varmaan ajattelusta, ei tätä muuten voi selittää.
No jutuistasi päätellen, sulle voisi kuolemanpelko olla aika hyvä vaihtoehto. Sinulla täytyy olla joku syy elää, jos et kerran ole kuollut. Ja luulisin, että se on sinun kohdallasi kuolemanpelko.
Itselleni syitä elää on muut ihmiset, eläimet, koko maailma. Joka puolella sattuu koko ajan kaikkea mielenkiintoista. Yölläkin. Voi harrastaa mukavia asioita. Voi käydä koiran kanssa ulkona. Voi mietiskellä. Voi pelata hyviä pelejä, lukea hyviä kirjoja, katsoa hyviä elokuvia.
Itse asiassa itse kysyisin mielelläni, että mikä olisi hyvä syy kuolla. Ja olen kyllä itsekin ollut masentunut, mutta siitä parantunut. Pitää muistaa että joskus se masennus helpottaa, ja sitten taas elo maittaa. Ja tiedän kyllä, että minäkin kuolen joskus, ehkä vaikka tänään, mistä sen tietää. Ja ei, se ei pelota minua. En oleta kuolleena olon olevan yhtään sen erilaista kuin olo ennen syntymää. Ja ei, en kuolisi ilomielin, sillä vaikka itse kuolema ei minua pelota, kuoleminen sen sijaan pelottaa. Eli se, että se olisi hidas ja tuskallinen, kun kristillinen lähimmäisenrakkaus esimerkiksi estäisi kivuttoman ja arvokkaan kuolemisen, ja pakottaisi kitumaan tuskissaan sängyssä vuosikausia.
Irwin on tähän jo keksinyt vastauksen:
http://www.youtube.com/watch?v=IuTUMD-WzlM
Ei missään tietyssä järjestyksessä.
1. Mielenkiinto ( selvitetään asioita joista on kiinnostunut tai etsitään kiinnostavia asioita)
2. Seikkailu
3. Maailman muuttaminen paremmaksi. Ei väliä miten pienesti.
4. Jonkin hyvän odottamattoman tapahtuminen.
5. Rakkaus.
6. Ansaitaan viimeinen lepo.
Minua kiinnostaa enemmän se, mitkä ovat syitä lopettaa elämä. Niitä (mielipiteitä) ovat kirjat ja lehdet pullollaan. Elämä on lahja ja sen hukkaan heittäminen vaatii perusteluilta aikas paljon.
Mielisairas isä pitää lastaan syntymästä asti sidottuna syöttötuoliinsa. Lapsi ei koskaan näe ulkomaailmaa, opi puhumaan tai kehity. Kun lapsi lopulta löydetään vanhempana, tämä on kykenemätön puhumaan tai itsenäiseen toimintaan. Lasta siirretään kasvatuskodista toiseen ja tämä oppii jopa muodostamaan sanoja.
Yhdessä kasvatuskodeista lasta hyväksikäytetään ja tämä lakkaa taas puhumasta kokonaan.
Tällainen tapaus esitettiin yhtenä päivänä katsomassani dokumentissa. Mikäli kyseinen lapsi ymmärtäisi kokonaisuudessaan itselleen tapahtuneen pahan ja haluaisi päättää elämänsä, edes itse en keksisi yhtään vasta-argumenttia. Jotkut tilanteet vain vetävät sanattomaksi.
En halua työtä enkä ihmissuhteita. Ne vain syövät kaikki voimat elää.
Saatat olla masentunut. Silloin voi tuntua juuri tuollaiselta. Oletko käynyt lääkärissä?
Masentunut ihminen saattaa luulla että hänen paha olonsa johtuu siitä että tämä maailma on mahdoton ja toivoton paikka elää. Kun masennus on ohi tai hoidossa niin maailma on edelleen sama mutta elämä siinä pitää sisällään niin monia mukavia ja mielenkiintoisia pikkuasioita ja päivittäisiä rutiineja että vaikka se olisikin mahdoton paikka elää niin sitä ei enää huomaa tai siitä ei välitä.
Yksinkertaistin hieman mutta jotenkin noin se käytännössä on.
Hankkiudu lääkäriin ja puhu tuntemuksistasi ennenkuin teet mitään peruuttamatonta. Ongelma saattaa olla vain aivojesi kemiassa ja siis helposti ratkaistavissa. Kokeile edes!
Riippuu työstä, ihmissuhteista ja omasta asenteesta.
Pystyn nauttimaan monesta pienestä asiasta, kuten hyvästä musiikista tai kupillisesta kahvia. En pysty löytämään mitään mielekkyyttä mistään suuremmista päämääristä. Maailma tulee näyttäytyy silmissäni absurdina ja olen täällä ulkopuolinen.
En haluaisi muokata aivotoimintaani lääkkeillä. Se olisi helpompaa silloin, jos kokisi selittämätöntä pahaa oloa.
"Pystyn nauttimaan monesta pienestä asiasta, kuten hyvästä musiikista tai kupillisesta kahvia. En pysty löytämään mitään mielekkyyttä mistään suuremmista päämääristä. Maailma tulee näyttäytyy silmissäni absurdina ja olen täällä ulkopuolinen."
Tyyppi varastaa mun mielipiteet. :D
Hyvin puhuttu. (Vaikka kahvi onkin pahaa.)
Maailmahan on absurdi ja ihminen joka ei kulje valtavirran mukana tuntee olonsa väkisinkin ulkopuoliseksi. Jos pystyt nauttimaan asioista et ehkä olekaan masentunut.
Eivät kaikki ihmiset työntekoa mitenkään erityisesti rakasta mutta se on keino saada rahaa ruokaan, asumiseen ja vaikkapa sitten kahviin ja musiikkiin. Tee sen verran työtä että pärjäät ja omalla ajallasi tee sitten niitä asioita joista nautit äläkä välitä siitä ettet ole samanlainen kuin useimmat muut.
Jos et löydä mielekkyyttä niin hyväksy sitten että sitä ei ole. Mutta kun nyt täällä kerran olet niin koeta tehdä matkastasi mahdollisimman miellyttävä, muita häiritsemättä.
Mistä olet kiinnostunut, vai oletko mistään?
Onko järjellistä elää elämää, joka ei ole mielekästä?
Yritin opiskella yliopistossa syksystä alkaen, mutta nyt en enää vähään aikaan ole pystynyt tekemään mitään sen suhteen. Lopullisesti meni jaksaminen, kun pitäisi kaiken maailman ryhmätöitä tehdä. Olin varautunut sellaisiin, mutta kun oli kaiken ajan ollut ihan täysin omasta tahdostaan ilman seuraa, en pysty olla muille vaivaksi ja tunketua toisten sekaan. Se vei viimeisetkin motivaation rippeet. Jos nyt näin sulkeutuneena saisin yleensäkään töitä jostain, niin miten ihmeessä pärjäisin ja jaksaisin. Minut nähtäisiin vajaaälyisenä, koska en puhu paljon mitään ja varmasti en pystyisi suoriutumaan monimutkaisista tehtävistä paineiden alla.
Minua kiinnostaa jossain määrin esimerkiksi teoreettinen fysiikka ja miksei tiede yleensäkin. Ja jo lapsena pidin paljon luvuista ja luin sanomalehdistäkin kaikenlaisia tilastoja läpi. Toivoisin myös, että joskus olisi aikaa opetella säveltämään SID-musiikkia (emulaattorilla tosin): http://en.wikipedia.org/wiki/MOS_Technology_SID
Ihmisen pitää tai ainakin kannattaa joskus astua ulos mukavuusalueeltaan ja tehdä jotakin joka ei tunnu heti yhtä hyvältä kuin se mitä on tehnyt ennen. Epämukavuus voi joko johtua siitä että se tosiaan on huono asia ja sinulle ihan väärää tai sitten siitä että et vain ole tottunut siihen. Opiskelussa varmaan väkisinkin joutuu kohtaamaan sen ettei kaikki suju helposti. Sulkeutunutkin ihminen pystyy kuitenkin toimimaan ryhmässä kun noudattaa vain käyttäytymissääntöjä ja muistaa etteivät muut koko ajan ajattele vain juuri minua vaan jokaisella on aivan riittämiin omia asioita ajateltavana. Introverttina ymmärrän kuitenkin hyvin sinun ongelmiasi ryhmätöiden suhteen - varsinkin nuorena toisten joukkoon meneminen voi tuntua tosi hankalalta. Usko minua, siihen kuitenkin oppii ja tottuu. Pure hammasta ja ajattele että ei tämä ikuisesti kestä...
Nykyään varmaan pystyy myös suorittamaan osan opnnoista netissä, oletko ottanut siitä selvää? Hakeudu opinnonohjaajan - tai mikähän vastaava sinulla onkaan - puheille ja kerro näistä ongelmista. Hän osaa ehkä auttaa ja voitte rakentaa tavan jolla opiskelusi tuntuu sinusta mukavammalta.
Tiedän että nykyään puhutaan paljon ulospäinsuuntautuneisuudesta mutta kyllä vieläkin on töitä joissa saa enimmäkseen olla yksin ja rauhassa. Etsi käsiisi Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja ja lue niitä - hän on yksi harvoista introverttien puolestapuhujista tässä maassa tällä hetkellä. Huomaat että ihmisillä on oikeus olla erilaisia.
Ja vapaa-ajallasi - tee asioita joista pidät. Ei ole väärin iloita elämästä vaikka ei tietäisikään mikä on kaiken merkitys.
Kai sitä olisi pystynytkin menemään eteenpäin, jos opiskelu olisi tuntunut pelkästään toisinaan raskaalta ja vaikealta, mutta itselle se oli pelottavaa ja ahdistavaa: jatkuvasti vain pahempaan suuntaan menevää. Stressiä ei tule tenteistä, vaan jokapäiväisistä tilanteista ja ihmisten kohtaamisesta. Sitä yritti herätä aamulla ja valmistautui luennoille menemiseen, mutta lähdön hetkellä usein vain lamaantui ja jäi kämppään. Lopulta ei jaksanut enää yrittääkään.
Alakin on varmaan ihan väärä. Kun opinto-ohjauksessa puhutaan jostain myyntityötehtävistä ulkomailla, niin ei se ainakaan minua saa motivoitumaan. En edes ikinä uskaltaisi lähteä yksin minnekään kauas. En tiedä, mikä sitten olisi oikea ala. En minä ainakaan mitää titteleitä, menestystä ja suurta tiliä halua.
Itsellä jo kaupassakäynti ja postin hakeminen tuntuu mukavuusalueelta ulosastumiselta. Pelkään liikaa sosiaalisia kontakteja. Kassalla käynti on sinänsä helppoa, kun on valmiina rooli ja vuorosanat, mutta muuten ihmisten kohtaaminen on vaikeaa.
En sano että se olisi ainoa ratkaisu mutta haluaisin vähän yrittää lieventää pelkoasi lääkkeiden suhteen. Siis mikäli pelkäät että lääkäri ei osaisi auttaa muuten kuin lääkkeitä määräämällä (mikä saattaa olla tottakin).
Itselläni on nimittäin erittäin hyviä kokemuksia masennuslääkkeistä, eli nimenomaan serotoniinin takaisinoton estäjistä (esim ZOLOFT). Minulle oli iloinen yllätys että ne toimivat ahdistuksen poiston lisäkti myös sosiaalista kanssakäyntiä helpottaen. Elämänhalun ja tulevaisuudenuskon palaamisen lisäksi aloin omaksi hämmästykseksenikin jutella tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa paljon rennommin ja mukavammin. jo se oli lääkkeen oton arvoinen asia.
Nuo lääkkeethän eivät sinänsä ole mitään tajuntaan vaikuttavaa ainetta, vaan ainoastaan vähentävät elimistössä tapahtuvaa serotoniinin takaisinottoa, niin että elimistön itse tuottaman serotoniinin taso pääsee nousemaan normaalille tasolle. Masennuksessa taso on siis laskenut alemmas kuin normaalisti. Kyse siis ihan puhtaasta kemiasta, ja elimistön omien mekanismien toiminnan tukemista.
Lääke määrätään aluksi yleensä puoleksi vuodeksi, ja sen jälkeen oma serotoniinivaihdunta saattaa alkaa toimia paremmin kuin ennen kuuria. Lisäksi sinä aikana onnistuu helpommin hakeutumaan ihmisten tai harrastusten ym. pariin, tai innostumaan muutenkin elämästä enemmän, niin että kaikki alkaa taas sujua. Pidempiaikaisestakaan käytöstä ei ole havaittu erityisiä haittavaikutuksia. Sitä paitsi monessa muussakin sairaudessa joudutaan syömään lääkettä koko loppuelämän, eikä siitä ole edes juuri mitään vaivaa.
En siis halua tuputtaa ainoaksi ratkaisuksi lääkkeitä, mutta haluan ettet ainakaan jättäisi lääkärillä käyntiä väliin lääkkeitten pelon takia, mikäli se on aiheellista.
Ja mieluummin vaikka kemikaalit kuin elämän lopettaminen! Aina!
Minulla itsellänikin (sekä myös eräällä työtoverillani) on myönteisiä kokemuksia mielialalääkkeistä,
kuten esimerkiksi Cipralex ja tai vastaavat , jotka vaikuttavat aivojen serotoniinitasoon. Itselläni
oli syvän masennuksen lisäksi myös paha sosiaalisten tilanteiden pelko ja olin sellainen vaivaantunut
tai paniikissa oleva itsekseen nurkassa murjottaja. Muutaman kuukauden Cipralexin käytön jälkeen
huomasin olevani rennosti juttelemassa vieraiden ihmisten kanssa tilanteissa, joihin en aiemmin olisi kuolemaksenikaan mennyt mukaan. Joten omien kokemusteni perusteella en voi muuta kuin suositella.
Taidat olla vielä aika nuori. Sinulla on aikaa vielä miettiä mitä haluat tehdä tai opiskella, tunnustele rauhassa mikä tuntuisi omalta alalta. Jos viihdyt yksin niin myyntityö ei ehkä välttämättä ole paras vaihtoehto - minä en ainakaan viihtyisi myyntitehtävissä.
Välillä voi tehdä vaikka jotakin ihan rutiinityötä, sellaisessakin on oma viehätyksensä. Ei tarvitse stressata ja kotiinlähtiessä voi unohtaa työasiat.
Täällä on ehdotettu sinulle mielialalääkitystä, en tiennyt että se saattaa auttaa sosiaalisissa tilanteissakin. Kyllä sitä kannattaa kokeilla, ainakin sitten näet auttaako se.
Onko sinulla ketään tuttua jonka kanssa voit puhua näistä asioista, perheenjäsentä tai kaveria?
Mitään kavereita ei ole ollut pitkään aikaan puhumattakaan sellaisista, joille voisi jotain puhua. Perheen sisällä taas ei ole koskaan ollut mitään avointa ilmapiiriä, jossa voisi helposti ongelmista puhua.
Mitä noihin alla esitettyihin mielialalääkkeisiin tulee, niin mielestäni ajatus siitä, että jokin lääke saisi minut muitta mutkitta juttelemaan vieraitten kanssa vaikuttaa vastenmieliseltä. Olen aina ollut epäsosiaalinen ja vetäytyvä, koen sen osaksi persoonaani enkä arvosta ulospäinsuuntautuneisuutta itseni ylitse.
Ikävä kuulla että sinulla ei ole lähellä oikein ketään jolle puhua. Olisi kuitenkin tärkeää että voisit puhua. Terveydenhoitaja siellä missä opiskelet tai sitten terveyskeskus ovat paikkoja joista voit löytää apua. Älä jää vain yksin miettimään asioita, sillä lailla ne helposti suurenevat isommiksi kuin ovatkaan. Ehkä voit myös kauttarantain ottaa asian puheeksi jonkun perheenjäsenesi kanssa - sinä itse sen tiedät parhaiten mutta älä aliarvioi läheistesi halua auttaa.
Ei mikään mielialalääke voi muuttaa temperamenttiasi. Jos olet introvertti niin sitten olet, eikä siinä ole mitään vikaa. Introvertilla on vahva valttikortti - kun viihtyy yksin ei ole riippuvainen muiden ihmisten seurasta ja mielenliikkeistä. Lääke voi kuitenkin helpottaa oloasi ja pelkoasi niin että suoriudut niistä asioista joita sinun pitää joka tapauksessa tehdä - ei sinun tarvitse muuttua miksikään kutsujen keskipisteeksi.
Ehkä olet oikeassa. Pitää kai sitten seuraavaksi yrittää saada varattua aika YTHS:ltä. Ei voi tähänkään jäädä istumaan. Kiitän avusta.
Kaikkea hyvää sinulle ja hyvää yötä! Nuku hyvin.
Elämän rumuuden nähnyt osaa arvostaa elämän kauneutta voimakkaammin, koska hänellä on vertauskohta polttomerkittynä sisuksissaan.
Thc toimii myös joillain(kuten itsellä).
Itse tajusin ongelmieni tyhjänpäiväisyyden.
Elämä on kivaa.
"Elämän tarkoitus on nauttia syntymisen ilosta"-lainaus eräästä laulusta. Koska hnk uskon että kuolemassa ei ole mitään, ts kun kuolen, niin aivot ruumiin mukana hajoaa ja minua ei ole enää ajattelevana yksikkönä, jota ihmiseksi kutsutaan. Jos tällainen kohtalo joka tapauksessa on odotettavissa, miksei odottaa vähän aikaa kuolemaa? Muuttavathan tekoni joka tapauksessa maailmaa, ottamatta kantaa siihen mihin suuntaan. Eli syy elää: maailman muuttaminen
seksi
Minä olin nuorempana kerran syvästi masentunut ja jouduin käymään lääkärissä tilittämässä
tuntojani ja murheitani. Lääkäri kyseli minulta huolestuneena, etten vain hautoisi joitain
"itsetuhoisia" ajatuksia. Vastasin hänelle että olen nyt kyllä tosi masentunut, mutta en ole
kuitenkaan niin tyhmä että näkisin paljon vaivaa saadakseni jotain sellaista, mikä on koko
elämässä ainoa asia jonka tulee takuuvarmasti saamaan, ilman että täytyy yhtään yrittää...
Kysypä tuo sama kysymys "miksi kannattaa elää" joltain syöpäsairaalta 6-vuotiaalta lapselta
jolla on diagnoosina parantumaton ja muutama kuukausi elinaikaa jäljellä. Hän kyllä kertoisi
sinulle aika paljonkin syitä miksi haluaisi elää ja kokea kaiken sen mitä ei koskaan saa kokea,
vaikka hänelle kerrottaisiinkin että hänen elämänsä tulee olemaan köyhää ja kurjaa ja täynnä
vaikeuksia ja onnettomuuksia. Aika monen ihmisen elämä muuten on sellaista ja minunkin on
ollut. Ja silti tätä on ennemmin kannattanut elää kuin jättää kaikki se kokematta.
Niin ja lääkäriltä saa masennuslääkkeitä, jotka auttavat jaksamaan pahimman ja synkimmän
kuilun ylitse ja pääsee pikkuhiljaa taas kiinni siihen, että osaa nauttia edes niistä pienistäkin
valonpilkahduksista ja elämän pikku nautinnoista kaiken synkkyyden ja murheen keskellä.
Tästäkin minulla on muutaman vuoden kokemus ja nykyään menee jo aika hyvin, vaikkeivat
elämänolosuhteeni ole juuri lainkaan muuttuneet siltä ajalta, jolloin olin masentunut. Itse
asiassa monet asiat elämässäni ovat nykyään paljon huonommalla tolalle kuin silloin kun olin
masentunut (esim. fyysinen terveyteni), mutta olen silti henkisesti paremmassa kunnossa,
työkykyinen ja elämästäni nauttiva ihminen. Elämä ei ole reilua, kaikki eivät saa samoja
kortteja ja kaikenlaista paskamaista tapahtuu, mutta sen kanssa oppii kyllä elämään...
Ruokavalio kuntoon, liikuntaa ja riittävästi unta. Pari kuukautta ihan omissa oloissa ilman mitään paineita mistään. Lue huumorilla höystettyä kirjallisuutta, joka ei ole liian todellista ja siten omaan elämään yhdistettävältä (Terry Prattchett, Douglas Adams).
Itelläni ainakikn toimi. Tosin olen aina ollut enämpi ekstrovertti, mutta kumminkin.
Terry Prattchett, Douglas Adams
noi toimii kyllä aina. Nykyjään nautin niitä vain pieninä annoksina.(ei niitä ulkoo kantsi opetella)
Kysymyksesi näyttää olevan se, mitä iloa elämässä voi löytää.
Perusasia on sellainen, että terve keho itsessään antaa melko paljon hyvän olon tunnetta ja aivoissa syntyy mielenkiintoisia ajatuksia. Siis pelkkä olemassaolon tiedostaminen on miellyttävää. Ei tarvitse muuta kuin istua tuolissa ja sekin tuntuu mukavalta.
Hengitys antaa suuren hyvänolon tunteen, kun hengittää tietoisesti. Raitis ulkoilma tuoksuukin hyvälle kesällä.
Pienissä metsäkukissa on hyvin jännittäviä tuoksuja, kun herkistää nenänsä aistimaan niitä.
Siis kehon kaikki aistit antavat mielihyvän tunteita, kun tiedostaa sen.
Musiikki on aivan suuremmoista, kun opettelee kuuntelemaan hyvää klassillista musiikkia.
Tätä luetteloa voisi jatkaa pitkälle. Perusasia on se, että käytä kehoasi tietoisesti aistimaan olemassaoloa.
Aivot antavat myös miellyttäviä ideoita, mutta täytyy valita mitä ajattelee.
Kun sinä olet ilmeisesti saamattomassa tilassa, sinun pitää pakottaa itsesi liikkeelle. Jos uimahalli on lähistöllä, mene uimaan. Vesi antaa kohta tunteen, että sinulla on kroppa.
Kehon kautta voit tuntea eläväsi. Sinun on lähdettävä liikkeelle.
Uimaan en halua enää koskaan mennä. Liian epämiellyttäviä kokemuksia kouluajoilta ja uimataitoakaan ei ehkä enää ole.
että sinulle ei neuvot kelpaa. Kaikki masentuneet ovat sellaisia. Omat aivosi antavat kuitenkin vääriä vastauksia ja luulet olevasi ainutlaatuinen tapaus. Samanlaisia on kuitenkin Suomessakin 20000 joka päivä. Et ole Suomen ainoa masentunut.
Eli halusit vain tulla esittelemään hatusta vedettyjä neuvoja, jotta voisit sen jälkeen vittuilla?
Haista ylimielinen eskopiste iso paska.
Tein myös kerran haisemattoman huussin. Tunnetko sen?
Tiedän myös, että masentuneet ajattelevat niinkuin sinä. Mikään ei kelpaa. Siksihän sitä masentuneita ollaankin.
Itse masennuksesta parantuneena tunnen ehkä nämä asiat paremmin kuin sinä, masennus on niin syvällä että on typerää ehdottaa masentuneelle uimaan menoa, koska hän ei yksinkertaisesti kykene sinne menemään. Joskus aikoinaan pakotin itseni kauppakeskukseen ja seurauksena oli paniikkihäiriökohtaus. Ja paskahuussit ei nyt oikein nappaa.
Hyvää päivänjatkoa, työt kutsuu.
Että sinä osaat olla tunteeton ja ylimielinen mulkku vailla sympatiaa. Toivottavasti itse joudut kokemaan samanlaista helvettiä kuin masentuneet, niin se voisi ehkä tehdä sinusta vähän nöyremmän.
Ps. masentuneet eivät ole masentuneita, koska pitävät itseään 'ainutlaatuisina nirppanokkina'
masennuksillakin? Kenellä on ollut suurin masennus? Mieluummin minä kerron miellyttävistä asioista.
sitä esitetäänkin.
>>Toivottavasti itse joudut kokemaan samanlaista helvettiä kuin masentuneet, niin se voisi ehkä tehdä sinusta vähän nöyremmän.
Näkisitpä minun sairaskertomukset!
Haista paska, et ymmärrä.
Pitäisikö nyt alkaa kilpailla kenellä on pisin sairaskertomus?
keskustelua tämäkin..voi äitienpäivät !
Olisko aloituksen tekijällä kyse paniikkihäiriöstä ?
Elämänilo, uteliaisuus, lähimmäiset, kissa, maailmaan tutustuminen, uuden oppiminen, hyvät ystävät. Tässä muutamia mieleentulleita sekavassa järjestyksessä.