Kuten kysymysmerkki kertoo, en ole asiasta varma ja luulen että pelastukseni ei ole tästä asiasta kiinni.
En ole vielä ikinä jaksanut paneutua tuohon puoleen asiaa, on ollut muitakin ongelmia ja tuskin ne tähän loppuvat vaikka joku päättäisikin minun olevan synnitön. Voin kuvitella että vastaus on erilainen jos kysyy eri ihmisiltä. Lähimmäisen synnit ovat usein mitä ilmeisimmät naapurille joka ei omia syntejään edes huomaa. En tietääkseni elä missään synnissä tietoisesti mutta ehkä sitä pitäisi käydä kysymässä naapureilta?
Jos minä olen synnitön niin miksi ajatusmaailmani ei ole täysin puhdas? Miksi en aina ajattele pelkkää hyvää ystävistä ja vihamiehistä ja ylipäätään ihmisistä ja asioista. Aina en edes kysy Jumalan mielipidettä kun on kamala kiire ratkaista nopeasti joku asia. Jumalan apua kyllä alati haluan ja sitä rukoilen, anon, kolkutan, etsin ja huudan. Aina en edes muista kiittää kun rukousvastaus tulee. Ja jos se rukousvastaus ei miellytä niin saatan vaikka purnata. Tekeekö synnitön tällaista tai ajatteleeko synnitön näin?
Miksi en kiitä joka tilassa ja iloitse aina Herrassa? Miksi usein huuliltani kumpuaa valitus?
Loppujen lopuksi evankeliumin ydin ei varmaan ole se, olenko minä synnitön vai syntinen, puolisynnitön vai puolisyntinen? Evankeliumin ydin on se että Jeesus haluaa pelastaa kaikki syntiset, antaa synnit anteeksi ja lahjoittaa iankaikkisen elämän kaikille jotka ottavat pelastuksen Jeesuksessa vastaan. Jos uskoon tulleinakin lankeamme syntiin niin meillä on aina mahdollisuus tehdä parannus ja palata Jeesuksen luo. Jeesus ei hylkää sitä joka Hänen luoksensa tulee.
En oikein ymmärrä korottaako se Jeesusta jos MINÄ olen synnitön? Aarre on saviastioissa ja usein tuo saviastia on kovin rikkinäinen. Joku viisas on sanonut että siitä rikkinäisestä saviastiasta Jumalan valo kirkkaammin loistaa.
Kirjoitin tämän aloitukseni sen perusteella mitä ajattelen asiasta, en ole asiaan tarkemmin perehtynyt enkä ole kirjanoppinut teologi jollaista minusta tuskin ikinä tuleekaan. Saattaa olla että olen ymmärtänyt asian väärin mutta eihän siinä sitten mitään. Antakoon Jumala viisautta. Keskustella asiasta saa mutta minua ei ainakaan kiinnosta riidellä tästä sen kummemmin kuin muistakaan asioista.
En ole vielä ikinä jaksanut paneutua tuohon puoleen asiaa, on ollut muitakin ongelmia ja tuskin ne tähän loppuvat vaikka joku päättäisikin minun olevan synnitön. Voin kuvitella että vastaus on erilainen jos kysyy eri ihmisiltä. Lähimmäisen synnit ovat usein mitä ilmeisimmät naapurille joka ei omia syntejään edes huomaa. En tietääkseni elä missään synnissä tietoisesti mutta ehkä sitä pitäisi käydä kysymässä naapureilta?
Jos minä olen synnitön niin miksi ajatusmaailmani ei ole täysin puhdas? Miksi en aina ajattele pelkkää hyvää ystävistä ja vihamiehistä ja ylipäätään ihmisistä ja asioista. Aina en edes kysy Jumalan mielipidettä kun on kamala kiire ratkaista nopeasti joku asia. Jumalan apua kyllä alati haluan ja sitä rukoilen, anon, kolkutan, etsin ja huudan. Aina en edes muista kiittää kun rukousvastaus tulee. Ja jos se rukousvastaus ei miellytä niin saatan vaikka purnata. Tekeekö synnitön tällaista tai ajatteleeko synnitön näin?
Miksi en kiitä joka tilassa ja iloitse aina Herrassa? Miksi usein huuliltani kumpuaa valitus?
Loppujen lopuksi evankeliumin ydin ei varmaan ole se, olenko minä synnitön vai syntinen, puolisynnitön vai puolisyntinen? Evankeliumin ydin on se että Jeesus haluaa pelastaa kaikki syntiset, antaa synnit anteeksi ja lahjoittaa iankaikkisen elämän kaikille jotka ottavat pelastuksen Jeesuksessa vastaan. Jos uskoon tulleinakin lankeamme syntiin niin meillä on aina mahdollisuus tehdä parannus ja palata Jeesuksen luo. Jeesus ei hylkää sitä joka Hänen luoksensa tulee.
En oikein ymmärrä korottaako se Jeesusta jos MINÄ olen synnitön? Aarre on saviastioissa ja usein tuo saviastia on kovin rikkinäinen. Joku viisas on sanonut että siitä rikkinäisestä saviastiasta Jumalan valo kirkkaammin loistaa.
Kirjoitin tämän aloitukseni sen perusteella mitä ajattelen asiasta, en ole asiaan tarkemmin perehtynyt enkä ole kirjanoppinut teologi jollaista minusta tuskin ikinä tuleekaan. Saattaa olla että olen ymmärtänyt asian väärin mutta eihän siinä sitten mitään. Antakoon Jumala viisautta. Keskustella asiasta saa mutta minua ei ainakaan kiinnosta riidellä tästä sen kummemmin kuin muistakaan asioista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uudessa testamentissa ihminen on synnitön vasta taivaassa, mikäli on sinne päässyt kun vanhurskaallakaan ei ole pelastusvarmuutta ja heidän lankeamisistaan varoitellaan Raamatussa.
Jaak. 5:16 Tunnustakaa (vanhurskaat) siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Mark. 11:25 Ja kun te (opetuslapset) seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."
Tuo syntiasia on tosiaan lähes kaikilla kristityillä uuden testamentin mukainen ja vain erittäin harvat pitävät itseään synnittöminä ja ovatkin lähinnä huomaamattaan menestysteologioiden koukkuun jääneitä tai muuten todellisuuden tajunsa menettäneitä, jotka kuvitelmissaan leijuvat muiden ja jopa Jeesuksen yläpuolella.
Jeesuksen syntisyys on useimmille kristityille epäselvä vaikka se ihan selkeästi monissa kohdin Raamatussa kerrotaan.
Jeesus on Raamatussa synnitön vasta ylös noustuaan, ihan kuten ihmisetkin ja omien syntien takia kuolikin, ottaen siinä sivussa kantaakseen myös toisten syntejä tiettyyn rajaan saakka.
Eläessään Jeesus pyyteli syntejään anteeksi:
Hep. 5:2 ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen,
3.ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata syntien edestä.
7. Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
Hepr. 5:1-8
1." Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä,
2. ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen,
3. ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata syntien edestä.
4. Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin.
5. Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";
6. niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".
7. Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden",
"3.ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata syntien edestä".
- Ei Jeesuksen tarvinnut uhrata omien syntiensä takia koska Jeesus ei ikinä tehnyt syntiä, tuossa varmaankin puhutaan 1. jakeessa mainitusta ylimmäisestä papista joka siis oli joku ihminen - ei Jeesus.
1." Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä",
siinä Jeesus nimeltä mainitaan ja hänestä puhutaan ja verrataan paljon aikaisemmin eläneeseen vanhan lain ensimmäiseen ylipappiin joka oli Aaron.
Toisessa ketjussa pidit asiaa loukkaavasti minun unelmanani, joka se ei suinkaan ole vaan ihan Raamatussa se lukee ja mielestäni Jeesus-uhrin syntisyydellä ei ole evankeliumin toteutumisen kannalta mitään merkitystä (hän oli syntynyt ihmisen kaltaiseksi ja eli virheetöntä elämää).
Raamatussa olevat muutamat kohdat Jeesuksen synnittömyydestä kuvaavat aikaa ylösnousemuksen jälkeen mutta ihmisenä eläessään hän oli synnin alainen vaikkei olisi tekosyntiä tehnytkään.
Anteeksi kun loukkasin. Sanotaan sitten totuuden mukaisesti että tuo asia, jonka viittaisin olevan sinun unelmasi, on varsin monien unelma, sopiiko sanoa näin?
Nyt valitettavasti täytyy lähteä kotoa leipää ansaitsemaan, hyvät päivän jatkot jokaiselle! Mahdollisesti illalla tai iltayöstä piipahdan katsomaan vieläkö tämä ketju on olemassa vai onko joku sen poistattanut. :P
Kun kiinnittää huomion pääasiassa elämän myönteisiin puoliin niin ajatusmaailma puhdistuu vähitellen. Alkaa voimaan paremmin ja tulee kaikinpuolin terveemmäksi ja hyvinvoivaksi. Olet sitä mitä ajattelet. Luonnollisesti mm. synti -sana korvautuu toisilla sanoilla, jotka ovat rakentavampia. Voi puhua siitä, että kuinka onnistuin taas tässä asiassa, kun onnistut jossain. Näin vahvistuu myönteisyys ja ilo valtaa olemuksen. Suvaitsevaisuus kuuluu myös asiaan, myös etniset ja seksuaalisset vähemmistöryhmät. Kaikki pääsevät taivaaseen ja ovat Jumalan lapsia. Kaikki ovat sisältä hyviä ihmisiä kun tarkkaan katsotaan.
On olemassa vain lähinnä hyvää ja hyviä ajatuksia. Olet rakastettava ihan ihminen. Tämä puhdistaa kun sitä toteuttaa.
Nimim. 25 vuoden kokemuksella
Ei kaikkia sanoja voi korvata toisilla vaikka se olisi kuinka mukavaa. Ei synti-sanaakaan voi korvata jollakin lievemmällä, kivemmalla sanalla. Eiköhän puhuta asioista niiden oikeilla nimillä. Myönteisyys on kyllä asia jota kannatan kunhan se on rehellistä.
Kyse on psykologisesta tekniikasta joka parantaa hyvinvointia. Elimistön solut reagoivat myönteisiin ajatuksiin ja tunnelmiin, olivat ne aitoja tai ei.
Ajattelun muutos on pysyvää ja aitoa kun sitä riittävän kauan jaksaa toteuttaa. Mieli muuttuu ajan kanssa. Vähitellen, vuosikymmenien kuluessa ajattelunmuutoksista tulee pysyviä. Sitä urautuu hyvinvointiin ja myönteisyyteen.
Sanat korvautuvat vähitellen myönteisesti varautuneilla sanoilla. Voin kertoa kokemuksesta, että eläminen on huomattavastiu helpompaa nyt kuin 25 vuotta sitten, vaikka käytänkin vain pääasiassa positiivisesti varautuneita sanoja. Mieli on iloinen ja aina virkeä. Ihmiset ymmärtävät sllti useimmiten vaikka sanat ovat muuntuneet positiiviksi vastineikseen pääasiassa.
Tämä psykologinen hyvinvoinnin tekniikka toimii uskonnosta riippumatta. Mm. psykologi Tahkokallio tätä edustaa.