Jotenkin on sellainen "pohjatuntuma", etteivät seurakunnat usko siihen, että Jumala on se, joka antaa siunauksen, herätyksen, armolahjoja tavallisille ihmisille, vaan heidän täytyy kutsua puhumaan julkkiksia, tunnettuja saarnamiehiä kotimaasta ja jopa ulkomailta Tavallisen Matti Meikäläisen todistus uskosta Jeesukseen ei ole mitään, sillä ei ole mitään arvoa. Tarvitaan heidän ihmisnäkökulmasta jotain suurempaa, ihminen, jolla on laaja kannatus, joka on päässyt medioihin, jolla on menestystä, joka siis on jotain.
Kouhkatkaa vain seurakunnat tällaisten asioiden perässä, niin Jumalan ihmeitä saatte kyllä odottaa hamaan tappiin!
Jos kotikaupungissani järjestettäisiin tilaisuus, missä kymmenet tavalliset Matti Meikäläiset kertoisivat uskostaan ja elämästään uskossa, niin menisin heti kuuntelemaan innolla, olisi jotain muutakin kuin teeskentelyä. Mutta eihän sellaisia "suurkokouksia" nyt voi järjestää, missä tavalliset ihmiset olisivat pääesiintyjinä, eihän se nyt käy laatuun mitenkään. Minähän en liiku minnekään sohvaltani joidenkin linssiluteiden, itse itsensä korottajien perään, jotka kuvittelevat pystyvänsä tuomaan jotain erinomaisen erityistä ja uutta uskonasioista esiin pelkästään kyseenalaisten "meriittiensä" perusteella.
Seurakunnat olivat huomattavasti elävämpiä vielä muutama kymmenen vuotta sitten, kun tavalliset ihmiset puhuivat, tavikset lauloivat, tavissaarnaajat saarnasivat. Kaikki ajattelivat, että Jumalan tekemä ihme eli tavallisen ihmisen usko Jeesukseen on jo sinänsä huippu hienoa ja sitä kannattaa tulla kuuntelemaan vaikka matkankin päästä.
Etsikää seurakunnat vaan julkisuutta ja korottakaa julkkiksia, niin samalla kadotatte Jumalan.
Kouhkatkaa vain seurakunnat tällaisten asioiden perässä, niin Jumalan ihmeitä saatte kyllä odottaa hamaan tappiin!
Jos kotikaupungissani järjestettäisiin tilaisuus, missä kymmenet tavalliset Matti Meikäläiset kertoisivat uskostaan ja elämästään uskossa, niin menisin heti kuuntelemaan innolla, olisi jotain muutakin kuin teeskentelyä. Mutta eihän sellaisia "suurkokouksia" nyt voi järjestää, missä tavalliset ihmiset olisivat pääesiintyjinä, eihän se nyt käy laatuun mitenkään. Minähän en liiku minnekään sohvaltani joidenkin linssiluteiden, itse itsensä korottajien perään, jotka kuvittelevat pystyvänsä tuomaan jotain erinomaisen erityistä ja uutta uskonasioista esiin pelkästään kyseenalaisten "meriittiensä" perusteella.
Seurakunnat olivat huomattavasti elävämpiä vielä muutama kymmenen vuotta sitten, kun tavalliset ihmiset puhuivat, tavikset lauloivat, tavissaarnaajat saarnasivat. Kaikki ajattelivat, että Jumalan tekemä ihme eli tavallisen ihmisen usko Jeesukseen on jo sinänsä huippu hienoa ja sitä kannattaa tulla kuuntelemaan vaikka matkankin päästä.
Etsikää seurakunnat vaan julkisuutta ja korottakaa julkkiksia, niin samalla kadotatte Jumalan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Me, joille vuosia on vähän enemmän karttunut, muistamme kyllä nuo ajat ja näemme eron niiden ja nykysten kokousten välillä.
Elämme Laodikean seurakunnan aikaa. Se luuli olevansa rikas, mutta tosiasiassa Herra ei enää ollut sisällä seurakunnassa. Hän sanoo seisovansa oven ulkopuolella ja kolkuttavat päästäkseen sisälle (Ilm. 3:14-22).
Muistan kuulleeni tapauksen Afrikasta (ehkä Mauri Viksténin kertomana tai sitten jonkun muun), jossa nuori mies tuli uskoon ja pyysi, että hänet kastettaisiin ja liitettäisiin paikallisseurakuntaan. Pyyntö hylättiin seurakunnan taholta, koska seurakunnan johto halusivat tarkkailla oliko tuo nuori mies todellakin tullut uskoon, ennen kuin kastaisivat hänet.
Nuori mies meni suruissaan kotikylänsä majaan, polvistui Herran edessä ja itkien kertoi, ettei seurakunta hyväksynyt häntä yhteyteensä. Siinä sydämensä tuskaa Jeesukselle vuodattaessaan hän kuuli sisimmässään Herran lohduttavat sanat: "Älä itke. Eiväthän he ole päästäneet vielä minuakaan sisälle".
Mutta Ilmestyskirjan mukaan he ovatkin hengellisiä porttoja.
Sitten monessa seurakunnassa on niitä Matti- ja Maija Meikäläisiä, jotka ajattelevat etteivät ole mitään, eikä heidän sanoillaan ja todistuksillaan ole seurakunnassa mitään arvoa eikä kukaan halua kuunnella heitä. Tästä alemmuuden tunteestaan he eivät pääse irti, koska he eivät näe seurakunnassa mallia muusta.
Samassa seurakunnassa voi toki olla monia, jotka ovat odottavat niitä tuikitavallisia todistuksia, tavallisten ihmisten elämästä ja arjesta sekä uskoontulosta. Mutta jos kukaan näistä Matti- ja Maija Meikäläisistä ei rohkene mennä seurakunnalle todistamaan, seurakunta on pakottavassa tilanteessa. Seurakunta joutuu pyytämään todistusta toisesta seurakunnasta, ja jos siellä on sama tilanne kuin tässäkin seurakunnassa, heidän on käännyttävä julkkiksien ja ei-niin-tavallisten ihmisten puoleen ja pyydettävä heitä todistamaan omasta uskostaan.
Älä naurata, et usko tuota itsekään mitä kirjoitit. Seurakunnan paimenen tulee olla sellainen sekä myös vanhemmistoveljien, että he ennen muuta tukevat niitä, jotka ovat heikkoja. Jos he eivät siihen kykene, ei heillä ole mitään virkaa koko seurakunnassa. Näin se vaan menee. Jumala on kehoittanut tukemaan, kantamaan ja auttamaan heikkoja heidän vajavaisuuksissaan. Eivät "lihavat lampaat" tarvitse enää lisää muonaa, hehän mielellään söisivät kaiken, mitä ympäriltään vaan löytävät. Turha osoittaa syyttävällä sormella niitä, jotka ovat ehkä jo muutenkin alaspainettuja!
Pitääkö vääntää rautalangasta. Pitäkää aisoissa ihmiset, jotka seurakunnissa ovat niin itse itseään täynnä, että kun johonkin kysytään tekijöitä (tosin heitä ei näy silloin, kun pitäisi siivota, pestä vessaa, kuskata vanhuksia jne.) niin "Minä, minä ja minä". Nämä päällepäsmärit todella kuvittelevat, että seurakunta ei toimi ilman heidän sekaantumistaan kaikkeen mahdolliseen. Päällepäsmäröintiin pitäisi löytyä kuri, nuhde ja "Mars vessanpönttöä pesemään siitä", ehkä se nöyryys sitten löytyisi, epäilen vaan. Luultavimmin nämä itseään täynnä olevat ihmiset, jotka useimmiten ovat näkyvillä paikoilla seurakunnissa, lähtisivät kannat kopisten heti ulos seurakunnasta - ei kun tervemenoa vaan.
tilanne oli omassa seurakunnassani juuri tuollainen. En sitten mikä on johtanut nykytilanteeseen, että löytyy seurakunnasta niitä, jotka rohkenevat todistaa omasta elämästään ja uskostaan (siis niitä ihan tavallisia ihmisiä).
Tuosta asiasta keskusteltiin myös silloin kun olin menossa kasteelle, silloin jokaiselta meistä kastettavalta vaadittiin todistusta seurakunnan edessä.
Uskon että jotkut voivat kokea sellaisen tilanteen kuin kuvailin omassa itsessään. Ajattelevat että he ovat merkityksettömiä. Olen huomannut että tuo ajattelutapa on aika monesti juuri nuorilla seurakuntalaisilla. Siihen tietysti voi vaikuttaa heidän oma kasvuprosessinsa ja identiteettinsä etsiminen.
Lienet olet monissa tapauksissa oikeassa, mutta kysynpä nyt palstalla kirjoittavilta nimimerkeiltä Psalmi, Jaikal, Ilmari ja Sempers, menisittekö siistimään vessaa, siivoamaan kokoustilaa tai puhdistamaan pihaa? Oletteko koskaan tehneet sellaisia töitä?
Jatketaan vielä. Oletteko ottaneet kotiinne ihmisiä, joilla ei ole kotia, tarjonneet heille ruokaa ja yösijan sekä pesseet heidän vaatteensa?
Tämä kysymykseni ei kohdistu vain yllä ilmoittamiini nimimerkkeihin vaan kaikkiin uskoviin.
Kokoustilaa voisin mennä siivoamaan (omassa seurakunnassa se tarkoittaa myös vessojen siivoamista).
En ole majoittanut kotiini kodittomia, ainoastaan kaukana asuvia sukulaisia, tilattuja työntekijöitä (lattianhioja ja tapiseeraaja) ettei heidän tarvitsisi mennä hotelliin tai majataloon. Pihaa en menisi puhdistamaan, sitä riittää kotonakin, mutta marjoja menisin kyllä mielelläni poimimaan tai antaisin mehumaijani lainalle (tekee nopeasti mehua).
Mistä muuten näitä tärkeilijöitä seurakuntiin riittääkään, jotka kuvittelevat, että vain heidän tekemisensä ja työnsä ovat niin ensiarvoisen tärkeitä ja aikaavieviä ja ties vaikka mitä. Yleensä nämä tärkeilijät vielä tuovat erittäin moneen kertaan esille sen, kuinka paljon he ovatkaan koko elämänsä aikana tehneet seurakunnan eteen, evankeliumin eteen jne. Ketä kiinnostaa?
Kristilliset lehdetkin ovat täynnä tätä ihmispalvontaa, epäolennaisten asioiden korottamista. Ei minua ainakaan kiinnosta, että kuinka joku lähetti nyt on tehnyt ympäripyöreitä päiviä vuosikaudet siellä ambomaalla, itsehän on osansa valinnut tai....
toisaalta useimmat lähetystyöntekijäthän väittävät, että "Jumala on heille kutsun antanut lähetystyöhön". Jos niin on, niin heidän tehtävänään on ainoastaan kiitellä suureen ääneen Jumalaa, jos niin suuren kutsun ovat saaneet eivätkä yrittää hakea kunniaa ja kiitosta ihmisiltä.
Totta puhut