Saksalaiset onnistuivat kokoamaan uudelleen suomalaisen SS-komppanian syyskuussa 1944.
Historiantutkimuksessa on kirjoitettu paljon jatkosodan aikaisesta suomalaisesta SS-pataljoonasta, niin sanotusta panttipataljoonasta. Sen sijaan paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että saksalaiset onnistuivat kokoamaan uudelleen suomalaisen SS-komppanian välirauhansopimuksen jälkeen syyskuussa 1944, siis Suomen ja Saksan virallisen sotilasyhteistyön jo päätyttyä.
Filosofian ja valtiotieteiden maisteri Åke Söderlund uskoo, että SS-yksikön uudelleensynty on ollut monen suomalaisen tutkijan unohduksen tai ehkä jopa suojeluksen kohteena. Hän kirjoittaa asiasta Kansallisarkiston tuoreessa artikkelikirjassa Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin.
Suomalaisessa SS-komppaniassa on arvioitu olleen kuutisenkymmentä miestä ja kahdeksan upseeria, mutta lukumäärä on vaihdellut lukuisten siirtojen takia. Järjestysnumeron 8 saanut komppania lakkasi toimimasta viimeistään toukokuussa 1945.
Suomalaisen SS-komppanian ydinjoukon muodostivat vuosina 1941–1943 Saksan SS-joukoissa palvelleet miehet. Syksyllä 1944 nämä loikkasivat, siirtyivät tai jättäytyivät SS-joukkoihin, kun entisistä aseveljistä oli tullut vihollisia.
Vangit pakotettiin näännyttävälle marssille
SS-komppanian upseeristo ja aliupseeristo koostuivat Söderlundin mukaan pääasiassa kansallissosialismin tai sitä myötäilevän aatteen omaksuneista ja Suomen ulkoministeriön aikoinaan SS-joukkoihin värväämistä miehistä.
– Usko Saksan lopulliseen voittoon oli näiden keskuudessa ainakin ulkoisesti pitkään vankkumaton, Söderlund kirjoittaa.
Miehistössä suuri osa oli suomalaisia sotavankeja ja internoituja merimiehiä, joiden tavoitteena oli usein pelkästään pelastua epäinhimillisistä oloista, jotka eivät täyttäneet humanitaarisen oikeuden vaatimuksia. Värväreinä toimivat usein suomalaiset SS-upseerit.
Lokakuussa 1944 värväyksestä kieltäytyneet satakunta sotavankia pakotettiin näännyttävälle marssille pohjoiseen kohti Norjaa. Päivämarssiksi määrättiin kolmekymmentä kilometriä. Päivän leipäannosta pienennettiin niin, että lopulta se oli vain 250 grammaa. Juomana oli korviketee. Iltaisin ruokana oli laiha keitto.
– Suomalaiset SS-miehet selvittivät sotavangeille edessä olevan marssiosuuden yksityiskohtia ja kuvasivat heidän tulevaisuutensa synkkänä, Söderlund kirjoittaa.
Matkan aikana vankeja liittyi SS:n riveihin, ja vielä Norjan puolellakin värväystä jatkettiin. Viimeinen siirtyminen suuremmalla joukolla SS-komppaniaan tapahtui helmikuussa 1945, jolloin leirin viisi upseeria ja 31 miestä liittyi SS-joukkoihin.
Stutthofissa rankaistiin nälkäannoksilla ja hengenriistoilla
Noin yhdeksänkymmentä saksalaisten internoimaa suomalaista kauppalaivaston merimiestä oli siirretty Stutthofin keskitysleirin yhteydessä toimivaan alaleiriin lokakuussa 1944. Merimiesten kieltäytyessä yhteistyöstä saksalaisten käytös muuttui huonommaksi. Kuvaan tulivat nälkäannokset, summittaiset hengenriistot ja ihmishengelle osoitettu arvottomuus.
Stutthofin leirin vangeista lienee siirtynyt SS:n joukkoihin kymmenisen prosenttia.
Söderlund muistuttaa, että monille värvätyille SS-joukot olivat viimeinen oljenkorsi vaiheessa, jossa he eivät enää kestäneet saamaansa kohtelua ruumiillisesti tai henkisesti.
Historiantutkimuksessa on kirjoitettu paljon jatkosodan aikaisesta suomalaisesta SS-pataljoonasta, niin sanotusta panttipataljoonasta. Sen sijaan paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että saksalaiset onnistuivat kokoamaan uudelleen suomalaisen SS-komppanian välirauhansopimuksen jälkeen syyskuussa 1944, siis Suomen ja Saksan virallisen sotilasyhteistyön jo päätyttyä.
Filosofian ja valtiotieteiden maisteri Åke Söderlund uskoo, että SS-yksikön uudelleensynty on ollut monen suomalaisen tutkijan unohduksen tai ehkä jopa suojeluksen kohteena. Hän kirjoittaa asiasta Kansallisarkiston tuoreessa artikkelikirjassa Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin.
Suomalaisessa SS-komppaniassa on arvioitu olleen kuutisenkymmentä miestä ja kahdeksan upseeria, mutta lukumäärä on vaihdellut lukuisten siirtojen takia. Järjestysnumeron 8 saanut komppania lakkasi toimimasta viimeistään toukokuussa 1945.
Suomalaisen SS-komppanian ydinjoukon muodostivat vuosina 1941–1943 Saksan SS-joukoissa palvelleet miehet. Syksyllä 1944 nämä loikkasivat, siirtyivät tai jättäytyivät SS-joukkoihin, kun entisistä aseveljistä oli tullut vihollisia.
Vangit pakotettiin näännyttävälle marssille
SS-komppanian upseeristo ja aliupseeristo koostuivat Söderlundin mukaan pääasiassa kansallissosialismin tai sitä myötäilevän aatteen omaksuneista ja Suomen ulkoministeriön aikoinaan SS-joukkoihin värväämistä miehistä.
– Usko Saksan lopulliseen voittoon oli näiden keskuudessa ainakin ulkoisesti pitkään vankkumaton, Söderlund kirjoittaa.
Miehistössä suuri osa oli suomalaisia sotavankeja ja internoituja merimiehiä, joiden tavoitteena oli usein pelkästään pelastua epäinhimillisistä oloista, jotka eivät täyttäneet humanitaarisen oikeuden vaatimuksia. Värväreinä toimivat usein suomalaiset SS-upseerit.
Lokakuussa 1944 värväyksestä kieltäytyneet satakunta sotavankia pakotettiin näännyttävälle marssille pohjoiseen kohti Norjaa. Päivämarssiksi määrättiin kolmekymmentä kilometriä. Päivän leipäannosta pienennettiin niin, että lopulta se oli vain 250 grammaa. Juomana oli korviketee. Iltaisin ruokana oli laiha keitto.
– Suomalaiset SS-miehet selvittivät sotavangeille edessä olevan marssiosuuden yksityiskohtia ja kuvasivat heidän tulevaisuutensa synkkänä, Söderlund kirjoittaa.
Matkan aikana vankeja liittyi SS:n riveihin, ja vielä Norjan puolellakin värväystä jatkettiin. Viimeinen siirtyminen suuremmalla joukolla SS-komppaniaan tapahtui helmikuussa 1945, jolloin leirin viisi upseeria ja 31 miestä liittyi SS-joukkoihin.
Stutthofissa rankaistiin nälkäannoksilla ja hengenriistoilla
Noin yhdeksänkymmentä saksalaisten internoimaa suomalaista kauppalaivaston merimiestä oli siirretty Stutthofin keskitysleirin yhteydessä toimivaan alaleiriin lokakuussa 1944. Merimiesten kieltäytyessä yhteistyöstä saksalaisten käytös muuttui huonommaksi. Kuvaan tulivat nälkäannokset, summittaiset hengenriistot ja ihmishengelle osoitettu arvottomuus.
Stutthofin leirin vangeista lienee siirtynyt SS:n joukkoihin kymmenisen prosenttia.
Söderlund muistuttaa, että monille värvätyille SS-joukot olivat viimeinen oljenkorsi vaiheessa, jossa he eivät enää kestäneet saamaansa kohtelua ruumiillisesti tai henkisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.verkkouutiset.com/index.php?option=com_content&view=article&id=26278:suomalainen-ss-komppania-syntyi-uudelleen-syksyl...