Dosentti Johan Bäckman tiedottaa:
“Johtava venäläinen toisen maailmansodan historian tutkija Aleksandr Djukov pitää Helsingissä lehdistötilaisuuden 10.3.2010 kello 12.00 aiheenaan Venäjän presidentin perustama historian väärentämisen ja natsismin rehabilitoinnin vastaisen taistelun Historiakomissio. Djukov toimii komission asiantuntijana ja Historiallinen muisti -säätiön johtajana. Djukov kertoo Historiakomission toiminnasta ja tavoitteista. Samassa tilaisuudessa toimittaja Leena Hietanen esittelee uuden kirjansa "Antifasistin päiväkirja", joka kertoo historian väärentämisestä Baltiassa ja Viron ja Latvian apartheid-rikoksista venäläistä vähemmistöä vastaan.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy toimittajilla. Myös bloggaajat voivat osallistua. Tilarajoituksten vuoksi muita henkilöitä kuin toimittajia ei suositella osallistumaan tilaisuuteen. Djukov luennoi samana päivänä myös muualla, joten muita kiinnostuneita kehotetaan osallistumaan luennoille. Tapahtumista tiedotetaan tarkemmin tässä blogissa.”
http://antifasistit.blogspot.com/2010/03/johtava-venalainen-historioitsija.html
“Johtava venäläinen toisen maailmansodan historian tutkija Aleksandr Djukov pitää Helsingissä lehdistötilaisuuden 10.3.2010 kello 12.00 aiheenaan Venäjän presidentin perustama historian väärentämisen ja natsismin rehabilitoinnin vastaisen taistelun Historiakomissio. Djukov toimii komission asiantuntijana ja Historiallinen muisti -säätiön johtajana. Djukov kertoo Historiakomission toiminnasta ja tavoitteista. Samassa tilaisuudessa toimittaja Leena Hietanen esittelee uuden kirjansa "Antifasistin päiväkirja", joka kertoo historian väärentämisestä Baltiassa ja Viron ja Latvian apartheid-rikoksista venäläistä vähemmistöä vastaan.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy toimittajilla. Myös bloggaajat voivat osallistua. Tilarajoituksten vuoksi muita henkilöitä kuin toimittajia ei suositella osallistumaan tilaisuuteen. Djukov luennoi samana päivänä myös muualla, joten muita kiinnostuneita kehotetaan osallistumaan luennoille. Tapahtumista tiedotetaan tarkemmin tässä blogissa.”
http://antifasistit.blogspot.com/2010/03/johtava-venalainen-historioitsija.html
Vastaukset 80
Vanhimmat
historian väärentämisestä NL:ssa ja Venäjällä. Siitähän Koroljov on näillä palstoilla hyvä esimerkki.
Virossa ja muualla Baltiassa ei historian väärentämistä ja apartheidia ole harjoitettu NL:n luhistumisen jälkeen.
Leena Hietanen valehtelee uupumattomalla innolla. No, varmaan Djukovilla on tuoda hänelle jokin mieluisa palkkio...
Luulin Bäckmanin jo hieman järkiintyneen, mutta mitä vielä!
"Kertooko historian väärentämisestä NL:ssa ja Venäjällä. Siitähän Koroljov on näillä palstoilla hyvä esimerkki."
Yritän tuoda esiin näkökulmia, joista propagandavaltio EU-Suomi "tiedotusvälineineen" vaikenee.
Kuten professori Timo Vihavainen on todennut kirjassaan Länsimaiden tuho, historiasta, kuten kaikesta muustakin, keskustellaan Venäjällä paljon avoimemmin kuin Suomessa ja länsimaissa.
Suomessa keskustellaan avoimesti kaikesta. Salailu ja vääristely on tyypillistä NL/Venäjälle. Olet hyvä esimerkki sen suunnan propagandan tyrkyttäjästä. Ei se ole avointa keskustelua.
Käsittääkö presidentti Halonen, miten loukkaavalta hänen puheensa Suomen "erillissodasta" kuulostavat maassa, joka kantoi fasismin vastaisen sodan raskaimmat uhrit? Läntinen maailma on tottunut naureskelemaan Suomen erillissotahöpinöille. Mutta venäläisiä tuskin naurattaa.
vieläkään millainen loukkaus rauhaa kohtaan oli NL:N ja NATSI-SAKSAN LIITTO 23.8. 38 JA SEN PERUSTEELLA ALOITETTU EUROOPAN JAKO. NL HYÖKKÄSI PELKÄSTÄÄN 1939-40 KUUTEEN MAAAHNA SUOMI MUKAANLUKIEN. ETYJ on tuominnut natsien ja kommunistien liiton 2. MS:n aloittajana.
Suomi todella kantoi raskaan uhrin taistellessaan erillissotaansa NL:a vastaan. On selvää, että Stalinin tökerö sotapolitiikka ei venäläisiä naurata. Kyllähän uhruit olivat raskaat. Niin käy usein sodan aloittajalle. Miksi sitten antifasistit sitä ihailevat?
On aina hilpeätä kun historian "tutkimuksessa" on päämäärä asetettu etukäteen... No, ei toki Venäjällä mitään uutta. Ja onhan meilläkin Ylikangas.
"On aina hilpeätä kun historian "tutkimuksessa" on päämäärä asetettu etukäteen..."
Entisessä ja nykyisessäkin Suomessa tuikitavallinen ilmiö! Ks. Osmo Jussila, Suomen historian suuret myytit.
Millä tavalla tuo puolustaa menettelyä millään tavalla? Eihän teidän russofiilienkään mielestä Suomen menettelyä voi puolustaa sillä, että NL oli tuhat kertaa pahempi.
Venäläiset ovat hyvästä syystä huolissaan siitä, että neuvostojärjestelmän rikokset - joiden suurin uhri oli Venäjän kansa - yritetään Baltian maissa, Puolassa, Ukrainassa, Georgiassa ja - häpeällistä kyllä - myöskin Suomessa vääristellä VENÄLÄISTEN muita kansoja vastaan tekemiksi rikoksiksi ja kansanmurhiksi. Eli neuvostoajan traumaa käytetään härskisti venäläisvihan ja russofobisen rasismin lietsomiseen. (Juha Molari on kuvannut, miten Suomessa Pro Karelia toimii täsmälleen samoin periaattein.)
Odottaako Baltian venäläisvähemmistöjä syrjinnän ja aparheid-politiikan lisäksi tulevaisuudessa myös pogromit?
"Venäläiset ovat hyvästä syystä huolissaan siitä, että neuvostojärjestelmän rikokset - joiden suurin uhri oli Venäjän kansa - yritetään Baltian maissa, Puolassa, Ukrainassa, Georgiassa ja - häpeällistä kyllä - myöskin Suomessa vääristellä VENÄLÄISTEN muita kansoja vastaan tekemiksi rikoksiksi ja kansanmurhiksi"
Siis KUKA ne sitten teki ellei venäläiset? Ja mitä vääristelyä sen osoittaminen on? Virolaisetko kuskasi vielä 1949 40 000 virolaista Siperiaan ja tuhosi heidän kotinsa ja maatilansa?
Pro Karelia on täysin merkityksetön pikku porukka. Ihna yhtä typerä lajissaan kuin Bäckman, Molari ja Hietanen omassaan.
Venäläiset kansalaisina eivät ole syyllisisä hallinnon rikoksiin. Heitä on turha syyllistää. Heidän isovanhempansa kärsivät Stalinin aikojen sorrosta kaikkein eniten.
Mutta turkkilaiset, saksalaiset ja juutalaiset ovat!
No eivät ne venäläiset syyttömiä niihin Neuvostoliiton mittaamattomiin rikoksiin olleet. Ja Neuvostoliitto nyt esim. näännytti miljoonia ukrainalaisia nälkään 1932-33.
Russofobiaa ei tarvitse synnyttää, venäläisten uhkaava ulkopolitiikka pitää siitä huolen itsestään.
Stalinin julmuuksia Aivan yhtenä miehenä. Niin ainakin historia todistaa. Ehkä he sitten kansana saivat maistaa omaa lääkettään? Miten he ovat syyttömämpiä kuin saksalaiset? Eiköhän Saksa kärsinyt Hitlerin toimista vielä enemmän kuin NL Stalinista. Mikset anna synninpäästöä myös saksalaisille?
Olet Koroljov peräti yksisilmäinen Stalinin palvonnassasi. Kaiken lisäksi syytät eniten suomalaisia, jotka nimenomaan Stalin syöksi sotaan ja yritti tuhota maan päältä.
"Russofobiaa ei tarvitse synnyttää, venäläisten uhkaava ulkopolitiikka pitää siitä huolen itsestään."
Neuvostoliiton tavoitteet olivat ideologisista syistä globaaleja, nykyisen Venäjän intressit sen sijaan ovat paikallisia ja rajoittuvat Venäjän lähialueille ja Euraasian suurmantereen Sydänmaahan. Venäjällä on suurvaltana täysi oikeus vartioida omaa taka- tai pikemminkin etupihaansa. Baltia, Valko-Venäjä, Ukraina, Taka-Kaukasia ja Keski-Aasia ovat Venäjälle tärkeitä, ja pitäähän Venäjä vanhasta muistista silmällä ystävämaataan Suomeakin. Naton tunkeutuminen Baltiaan sekä Yhdysvaltojen ja Israelin yritys tehdä Georgiasta niiden aseistama, Venäjää uhkaava satelliittivaltio on ollut harkitsematonta ja maailmanrauhalle vaaraksi. Elokuun tykkien jylinä Kaukasuksen vuorisolissa v. 2008 näytti maailmalle, että Venäjä on valmis panemaan rajat länsimaiselle imperialismille silloin kuin Venäjän elintärkeät edut ovat uhattuina.
Suomalaiset ovat Lännen propagandan uhreja. Etenkin Helsingin Sanomat, Erkon suvun pahojen perinteiden mukaisesti, harjoittaa Suomen valtioetua törkeällä tavalla vahingoittavaa tiedottamispolitiikkaa. Venäjästä luodaan aivan väärä kuva, suorastaan kauhukuva. Medvedevin ja Putinin maltillinen hallinto, demokraattisin Venäjän historiassa, hallitus jota Venäjän kansan ylivoimainen enemmistö tukee, rinnastetaan toisinajattelijoita vainoavaan stalinistiseen diktatuuriin. Mutta mitkään valheet eivät ole liian räikeitä, jos päämäärä on demonisoida Venäjä ja venäläiset. Onneksi vastakkaistakin informaatiota on suomalaisille tarjolla. Dosentti Bäckman tullaan vielä palkitsemaan rauhantyöstään, eikä ainoastaan Suomessa (Venäjällä Bäckmanin ansiot onkin jo viralliselta taholta tunnustettu), vaan myöskin Virossa.
Onko suomalaisen russofobian niska jo taittumassa? Suurten puolueiden Nato-kannanotoissa voidaan havaita tiettyä järkevöitymistä. Ymmärretään, että Suomi ei tarvitse Natoa, koska Suomen Nato-jäsenyys vasta LOISI sen turvallisuusuhan, jolta Nato muka Suomea suojelisi. Ulkoministeri Stubbin ja muiden kokoomuskakaroiden ponnisteluista huolimatta Suomi on yhä Venäjän hyvissä kirjoissa. Suomi ei ole astunut samalle tuhon tielle kuin Viro. Mutta Virohan on vain läntisen manipulaation uhri. Tuota onnetonta maata ovat johtaneet USA:ssa koulutetut ja aivopestyt henkilöt (vrt. Georgian Saakašvili). Viron kannattaisi kuunnella rauhandosentti Bäckmanin neuvoja eikä Amerikan ääntä.
Elokuussa 2008 Venäjä osoitti olevansa myös ideologisesti Neuvostoliiton perinteen jatkaja. Demokratia maassa on vieras käsite. Putinin ja Medvedevin hallinto on kaukana demokraattisesta. Tiedotusvälineet eivät ole vapaat, poliittisia kilpailijoita suljetaan vankilaan. Suomelle määrätään mielivaltaisia puutulleja ja rajaliikennettä häiritään. Rajoja loukataan rutiininomaisesti. Kaliningradin kysymys on malliesimerkki venäläisestä ulkopolitiikasta, joka säälittävästi kuvittelee kykenevänsä sanelemaan ehtoja EU:lle.
Viro on tehnyt ainoan järkevän ratkaisun ja hakenut turvallisuutta NATOsta, koska Venäjä ei suostu ottamaan sitä muuten vakavasti. Venäjällä olisi syytä hyväksyä Baltian maiden itsenäistyminen ja se seikka, että nämä maat ovat osa EU:ta.
Avaa silmäsi.
"Elokuussa 2008 Venäjä osoitti olevansa myös ideologisesti Neuvostoliiton perinteen jatkaja."
Nykyajan Neuvostoliitto on Amerikan Yhdysvallat, joka pitää oikeutenaan levittää omaa järjestelmäänsä, vaikutusvaltaansa ja sotilaallista läsnäoloaan kaikkialle maailmaan. USA:n tavoitteena on unipolaarinen uusi maailmanjärjestys. Venäjä on virallisesti ilmoittanut, ettei se tätä hyväksy. Venäjä pitää kiinni kansojen suvereniteetin periaatteesta, mikä tällä hetkellä on uhattuna tai katoamassa nimen omaan länsimaissa tai länsimaiden miehittämissä maissa. Venäjä on myöskin huolissaan sananvapauden ja demokratian tilasta Euroopan unionissa.
"Kaliningradin kysymys on malliesimerkki venäläisestä ulkopolitiikasta, joka säälittävästi kuvittelee kykenevänsä sanelemaan ehtoja EU:lle."
USA:n, Naton tai EU:n on turha kuvitella voivansa sanella Venäjälle ehtoja, niin kuin Jeltsinin aikana, jolloin Venäjä oli sekasorrossa ja heikko. Venäjä on hyväksyttävä tasavertaisenma neuvottelukumppanina ja sen omat legitiimit intressit - niin taloudelliset kuin turvallisuuspoliittisetkin - on syytä ymmärtää ja hyväksyä. Saksa ja Ranska ovat EU-maista tämän nykyisin käsittäneetkin. Ongelmia tuottavat kiusankappaleet ovat Baltian maat ja Puola. Nato ja EU ovat olleet niille kuin selkänoja, johon ne ovat turvautuneet lapsellisessa halussaan ärhennellä Venäjälle. Toivottavasti Obaman hallitus ymmärtää, ettei Amerikan ole syytä aloitta uutta kylmää sotaa Venäjän kanssa vain mielistelläkseen joitakin Itä-Euroopan lilliputtitasavaltoja. USA:lla ja Venäjällä on paljon enemmän yhteisiä intressejä kuin USA:lla ja Venäjän reunavaltioilla.
"Venäjällä olisi syytä hyväksyä Baltian maiden itsenäistyminen ja se seikka, että nämä maat ovat osa EU:ta."
Baltian maiden olisi syytä hyväksyä se tosiasia, etteivät ne voi kohdella suuria venäläisvähemmistöjään toisen luokan kansalaisina. Venäjä on ilmoittanut olevansa valmis suojelemaan venäläisiä myöskin rajojensa ulkopuolella, tarvittaessa sotilaallisestikin. Viro ottakoon tämän huomioon. Venäläisvastaiset pogromit johtavat tulevaisuudessa koviin voimatoimiin.
"Mikset anna synninpäästöä myös saksalaisille?"
En syyllistä saksalaisia enkä lietso saksalaisvihaa. Eivätkä venäläiset vihaa saksalaisia kansana, niin kuin eivät saksalaisetkaan venäläisiä, huolimatta fasismin ja kommunismin jättämistä arvista. Itse asiassa Venäjän ja Saksan suhteet, niin poliittiset kuin noiden kansojen välisetkin, ovat koko ajan paranemaan päin - russofobiaa lietsovien Baltian maiden ja Puolan harmiksi.
"Kaiken lisäksi syytät eniten suomalaisia, jotka nimenomaan Stalin syöksi sotaan ja yritti tuhota maan päältä."
YYA-aikana ei Suomessa juuri kukaan yrittänyt väittää, että Neuvostoliitto yksin olisi syypää Suomen sotiin vv. 1939-1944. Siihen aikaan suomalaiset olivat paremmin sinut oman historiansa kipupisteiden ja pimeän puolen kanssa kuin nykyään. Onneksi nyky-Suomestakin löytyy silti monia omatunnon ääniä Bäckmanin kaltaisista kansalaisaktivisteista edesmenneeseen akateemikko Haavikkoon. Haavikon viimeinen sivallus, Suomi kysymyksessä, vastauksena Venäjä (WSOY, 2010), on tarkoittettu suoraan tämän palstan russofobeille.
"Suomesta on kyse, siitä on kysymys, siksi se on kysymyksessä, mutta varmasti vastauksena on Venäjä."
Hassua, että samassa viestissä puhutaan Venäjän kunnioittavan kansojen suvereniteettia ja todetaan, että se on valmis suojelemaan sotilaallisesti venäläisiä rajojensa ulkopuolella. Tämähän oli natsien veruke sudeettimaan miehittämiseen ja lopuksi koko Tshekkoslovakin miehittämiseen. No, natsien ja venäläisten menettelytavoissa ei ole kovin paljon eroa ollutkaan ja se on hyvä meidän rehellisesti tuoda esille. Ja kun venäläiset kykenevät masinoimaan mielenilmauksia (joskin laimeita) Helsingissä, kykenevät he sen tekemään varmasti myös Tallinnassa. Tekosyitä venäläiset kyllä keksivät kun sellainen tarvitaan.
Ero NATOn ja aikanaan Neuvostoliiton laajenemisessa on, että NATOon liitytään vapaaehtoisesti. Tämän estäminen sotilaallisin keinoin suvereeneilta valtioilta on imperialismia, jota Venäjä häikäilemättä harrastaa tänäkin päivänä.
Venäjä ei voi kritisoida mitään sananvapaus- tai demokratia-asioita niin kauan kuin heillä on valtiojohtoinen media itsellään ja kun poliittisia kilpailijoita tuomitaan näytösoikeudenkäynneissä. Maahan on häpeäpilkku.
Tässä vähän katsausta maan ihmisoikeustilanteeseen:
http://www1.voanews.com/english/news/a-13-2009-05-28-voa27-68826042.html
http://www.amnestyusa.org/all-countries/russian-federation/page.do?id=1011228
Onko SAFKAn Venäjältä saadut rahat niin vähissä, että propagandaa täytyy välittää sinun kaltaistesi patustelijoiden avulla?
" Venäjä on myöskin huolissaan sananvapauden ja demokratian tilasta Euroopan unionissa. "
Oletko sinä nyt ihan tosissasi? Kuinkas Venäjä mahtaa olla huolestunut "sananvapauden ja demokratian tilasta" omilla hakalaidunmaillaan. Montako vapaata (Kremlistä) sanomalehteä ilmestyykään tänäpäivänä Venäjällä? Olet sinä varsinainen pelle, heittelet tulemaan välillä aivan uskottavaa ja sitten repäset oikein kunnon neuvostoaikoja muistuttavan propakanda provon. Mikä se sellainen Venäjä oikein on, joka noin huolestunutta osaa esittää.
" Venäjä on myöskin huolissaan sananvapauden ja demokratian tilasta Euroopan unionissa. "
Oletko sinä nyt ihan tosissasi? Kuinkas Venäjä mahtaa olla huolestunut "sananvapauden ja demokratian tilasta" omilla hakalaidunmaillaan. Montako vapaata (Kremlistä) sanomalehteä ilmestyykään tänäpäivänä Venäjällä? Olet sinä varsinainen pelle, heittelet tulemaan välillä aivan uskottavaa ja sitten repäset oikein kunnon neuvostoaikoja muistuttavan propakanda provon. Mikä se sellainen Venäjä oikein on, joka noin huolestunutta osaa esittää.
"Hassua, että samassa viestissä puhutaan Venäjän kunnioittavan kansojen suvereniteettia ja todetaan, että se on valmis suojelemaan sotilaallisesti venäläisiä rajojensa ulkopuolella. Tämähän oli natsien veruke sudeettimaan miehittämiseen ja lopuksi koko Tshekkoslovakin miehittämiseen."
Saksa käytti hyväkseen Versaillesin järjestelmän heikkouksia. Kuten olen todennut, Suur-Puola ja Tšekkoslovakia olivat monikansallisia, mutta yhden väestöryhmän dominoimia valtioita, ja vähemmistökansallisuuksien asema oli niissä huono, vähän samoin kuin nykyisin Baltian maissa.
"Ja kun venäläiset kykenevät masinoimaan mielenilmauksia (joskin laimeita) Helsingissä, kykenevät he sen tekemään varmasti myös Tallinnassa."
Venäläisten spontaanit mielenilmaukset eivät ole minkään tahon "masinoimia", kuten russofobinen propaganda väittää, vaan reagointia Viron ja muiden Baltian maiden venäläisten vähemmistöjen hädänalaiseen asemaan. Venäläisiä demonisoidaan ja syyllistetään NL:n aikaisista asioista ja niitä käytetään perusteena nyky-Viron apartheid-politiikalle. Heitä kohdellaan muukalaisina omassa maassaan. USA ja EU sietävät tuota politiikkaa strategisista syistä. No, geopoliitiikka voittaa moraalin, kuten olen sanonut.
Ei muuten ainoastaan Bäckman antifasisteineen ole Suomessa huolestunut Viron venäläisten ihmisoikeustilanteesta. Onhan siihen kiinnittänyt huomiota myöskin Suomen entinen (ja toivottavasti myös tuleva) ulkoministeri Tuomioja. Häntä pidetään Suomessa ikävä kyllä parhaillaan reservissä. Toivottavasti Suomen seuraavat eduskuntavaalit korjaavat tilanteen. Vaaleissa länsimielinen Nato-kiimainen linja saa Suomen kansalta lopullisen tuomionsa. Monet aikaisemmin Natoa kannattaneet poliitikot ovat vainunneet, mistä suunnasta tuuli nyt puhaltaa, ja ottaneet etäisyyttä natottajiin jo tässä vaiheessa.
Mitä vielä siihen "masinointiin" tulee, USA on siinä määrin kylliksi masinoinut näitä kaikenkarvaisia sametti- ja oranssivallankumouksia Venäjän lähialueilla, että Venäjän pelot ja epäluulot Lännen laajentumishaluista politiikkaa kohtaan ovat enemmän kuin perusteltuja. Eihän Natonkaan pitänyt laajentua Itä-Eurooppaan, mutta sepä tunkeutuikin aina Pietarin porteille saakka. Onneksi Ukrainan vaalitulos merkitsee sitä, että silläkin suunnalla on Naton ja Lännen ekspansiolle nyt pantu stoppi, niin kuin Kaukasuksella pysäytettiin USA:n aseistama Saakasvili elokuussa 2008. Vain lähentyminen Venäjään voi estää Ukrainan hajoamisen. Maan itäosa ja Krimin niemimaa ei suostu koskaan kuulumaan Nato-Ukrainaan. Siksi Valko-Venäjän tie tulee olemaan myös Ukrainan tie, mikäli Ukraina tahtoo säilyttää nykyiset rajansa. Realismi voittanee nyt Ukrainassakin.
"Montako vapaata (Kremlistä) sanomalehteä ilmestyykään tänäpäivänä Venäjällä?"
Ilmestyyhän siellä jopa länsimielisen, Erkon suvun perinteitä jatkavan Sanoma Oyj:n omistamia lehtiä. Kummallista kyllä Medvedevin-Putinin Venäjä antaa niiden salakuljettaa ns. liberalismia l. hallituksen vastaista propagandaa venäläisiin koteihin.
Venäjällä muuten kyllä ihmetellään Sanoma Oyj:n suunnatonta mediavaltaa Suomessa!
"En syyllistä saksalaisia enkä lietso saksalaisvihaa"
Taas valehtelet. Sitähän juuri teet ylistäessäsi kommunismin rikoksia ja syyttäessäsi muita Stalinin virheistä.
Syyllistät myös suomalaisia, jotka joutuivat Stalinin ja NL:n törkeän hyökkäyksen kohteeksi.
"Vain lähentyminen Venäjään voi estää Ukrainan hajoamisen. Maan itäosa ja Krimin niemimaa ei suostu koskaan kuulumaan Nato-Ukrainaan. Siksi Valko-Venäjän tie tulee olemaan myös Ukrainan tie, mikäli Ukraina tahtoo säilyttää nykyiset rajansa."
Latelet aika rajuja uhkauksia itsenäisille maille. Oletko saanut Venäjän johdolta valtuudet esiintyä uutena Jartsevina? Onko edessä asevoiman käyttö, jos maat eivät suostu uhkauksiisi?
"Sitähän juuri teet ylistäessäsi kommunismin rikoksia ja syyttäessäsi muita Stalinin virheistä."
En ylistä kommunismin rikoksia ihmisiyyttä vastaan - terroria, teloituksia, vankileirejä. Eiväthän niitä puolustele edes Bäckman, Hietanen, Molari ja muut "antifasistit". Silti Neuvostoliitolla oli minkä tahansa muun valtion tapaan omat legitiimit turvallisuusintressinsä ja oikeus, jopa velvollisuus, niiden valvomiseen. Machiavellista lähtien politiikan tutkimus ja politiikan filosofia on tottunut tarkastelemaan poliittista välttämättömyyttä erillään moraalisista kysymyksistä. Jopa Suomen kaltaisessa pienessä ja poliittisesti naiivissa maassa on onneksi aina ollut Paasikiven kaltaisia rautaisia realisteja, jotka eivät ole antaneet tunneseikkojen sumentaa arvostelukykyään.
"Syyllistät myös suomalaisia, jotka joutuivat Stalinin ja NL:n törkeän hyökkäyksen kohteeksi."
Suomi toimi tyhmästi, kun ei vv. 1938-1939 tarttunut ainoaankaan Neuvostoliiton esittämään tarjoukseen yhteisten turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi.
Katsopa tätäkin kuvaa:
http://www.shekhovtsov.org/misc/img/Ukrainian_Presidential_elections_2010.jpg
"Onko edessä asevoiman käyttö, jos maat eivät suostu uhkauksiisi?"
Venäjän sotilasdoktriiniin kuuluu Venäjän kansalaisten suojeleminen myöskin Venäjän rajojen ulkopuolella, milloin tarve vaatii. Myöskin ydinaseita Venäjä on valmis käyttämään, mikäli tarve vaatii. Venäjä pelaa avoimin kortein. Venäjän kanta tunnetaan. Venäjän naapurimaiden, etenkin niiden joissa on suuria venäläisvähemmistöjä, on syytä suunnitella politiikkansa sen mukaan. Venäjä tahtoo Itä-Eurooppaan rauhaa ja vakautta. Sen paras edellytys on Naton itälaajentumisen lopettaminen. Naton tulisi myöskin poistaa Euroopasta Venäjää uhkaavat taktiset ydinaseet ja muut Eurooppaan sijoitetut venäläisiin kohteisiin suunnatut hyökkäysohjukset.
Ukrainassa on onneksi demokraattista tietä otettu askel kohti parempaa. Lännen marionetit ovat saaneet Ukrainan äänestäjiltä tuomionsa. CIA:n masinoima "oranssivallankumous" oli lopulta surkea fiasko. Sen keulakuva Viktor Juštšenko sai presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella 17.1.2010 ainoastaan 5,45 % äänistä.
kun halusi tuhota rauhaa rakastavan Suomen ksnsan oman imperialisminsa pönkittämiseksi. Täytyy oola aivopesty kommunisti, että jaksaa puolustella kommunismin rikoksia maailmanrauhaa ja ihmisyyttä vastaan.
ja asevoiman käyttöä naapureita vastaan. Onko jotain muuttunut vuodesta 1939? On. Teillä ei ole fasisteja liittolaisina. Ei Venäjä yksin pärjää kenellekään, vaikka aivopestyt Koroljovit eivät sitä ymmärräkään. Vastassa on koko demokraqattinen maailma. On järjetöntä lietsoa vihaa sen ja Venäjän välille, Koroljov.
"NL toimi tyhmästi kun halusi tuhota rauhaa rakastavan Suomen ksnsan oman imperialisminsa pönkittämiseksi."
NL ei v. 1939 halunnut tuhota Suomen kansaa, vaan ainoastaan siirtää Suomen rajaa vähän kauemmaksi Leningradin suurkaupungista, mikä tietysti olisi pitänyt tehdä jo v. 1920. Raja joka kelpasi Venäjään kuuluvan Suomen rajaksi oli huono raja Venäjästä erilliselle Suomelle.
Länsimaiden retoriikka on tuttua puppua. Neuvostoaika on tehnyt venäläiset skeptiseksi kaikenlaista ylevää propagandaa kohtaan. Venäjää kiinnostaa nyt ainoastaan Venäjän kansallinen etu ja sitä se on valmis puolustamaan kaikin keinoin jotka sillä on käytettävissään. Jospa Länsikin laskeutuisi alas tekopyhän moraalisen ylemmyytensä horjuvalta valtaistuimelta ja sopisi Venäjän kanssa rehdin kauppamiehen tavoin siitä, miten eräät tietyt konkreettiset poliittiset kysymykset parhaiten ratkaistaan. Nyky-Venäjä on tunnustettava realiteettina. Se ei hajoa eikä Venäjän nykyinen hallitus kaadu, vaikka Länsi sitä kuinka toivoisi.
On tietysti helppo pitää yllä omaa russofiilistä asennetta kun sivuuttaa tosiasiat. Ja nämä venäläiset mielenosoitukset etenkin Virossa ovat Venäjältä masinoituja ja osa Venäjän ulkopolitiikkaa. Venäläisvähemmistöjä käytetään tässä ulkopolitiikassa natsien tavoin tekosyynä puuttua valtion sisäisiin asioihin ja painosta valtiota.
Naton laajentuminen on Venäjän epäonnistunutta ulkopolitiikkaa. Entiset neuvostotasavallat ovat olleet Venäjän häikäilemättömän painostuksen kohteena eikä niiden itsenäisyyttä tosiasiassa täysin tunnustetakaan Venäjällä. Tämä pakottaa nämä valtiot hakemaan tukea NATOsta. Venäjän koventuva retoriikka riittää kyllä vakuuttamaan rajamaat NATO-jäsenyyden välttämättömyydestä. Valitettavasti Venäjä ei tätä ymmärrä eikä ole ymmärtänyt koskaan. Se ei ymmärrä miksi se on yksin. Se on luokan isokokoinen ilkeä poika, joka ihmettelee kun kukaan ei leiki sen kanssa välitunnilla. Luottamuksellisten suhteiden luominen ei ole onnistunut siltä koskaan siitä yksinkertaisesta syystä, että sillä on imperialistisia pyrkimyksiä. Se uhkailee avoimesti naapurimaitaan. Sen virkamiehet toimivat omavaltaisesti miten sattuu. Siihen ei yksinkertaisesti voi luottaa. Ulkopolitiikkaa ei tosin Venäjällä ja Neuvostoliitossa ole koskaan osattu, siksi maa onkin sotinut usein ja hartaasti. Mistä se kertoo?
Mikäli pelkästään tahdot, että venäläisiä ei syyllistetä, toiveesi on jo toteutunut normaalisti tuntevien ihmisten keskuudessa. Täysin kahelia on enää "ryssitellä" tai puhutella nuoria saksalaisia "lapinpolttajiksi". Sellainen on infantiilia.
Vaikuttaa vain siltä, että sinulla on muitakin pyrkimyksiä.
Olet todella sinnikäs valehtekija. NL oli 1939 valtaamassa koko Suomen ja liittämässä sen NL:oon.
Sitä on aivan turha yritää valehtelemalla muuksi muuttaa. Dokumentit todistavat asian aivan kliistatta. Suomen pealstitivat omat torjuntavoitot ja länsivaltojen avun mahdollisuus.
siis puppua? Miksi sitten se pysyy kansalaisten tukemana pystyssä mitä erilaisimmissa maissa? Kommunismista on jäljellä vain reliikit.
Tietysti nyky-Venäjä tunnusetaan realiteettina. Valitettavasti mitään kehitystä siellä ei tapahdu. Senhän on Gorbatsovkin taas todennut. Putinin puolueen hän arvioi kommunistejakin pahemmaksi. Kyllä korjauksen on lähdettävä Venäjältä. Silloin se saa tuen myös länsimailta.
”Suomi on hyvä maa” .....”Se on paras meille Suomalaisille”
http://saarinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/13/miksi-suomessa-tuetaan-historian-vaarentamista-venajalla/
“Johtava venäläinen toisen maailmansodan historian tutkija Aleksandr Djukov pitää Helsingissä lehdistötilaisuuden 10.3.2010 kello 12.00 aiheenaan Venäjän presidentin perustama historian väärentämisen ja natsismin rehabilitoinnin vastaisen taistelun Historiakomissio."
Tässähän tulee jo puutaheinää oikein tuutin täydeltä. Aloitetaan sanasta "johtava". Johtava tarkoittaa tässä tapauksessa ilmeisesti "oikeisiin poliittisiin johtopäätöksiin johdatteleva" eli johtava poliittisessa mielessä Venäjällä.
Tieteellisesti tuollainen henkilö edustaa historianäkemystä, joka on tieteellisesti epäkelpoa ja epäeettistä. Tutkimus, jossa tutkimustulokset on määritelty etukäteen tai jollain muulla tavoin rajoitetaan tutkijan vapautta on epätieteellistä pseudotiedettä. Tieteellinen menetelmä on juuri se, että tutkimus tehdään vapaasti ja se asetetaan tiedeyhdistyksen punnittavaksi. Kun poliitikot asettavat jonkin poliittisesti valitun toimielimen tällaiseen työhön voimme puhua vakavasta tieteen kriisistä. Henkilö joka näin asettaa itsensä valtakoneiston pyöveliksi toimii täysin eettisesti kestämättömältä pohjalta.
Valitettavasti sananvapaus ja samalla historiankirjoitus on tänä päivänä täynnä noitavainoja Venäjällä. Vielä ei ole vajottu pimeälle keskiajalle, mutta uhka on selvästi nähtävissä.
"Valitettavasti sananvapaus ja samalla historiankirjoitus on tänä päivänä täynnä noitavainoja Venäjällä. Vielä ei ole vajottu pimeälle keskiajalle, mutta uhka on selvästi nähtävissä."
Monissa Euroopan maissa on kriminalisoitu tietyt poikkeavat näkemykset juutalaisten kansanmurhasta toisen maailmansodan aikana, koska ne loukkaavat uhrien muistoa. On siten aivan yleiseurooppalaisen käytännön mukaista, että Venäjä suuren isänmaallisen sodan kaatuneita kunnioittaakseen ryhtyy valvomaan, ettei herjaavia tai russofobisia väärintulkintoja historiasta harkitsemattomasti levitetä.
jos sitä käsitellään samassa kategoriassa sivistyneen maailman kanssa. Jos taas verrataan , vaikka Iraniin niin ollaan aika samalla tasolla. Esimerkiksi freedomhouse.org on määritellyt Venäjän sananvapauden osalta ei-vapaaksi maaksi ja monia muitakin riippumattomia lähteitä kyllä löytyy.
Missään länsimaassa ei ole poliittisin perustein valittua sensuurielintä valvomassa historian oikeanlaista käsittelyä. Putinin porukan hanke hakee tosiaan vertaistaan nykyaikana.
On totta, että Saksassa ja muutamissa muissa maissa on kriminalisoitu natsien rikosten kiistäminen ja joissakin maissa sekä natsien että kommunistien rikosten kiistäminen. Venäjä on kuitenkin perustanut komission valvomaan omia tutkijoitaan, etteivät nämä astu virallisen totuuden varpaille. Tässä ei ole mitään yleiseurooppalaisen käytännön mukaista. Kuinka muka voidaan poliittisesti määritellä tutkimuksen oikea tulkinta? On aivan naurettavaa rinnastaa äärioikeistoa rajoittavia lakeja tällaiseen sensuuriin, jossa estetään oman likapyykin esilletulo. Säälittävää ja pelkurimaista. Epätieteellistä ja epäeettistä. Ikävät esimerkit kärjistetyssä muodossa tästä löytyvät 1930 -luvun Neuvostoliitosta ja Natsi-Saksasta.
Tarvitsevatko Suomi ja Baltian maatkin oman historiakomission? Kyllä, vastaa antifasisti Juha Molari:
"Mitä suomalaiset, virolaiset, liettualaiset ja latvialaiset antifasistit voisivat oppia tämän perusteella? Monet rehelliset ihmiset ovat tähän saakka alistuneet ja ovat säikkyneet, minkä tähden he ovat jääneet anonyymeiksi sivusta seuraajiksi tai hiljaisiksi vetäytyjiksi, kun revanssistista uutta historian väärennöstä tekevät tahot ovat toimineet häikäilemättömän röyhkeästi, uhanneet rehtien ihmisten toimentuloa ja mainetta. Historiakomissio vapauttaa nyt antifasistit rehellisyyteen oikeudenmukaisuuden ja historiallisen totuuden hyväksi: yksin pieni ihminen voi ehkä tuntea itsensä pieneksi, mutta nyt tilanne on tervehtymässä. Nyt on taas syytä älykkääsen rohkeuteen silloin, kun on aihetta kritisoida esimerkiksi venäläisvastaista revanssistista väärentämistä ja alistamista, jota harjoitetaan Pohjolassa ja Baltian alueilla."
"Nyt on taas syytä älykkääsen rohkeuteen silloin, kun on aihetta kritisoida esimerkiksi venäläisvastaista revanssistista väärentämistä ja alistamista, jota harjoitetaan Pohjolassa ja Baltian alueilla." "
Tätähän juuri antifasistit harjoittavat Bäckmanin, Molarin ja Hietasen johdolla. Vauin kannattajat puutuvat.
Tiede ei tarvitse tuekseen poliittista sensuurielintä. Jos tieteen tulokset määritellään poliittisesti, eikä tieteellistä menetelmää käyttäen, niin tällöin ei ole kyse tieteestä. Samasta syystä myöskään monet neuvostoaikana toimitetut historiateokset eivät ole tieteellisesti valideja vain pelkkiä propagandakirjasia. Oikea tieto kyllä kestää tiedeyhteisön arvion, propagandalla taitaa olla vähän vaikeampaa. Jos joku haluaa taas uskoa propgandistisella menetelmällä tuotettua historiatulkintaa, se on hänen ongelmansa. Tällöin onkin kyse puhtaasti uskonasiasta. Uskonasiat taas kuuluvat uskontoon eivät tieteeseen. Stalinistit ovatkin näin historian pseudotulkintoihin uskovina määritelmällisesti lähinnä uskonlahko.
Hyvä arkistomies,
Helsingin yliopisto hyväksyi dosentti Bäckmanin väitöskirjan, jonka mukaan Venäjällä ei ole järjestäytynyttä rikollisuutta. Lue esimerkiksi tuo asianomistajien yritys saada edes muutama virhe oikaistuksi tuossa väitöskirjassa. Kirjelmät on osoitettu Ilkka Niiniluodolle ja Kari Raiviolle.
Yliopisto on hyväksynyt "tieteeksi" valehtelun - ja tietäen sen valehteluksi. Ja miehelle on annettu dosentuuri. Ja tuollainen mies saa opettaa poliisiammattikorkeassa.
http://www.promerit.net/itamafia.backaman.htm
Ihanaa. Mies varmasti kertoo natsi-Saksan vuoden 1939 liittolaisesta Neuvostoliitosta. Euroopan kärsimys kun pohjustettiin Kremlissä ja Berliinissä.
Vai miten on antifasistit, onnistutteko tekemään toiseen maailmansotaan syllisiksi Puolan, Viron, Latvian, Liettuan, Suomen, Tsekkoslovakian, Belgian, Norjan, Tanskan tai Alankomaat?
Siitä tuleekin mielenkiintoista!
"Euroopan kärsimys kun pohjustettiin Kremlissä ja Berliinissä."
Euroopan kärsimys pohjustettiin Lontoossa, Pariisissa, Münchenissä... Ranska ja Englanti eivät puuttuneet natsidiktatuurin valtaannousuun, Versaillesin rauhansopimuksen rikkomiseen eikä Saksan jälleenvarustautumiseen. Britit päinvastoin solmivat Saksan kanssa v. 1935 laivastosopimuksen, joka de facto tunnusti saksalaisen sotilasmahdin uuden nousun. Ranska ei reagoinut demilitarisoidun Reininmaan miehitykseen v. 1936. Länsivallat eivät tehneet mitään, kun natsit maaliskuussa 1938 marssivat Itävaltaan ja pääsivät siten saartamaan seuraavan uhrinsa Tšekkoslovakian kolmelta suunnalta. Vain Neuvostoliitto vaati toimia Saksan ekspansion hillitsemiseksi. Mutta länsivallat katsoivat, ettei tuo ekspansio uhannut niiden intressejä. Tästä lyhytnäköisyydestään ne maksoivat kalliin laskun v. 1940!
NL olisi tahtonut auttaa Tšekkoslovakiaa v. 1938. Länsivaltojen toimet - Münchenin petos - estivät sen. NL ehdotti vielä keväällä 1939 NL:n, länsivaltojen ja Puolan yhteisiä toimia Saksan uhkaa vastaan, mutta NL:n tarjoukset eivät saaneet minkäänlaista tyydyttävää vastausta. NL oli ajettu pakkotilanteeseen. Niissä oloissa hyökkäämättömyyssopimus Saksan kanssa oli paras vaihtoehto, tai lähestulkoon ainoa vaihtoehto. Tämän tunnusti Winston Churchillkin myöhemmin. Ilman Molotov-Ribbentrop-paktin antamia mahdollisuuksia jatkaa puna-armeijan varustautumista ja ratkaista NL:n länsirajan tuyrvallisuuskysymykset NL ei olisi kyennyt pysäyttämään natseja v. 1941. Hyökkäämättömyyssopimus pelasti NL:n ja sitä kautta koko maailman.
Baltian maat ja Suomi olivat v. 1939 avoin hyökkäystie NL:oon, suoraan Leningradin porteille asti. NL:n oli jotenkin selvitettävä tämä ongelma sen lyhyen ajan puitteissa, jonka tilapäinen yhteisymmärrys Saksan kanssa sille tarjosi. Baltian tasavaltojen kohdalla päästiin diplomaattiseen ratkaisuun. Suomi, jonka asenne NL:a kohtaan oli vanhastaan vihamielisempi (ja saksalaismielisempi) kuin Baltian maiden, valitsi sen sijaan sodan katkaisemalla NL:n kanssa käydyt neuvottelut, mitä suurvalta ei voinut jättää rankaisematta, kuten suomalaisista Mannerheim ja Paasikivi osasivat pelätä mutta Suomen hallitus ei. Moskovan rauha huononsi hyökkäysmahdollisuuksia Suomen kautta NL:oon. Tämäkin oli yksi NL:n v:n 1941 fasisteista saavuttaman torjuntavoiton edellytyksistä. Suomalaiset ja saksalaiset joutuivat v. 1941 hyökkäämään Leningradia ja Muurmannin rataa vastaan paljon epäedullisemmista lähtöasemista kuin Tarton rauhan raja olisi ollut.
Miksi valehtelet? Osoita saksalaismielisyys. Tosiasiassa hallituksessa n. puolet ministereistä oli sosialidemokraatteja. Olivatko he saksalaismielisiä? Suomi ei koskaan katkaissut neuvotteluja. Sen teki NL hyökkäämällä vastoin tekemiään sopimuksia Suomeen. Baltian maat päätyivät omaan ratkaisuunsa, koska niillä ei ollut puolustusmahdollisuuksia. Älä nyt ihan mitä tahansa pajunköyttä yritä meille syöttää.
Neuvostoliitto tarjosi Suomelle poliittista sopimusta Jartsevin välityksellä. Se olisi tarkoittanut käytännössä puolustusliittoa Neuvostoliiton kanssa. Tämä sopii palstan änkyräkommunisteille, kuten sinulle, parahin Koroljov. Omituista tässä yksisilmäisessä Venäjän palvomisessa on, että aseveljeys saksalaisten kanssa tuomitaan, mutta liitto Neuvostoliiton kanssa sallitaan.
Neuvostoliiton pyrkimykset Suomessa olivat imperialistiset. Siitä kertoo talvisodan pyrkimys miehittää koko maa ja välirauhan aikainen painostus, samoin kuin Molotovin Berliinin matka, jolla vaadittiin oikeutta Suomen miehitykseen. Tarkoitus oli miehittää Suomi, piste. Se on imperialismia.
Neuvostoliitto oli valtiohirviö, jolla ei ollut luottamuksellisia suhteita yhdenkään valtion kanssa. Se murhasi omia kansalaisiaan miljoonittain ja oli toinen toisen maailmansodan aloittajavaltioista. Ihaile sitä sitten.
Lopettakaa aikansa eläneen propagandan toisteleminen. Kukaan järkevä ihminen ei ota tuota paskaanne vakavasti.
"Tosiasiassa hallituksessa n. puolet ministereistä oli sosialidemokraatteja. Olivatko he saksalaismielisiä?"
Riittävän saksalaismielisiä kannattaakseen v. 1941 hyökkäyssotaa Natsi-Saksan rinnalla, ja vieläpä yli v:n 1920 rajojen.
"Baltian maat päätyivät omaan ratkaisuunsa, koska niillä ei ollut puolustusmahdollisuuksia."
Eipä niitä juuri ollut Suomellakaan, kuten Mannerheim syksyllä 1939 hyvin tiesi - ja kehotti siksi myöntyväisyyteen.
"Neuvostoliitto tarjosi Suomelle poliittista sopimusta Jartsevin välityksellä. Se olisi tarkoittanut käytännössä puolustusliittoa Neuvostoliiton kanssa."
Suomen olisi tosiaankin kannattanut solmia YYA-sopimus jo v. 1938 eikä vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Sen seurauksena Suomen rajatkin voisivat olla aika lailla toiset kuin nykyisin.
"Siitä kertoo talvisodan pyrkimys miehittää koko maa ja välirauhan aikainen painostus, samoin kuin Molotovin Berliinin matka, jolla vaadittiin oikeutta Suomen miehitykseen."
NL tahtoi Suomelle hallitusta, jonka kanssa yhteisten turvallisuuskysymysten järkevä ratkaiseminen olisi mahdollista. Cajanderin hallituksen joustamaton linja sai Stalinin kokeilemaan yhteistyötä Kuusisen kanssa. Se oli virhe, niin kuin tiedämme, ja Stalin teki sopimuksen Rytin hallituksen kanssa. Mutta Rytin hallituksen politiikka ei tyydyttänyt NL:a v:n 1940 riskialttiissa oloissa. Tuskinpa ongelmia olisi ilmennyt, mikäli Paasikivi olisi ollut pääministeri jo tuolloin. Mutta Ryti ja Mannerheim päästivät Suomeen saksalaisia joukkoja jo syksyllä 1940. Suomalaiset hidastelivat Petsamon nikkeliasiassa. Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura ei saanut toimia vapaasti. Molotovin reagointi tilanteeseen tulee ymmärtää tätä taustaa vasten.
"Tarkoitus oli miehittää Suomi, piste."
Suomen väärä politiikka johti useampaan otteeseen siihen, että NL harkitsi Suomen miehittämistä. Näin ei olisi tarvinnut käydä. Tästä Paasikivellä oli sotien jälkeen paljonkin sanottavaa.
"Neuvostoliitto oli valtiohirviö, jolla ei ollut luottamuksellisia suhteita yhdenkään valtion kanssa."
Suomen ja Neuvostoliiton suhteet Paasikivestä Koiviston aikaan ovat hyvä esimerkki siitä, miten kaksi vahvuudeltaan ja järjestelmältään täysin erilaista valtiota pitää yllä luottamuksellisia suhteita ystävyyden hengessä.
On kai pakko sanoa väärinkäsitysten välttämiseksi, että ainuttakaan näistä kommenteista ei ole tarkoitettu neuvostojärjestelmän tai kommunismin puolustukseksi. Sen minä jätän kommunisteille.
" Britit päinvastoin solmivat Saksan kanssa v. 1935 laivastosopimuksen, joka de facto tunnusti saksalaisen sotilasmahdin uuden nousun. Ranska ei reagoinut demilitarisoidun Reininmaan miehitykseen v. 1936. Länsivallat eivät tehneet mitään, kun natsit maaliskuussa 1938 marssivat Itävaltaan ja "........
Sinä olet todellinen junapeluri. Oletko kullu sopimuksesta nimeltä - Rapallo?
Saksa kehitteli kutistettuja maavoimiaan ja kielletyjä ilmavoimiaan. Reichswehr harjoitteli Neuvostoliitossa tavalla, mitä se ei Versailles'n rauhansopimuksen vuoksi voinut tehdä omalla alueellaan. Tämä harjoitustyö loi pohjaa uudenaikaiselle panssarisodalle.
[muokkaa] Junkersin ja Neuvostoliiton lentokonetehdas
15. maaliskuuta 1922 saksalainen Junkers ja Neuvosto-Venäjä sopivat siitä, että Junkersin asiantuntemukselle Neuvosto-Venäjän rahoituksella perustetaan lentokonetehdas Venäjälle. Jo tätä ennen venäläiset olivat ostaneet lentokoneita suoraan Saksasta.
Maavoimien panssarijoukot
1922 lähetettiin saksalaisia sotilaita harjoittelemaan Neuvosto-Venäjälle, joka koki hyötyvänsä saksalaisten harjoitusmenetelmien seuraamisesta. Noin vuoteen 1929 mennessä oli Kazaniin valmistunut harjoitusalue rajatulle määrälle saksalaisia panssarijoukkoja. Jotkut saksalaiset upseerit osallistuivat myös neuvostoliittolaisiin sotapeleihin. Koulusta valmistui noin 30 saksalaista panssariupseeria. Neuvostoliittolaisista oppilaista kuuluisin lienee marsalkaksi ylennyt Semjon Krivošein ja saksalaisista panssarikenraalit Heinz Guderian sekä Erich Hoepner.
Tästä linkistä lisää, aiheena Saksan ja Neuvostoliiton suhteet ennen toiste maailmansotaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_ja_Saksan_suhteet_ennen_toista_maailmansotaa
Geopoliittisesti ajatellen saksalais-venäläiselle ystävyydelle, yhteistyölle ja avunannolle on aina ollut hyvät perusteet, yhtä hyvin 1920-luvulla kuin nykyäänkin. Sen sijaan aina kun Saksa ja Venäjä ovat asettuneet toisiaan vastaan, seuraukset ovat olleet katastrofaalisia jommallekummalle tai kummallekin. Ranska manipuloi pääomiensa ja sijoitustensa avulla Venäjän politiikan turmiolliseen suuntaan 1800-luvun lopussa. Venäjstä tuli Lännen lakeija, aivan kuten meidän aikanamme Jeltsinin aikana uhkasi käydä. Venäjän-Ranskan-Englannin liitto oli onneton asia Venäjälle. Saksan-Venäjän liitto sitä vastoin olisi ollut se mahtava euraasialainen voima-akseli, joka yksin olisi kyennyt uhmaamaan läntisiä merivaltoja. Suuri valtiomies Bismarck käsitti tämän, mutta hänen jälkeensä Saksassa ja Venäjällä tulivat valtaan häntä paljon tyhmemmät miehet ja Venäjä alkoi kuunnella Pariisin ja Lontoon pankkiirien seireenien laulua.
Ensimmäinen maailmansota oli geopoliittinen katastrofi, jossa Venäjä järjettömästi uhrasi itsensä Ranskan ja viime kädessä Iso-Britannian - luonnollisen geopoliittisen vihollisensa - hyväksi. Saksa voitti Venäjän, mutta käytti siihen hyväksi bolševikkiterroristi Leniniä, millä oli myöhemmän kehityksen kannalta arvaamattomat seuraukset. Voitto Venäjästä ei estänyt Saksaa häviämästä merivalloille v. 1918. Sota merkitsi Yhdysvaltojen ensimmäistä imperialistista sekaantumista Euraasian asioihin. Amerikasta tuli brittien heikennyttyä voimakkain merivalta. Merivaltojen johdolla piirrettiin Itä-Euroopan kartta uudestaan, muka kansallisuusperiaatteen mukaan, vaikka Suur-Puola ja Tšekkoslovakia olivat oikeasti monikansallisia valtioita, sekä lisäksi keinotekoisen vahvoja, koska niiden piti olla Ranskan liittolaisina vastapainona sekä Saksalle että Neuvosto-Venäjälle (muuten: keinotekoisen vahva oli myös Tarton rauhassa määritelty Suomi).
Karl Haushofer ja muut saksalaiset, jotka kehittivät geopolitiikan teorian pitkälti juuri maailmansodan katkerien opetusten perusteella, käsittivät Rapallon sopimukseen sisältyvät valtavat potentiaaliset mahdollisuudet. Myöskin Saksan natsipuoleessa vaikutti "itämielinen" siipi, joka olisi tahtonut liittoutua bolševikkien kanssa läntisiä merivaltoja vastaan. Tämä ajatus - MERIVALTOJEN PAINAJAINEN - toteutuikin tilapäisesti vv. 1939-1941. Se ei kuitenkaan koskaan sopinut Hitlerille, joka oli "länsimielinen natsi" ja tahtoi brittiläisen imperiumin hallitsevan maailman meriä ja Saksan Manner-Eurooppaa Englannin kanssa liitossa. Niin sitten Hitler rikkoi sopimuksensa Stalinin kanssa ja tuomitsi itsensä tuhoon. Toisin kuin Stalin (tai Paasikivi), Hitler ei ymmärtänyt geopolitiikkaa.
Historian ironiaa: tänä päivänä Euroopan vahvin valtio on kaksi suursotaa hävinnyt Saksa, ja myös Venäjä, joka hävisi ensimmäisen ja kärsi toisen sodan raskaimmat uhrit, koki neuvostojärjestelmän romahduksen ja Jeltsinin ajan rosvokapitalismin kaaoksen, on jälleen vahvistumassa. Saksan ja Venäjän välissä sijaitsevilla reunavaltioilla sen sijaan on yhtä suuruudenhullu käsitys omasta asemastaan kuin maailmansotien välisenä aikana. Silloin niiden uhittelua pönkitti taustalta Ranska, nykyisin USA. Moskova-Berliini-akselin uusi vahvistuminen tulee panemaan nämä reunavaltiot kuriin. Ja Pariisikin seuraa Berliinin esimerkkiä. Venäjä - tai oikeammin Euraasia - on Euroopan tulevaisuus, ja tulemme näkemään vielä elinaikanamme, miten merivalta USA:n ote Euroopasta kirpoaa.
edes menneisyyt5tä, miten sittent tulevaisuutta? Yhtä piekeen menee aina.
"Te Viron politiikan kuumakallet,
Euroopan tyyliin silti pehmonallet,
verestävin silmin meitä moititte
vai muka Tõnismäellä jotain voititte?
Näet satamassa Itämeren valtiaan:
Kaks miinalaivaa, fregatista puolikkaan!
Vain päivämarssin pääss on Pihkova,
siis loikka vain – jo murtui Tallinna!
Unionimaat ne kaasukuutiosta äitins myyvät…
Me niiden kanssa kyllä sovitaan!
Siis, Viron poika, turhaan armoo pyydät,
sua tuskin unioni pelastaa…"
(Komsomolskaja Pravda, 2007)
neuvostojärjestelmää ja kommunismia, joka tähtäsi Suomen tuhoamiseen? Tarvitiin kaksi sotaa, että Nl hyväksyi Suomen itsenäisyyden.
"Baltian maat ja Suomi olivat v. 1939 avoin hyökkäystie NL:oon, suoraan Leningradin porteille asti. NL:n oli jotenkin selvitettävä tämä ongelma sen lyhyen ajan puitteissa, jonka tilapäinen yhteisymmärrys Saksan kanssa sille tarjosi."
NK valitsi avoimen hyökkäystien 1939 yrittäessään yhdessä Saksan kanssa iittää lähinaapurit itseensä. Baltiassa se onnistui, ei Somessa. Mitkään selitykset eivä t muuta todellisia tapahtumia, Koroljev!
"NK valitsi avoimen hyökkäystien 1939 yrittäessään yhdessä Saksan kanssa iittää lähinaapurit itseensä."
Syksyllä 1939 NL neuvotteli naapurimaidensa kanssa konkreettisista poliittisista kysymyksistä. Baltian tasavaltojen kanssa päästiin tyydyttäviin sopimuksiin heti, Suomen suhteen vasta maaliskuussa 1940, sotilaallisen painostuksen jälkeen. Baltian maiden anneksointi kesällä 1940 oli NL:n reaktio Saksan lännen sotaretkeen. Saksan nopea voitto Ranskasta ja brittien karkottaminen Euroopan mantereelta oli NL:lle yllätys. Ja NL:a huolestutti v:n 1940 lopulla Suomen kysymys, siksi Molotov otti sen esiin Berliinin neuvotteluissa. Hautoiko Suomi revanssiajatuksia?
NL:n johtoa hämmennytti v:n 1940 aikana ristiriita Rytin hallituksen ja suurlähettiläs Paasikiven asenteissa. Paasikivi osoitti jo v. 1940 halukkuutta politiikkaan, joka otti Moskovan rauhan rajat realiteettina ja pyrki saattamaan Suomen ja Neuvostoliiton suhteet pysyvästi terveelle pohjalle. Samaan aikaan Rytin hallitus valmisteli jo revanssi- ja ryöstösotaansa, kuten myöhemmin ilmeni. Paasikivelle ei kerrottu siitä mitään. Tämä sabotoi sen luottamuksen politiikan, jota Paasikivi yritti jo vv. 1940-1941 NL:n suuntaan harjoittaa. Paasikivi saattoi jatkaa sitä vasta vuosia myöhemmin pääministerinä ja presidenttinä, Rytin sotapuolueen sillä välin yritettyä ja epäonnistuttua.
Kansanedustaja Kekkonen oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka heti jatkosodan päätyttyä myönsivät julkisesti, että Suomen idänpolitiikka vv. 1918-1944 oli ollut virheellistä ja johtanut opulta maan silpomiseen. Kekkosesta tulikin Paasikiven itseoikeutettu seuraaja, ja Kekkosen suunnattomat ansiot tunnetaan niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Kekkosen työn jatkaja Koivisto osoitti kylmäverisyytensä varoittamalla Baltian maita liian nopeaan itsenäistymiskehitykseen liittyvistä vaaroista vielä NL:n hajoamisen edelläkin, ja hän on myöhemmin ansiokkaasti tuonut Suomessa esiin Venäjän näkökantoja ja painottanut niiden ymmärtämisen tärkeyttä Suomelle. Vain Ahtisaari on ollut poikkeus huonompaan suuntaan Mannerheimista alkaneesta luottamuspresidenttien sarjasta. Halonen on kuitenkin melko hyvin paikannut edeltäjänsä virheitä.
"Miksi sitten puolustelet neuvostojärjestelmää ja kommunismia, joka tähtäsi Suomen tuhoamiseen?"
Suomen epäviisas politiikka johti useamman kuin yhden kerran tilanteeseen, jossa NL piti Suomen sovjetisoimista ainoana keinona saada Suomelle sellainen hallitus, jonka kanssa NL kykenisi sopimaan yhteiset Itämeren ja Pohjolan turvallisuutta koskevat asiat. Kommunismi oli tässä tapauksessa keino, ei päämäärä.
Paasikivi ja Kekkonen pitivät YYA-aikana huolta siitä, että NL ei menettänyt luottamusta Suomen hallitukseen, vaikka kommunistit eivät sitä dominoineetkaan.
"Syksyllä 1939 NL neuvotteli naapurimaidensa kanssa konkreettisista poliittisista kysymyksistä. Baltian tasavaltojen kanssa päästiin tyydyttäviin sopimuksiin heti, Suomen suhteen vasta maaliskuussa 1940, sotilaallisen painostuksen jälkeen"
Mihin unohtui Talvisoat ja yritys vallata Suomi ja liittää sen NL:oon?
"Saksan nopea voitto Ranskasta ja brittien karkottaminen Euroopan mantereelta oli NL:lle yllätys"
Totta kerrankin. NL odotti länsuimaiden heikentävän toisensa ja voivansa sitten vallata vapaasti manner-Euroopan.
"Tämä sabotoi sen luottamuksen politiikan, jota Paasikivi yritti jo vv. 1940-1941 NL:n suuntaan harjoittaa. Paasikivi saattoi jatkaa sitä vasta vuosia myöhemmin pääministerinä ja presidenttinä, Rytin sotapuolueen sillä välin yritettyä ja epäonnistuttua."
Luottamusken sabotoi nimneomaan NL:n painostuspolitiikka, jolla oli tarkoitus ajaa Suomi uuteen sotaan ja vallata se lopullisesti. Ryti yritti turhaan saada NL:a maltilliselle tiekke antamalla vaatimuksille periksi kerran toisensa jälkeen. Aina tuli uusi tilalle ja SNS-seura puuhasi vallankumousta NL:n tuella.
"Kansanedustaja Kekkonen oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka heti jatkosodan päätyttyä myönsivät julkisesti, että Suomen idänpolitiikka vv. 1918-1944 oli ollut virheellistä ja johtanut opulta maan silpomiseen"
Kekkonen oli kovimman linjan sotapoliitkko, joka oli kyllä ensimmäisiä takinkääntäjiä. Hän oli voimakkaasti NL:n mielipiteiden kannalla, olivat ne Suomen kannalta kuinka vahiongollisia tahansa.
Ahtisaari piti Suomea länsimaana ja harjoitti sitä vastaavaa politiikkaa ensimmäisenä sodan jälkeisenä presidenttinä. Hänet palkitiin Nobelilla myöhemmin.
Yksi kohta oli aivan totta. Sattuiko virhe, Koroljov?
"Riittävän saksalaismielisiä kannattaakseen v. 1941 hyökkäyssotaa Natsi-Saksan rinnalla, ja vieläpä yli v:n 1920 rajojen."
Valehtelu jatkuu. Ei kysymys ollut saksalaismielisyydestä, kuten hyvin tiedät, vaan siitä, että Neuvostoliitto oli pyrkinyt rikollisen sotansa jälkeen tekemästään "lopullisesta" rauhansopimuksesta välittämättä Suomen tuhoamiseen.
"Eipä niitä [puolustusmahdollisuuksia] juuri ollut Suomellakaan, kuten Mannerheim syksyllä 1939 hyvin tiesi - ja kehotti siksi myöntyväisyyteen."
Ne talvisodassa kaatuneet venäläiset voisivat olla asiasta toista mieltä.
"Suomen olisi tosiaankin kannattanut solmia YYA-sopimus jo v. 1938 eikä vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Sen seurauksena Suomen rajatkin voisivat olla aika lailla toiset kuin nykyisin."
Sen sopimuksen perusteella Suomi olisi miehitetty viimeistään 1941. Luultavasti jo aiemmin Baltian maiden mukana.
"NL tahtoi Suomelle hallitusta, jonka kanssa yhteisten turvallisuuskysymysten järkevä ratkaiseminen olisi mahdollista."
Siis Neuvostoliitto imperialistiseen tapaansa halusi Suomeen johtoa, joka olisi myöntynyt Neuvostoliiton imperialistisiin vaatimuksiin. Puhutaanpa asioista niiden oikeilla nimillä.
"Mutta Rytin hallituksen politiikka ei tyydyttänyt NL:a v:n 1940 riskialttiissa oloissa."
Stalin oli vakuuttanut, että Moskovan rauhassa ratkaistiin kaikki valtioiden väliset ongelmat. Tuo vakuutus oli juuri yhtä arvokas kuin muutkin Stalinin vakuutukset, eli maitolitraan sitä ei olisi kannattanut vaihtaa.
"Mutta Ryti ja Mannerheim päästivät Suomeen saksalaisia joukkoja jo syksyllä 1940."
Kysymys oli kauttakulusta ja sen vaatimista välttämättömistä joukoista maassa. Neuvostoliitto oli vaatinut kauttakulkua Hankoon jo aiemmin. Miten saksalaisten kauttakulku saattoi olla kielletty, mutta venäläisten sallittu?
"Suomalaiset hidastelivat Petsamon nikkeliasiassa."
Suomalaisilla ei ollut mitään velvollisuutta tehdä mitään nikkeliasiassa. Venäläiset olivat oman lupauksensa mukaisesti ratkaissut kaikki ristiriidat Moskovan rauhassa eikä heillä ollut Petsamon nikkeliin mitään oikeutta.
"Suomen ja Neuvostoliiton suhteet Paasikivestä Koiviston aikaan ovat hyvä esimerkki siitä, miten kaksi vahvuudeltaan ja järjestelmältään täysin erilaista valtiota pitää yllä luottamuksellisia suhteita ystävyyden hengessä."
Luottamuksellisuutta juhlapuheissa. Tosi asiassa suhteista oli luottamus kaukana, kuten hyvin tiedät.
olivat nimenomaan seuraus NL:n epäviisaasta politiikasta. Suomi oli pelkästään kärsijän osassa neuvostoimperialismin jyllätessä natsein tuella.
luoda ja ylläpitää erinomaisia naapurisuhteita. Ottakaa antifat mallia!
Suomen virhe oli katkaista neuvottelut ja kuvitella, että seurauksena ei ole sota. Se oli suoraa seurausta ulkoministeri Erkon ohjeesta tai pikemminkin käskystä unohtaa, että Venäjä on suurvalta. Neuvostoliiton virhe taas oli yrittää Suomen nopeaa miehittämistä käyttäen Kuusisen hallitusta tökerönä kulissina. Mitä NL:n sitten olisi pitänyt tehdä suomalaisten katkaistua Moskovan neuvottelut? Vastaus: keskittää joukot Karjalankannakselle ja puskea kohti Viipuria, kunnes suomalaiset olisivat taipuneet NL:n kanssa sopimukseen. Näinhän NL toimikin sen jälkeen kun joulukuun 1939 miehitysyritys oli epäonnistunut ja Kuusisen hallitus heitetty vähin äänin historian roskakoriin.
Stalin ahnehti liikoja pannessaan koneiston käyntiin. Suomea ei huonojen liikenneyhteyksien vuoksi voinut noin vain ottaa haltuun kuin jotain Itä-Puolaa. Toisaalta kukaan ei joulukuun alussa uskonut Suomen puolustusmahdollisuuksiin, ei edes Mannerheim (tai hän ehkä suomalaisista vähiten, koska tunsi tilanteen parhaiten). Myönnettäköön, että joulukuussa 1939 koettiin jonkinlainen "talvisodan ihme". Mutta ei pienellä maalla suurvallan kyljessä ole varaa laskea olemassaoloaan ihmeiden varaan. Paasikivestä oli varmasti "hirmuista" nähdä Suomen johdon tekevän virheen toisensa jälkeen vv. 1939-1944. Kunpa hän olisi ollut peräsimessä jo tuolloin.
"Siis Neuvostoliitto imperialistiseen tapaansa halusi Suomeen johtoa, joka olisi myöntynyt Neuvostoliiton imperialistisiin vaatimuksiin. Puhutaanpa asioista niiden oikeilla nimillä."
Neuvostoliiton ehdotukset Suomelle vv. 1938-1939 lähetystösihteeri Jartsevin aloitteista Moskovan neuvotteluihin eivät olleet imperialistisia vaan kohtuullisia. Ne olivat osaksi yritystä korjata virheet, joita tehtiin Tarton neuvotteluissa v. 1920, kun suomalaiset Venäjän neuvostohallituksen silloista heikkoutta hyväksikäyttäen keinottelivat Suomelle liian hyvät ja Pietarin turvallisuuden vaarantavat ehdot. Paasikivi oli ollut Tartossa johtava suomalaisneuvottelija ja siksi hän ymmärsi venäläisten näkökantoja myös syksyllä 1939. Valitettavasti Cajanderin hallituksen jäseniltä ja presidentti Kalliolta - Suomen kansasta puhumattakaan - puuttui v. 1939 historian ja realiteettien tajua, jota Suomessa edustivat ainoastaan vanhat Venäjän tuntijat Mannerheim ja Paasikivi.
Stalin ja Molotov huomauttivat suomalaisille Moskovassa, kuinka mikään muu Venäjän hallitus ei olisi koskaan suostunut myötäilemään suomalaisia niin pitkälle kuin neuvostohallitus. Tottahan se onkin. Suomen ero Venäjästä v. 1917, Tarton rauha v. 1920, Moskovan neuvotteluissa esitetyt vaatimukset v. 1939 olivat kaikki jotain sellaista, mihin ainoastaan bolševikit saattoivat Suomen kysymyksessä taipua. Kun suurvalta tulee pientä naapurimaataan vastaan noin paljon, kannattaa pienen maan tulla vuorostaan vähintäänkin saman verran isoveljeä vastaan. Paasikivi uskoi v. 1939, että venäläiset pelasivat avoimin kortein. Hän oli elämänsä loppuun saakka katkera, ettei Suomi tarttunut tilaisuuteen.
" Suomen virhe oli katkaista neuvottelut ja kuvitella, että seurauksena ei ole sota. "
Esität TAAS, täydellistä tietämätömyyttä, tai tahallista historin vääristämistä. Stalin OLI SE, joka keskeytti neuvottelut ja hyökkäsi Suomeen.
"Ahtisaari piti Suomea länsimaana ja harjoitti sitä vastaavaa politiikkaa ensimmäisenä sodan jälkeisenä presidenttinä. Hänet palkitiin Nobelilla myöhemmin."
Ahtisaari on johdonmukaisesti asettanut "kansainvälisen yhteisön" eli Amerikan johtaman länsiblokin intressit kotimaansa kansallisten intressien edelle. Ahtisaari hoiti Suomen presidentinkin virkaa kuin hänet olisi Washington lähettänyt Suomeen kenraalikuvernööriksi. Suomessakin oli "oranssivallankumous" lähellä Ahtisaaren aikana. Onneksi Mannerheimin, Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston ulkopoliittista työtä ei kuudessa vuodessa voinut hänkään tehdä tyhjäksi.
Koiviston ainoa virhe ulkopolitiikassa oli YYA-sopimuksen yksipuolinen irtisanominen. Se tehtiin liian hätäisesti. Malttia olisi tarvinnut Suomikin, ei vain Baltia. Suomella on valitettavasti pitkä perinne sen ja itänaapurinsa välisten sopimusten rikkomisessa.
Ahtisaari auttoi pilkkomaan Serbian, jonka "kansainvälinen yhteisö" oli leimannut vihollisvaltioksi jolle oli oikeus tehdä mitä tahansa. Ilmankos ostettu Nobel-toimikunta heitti lopulta koiralle luun. Kosovon kautta kulkee nyt Eurooppaan suurin osa niistä huumeista, joiden toimitusreitit USA-Nato on Afganistanin rosvoretkellään avannut. Toisaalta Kosovo oli ennakkotapaus, jota Venäjä pystyi käyttämään esimerkkinä Abhasian ja Etelä-Ossetian itsemääräämisoikeutta puolustaessaan.
"Kekkonen oli kovimman linjan sotapoliitkko, joka oli kyllä ensimmäisiä takinkääntäjiä."
Ei suurmies ole se, joka ei koskaan virheitä tee, vaan se, joka virheistään oppii. Kekkonen oli vanha AKS:n aktiivi ja vielä sodan aikana Pekka Peitsen ominaisuudessa kova ryssävihaaja. Mutta hän tuli ajoissa järkiinsä ja oli esimerkkinä monelle muullekin. Kekkonen on modernin Suomen isä, eikä kehitys olisi ollut mahdollista ilman Kekkosen ulkopolitiikkaa.
"Stalin OLI SE, joka keskeytti neuvottelut ja hyökkäsi Suomeen."
Sivilistit eivät päässeet tuloksiin. Oli sotilaspiirien vuoro sanoa sanansa. Mutta Suomessakin oli sotapuolue jo kaapannut vallan - Mannerheimin varoituksista huolimatta. Vladimir Baryšnikov kertoo kirjassaan Talvisodan tausta:
"...Mannerheim kannatti Paasikiven asennetta. Marsalkan näkemykset pohjautuivat totuudenmukaiseen arvioon Suomen sotilaallisista mahdollisuuksista ja toisen maailmansodan aikana syntyvästä tilanteesta. Toisin kuin Erkko, hän ymmärsi varsin hyvin, mitä Neuvostoliiton kaltaiselle maalle merkitsee oman auktoriteetin säilyttäminen kansainvälisellä areenalla. Neuvottelujen lopettaminen olisi merkinnyt maan arvovallan heikentymistä. Siksi esiintyessään Moskovan vastaista konfliktia vastaan, Mannerheim vaati myönnytyksiä neuvotteluissa. Kuten Jarmo Virmavirta aivan oikein huomauttaa, Mannerheim oli sitä mieltä, ettei Neuvostoliiton arvovaltaa suurvaltana voinut jättää huomiotta. Marsalkka toimitti ehdotuksensa Paasikivelle vaihtoehtoisena suunnitelmana, joka koski Neuvostoliiton merisotalaivaston tukikohdan perustamista yhdelle pienistä Hangon lähellä olevista saarista, sekä aluemyönnytyksiä Karjalan kannaksella. Toisin kuin suurin osa Suomen hallituksen jäsenistä, Mannerheim ymmärsi, että Neuvostoliitto ”ei voi luopua” ehdotuksistaan, että sille pitää ainakin ”antaa mahdollisuus säilyttää maineensa”. Mutta pääasia marsalkan mielestä oli, että ”hallituksella ei ollut käytettävissään sellaista armeijaa, jota sen ulkopolitiikka edellytti”. Hänen mielestään näissä olosuhteissa oli ”päästävä kompromissiin”.
Samaa mieltä oli myös Kannaksen Armeijan komentaja, kenraaliluutnantti Hugo Österman. Paasikivi kirjoitti päiväkirjassaan Östermanin sanoneen: ”Jos sota syttyy Venäjän kanssa, me sen häviämme”. Mutta puolustusministeri Juho Niukkanen oli toista mieltä. Hän sanoi hallituksen istunnossa 28. lokakuuta 1939, että ”sota on edullisempi kuin Venäjän vaatimukset”. Tällaisen lausunnon jälkeen Mannerheim oli jopa näyttävästi poistunut istunnosta. Erkon asenne sai yhä enemmän kannatusta. Erkko vakuutti, että Neuvostoliitto edelleenkin olisi valmis tinkimään. Ministeri antoi ymmärtää, että ellei hänen linjansa saa kannatusta, hän irtisanoutuu virastaan. Eduskuntaryhmien johtajat, jotka osallistuivat keskusteluun tilanteesta, olivat enimmäkseen taipuvaisia kannattamaan kovia otteita Moskovan neuvotteluissa. Mutta kaikissa eduskuntaryhmissä ei päästy yhteisymmärrykseen. Tämä näkyi esimerkiksi sosialidemokraattien istunnossa, kun Väinö Tanner 26. lokakuuta 1939 tiedotti heille neuvottelujen kulusta. Moskovaan saapuneiden tiedustelutietojen mukaan Tanner myönsi, että neuvostoliittolainen osapuoli oli ystävällinen ja ”pyrki neuvottelujen aikana luomaan ystävällisen tunnelman”. Itse Stalin halusi vakuuttaa neuvottelijat siitä, että ”Neuvostoliitto toivoo Suomelle vain parasta”. Koska nämä tiedot lähetettiin Stalinille henkilökohtaisesti, tekstille oli ilmeisesti annettu tietty sävy, vaikka Tannerin olennaista ideaa ei vääristetty. Tästä ovat todisteina hänen jälkeenpäin ilmestyneet muistelmansa. Kun suomalaiset neuvottelijat keskustelivat Moskovan neuvottelujen kulusta, aika kävi vähiin – heillä oli vain kaksi päivää oman asemansa määrittämiseksi. Tällöin suuri merkitys oli hallituksen asenteilla. Eduskunnan varapuhemies Edwin Linkomies selitti muistelmissaan, että hallitus olisi halutessaan voinut saada eduskunnan ja kansalaisetkin hyväksymään Neuvostoliiton ehdotukset.
Hallituspiireissä ei tällaista halukkuutta kuitenkaan ilmennyt. Kuten Paavo Talvela, joka tuolloin edusti teollisuus- ja sotilaspiirejä, kirjoitti päiväkirjassaan: ”Erkko, Niukkanen, Cajander ja Airo etunenässä veivät maamme sotaan uskoessaan viimeiseen saakka, ettei sitä tule”. Valtioneuvoston suljetussa istunnossa lokakuun viimeisenä päivänä esiintyi vielä ”molempien hallitusten näkökantojen välillä huomattavia eroavaisuuksia”, mutta teitä niiden ratkaisemiseksi järkevällä pohjalla ei löydetty. Nyt suomalaisdelegaation piti lähteä Moskovaan. Erkon delegaation johtajalle J. K. Paasikivelle antama evästys puhuu puolestaan: ”Nyt kun lähdet matkalle Moskovaan, toivotan Sinulle hyviä voimia ja menestystä. Unohda, että Venäjä on suurvalta.” Lisäksi Erkko totesi, etteivät Suomen omat puolustusmahdollisuudet ole lainkaan huonot. Sotavalmisteluiden osalta olikin tehty paljon. Liikekannallepanotoimet oli suoritettu. Asetettuaan merimiinoja Suomenlahdelle Neuvostoliiton rajan läheisyyteen sekä Ahvenenmaan alueelle Suomen hallitus julisti 25. lokakuuta 1939 merialueensa merenkululle vaarallisiksi. Sotajoukkojen harjoitukset, joihin myös reserviläiset osallistuivat, nostivat taisteluhenkeä. Kuten Paavo Talvela kirjoitti 31. lokakuuta 1939 Washingtonin lähettiläälle Hjalmar Procopélle, ylimääräisissä kertausharjoituksissa vallitsi ”mitä reippain mieliala”."
Suomalaiset olivat kaukana rajalta pääasemassa. Meillä ei ollut yhtään ajanmukaista tykkiä, panssarivaunua tai hävittäjäkonetta. Materiaalista oli vain pulaa. Sotateollisuutta ei käynnistetty. Hallitus halusi kotiuttaa 200 000 reserviläistä. NL:n hyökättyä hallitus ei edes osanut mennä pommisuojaan eikä ymmärtänyt sodan syttyneen, kun Helsinkiä pommitettiin.
Mekoista sodanlietsontaa tosiaan.
taipuvaisuudesta järkevään rauhaan 13.3. 40 ja 21.9. 44. Oliko kohtuullista ryövätä pineltä naapurimaalta suuret alueet, joita ei sotavoimin kyetty valloittamaan.
Vain kaltaisesi kommunistiset maanpetturit voivat kehua valtiota, joka on yrittänyt useaan kertaan tuhota suomen itsenäisyyden. Missähän tämä hieno maa mahtaa nykyisin olla? Kerro se Koroljov.
ja kommunisteista sekä niiden nuolijoista. Viimeinkin meillä on - Ahtiosaaren ajasta alkaen - mahdollista harjoittaa itsenäistä piolitiikkaa. Venäjä on yksi naapureista ja siihen suhtaudutaan kuten muihinkin naapureihin. Meidän ei pidä välittää epäsopua lietsovista Koroljoveista ja muista Bäckmaneista, vaan seistä omalla pohjallamme. Se on myös Venäjän hyväksyttävä, vaikka vaikeaa on. Kyllä se tiedetään.
" Suomen epäviisas politiikka johti useamman kuin yhden kerran tilanteeseen, jossa NL piti Suomen sovjetisoimista ainoana keinona saada Suomelle sellainen hallitus, jonka kanssa NL kykenisi sopimaan yhteiset Itämeren ja Pohjolan turvallisuutta koskevat asiat. Kommunismi oli tässä tapauksessa keino, ei päämäärä. "
No, minäpä kerron.
Kommunistinen internationaali (lyhenne Komintern) (1919–1943) oli Venäjän kommunistisen puolueen (bolševikit) aloitteesta perustettu kansainvälinen yhteistyöjärjestö, jonka tarkoituksena oli kansainvälisen porvariston kukistaminen työväenluokan (proletariaatti) nimissä.
Onko tavoitteista jo luovuttu Puttinin Venäjällä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Komintern
Miten olisikaan käynyt, jos suomalaiset ja saksalaiset olisivat 22.6.1941 voineet seistä kivääri olalla vain muutaman kymmenen kilometrin päästä Leningradista, sekä Sallassa kymmeniä kilometreja lähempänä Muurmannin rataa?
"Oliko kohtuullista ryövätä pineltä naapurimaalta suuret alueet, joita ei sotavoimin kyetty valloittamaan."
Molotov suomalaisille: "Haluatteko että otamme ne haltuumme?" Taipuminen rauhaan verenvuodatuksen pysäyttämiseksi oli suomalaisilta viisas teko. Ja niissä oloissa myöskin ainoa mahdollinen.
"Vain kaltaisesi kommunistiset maanpetturit voivat kehua valtiota, joka on yrittänyt useaan kertaan tuhota suomen itsenäisyyden."
Suomen itsenäisyys tuskin oli uhattuna edes joulukuussa 1939, Suomen yhteiskuntajärjestelmä kyllä oli, syynä suomalaisten väärä politiikka. Suomalaiset jännittivät jousta liikaa...
ja ryövättyä Kannasta ei Suomella olisi ollut mitään syytä mennä Saksan puolelle. Siitä NL saa syyttää vain omaa politiikkaansa. Se työntämällä työnsi Suomen Saksan rinnalle.
Taitaakin olla niin, että "dosentti Johan Bäcksmän", sekä nimimerkki "Koroljov", ovat yksi ja sama henkilö!
Tai sitten niin että teekkarikaverit ovat saaneet päähänsä "vähän hämmentää historiaakin".
Älkää vakavasti otettavat ihmiset nyt uskoko näitä herrasmiehiä.
Kun he itse lopulta pilansa julkaisevat, niin olette häpeissänne.
“Johtava venäläinen toisen maailmansodan historian tutkija Aleksandr Djukov"
Siis kuka?
Miten niin "johtava"?
Resistanssi siis pienikö?
Seltsemänkyymmenen vuoden aikana, jotka ovat kuluneet Toisen maailmansodan alusta, on kasvannut eurooppalaisten uusi sukupolvi. Heidän päissään useasti on täydellinen sekasotku. ”Suurin osa tsekkiläisistä, kirjoittaa meille Anna Hegedjushova tsekkilaisesta Ledech nad Sazava – kaupungista, — on vilpittömän varmoina siitä, että tsekkejä ovat vapauttaneet amerikkalaiset, mutta eivat venäläiset ja että Prahan puolesta taistelivat vlassovilaiset ja ettei marsalkka Konevin panssarivaunuja siellä ollutkaan… Hyvä, että minun vanhemmat ovat elossa, heiltä olen saanut tietää miten kaikki oli todellisuudessa. Mutta kuka kertoo siitä muille?”
- Tosiaan, kuka? – kysymme ”Istoricheskaja pamjat´”-säätiön johtaja Aleksande Djukovilta:
Valitettavasti olemme menettäneet kertomistaidon fasismin voittamisesta . Mielestämme totuus on niin selvä, että on jopa noloa toistaa sitä eurooppalaisille. Kuitenkin Lännen yhteiskunnallisessa tajunnassa on alkanut muodostua käsitys, jolla ei ole mitään yhteistä todellisuuden kanssa. Uuden teorian mukaan vapauttamisessa pääpainon ovat kantaneet liittolaiset, nimenomaan amerikkalaiset. Ja millaisen vapauden on voinut tuoda venäläinen sotilas? – varmasti näin ajattelee nykyinen tsekkilainen, jonka kotimassa toimii neuvostomiehityksen (vuosi 1968) museo. Museon julisteessa on ”matrjoshka” eläimen irvistyksellä… En pyri aliarvioimaan liitolaisten roolia yhteisessä voitossa. USA:n humanitäärinen apu ja fasistikohteiden pommitukset totta kai ovat auttaneet armejamme, joka on valtavien uhrien hinnalla pysäytti fasismin sotakoneiston.
- Mutta vuoden 45 toukokuussa, vastaukseksi tsekkien pääkaupungista tulleen avun huutoon, vlassovilaiset ovat kuitenkin tuleet fasisteja vastaan nousseeseen Prahaan. Ja ovat tehneet sen ennen neuvostoliittolaisia joukkoja, mistä kirjoittaa Aleksander Solzenitsin Vankileirien saaristo kirjansa ensimmäisessä osassa.
- Kyllä, ne yrittivät viime hetkellä saada rehabilitaation, huomauttaa historikko Aleksandr Djukov. – Kaikille jo oli selvää: hitlerin Saksa on hävinnyt sodan. Ja niin sanotun kenraali Vlassovin johtaman Venäjän vapautusarmejan soturit joutuvat vastaaman esimerkiksi, rangaistusoperaatioista Valkovenäjällä. Mutta nykyään kukaan ei muista vlassovilaisten rikoksia, heistä kirjoitetaan ja puhutaan kuin kapinoivista Prahan vapauttajista. Heidän haudat ovat hoidettuja, mikä on inhimillisesti oikein. Mutta ei saa tehdä pettureista sankareita ja uhreja. Kenraali Andrei Vlasov oli menestyksellinen neuvostoupseeri, ja valinnan hän on tehnyt ei Stalinin ja Hitlerin vällillä, vaan Isänmaan ja siihen hyökkäneen vihollisen välillä… Banaali petturuus! Sota-aikana tsekkilaiset eivät ole olleet kovin suosiollisia isänmaanpettureille. Muistutan eestiläisen SS:n 20. divisioonan historian. Vuonna 45 saksalaiset olivat perääntymässä, joukot oli viety Tsekkoslovakian alueelle uudelleen järjestämistä varten. No niin, paikalliset partisaanit ottivat eestilaisiä sotavangeiksi ja ampuivat heitä isänmaanpettureina. Ampumiset jatkuivat neuvostojoukkojen tuloon asti.. Vuonna 46 ”ampumatta” jääneet virolaiset palautettiin kotimaahan NKVD-n valvontaan. Näin olleen elossa olevina. Sellainen on Itä-Euroopan ”neuvostomiehityksen” historia.
http://finnish.ruvr.ru/2009/08/06/295750.html
Erittäin mieleenpainuva analyysi.
niin miksi sitä vastaan jatkuvasti kapinoitiin? Ja miksi kukaan ei halunnut sen jäävän itä-Eurooppaan NL:n hajottua?
"En pyri aliarvioimaan liitolaisten roolia yhteisessä voitossa. USA:n humanitäärinen apu ja fasistikohteiden pommitukset totta kai ovat auttaneet armejamme, joka on valtavien uhrien hinnalla pysäytti fasismin sotakoneiston."
Puna-armeija nimenomaan mahdollisti natsien hyökkäyksen länteen keväällä -40 ja nousun länsi-Euroopan herraksi. NL:n, Puolan, Ranskan, Englannin ym asevoimat olisivat olleet täysin ylivoimaiset Saksaan nähden ja 2.MS olisi jäänyt syttymättä. NL:n sodanlietsojat eivät sitä halunneet, vaan yhteistoimintaa natsien kanssa. Jos Stalinin tahto olisi toteutunut, Saksa ja NL olisvat jakaneet Euroopan pysyvästi.
Joskus vuosia sitten lukijoita oli helposti tuhatkunta hyvän aloituksen - viikonlopun jälkeen.
Kommentoikaapa väitettäni.
voisi olla se ,että yhdestä IP-osoitteesta tulee ainoastaan yksi lukukerta riippumatta luku/ käynti tai kommentointimääristä.
Että oikein totuuskomissio.Mitähän totuutta siellä liputetaan ? Ettei vain Putinin ?
PRAVDA=TOTUUS ????????? Onko se?
tähän väittelyyn,että Amerikkalaiset vapaan maailman ja vapaan mielen ideologian keksivät.Ja sen mukaisen vallan käytön.Kyllä venäjän johdonkin on tämä tosi seikka jossain kohtaa vielä tämä tunnustettava.Lenin ei koskaan suunnitellut sitä ideologiaa toteutettavaksi vapaamielispohjalta,vaan aina on ollut jonkin asteinen pakko sopeutua sääntöihin,sama päti natsismiin,ja sama tuntuu pätevän nyt myös uskontoideologioihin,kreationismeihin.