Suomen kielipolitiikka tarkoittaa Suomen valtion suhdetta eri kieliin ja eri kieliä puhuviin ihmisryhmiin. Suomen kielipolitiikan erityispiirteeksi nousi 1800-luvulta lähtien maan suomen ja ruotsin kielten virallinen asema ja voimasuhteet, jota usein nimitetään myös kielikysymykseksi. Erityisesti Suomen itsenäisyyden alkuaikoina ruotsin ja suomen asemasta käytiin kiihkeää poliittista kamppailua. Vuoden 1919 hallitusmuodon 14 §, johon nykyinen kahden kansalliskielen malli perustuu, aiheutti syntyvaiheessaan paljon kiistaa, ja se sisältyikin lopullisessa muodossaan vasta neljänteen hallituksen eduskunnalle antamaan esitykseen. Kielipolitiikka pysyi kiistanalaisena, kunnes sotien jälkeiseen on saavutettu nykyinen tasapaino.
Suomen kielipolitiikka
kielikiistat
2112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni maamme kielipolitiikassa on tasapaino kaukana. Nimittäin yhden pienen kielivähemmistön suosiminen muiden vähemmistöjen ja jopa pääväestön kustannuksella ei ole tasapainoa.
Kielipolitiikkaamme oli tasapainoista ENNEN sotia, mutta sodat katkaisi terveen suomalaisuusliikkeen selkärangan. Svekot käyttivät hävittyjä sotia tehokkaasti hyödykseen.
Vasta nykyään on suomalaisuus taas tullut ryminällä takaisin ja seuraukset onneksi näkyvät.
Kielipolitiikan historia on hyvin vähän tunnettu ja lähes tabu.