ja tartu tulevaan.
Älkää menneitä muistelko.
Mihin se menneisyys katosi, ei mihinkään.
Kyllä sen entisen muistaa.
Miten irti entisyyden vankeudesta?
Miten irti vihasta ja katkeruudesta?
Miten muutos moittivaan mielenlaatuun?
Onko ihminen menneisyytensä vanki ja heijastaako
koko elämänsä ajan menneisyyden kokemuksiaan?
Voivatko Jumalan antamat välineet olla avuksi uskoon tulleelle,
vai pitääkö tyytyä inhimilliseen viisauteen ja terapiaan?
Voivatko anteeksiantamuksen, esirukouksen ja siunaamisen
tie johtaa vapauteen?
Onko kokemusta?
Eivätkös nämä ole Jumalan välineitä auttaa lastaan?
Älkää menneitä muistelko.
Mihin se menneisyys katosi, ei mihinkään.
Kyllä sen entisen muistaa.
Miten irti entisyyden vankeudesta?
Miten irti vihasta ja katkeruudesta?
Miten muutos moittivaan mielenlaatuun?
Onko ihminen menneisyytensä vanki ja heijastaako
koko elämänsä ajan menneisyyden kokemuksiaan?
Voivatko Jumalan antamat välineet olla avuksi uskoon tulleelle,
vai pitääkö tyytyä inhimilliseen viisauteen ja terapiaan?
Voivatko anteeksiantamuksen, esirukouksen ja siunaamisen
tie johtaa vapauteen?
Onko kokemusta?
Eivätkös nämä ole Jumalan välineitä auttaa lastaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilmeisesti joillekin uskoon tultuaan jää päähän soimaan "Entinen on mennyt, katso uusi on sijaan tullut." Sitten kuvitellaan, että tässä ollaan nyt aivan eri ihmisiä kuin ennen. No, kun elää tarpeeksi kauan, huomaa ettei se vanha oikeastaan minnekään katoa koskaan,koska "paha riippuu minussa kiinni" (lue lihassani). Ei Jumala tee aivoillemme mitään lobotomiaa, jossa yhtäkkiä kaikki entiset kokemukset, muistot, niihin liittyvät tunteet jne. pyyhkiytyvät kerralla pois. Hyvä tavaton, jos niin kävisi, silloin sieltä häviäisi aika paljon tärkeääkin tietoa ja matkan varrella opittua! Kyllä se täydellinen muutos tapahtuu vasta sitten, kun Herramme Jeesus Kristus tulee ja meidät temmataan yläilmoihin Häntä vastaan, silloin ei mikään entinen meitä enää paina, menneitä emme muista ja virhettä meissä ei enää ole.
Turha tavoitella mahdottomia "mielemme uudistumisessa", siitäkin voi tulla koko elämän kestävä stressi, kun ei siihen pysty kuitenkaan. Pyrkiä hyvään, mutta silti ymmärtää, että niin kauan kuin tässä ruumiissa olemme, niin melkeinpä päivittäin tulee tyrittyä. Vai onko täällä niin kertakaikkiaan pyhiä ihmisiä, etteivät he päivittäin tekisi syntiä, jos ei muuten, niin ajatuksissaan?
Eräs asia vaikuttaa paljon suhtautumisessamme menneisyyteen.
Tarkoitus ei välttämättä olekaan entisyyden unohtaminen, mutta sen ymmärrän
olevan Jumalan tahdon, että menneisyys ei saa sitoa eikä hallita meitä.
Emme uskovina ole enää itsemme orjia, vaan Jeesuksne vapauttamia.
Tämä totuus toteutuu kuitenkin vain siinä määrin, kun uskomme ja
luotamme erilaisten tapahtumien ja asioiden kohdalla Jeesuksen maksaneen
niistä hinnan ja lunastaneen meidät niiden vahingollisesta vaikutuksesta vapaaksi.
Jumala haluaa että kokemuksistamme tulisi painolasti, joka pitää jalkamme lujasti maassa,
elämän realitetteissa, mutta sydämemme taivaassa.
Silloin emme ole menneisyyden orjia, vaan olemme antaneet anteeksi kaiken menneen ja
ihmisille jotka ovat kytkettyinä meitä vahingoittaneisiin tapahtumiin.
Anteeksiantamuksesta aletaan, eli sen kautta jätämme ne ihmiset Jeesuksen käsiin,
luovumme omasta katkeruudesta, vihasta, moitteesta, jne.
Toiseksi Pyhä Henki mahdollistaa uskomme kautta voimallaan sen, että
alamme rukoilla heidän puolestaan.
Kolmanneksi alamme siunaamaan heitä Jeesuksen nimessä, eli toivottamaan
kaikkea parasta ja hyvää heidän elämäänsä, menestystä ja ennenkaikkea
sielunpelastusta.
Oikeastaan meidän tehtävämme on suostua Jumalan tahtoon, niin Hän toteuttaa
kaiken meissä ja kauttamme, Sanan ja Pyhän hengen kautta.
Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä, totesi jo Johannes kastaja.
Tämä sama totuus kuuluu meillekin tänään.
Siksi luetaan Sanaa ja annetaan Hänelle valta, niin Hänen pyhyytensä koituu
hyväksemme ja Hänen vanhurskautensa vanhurskaudeksemme ja Hänen armonsa,
armollisuudeksemme.
Mitä pienempää on oma elämämme, sitä suurempaa on Jeesuksen näkyvyys
elämämme kautta.
Room.12:2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne
uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on KAIKKI mahdollista. Se on uskoa.
Ei täältä synnittömiä löydy, ei ainakaan monta, mutta kilvoittelijoita löytyy,
jotka ovat asettaneet toivonsa saatanan voittaneeseen Jeesukseen, joka on
kykenevä tekemään tyhjäksi meidän elämässämme KAIKKI perkeleen teot.
Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan,
ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.....
Minusta on helppo unohtaa ja antaa anteeksi menneet. Jeesus on antanut minulle paljon anteeksi, kaikki saastaisuuteni ja rikokseni. Joka on saanut paljon anteeksi se rakastaa Herraa ja antaa lähimmäisilleen kaikki anteerksi. Minä olen yksi niistä syntisistä, joille Jeesus antoi kaiken anteeksi ja olen antanut minua syyttäville kaiken anteeksi. Rukoilen usein, että he saisivat armon antaa myös minulle anteeksi.
Saman olen itsekin kokenut, koska Raamattua lukiessani rakastuin palavasti Jeesukseen.
Sain silloin kaikki menneet kertakaikkisesti anteeksi ja kiitin siitä riemuiten Jumalaa.
Vuosia kului. Jumala tahtoi syventää työtään minussa.
En tajunnut että minussa oli piilotettuna vihaa ja katkeruutta, ennenkuin
Pyhä henki nosti kipeät asiat ajallaan esiin ja näytti minulle, että minulla syntiä sydämessäni.
Silloin sain tunnustaa Hengen nostaman tapahtuman kohdalla syntini anteeksi ja perkeleen
este hengellisen kasvuni edistymiseksi menetti valtansa uskossa, anteeksiantamuksen
vapautuksen kautta, Jeesuksen veressä.
Tänäpäivänä elämme totuudessa, että liha sotii henkeä vastaan ja henki lihaa vastaan.
On suurta armoa saada elää Kristuksen vapaudessa, uskon avulla, katse luotuna uskon alkajaan
ja täydelliseksi tekijään.
Ei kannata erehtyä etsimään itsestään mitään hyvää, on parasta katsoa Häneen joka on
rangaistu tähtemme ja voittanut saatanan herrauden.
Nyt Jeesus on omiensa Herra ja kaiken pahan voittaja.
Kun pysymme siinä totuudessa ja luotamme Häneen, emme joudu häpeään,
vaikka olemmekin keskenkasvuisia ja vajaita Kristuksen kirkkauden edessä.