AKT:n mielestä täysi palkka antaisi ahtaajalle turvaa uuden työn etsinnässä.
Miksei saman tien irtisanotuille ahtaajille makseta seitsemän vuoden täyttä palkkaa? Eikö pitempi muutosturva takaisi sen, että työtön ahtaaja löytäisi todella hyvän työpaikan satamassa raatamisen sijaan? Sellaisen työpaikan, josta maksetaan enemmän kuin vain 47 000 euroa vuodessa.
Lakkoilemisessa koko muuta yhteiskuntaa ja toisia työntekijöitä vastaan on tietenkin kysymys arvoista ja maassahan vaikuttaa kuulemma arvojohtaja, tasavallan presidentti Tarja Halonen.
Miten tässä näin kävi? Miksi ahtaajat eivät kuule suosionosoituksia muilla työpaikoilla ahertavilta työläistovereiltaan? Ovathan suomalaiset aina ennen pitäneet lakkoilua suoraselkäisenä toimintana, tosin sillä pysyvällä varauksella, että lakkoilu ei saa vaarantaa viinansaantia tai jääkiekon maailmanmestaruuskisojen televisiointia.
Lakko on yhteiskunnallinen näytelmä, jonka roolitus on noin sadan vuoden takaa. Vanhakantaisuutta henkii myös työntekijäpuolen hellimä lakon synonyymi, työtaistelu. Vastakkain ovat siis jalo köyhä ja katala rikas. Jälleen Oiva Lohtander mässäilee notkuvan pöydän ääressä ja nauraa proletaarille. Työläisen lapset joutuvat arpomaan kuka saa perheen ainoat kengät ja pääsee opintielle.
Lakkoja on selitelty julkisuudessa moraaliseksi toiminnaksi ja yhteiskunnallisten vääryyksien oikaisuksi, vaikka ne ovat jo vuosikymmenet olleet silkkaa etujen hamuamista. Lakkoileminen on uhkailua ja kiristystä, mikä on tietysti normaalia yhteiskunnallista toimintaa. Ei sen kummempaa. Sädekehää työntekijäpuolen on siitä aivan turha vaatia. Yhtä vähän kuin työnantajapuolen. Heidän pyrkimyksenään ei ole yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. He haluavat maksaa niin vähän kuin suinkin. Sekin on normaalia yhteiskunnallista toimintaa.
Oman säväyksensä ahtaajien lakkoon tuo sen ajoittuminen suomalaisen kansantalouden orastavan nousun kynnykselle. Talousviisaat väittävät lakon tappavan tulevan nousukauden kehtoonsa. Yksi paperitehdas on jo sulkenut ovensa lakon vuoksi.
Tarvittaisiin siis jotakuta korottamaan äänensä suomalaisen yhteiskunnan kokonaisedun puolesta. Eroavan pääministerin vetoomus ei aivan mahdottomasti paina. Kolmen kuukauden kuluttua hänen tilallaan on joku muu.
Lakkoilemisessa koko muuta yhteiskuntaa ja toisia työntekijöitä vastaan on tietenkin kysymys arvoista ja maassahan vaikuttaa kuulemma arvojohtaja, tasavallan presidentti Tarja Halonen. Hän on entinen ammattiyhdistysjuristi.
Olisi kiinnostavaa kuulla hänen näkemyksensä ahtaajien lakosta ja sen moraalisista kytkennöistä. Samalla saattaisi selvitä, onko Tarja Halonen koko kansan presidentti, kuten hän vaalikampanjassaan mainosti, vaiko vain demarien.
Miksei saman tien irtisanotuille ahtaajille makseta seitsemän vuoden täyttä palkkaa? Eikö pitempi muutosturva takaisi sen, että työtön ahtaaja löytäisi todella hyvän työpaikan satamassa raatamisen sijaan? Sellaisen työpaikan, josta maksetaan enemmän kuin vain 47 000 euroa vuodessa.
Lakkoilemisessa koko muuta yhteiskuntaa ja toisia työntekijöitä vastaan on tietenkin kysymys arvoista ja maassahan vaikuttaa kuulemma arvojohtaja, tasavallan presidentti Tarja Halonen.
Miten tässä näin kävi? Miksi ahtaajat eivät kuule suosionosoituksia muilla työpaikoilla ahertavilta työläistovereiltaan? Ovathan suomalaiset aina ennen pitäneet lakkoilua suoraselkäisenä toimintana, tosin sillä pysyvällä varauksella, että lakkoilu ei saa vaarantaa viinansaantia tai jääkiekon maailmanmestaruuskisojen televisiointia.
Lakko on yhteiskunnallinen näytelmä, jonka roolitus on noin sadan vuoden takaa. Vanhakantaisuutta henkii myös työntekijäpuolen hellimä lakon synonyymi, työtaistelu. Vastakkain ovat siis jalo köyhä ja katala rikas. Jälleen Oiva Lohtander mässäilee notkuvan pöydän ääressä ja nauraa proletaarille. Työläisen lapset joutuvat arpomaan kuka saa perheen ainoat kengät ja pääsee opintielle.
Lakkoja on selitelty julkisuudessa moraaliseksi toiminnaksi ja yhteiskunnallisten vääryyksien oikaisuksi, vaikka ne ovat jo vuosikymmenet olleet silkkaa etujen hamuamista. Lakkoileminen on uhkailua ja kiristystä, mikä on tietysti normaalia yhteiskunnallista toimintaa. Ei sen kummempaa. Sädekehää työntekijäpuolen on siitä aivan turha vaatia. Yhtä vähän kuin työnantajapuolen. Heidän pyrkimyksenään ei ole yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. He haluavat maksaa niin vähän kuin suinkin. Sekin on normaalia yhteiskunnallista toimintaa.
Oman säväyksensä ahtaajien lakkoon tuo sen ajoittuminen suomalaisen kansantalouden orastavan nousun kynnykselle. Talousviisaat väittävät lakon tappavan tulevan nousukauden kehtoonsa. Yksi paperitehdas on jo sulkenut ovensa lakon vuoksi.
Tarvittaisiin siis jotakuta korottamaan äänensä suomalaisen yhteiskunnan kokonaisedun puolesta. Eroavan pääministerin vetoomus ei aivan mahdottomasti paina. Kolmen kuukauden kuluttua hänen tilallaan on joku muu.
Lakkoilemisessa koko muuta yhteiskuntaa ja toisia työntekijöitä vastaan on tietenkin kysymys arvoista ja maassahan vaikuttaa kuulemma arvojohtaja, tasavallan presidentti Tarja Halonen. Hän on entinen ammattiyhdistysjuristi.
Olisi kiinnostavaa kuulla hänen näkemyksensä ahtaajien lakosta ja sen moraalisista kytkennöistä. Samalla saattaisi selvitä, onko Tarja Halonen koko kansan presidentti, kuten hän vaalikampanjassaan mainosti, vaiko vain demarien.
Vastaukset 2
Vanhimmat
T&T-Uutiskommentti (Helena Raunio, 20.4.2009)
"Suomi on helppojen irtisanomisten mallimaa. Yritysten jauhama yhteiskuntavastuu sai kolauksen Nokian Bochumin tehtaan myötä.
Runsaan 200 miljoonan euron korvaukset saaneet saksalaiset olivat lopulta tyytyväisiä kapinansa tuloksiin. Siitä tasosta suomalaiset irtisanotut saavat vain muruja, vaikka Nokia-paketit taitavat olla Suomen parhaimmistoa.
Esimerkiksi vain pari vuotta Bochumissa työskennellyt ammattimies sai kertakorvauksena 11 000 euroa ja lisäksi kahden vuoden ajan 2 700 euron kuukausikorvauksen. Parhaimmat korvaukset huitelivat 200 000 euron tuntumassa.
Saksassa työsuhdeturva onkin OECD:n laskelmien mukaan parantunut viime vuosina etenkin kollektiivisissa irtisanomisissa. Suomessa ei sen suhteen ole tapahtunut mitään.
Meillä kollektiivisissa irtisanomissa työsuhdeturva onkin Pohjoismaiden heikoin ja OECD-maiden vertailuissa se kuuluu alimpaan kolmannekseen.
"Suomen malli mahdollistaa mittavat irtisanomiset, nopeasti ja pienin hyvityksin. Valtaosin seuraukset jäävät veronmaksajien kannettavaksi", laskee SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen.
Näin oli 1990-luvun alun lamassa ja näin on edelleen.
Italia, Puola, Portugali, Saksa ja vastaavat maat ajavat kevyesti Suomen ohi. OECD:n tilastoissa esimerkiksi Italian turva on tuplasti parempi. Siispä meillä kannattaa irtisanoa halvalla."
---
Suomessa ollaan valovuosien päässä saksalaisesta muutosturvasta.
Lakko-oikeus on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus. Työn myymisen on oltava vapaaehtoista - niin on myös työn ostaminen. Jollei lakko-oikeutta olisi, Suomessa tehtäisiin orjatyötä nälkäpalkalla kuten tehtiin ennen työväen järjestäytymistä ammattiliittoihin.
Kun työehtosopimus on päättynyt, eikä uutta sopimusta ole sopimusosapuolten kanssa saatu aikaan, seuraa sopimukseton tila. Ahtaajilla ei ole voimassa olevaa työehtosopimusta, joten he ovat aloittaneet lakon, joka jatkuu siihen asti kunnes työehdoista sovitaan. Lakko on siis täysin laillinen.
Laivanrakennustekniikan insinööri, Nokian entinen toimitusjohtaja, Kalle Isokallio arvioi ahtaajien lakon merkitystä kansantalouden kannalta erittäin osuvasti "Jälkiviisaat" ohjelmassa televisiossa.
Ahtaajien palkkavaatimus on vaatimaton. 3000 ahtaajan palkankorotusvaatimus on vain noin puolet yhden metsäyhtiön toimitusjohtajan vuosipalkasta.
Ahtaajien muutosturva-vaatimus on vaatimaton. Jos kolmen suurimman metsäyhtiön johtoryhmä laittaa kuukauden palkkansa rahastoon, se rahasto kattaa koko ahtaajien vaatiman muutosturvan.
Työnantajilla kysymys on periaatteesta ei rahasta. Työnantajien periaate tulee valtion taloudelle ja yhteiskunnalle kalliiksi.
Suomessa työntekijöiden irtisanominen on helppoa. Syyksi riittää tuotannollinen ja taloudellinen syy. Irtisanomissuojaa ei ole Suomessa ajanmukaistettu kuten useissa muissa EU-maissa.
Työnantajat soveltavat "aataminaikuista" yhteistoimintalakia kuin piru raamattua.
Irtisanomisen kustannukset maksaa Suomessa yhteiskunta. Irtisanomisen kustannuksia pitää siirtää myös työnantajille, jotta turhat irtisanomiset ja pätkätöitten teettäminen vähenee. Suomalaisilla varakkaiden suuryritysten omistajilla ja johtajilla ei ole minkäänlaista yhteiskuntavastuuta irtisanoessaan ja lomauttaessaan ja teetättäessään pätkätöitä.
Etelärannan vuorineuvokset ovat huutaneet "naama punaisena" ahtaajien lakon maksavan maltaita (100 miljoonaa euroa päivässä), mikä saadaan laskemalla keskimääräinen vientitulo päivässä (70 miljoonaa) ja metsäteollisuuden vientitulo (30 miljoonaa), jotka ovat valtaosa Suomen viennistä.
Jos ahtaajien työpanos on niin arvokas, luulisi olevan helppoa suostua ahtaajien vaatimattomiin vaatimuksiin. Vuorineuvosten ei pidä tehdä periaatekysymystä tai arvovaltakysymystä muutosturvasta.
Suomalaisen muutosturvan pitää kehittyä ja se tulee kehittymään muiden EU-maiden tasolle - viimeistäänkin silloin kun suuret ikäluokat ovat poistuneet työelämästä. Vaikka maahanmuuttajia Suomeen tulisikin. Saksassa on paljon maahanmuuttajia, mutta siitä huolimatta siellä on kohtuullisen hyvä muutosturva. Vai mitä.
maailma on muuttunut. Suomessa ei ole asiaa vielä havaittu. Tämä maa kulkee aina 10 vuotta jäljessä. Toinen syy on se, että viime lama (1990-luvun) sekoitti täällä pasmat. Ollaan siitä vieläkin sekaisin, eikä osata toimia oikealla tavalla.
Kun maailma on mennyt tällaiseksi viime 25-vuoden aikana, että työpaikkoja heitellään sinne tänne alhaisimman kustanustason ympäristönormien ym. syiden vuoksi, on ainut tie ajaa irtisanomissuoja ja muutosturva sellaiselle tasolle, että se hillitsee moista myllytystä.