Suosittelen kaikkia lukemaan SLEY:n eli siis luterilaisen saarnaajan Teijo-Kalevi Lusan kirjan Ehtoosade. Siinä käydään erittäin raittiilla tavalla läpi menneitä herätyksiä ja uskotaan lopun ajan tulevaan superhelluntaihin eli suureen herätykseen.
Monet ihmiset tuomitsevat kaikenlaisen karismaattisuuden. Minä olen pienestä pitäen ollut mukana karismaattisissa seurakunnissa, vaikka olenkin ollut pienestä pitäen luterilainen. Olen kokenut sen puhtaasti raamatulliseksi. Kävin välillä helluntailaisuuden puolella..erosin kirkosta, kävin upotuskasteella. Mutta koin vahvasti, että Jumala ei ollut tarkoittanut minua helluntailaiseksi. Ei siten, että helluntailaisuudessa olisi jotain väärää. En vain kokenut seurakuntaa omakseni. Mulla oli jatkuvasti epävarma olo, koska en ollut omassa seurakuntayhteydessä. Liityin takaisin luterilaiseen kirkkoon ja sisimpäni valtasi uskomaton rauha ja löysin myös heti palveluspaikkani seurakunnasta. Silti käyn paljon vapaiden suuntien tilaisuuksissa, koska uskon että pian alkaa suuri herätys luterilaisissa kirkoissa. Juuri eilen kävin yhdessä helluntaiseurakunnassa ja huomasin ihmeekseni että muutama tuttu evlut seurakunnastani oli myöskin siellä ylistämässä vapaiden suuntien malliin! Oli hienoa! Jumala sytyttää etsivät luterilaiset uskovatkin Pyhän Hengen tulella. Herätys on tulossa.
Karismaattisuuden vastustajat usein sanovat, että koko karismaattisuus on eksytystä ja lopussa on luvassa vain suuri eksytys ja erehtyvät siis luulemaan että kaikki karismaattisuus mitä on nähty on tätä eksytystä. Lusa käsittelee kirjassaan asiaa todella hyvin. Lopussa on tuleva molemmat. Eli suuri herätys ja suuri eksytys. Raamatullinen faktahan on, että "vihamies kylvää aina lustetta nisun sekaan". Eli siellä missä on herätys, siellä on myös vihamies kylvämässä pahuutta. Pitää rukoilla Hengen armolahjaa henkien erottamiseen. Hedelmistä kuitenkin tunnemme mikä on Jumalasta ja mikä ei.
Jos vielä käsittelisin hieman karismaattisuuden kritisoituja ilmenemismuotoja. Ihmiset kaatuilevat Pyhän Hengen voimasta, puhuvat kielillä, nauravat hysteerisesti jne. Nämä mainitsemani piirteet itseasiassa voidaan löytää Raamatusta. Kielillä puhuminen on selkeästi Pyhän Hengen merkki. Apostolien päälle kun tuli Pyhä Henki, niin he alkoivat puhumaan uusilla kielillä ja ihmiset olivat ihmeissään. Kun Pyhä Henki koskettaa, niin varmasti Hänen voimansa voi myös kaataa ihmiset. Miettikääpä mitä Apostolien teot sanoo tästä mitä ihmiset ajattelivat kun he näkivät nämä Hengellä täyttyneet opetuslapset. "Jotkut pilkkasivat heitä, sanoen heidän olevan juovuksissa". Tai jotenkin noin se kohta menee. Ei pelkkä kielilläpuhuminen varmastikaan saanut joitakin ihmisiä luulemaan, että opetuslapset olivat humalassa. Varmasti osa opetuslapsista kaatui ja hoippuikin Pyhän Hengen voimasta. Siispä kaatuminen, Pyhästä Hengestä "juopuminen" on Raamatullista!
Yksi Pyhän Hengen hedelmistä on ilo, joten eikö Pyhä Henki voisi myös vaikuttaa nauramista? Minusta voisi. Siispä nauruherätyskin voidaan uskoa Jumalasta tulleeksi.
Hengen hedelmiä ovat (NKJV mukaisesti ja suomennettuna) rakkaus (love), ilo (joy), rauha (peace), kärsivällisyys/pitkämielisyys (longsuffering), ystävällisyys (kindness), hyvyys (goodness), uskollisuus (faithfulness), hellyys (gentleness) ja itsehillintä (self control). Näihin pyrkikäämme ja täyttykäämme Hengellä!
Siunausta!
Marko19777
Monet ihmiset tuomitsevat kaikenlaisen karismaattisuuden. Minä olen pienestä pitäen ollut mukana karismaattisissa seurakunnissa, vaikka olenkin ollut pienestä pitäen luterilainen. Olen kokenut sen puhtaasti raamatulliseksi. Kävin välillä helluntailaisuuden puolella..erosin kirkosta, kävin upotuskasteella. Mutta koin vahvasti, että Jumala ei ollut tarkoittanut minua helluntailaiseksi. Ei siten, että helluntailaisuudessa olisi jotain väärää. En vain kokenut seurakuntaa omakseni. Mulla oli jatkuvasti epävarma olo, koska en ollut omassa seurakuntayhteydessä. Liityin takaisin luterilaiseen kirkkoon ja sisimpäni valtasi uskomaton rauha ja löysin myös heti palveluspaikkani seurakunnasta. Silti käyn paljon vapaiden suuntien tilaisuuksissa, koska uskon että pian alkaa suuri herätys luterilaisissa kirkoissa. Juuri eilen kävin yhdessä helluntaiseurakunnassa ja huomasin ihmeekseni että muutama tuttu evlut seurakunnastani oli myöskin siellä ylistämässä vapaiden suuntien malliin! Oli hienoa! Jumala sytyttää etsivät luterilaiset uskovatkin Pyhän Hengen tulella. Herätys on tulossa.
Karismaattisuuden vastustajat usein sanovat, että koko karismaattisuus on eksytystä ja lopussa on luvassa vain suuri eksytys ja erehtyvät siis luulemaan että kaikki karismaattisuus mitä on nähty on tätä eksytystä. Lusa käsittelee kirjassaan asiaa todella hyvin. Lopussa on tuleva molemmat. Eli suuri herätys ja suuri eksytys. Raamatullinen faktahan on, että "vihamies kylvää aina lustetta nisun sekaan". Eli siellä missä on herätys, siellä on myös vihamies kylvämässä pahuutta. Pitää rukoilla Hengen armolahjaa henkien erottamiseen. Hedelmistä kuitenkin tunnemme mikä on Jumalasta ja mikä ei.
Jos vielä käsittelisin hieman karismaattisuuden kritisoituja ilmenemismuotoja. Ihmiset kaatuilevat Pyhän Hengen voimasta, puhuvat kielillä, nauravat hysteerisesti jne. Nämä mainitsemani piirteet itseasiassa voidaan löytää Raamatusta. Kielillä puhuminen on selkeästi Pyhän Hengen merkki. Apostolien päälle kun tuli Pyhä Henki, niin he alkoivat puhumaan uusilla kielillä ja ihmiset olivat ihmeissään. Kun Pyhä Henki koskettaa, niin varmasti Hänen voimansa voi myös kaataa ihmiset. Miettikääpä mitä Apostolien teot sanoo tästä mitä ihmiset ajattelivat kun he näkivät nämä Hengellä täyttyneet opetuslapset. "Jotkut pilkkasivat heitä, sanoen heidän olevan juovuksissa". Tai jotenkin noin se kohta menee. Ei pelkkä kielilläpuhuminen varmastikaan saanut joitakin ihmisiä luulemaan, että opetuslapset olivat humalassa. Varmasti osa opetuslapsista kaatui ja hoippuikin Pyhän Hengen voimasta. Siispä kaatuminen, Pyhästä Hengestä "juopuminen" on Raamatullista!
Yksi Pyhän Hengen hedelmistä on ilo, joten eikö Pyhä Henki voisi myös vaikuttaa nauramista? Minusta voisi. Siispä nauruherätyskin voidaan uskoa Jumalasta tulleeksi.
Hengen hedelmiä ovat (NKJV mukaisesti ja suomennettuna) rakkaus (love), ilo (joy), rauha (peace), kärsivällisyys/pitkämielisyys (longsuffering), ystävällisyys (kindness), hyvyys (goodness), uskollisuus (faithfulness), hellyys (gentleness) ja itsehillintä (self control). Näihin pyrkikäämme ja täyttykäämme Hengellä!
Siunausta!
Marko19777
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerrot,miten olet eronnut ja liittynyt useamman kerran. Oletko tarkemmin pohtinut miksi yleensä tulisi liittyä. Taas eroamisen näen ihan terveeksi Hengen ohjaamaksi asiaksi,- josta on laajat opetukset Raamatussa. Niin, Raamatussa ei ole että uudestisyntynyt ihminen liittyisi tms.Ainoa liittyminen tapahtuu uudestisyntymisessä eli ihminen "liittyy"/Hengessä kastetaan paikkakunnallaan olevien uskovien joukkoon.
Tuo karismaattisuus ymmärretään monella tavalla tänä aikana. On ihan opetustakin, miten pahana asiana pidetään, jos eri puolueissa olavat sisaret ja veljet alkavat toimia tai olla yhdessä.Itse en ymmärrä, mitä kielteistä tässä olisi,- koska JEESUS OIKEIN RUKOILI, ETTÄ HE OLISIVAT YHTÄ KUIN HÄN ON ISÄNSÄ JUMALAN KANSSA YHTÄ.
Kun pohtii syvällisesti, miten usko tulee kuulemisesta, niin tässä valossa ajatellen eri puolueissa olevien uudestisyntyneiden ihmisten olisi erittäin rakentavaa olla yhdessä eli mahdollistua kuulemaan Jumalan Sanaa ja näin tulla tietä'mään yhä laajemmin Jumalan aivoituksia. Nyt terve opetuskin on karsinoitunut ja halutaan pitää karsinoituneena.
Tuosta eroamisesta ja liittymisestä. Olen siis tasan kerran eronnut evlut seurakunnasta ja liittynyt siihen takaisin. Siinä se. Eli ei mitään pomppimista. Koko prosessi lähti siitä liikkelle, kun minua alkoi vaivaamaan kasteasia. Halusin saada upotuskasteen, koska näin sen raamatullisena. Mutta kuitenkin luterilaisessa seurakunnassa olin muuten kokenut olevani kotona. Kasteasia vaivasi lopulta niin paljon, että päätin sit erota luterilaisesta kirkosta ja liittyä helluntaiseurakuntaan, missä olin paljon käynytkin. Niin tapahtui. Mutta en kuitenkaan koskaan kokenut kuuluvani siihen seurakuntaan ja ymmärsin että se kaste oli ainoa syy miksi erosin evlut seurakunnasta. Ja muutenkin koin aika vahvasti että se eroamiseni luterilaisesta kirkosta oli väärin. Olisinhan voinut mennä kasteelle jotain muutakin kautta ilman eroamista luterilaisesta kirkosta, mutta tein sen nyt näin vähän vaikeammalla tavalla. Nyt sydämessäni on rauha ja tässä aion pysyä.
Olen itse ehdottomasti yhteiskristitty. Käyn vapaiden suuntien illoissa ja paikallisessa luterilaisessa seurakunnassakin on aloitettu nuorekkaamman jumalanpalvelukset, jotka muistuttavat paljon vapaiden suuntien tilaisuuksia. Ja olen aivan samaa mieltä, että meidän kristittyjen tulee olla yhtä ja unohtaa typerät oppikiistamme ja keskittyä Jeesukseen.
Siunausta!
Marko19777