Käsilläsi kanna

ei
en se minä ollut vaan elämä
se kirjoitti itse itsensä
ja Kohtalo koversi kilpeni

Ilotar
pehmensi huuleni hymyyn

meri huuhtoi hiekkani
niin
ettei ollut enää piirrospintaa
oli vain karheat kasvot

pölyttömiä
lähes kuulumattomia askeleita
polkuja
joihin rakkauteni kiertyi

tule luokse, lähelle, lähemmäksi
ota
ota suojaan
syliisi meretön saari
18496
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

Tuuditti oksaani
josta putosi maahan
tunteiden lehtiä,
tuoden hymyn huulilleni.

Veri virtaa suonissani kuumana
elämän hiekkarantojen
rypyttäessä ihoani, joka
kaipaa kosketustasi.

Toivon rakkauden aaltojen
iskeytyvän tunteeni karikoihin,
jotka rakentavat meille oman pesän
ikuisien unelmien saarelle.
Vain me kaksi ! Ja rakkaus.

Näin tunsin lukiessani
syvällistä tekstiäsi, mahtavaa ! J.

Äänestä
  • Aloittaja

    on kuin minusta syntynyt,
    mutta Sinä puit sen kaiken sanoiksi/säkeiksi.
    Olet tunteiden tulkki, mies suurella sydämellä.

    Tuhansin kiitoksin J.

    Äänestä

Runostasi löytyy ... niin oli tarkoitus poimia sanoja
mutta kun lukee ja syventyy tekstiisi,tekisin vääryyttä
ainoastaan sanoille - vaan kyllä sana-t,lauseet nivoutuvat
tuttuun tapaasi : Kokonaisuudeksi.

Mutta yhden tähän poimin Sinulta - Ilotar ; ja se on paljon.

Osaat tämän lajin - kuin arjen koverretun Elämän kerronnan.

Hyvää alkavaa viikkoa toivotan Auringolla heijastaen.

Äänestä
  • Aloittaja

    mutta Ilotarkin joskus sentään pirtaani viivähtää.

    Sinua Dolan kiitän ja toivotan myös sinne Näsin maisemiin
    auringon kultaamaa päivää.

    Äänestä

Sanattomaksi
niin sanattomaksi
sinun runosi
saa minut

koskettaa
niin syvältä
kaipuu joka runosi
punainen nauha on

Ota minut ei
esteitä
ei rajoja vain
aitous tunne se raju
sinä minussa

leijutaan
minä sinussa....

Äänestä
  • Aloittaja

    Sinun palautteissasi on aina sydän mukana,
    ei siihen ihmeellistä ymmärtämiskykyä tarvita
    nähdäkseen. Minua koskettaa se, että löydät
    aina sen arimman kohdan runoistani.

    Lämpimin kiitoksin ja anteeksipyytäen viivettä
    vastaamisessa, yhteydet ei oikein ole toimineet
    täpöillä.

    Äänestä

... mikään muu
kuin minä itse.
minä itse rakensin kohtaloni
pilvilinnani
ihmiset siihen taivaan sinestä
ja elämä antoi lisukkeet
kuten rakkauden sydämeeni
jolla sinua rakastan
unelmani
jota en pystynyt rakentamaan
vain rakastamaan ...

kyllä nyt olet kirjoittanut sellaisen runon
johon sopii sana kuolematon
niin painavaa on sanojesi sointi
ja mikä mielettömän hieno loppu !!!
juuri sellainen mihin jää kiinni.

uskomattoman hyvä upea linda !!!

Äänestä
  • Aloittaja

    että olet kirjoittanut kaiken tuon runoni sisään,
    se olisi ansainnut jälleen kerran oman avauksensa
    sillä sitähän se on - runoa suoraan sielustasi !

    Ja höpsistä, kuolemattomiin teksteihin ei minulla
    eväät riitä, mutta kaunis kiitos kannustavasta kom-
    mentoinnistasi ja tietysti myös hengentuotteestasi,
    jolla löit ällikällä =)

    Kiitos Jouni !

    Äänestä

Kirjoittaa itsensä
ja kohtalo kovertaa meitä
mutta onneksi Ilotar
suo meille joskus
aihetta hymyynkin.

Tulisin meilelläni lähellesi
mutta....

Kiitos Lindalinda
Taas nautittava lukuhetki sinulta.

Äänestä
  • Aloittaja

    niin lempeästi kirjoitat, lohduttavastikin.

    Eihän elämän toki ole tarkoistuskaan olla
    aina vaaleanpunaista, pimeälle puolellekin
    on paikkansa ja aikansa, kivuille. Ilotar on
    onneksi olemassa ja tekee taikojaan meille
    yllättävin kääntein.

    Kiittäen toivotan ihanaa ja aurinkoista päivää !

    Äänestä

Eläydyit kirjoittaessasi,
laitoitko silmäsi kiinni,
tunsitko meren vienon tuulen poskellasi,
siltä se ainakin kuulosti, kauniilta. :)

Äänestä
  • Aloittaja

    runo synnytti itse itsensä,
    niin kuin tekee elämäkin meille jokaiselle.
    Ei tuntunut tuuli poskillani
    ei kaivattu kosketuskaan.

    Sinulle kiitos ainutkertaisesta palautteesta
    ja hyväileviä kevätauringon säteitä päiviisi.

    Äänestä

"Kohtalo koversi kilpeni."
Siinäpä todella hieno kielikuva joka vielä kuulostaa mukavalta.
Sinä se osaat kirjoittaa hienoja juttuja :).

Äänestä
  • Aloittaja

    mukava kuulla, että osui ja upposi.
    Tiedä hineoudesta, sisin on se joka avittaa
    ja käsi sen sitten kirjoittaa.

    Äänestä

elämä on myöntävä vastaus
jokaiseen esitettyyn ja esittämättömään kysymykseen
kirjoittamaton laki
rakkauden kilpi sotaisia jumalia vastaan

ja se hymysi, huulet kasvoihin kiinnittyneet
ei sitä pyyhi pois myrsky ei ikävä

hiekka on kallion jatke, osa sitä perustaa
jolle rakennamme
kallion karheaan pintaan piirsimme
sormin historiamme kuvina

askeleet ovat kadonneet, mutta jäljet jäivät
polut nurmettuneet, mutta johtivat perille
ja rakkaus, ei se ole este
se on mahdollisuus, kilpi jonka läpi pääsee
vain hymy kasvoillaan

meren suojassa saaret
hyväilevät aaltoja, merta, sitä ikuista
joka ei lakkaa olemasta
jälkeemme

Äänestä
  • Aloittaja

    Runosi on syvällisen kaunis,
    melankolinen ja paljonpuhuva. Kiitokseni
    tuntuu hyvin vaatimattomalta taideteoksesi
    edessä, mutta muuhunkaan en kykene.

    Miljoonin kiitoksin ja niiauksin,
    arvostan Sinua ystävänä - mutta runoillasi
    teet jotain ainutkertaista aina.

    Äänestä

minua kannattaako..

ei..

minulta elämä hävisi..

ei hymyä tai naurua..

et pehmeitä huuliani..
omaksesi saa..
meri tai hiekka..
kasvoni..
pehmentänyt..
jotka näit..
kuin kirveellä veistetyt..
ihastuit..

Polulta pölyt pyyhkäisin..
askeleita kuuntelin..
etsien..
uusia polkuja...
joista rakkautesi löytäisin..

Kävelin..
lähellesi, lähemmäksi..
otin Sinut..
suojaani..
kosketukseni..
tunnetko läheisyyteni..
olin siinä..

lähelläsi.

Äänestä
  • Aloittaja

    soljuvaa runoutta Sinulta mies.

    Mielestäni nykyiset runosi elävät,
    ne oikeasti elävät ja kulkevat kuin filminä
    lukijan silmissä. Rakkaus on saanut Sinussa
    ihmeitä aikaan, kiitos Hänelle jolle se kuuluu.
    Ja kiitos myös itsellesi, että olen saanut olla
    osasina siinä kaikessa mukana.

    Upea kokonaisuus jälleen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


haide kirjoitti:

ei
en se minä ollut vaan elämä
se kirjoitti itse itsensä
ja Kohtalo koversi kilpeni

Ilotar
pehmensi huuleni hymyyn

meri huuhtoi hiekkani
niin
ettei ollut enää piirrospintaa
oli vain karheat kasvot

pölyttömiä
lähes kuulumattomia askeleita
polkuja
joihin rakkauteni kiertyi

tule luokse, lähelle, lähemmäksi
ota
ota suojaan
syliisi meretön saari

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu